Syksyn tulon huomaa myös takapihan baarin kävijämäärissä. Talitiaisia on aivan mieletön määrä, ikinä en kerralla ole tiaisia viittäkymmentä nähnyt, vaan nyt se on sekin ihme sitten nähty. Tali- ja sinitiaisia siis piisaa.
Uusina tulokkaina tänä vuonna ovat närhet. Ja vieläpä varsin pelottomat sellaiset.
Jokunen vuosi sitten yritin epätoivoisesti ottaa kuvia yhdestä varsin ujosta närhestä, joka tässä pihalla vieraili muutaman kerran.
Nyt nämä ryökäleet poseeraavat ihan kiltisti.
Eivät pelkää oikeastaan yhtään.
Ja mikä kummallisinta, niitä on peräti neljä kappaletta.
Ja tuossa ruokaillessaan joutuivat muutama päivä sitten kanahaukan hyökkäyksen kohteeksi. Oli muuten mahtava tunne katsoa keittiön ikkunasta kanahaukkaa yläpuolelta.
Siinä kaikessa rauhassa aamukahvilla katselin närhenpoikien tepastelua ja ykskaks ikkunan oli mennä viiletti haukka. Iso se oli kuin mikä ja tosiaan lensi niin, että näin sen vain yläpuolelta. Tunnistamisessa menikin jonkin aikaa, noita lentäviä lintuja kun kovin harvoin yläpuolelta näkee, ja kuvatkin mitä netissä on, on otettu yleensä alapuolelta. No, varpushaukaksi sitten viimein tunnistin, kun löytyi kuva nuoresta varpushaukasta. Hämäsi vähän kun oli niin kovin ruskea pääväritykseltään tuo yksilö.
Yksi närhistä otti vähän osumaa - höyhenet kyljessä olivat epäjärjestyksessä tämän tapauksen jälkeen muutaman päivän, mutta toipui tuo otus koettelemuksestaan melko nopeasti, ja hyvä niin. Tosin haukkaparka jäi ilman ateriaa, mutta eiköhän tuo jostain jotain sitten löytänyt.
Kauniita lintuja ovat, nuo närhet, ei siinä mitään. Mutta isokokoisina otuksina pistelevät vallan mahdottoman määrän siemeniä päivän mittaan. Taitaa tulla kallis talvi, jos nuo takapihan baarin vakioasiakkaiksi jäävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti