Elokuuta elellään, koko kesä hurahti taas niin ettei oikein huomannutkaan. Mutta niinhän se kai tuppaa olemaan, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee.
Tästä kesästä ei kyllä paljon käteen jää. Alkukesän kylmät ilmat vaikuttivat pihapiirin otuksiin niin, että hetken jo pelkäsin, ettei yksikään lintupari saa poikasiaan kasvatettua. Kesäkuun alussa aloin jakamaan lisäruokaa, ja kuinka ollakaan, joka parilla poikaset kehittyivät lentokykyisiksi asti.
Tuosta lintujen kesäruokinnasta kaikki luontoihmiset eivät tykkää. No, onhan se totta, että jos on helposti saatavaa ruokaa tarjolla lintuvanhemmat vievät sitä poikasilleen. Huonosti käy poikasten, jos tarjolla on pullamössöä, poikaset kun tarvitsevat monipuolista ravintoa ja paljon proteiinia kasvaakseen.
Pihapiirin tiaiset ja muut tirpat alkoivat olla melkoisen rähjäisen näköisiä, kantoivat kaikki harvat löytämänsä öttiäiset poikasilleen ja selvästi huomasi, että ravinnon vähyys alkoi jo vaikuttaa aikuisiin. Kovin olivat suttuisen ja laihan näköisiä. Hetken mietin mitä tehdä, mutta sitten keksin, miten saan aikuiset ruokittua niin, että vievät ötökät ja öttiäiset poikasilleen ja siinä sivussa pysyvät itse kunnossa, kun saavat itse riittävästi ravintoa.
Vastaus ongelmaan löytyi aiemmin keväällä ostamistani talipallotelineistä. Niitähän tuli ostettua mahdoton määrä, kun olivat vain 30 senttiä kappale. Viimeinen käyttöpäiväkin talipallojen osalta oli mennyt jo huhtikuun lopussa. Olin ajatellut laittaa telineiden sisällön kompostiin, mutta onneksi en sitä sitten tehnyt. Eivät ne tirpat siitä viimeisestä käyttöpäivästä piitanneet, hyvin maistui. Ja mikä parasta, aikuiset siis söivät itse, eivätkä vieneet tarjoomuksia niille poikasilleen - ei olisi ollut ihan ravintosisällöltään parasta mahdollista ruokaa pesäpoikasille nuo rasvaklöntit, mutta lintuaikuiset saivat aikalailla potkua touhuihinsa, kun tarjolla oli riittävästi kaloreita niille.
Eli lintusia täällä riittää ihan melkein vaivoiksi asti. Pihapiirin pesänvaltaajiin kuuluivat seuraavat pariskunnat: Sinitiainen, kirjosieppo, talitiainen, västäräkki, punarinta, tiltaltti, punatulkku, puukiipijä, räkättirastaita muutama, mustarastas ja punakylkirastas. Täällä nyt sitten ihastellaan valtavaa lintumäärää, suuri osa on jäänyt tähän hoodeille oleilemaan. Varislinnuista harakkaparilla oli tuossa sadan metrin päässä pihasta pesä, yksi niistä poikasista sitten jäi tähän pihapiiriin myös.
Punatulkun poikaset ovat varsinaisia akrobaatteja. Tuossa ovat nyt muutaman päivän syöneet marjatuomipihlajan marjoja.
Melkoista telinevoimistelua, oksat ovat hentoisia, joten täytyy pikku punatulkun olla tarkkana, ettei putoa. Kuvien laatu on mitä on, yksinkertaisesti siitä syystä, että onnistuin hajottamaan kamerani lopullisesti. Ei tarkenna enää ja objektiivissa on särö. Onneksi on kotivakuutus, pitäisi vaan saada aikaiseksi se uuden järkkärin osto.
Tässä on muutama uusi lajikin tullut bongattua sitten huhtikuun. Punavarpuskoiras pyörähti tuossa pihalla ja muutama päivä sitten aamuviideltä bongasin peukaloisen tutkimassa tyhjää lintulautaa. Hiirihaukkakin istuskeli tuossa takapihan männyssä hetken. Nämä kolme uutta bongausta nostivat keittiön ikkunasta bongattujen lintujen lajimäärän 87:ään. Aika hyvin :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti