Suuri kurpitsa

Suurin kurpitsa on jo vaihtamassa väriä. Sieltä alkaa pilkottaa oranssia vihreän joukosta aika tavalla.

Ei luulisi menevän kauankaan, kun tuonkin jo voi poimia. On se vaan aika järkäle, arvioisin sen painon olevan jotain kymmenen kilon luokkaa. Tuolla on toinenkin todella iso yksilö tulossa, se vaan ei koskaan tule vaihtamaan väriään, lajike kun on vihreä. Tulee olemaan vaikea arvioida, milloin se on kypsyydeltään siinä vaiheessa, että sen voi hyötykäyttöön ottaa.

Perhosten invaasio jatkuu. Toisen sukupolven liihottelijat ovat nyt tosiaankin vallannet lähiympäristön. Eilen erittäin hyvin edustettu laji oli sitruunaperhonen. Tässä aikaisempina päivinähän täällä on liikuskellut valtavasti neitoperhoja, joita nyt sitten en nähnyt yhtään.

Yksi ehkä kauneimmista perhosista tuo sitruunaperhonen on, ei siitä mihinkään pääse.

Ja nättikin kuin mikä, tuossa kuvassa nuo pikkuotuksen naama on kyllä viimeisen päälle ylisöpö.


Meiramikin kukkii, uudestaan. Hempeitä kukkiahan nuokin ovat, pieniä mutta nättejä.

Tiedä sitten miten tuo kukkiminen vaikuttaa makuun. Toivottavasti ei kovin paljon.

Metsässäkin tuli piipahdettua. Käväisin ihan pikaisesti tuossa ojan takana vain hakemassa tattisaalin pois.

Harmittavaa on se, että tämä vuosi näyttäisi olevan huomattavasti huonompi sienivuosi kuin mitä oli viime vuonna. Vaan vielähän tässä on aikaa, ehkä niitä vielä tuolta nousee.


Koirat ovat ottaneet viime päivät varsin lokoisasti. Eilenkin oli sen verran lämmin päivä pitkästä aikaa, että eivät juuri viitsineet mitään tehdä

Nykyisin ne nukkuvat vähän limittäin ja lomittain ja joskus jopa osittain päällekkäinkin. No, tuollainen lähekkäin oleilu kertoon sen, että tulevat toimeen keskenään. Niin, tuo Rocky tuossa etualalla on 16,5 viikkoa vanha. Aika järkäle, sanoisin.