En etsiskelyistäni huolimatta löytänyt sitä Zilgaa. Tuusulan kodin Terrassa oli kyllä nimilappu, tyhjällä hyllyllä. Sen lähemmäksi en sitten tällä Zilgan metsästykselläni kyseistä lajiketta päässyt. Tulin sitten vihdoin viimein siihen tulokseen, että jos aion jotain edes viiniköynnöksen tapaista kasvatella, olisi sellainen hankittava melko nopeahkosti, näyttävät menevän kasvimyymälöistä saman tien kun saapuvat. Erilaisia kummallisia lajikkeita oli tarjolla kyllä, mutta jännää minusta on se, että merkinnät siitä, millä vyöhykkeellä menestyvät puuttuivat ihan joka ikisestä myymälästä missä käytiin. Jos en lajiketta tunnistanut, ohitin sen suosiolla. On niin kiireistä aikaa tämä kevät noissa puutarhoissa, että on ihan toivotonta yrittää löytää henkilökuntaa avustamaan.
Tyydyin siis sitten pikkuruiseen Beta -lajikkeen köynnökseen. Betasta tiesin entuudestaan sen, että se on kohtuullisen pakkaskestävä ja vanha lajike. Sunnuntaina käytiin sitten pikkuinen hakemassa Tammiston Plantagenista. Surkeassa tilassa ne kasvit siellä ulkopihalla olivat, rutikuivia ja ihan nuupallaan. Valikoin sieltä hyllystä meille sellaisen kohtuukunnossa olevan yksilön. Kummasti tuo piristyi kun raijasin sen parvekkeelle ja paiskasin litran vettä ruukkuun. Niin kuiva se oli, että vesi valui saman tien ruukusta läpi. Shokkihoito auttoi ja tänään se on jo ihan pirtsakan näköinen.
Samoihin pakkaskestävyyksiin tuo ei yllä, mitä Zilgan kerrotaan kestävän, mutta kasvihuoneeseen sen nyt joka tapauksessa aion istuttaa. Luulisi sen siellä pärjäävän. Väittävät, että se kestää -30 asteen pakkasen. Nelosvyöhykkeellä pakkaset saattavat olla tuolla -35 kieppeillä, riippuen talvesta. Täytyy vaan peitellä ja suojata sitten syksyllä perusteellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti