Minne lie hävinneet

Lumi sulaa vauhdilla. Sulaessaan se paljastaa valtavan siemenvaraston ruokintapaikalla. Pikkuvarpuset kun ovat talven mittaan paiskoneet kaikki heidän mielestään syötäväksi kelpaamattomat siemenet maahan. Tässä kun on ollut vähän vaikeuksia tuon liikkumisen kanssa talven mittaan, en ole kertaakaan ruokintapaikalta maahan tippuneita siemeniä tänä vuonna siivonnut. Eli nyt niitä siellä piisaisi, isommallekin porukalle.

Nyt kun olisi apetta tarjolla isommallekin armeijalle, linnut ovat ottaneet ja häippässeet pihamaalta.

Talven aikana tässä hoodeilla on pyörinyt kaksi keltasirkkuparvea. Joskus ovat osuneet tuohon ruokinnalle yhtä aikaa ja silloin siinä onkin ollut melkoista vilskettä. Nelisenkymmentä keltasirkkua on melkoinen määrä. Nyt ovat siis siirtyneet jo muualle. Muutama pariskunta on jäänyt vielä vakiasiakkaiksi.

Tässä innolla odottelen, josko tänä vuonna paikalle pelmahtaa taas valtaisa määrä järripeippoja. Niitähän oli monta sataa tuossa muutama vuosi sitten.

Keltasirkkukoiraat ovat todella kauniita. Varsinaisia kanarialintuja.

Tässä on koko talven ollut myös kuusitiaispariskunta. Ne ovat sen oloisia, että odottelen perheenlisäystä pikapuoliin.

Tosi nättejä pikku siivekkäitä nämäkin. Ja niin pelottomia. Olisi upeata, jos teksisivät pesän lähistölle, linnunpoikaset ovat hauskoja.