Öttiäisiä, ötököitä, villejä koiraeläimiä sun muita mukavia ja vähemmän mukavia ylläreitä

Tää on niin eläintarha tämä paikka. Mutta täytyy sanoa, että on vielä tässä vaiheessa ihan mukavaa, että on. Niin kauan kunnes ensimmäiset villielukat jotain tuhotöitä tekevät. Sitten varmaan alkaa ärräpäitä lentelemään, vaan toistaiseksi kaikki hyvin ja kivaa on.

Tänä aamuna kello kahdeksan molemmat kissat tunkevat päitään ikkunan raosta ulos. Minä sitten ihmettelemään, mitä kummaa nyt tapahtuu, mahtaako siellä olla useampikin hiiri tai orava pihalla.

Menin sitten tietysti tutkailemaan tilannetta. Ai saamari, onneksi oli kamera keittiön pöydällä. Vielä isompi saamari - patterit loppu. Hipsin sitten olkkariin pattereita vaihtamaan. Noh, eipä tuolla vierailijalla mikään kiire pois ollut, ehdin ihan hyvin vielä tilanteeseen mukaan. Kameran ääni sen sitten sai poistumaan paikalta. Eihän se ollut aiemmin välittänyt edes siitä, kun kissoilta kovaan ääneen tivasin, että mikä siellä nyt muka on, kun noin pitää ulos yrittää änkeä. Kameran sulkimen ääni sitten oli se, joka vierailijamme pois hätisti. Eikä sillä sittenkään mikään kiire ollut. Yleensä nämä tämän sortin koiruudet ovat tuossa pihalla sen verran hämärän aikaan, ettei kuvia oikein pysty ottamaan.

Ja tottakai kissat tykkää kun ulkona tapahtuu. Onneksi on sen verran pieni rako tuossa auki olevassa ikkunassa, ettei siitä kissankokoinen otus ulos pääse, vaikka kuinka yrittäisi. Ei taida Gizmo parka tajuta, että ei ne kaikki koiransukuiset otukset niin mukavia ole, kuin naapurin lagotto, jonka kanssa se hamassa nuoruudessaan leikki.