Se on sitten jo toukokuu. Tässä kuussa alkaa kasvieni vaellus pohjoiseen. Nelosvyöhykkeellä kasvihuone on jo siinä kunnossa, että muuta ei puutu kuin ajastimen hankkiminen lämmittimeen. No, kyllä jotain pientä mullanvaihtoa vielä tulee varmaan tehtyä, mutta pääsääntöisesti paikat ovat valmiina vastaanottamaan mahtavan valikoiman tomaatintaimiani. Eri asia sitten on, miten kasviparat matkan kestävät. En kyllä usko muuttotappion olevan kovinkaan korkea, kaikki taimet kun ovat jo melkoisen vahvassa kasvun alussa.
Taimihakkurini Gizmon toiminta sen sijaan vähän epäilyttää. Poika kun on äärimmäisen kiinnostunut tomaateista, vieläkin. Niitä on ihan pakko käydä päivittäin nuuhkimassa ja puskemassa.
Toissapäivänä oli paprikantaimeen ilmestynyt kummallisia reikiä lehtiin. Hetken jo ajattelin, että jokin kummallinen tuhohyönteinen on iskeytynyt kasviin ja mussuttaa lehdet parempiin suihin. Tutkinnan tulos kuitenkin oli: kissan hampaan kokoiset ja muotoiset vauriot. Niin että sillälailla taas tällä kertaa. En parhaimmalla tahdollakaan ymmärrä, mikä niissä paprikoissakin viehättää.
Pääosa kasveista on jo huiman kokoisia. Kuvassa eräs tietty taimihakkuri ja tomaatit takana lajiketta Incas. Vekkulin näköisiä puskia niistä tulee, lehdetkin ovat ihan erimallisia kuin normitomaateissa. Ja jos siemenpussin kuvaan on uskominen, vekkulin näköisiä tulevat olemaan tomaatitkin. Sikäli mikäli ikinä siihen pisteeseen päästään, että jotain hedelmäntapaista tuottavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti