Vielä vihertää kuin viimeistä päivää

Vaikka ollaan jo elokuun lopussa, kasvimaalla, kasvihuoneessa ja kasvihuoneen vieressä ämpärissä kasvavat kasvit jaksavat kukoistaa. Vielä on vihreää joka puolella. Tosin tähän aikaan jo toivoisi ainakin tomaattien lopettavan sen vihertämisen ja alkavan punastua - tietysti sillä edellytyksellä, että kyseisen lajikkeen hedelmä on sitten kypsänä punainen. Keltaisten tietysti toivoo tässä kellastuvan mitä pikimmin.

Timjamit kasvihuoneen seinällä ovat ihan villiintyneet kasvamaan.

Tuo parvekelaatikkovirittelmäni näyttäisi olevan ainakin yrteille paras mahdollinen tapa kasvaa täällä. Ehkäpä ensi vuonna tuossa seinällä on jo muutama laatikollinen lisää…

Tomaatit kasvihuoneessa ovat huomattavasti kehityksessä jäljessä muista lajitovereistaan, siis niistä, jotka kasvavat avomaalla ja niistä, jotka kasvavat kasvihuoneen seinustalla ämpäreissä ulkona.

Glacier -lajikkeet tomaatit alkavat kypsyä tasaiseen tahtiin.

Tämä lajikehan on minulle uusi tuttavuus tänä vuonna. Siemenet tilasin alkukeväästä Brittein saarilta.


Tämä lajike tekee tuollaisia ei-tomaatin-näköisiä lehtiä. Eipä sitä tomaatiksi tunnistaisi, muuten kuin tyypillisestä tomaatin tuoksusta ja sitten tietysti noista hedelmistä.

Ihan mukavan kokoisia tomaatteja se tekee ja kohtuullisessa ajassakin. Kuvittelin sen kyllä olevan vieläkin aikaisempi lajike, vaan hyvä näinkin, kyllä tuosta satoa ehtii saamaan.

Samassa tilauksessa tuli myös Yellow Stuffer -lajikkeen siemeniä pussillinen. Ostin niitä - kun olivat tarjouksessa vain 99p. Pussin saatuani kirosin karvaasti. Olivat nimittäin päiväysvanhoja ne siemenet - eikä tietenkään myyjä siitä mitään mainoksessa maininnut.

Itämisprosentti oli melko alhainen, aikuiseksi asti sitten niistä vähistä taimista selvisi kaksi. No, saa niistä ainakin maistiaiset. Nämä Stufferit (niitä on olemassa punaisia ja keltaisia ainakin) ovat sisältä onttoja. Eli niitä käytetään täytettyihin tomaatteihin lähinnä. Tulee olemaan kiva nähdä millaisia näistä sitten kypsinä tulee ja saako niistä rakennettua hyvää ruokaa.
Kurpitsapellollekin kuuluu ihan hyvää. Nyt ovat lehdet alkaneet vähän lurpattaa, eli nimilaputkin löytyvät kohtuullisen helposti. Siis niille lajikkeille löytyy laput, joilla ne vielä siellä paikalla on - koirat kun tykkäsivät napsia tikkuja sieltä pellolta yhdessä vaiheessa pois - olivat ilmeisesti hyviä puruluun korvikkeita.

Jokunen matti myöhäinen vasta aloittelee hedelmän tekoa. Saas nähdä miten näiden uskalikkojen käy.

On meinaan melkoista arpapeliä näin myöhään, ehtiikö valmiiksi asti vai ei. Tosin kyllähän nuo säätieteilijät ovat povanneet intiaanikesää tälle vuodelle. Sellainen jos tulisi se olisi huippu hieno juttu…

Perunoita siis nostettiin jonkin verran. Punaisia ja sinisiä =)

On ne vaan nätin näköisiä - tuommoiset värikkäät perunat. Kiya-neitikin oli taas pitkästä aikaa päiväsaikaan alakerrassa. Mullantuoksuiset perunat houkuttelivat vähän haistelemaan ja tutustumaan tarkemmin. Sitten siinä piti istua pitkään ja hartaasti perunoiden vieressä, mitä lie mahtoi tyttö miettiä.