Ihan se on nätin näköistä se ensimmäinen lumi aina.
Pikkuneiti Ronja sitten näki elämänsä ensimmäiset lumikelit.
Ja kylläpä tuo pentu sitten tykkäsi. Pääsääntöisesti kai koirat tykkäävät lumesta - paitsi ne, joilla ei ole riittävää karvaverhoilua pitämään kylmää loitolla. Näin ainakin luulisin.
Vetäisi se sitten tuon järvenkin osittain jäähän. Siinä sitä oli joutsenilla ihmettelemistä. Tuossa on majaillut nyt parikymmentä joutsenta jälkikasvuineen jo muutaman viikon. Harjoittelevat ahkerasti muodostelmalentoa ja lentoon lähtöä ja laskeutumista. Vielä ei nuorisolta näytä tuo kuivalle maalle laskeutuminen onnistuvan, jänistävät ihan selvästi. Kärsivällisesti nuo vanhemmat niitä kyllä näyttävät koulivan. Varmaan kohta hommat alkavat luonnistua ja ne poistuvat takavasemmalle ja etelään.
Niitä näyttäisi kerääntyvän tuohon järvelle päivä päivältä enemmän. Enimmäkseen ne asutelevat tuolla toisella puolella järveä, siellä kun on kaislikkoakin. Toisinaan ne kyllä tulevat tuohon meidänkin rantaan. Jäähän järvestä suli samoihin aikoihin sitten samantien pois niinkuin ne lumetkin.
Lintulaudallekin on laitettu jo evästä ja kyllä siinäkin mahdoton kuhina käy. Kamala määrä tiaisia: tali-, sini-, hömö- ja kuusitiaisia on pilvin pimein. Viherpeippoja ja peippoja, yksi mustarastasnaaras ja pari pikkuvarpusparveakin siinä käy jo. Puhumattakaan sitten kolmesta supikoirasta. Joo-o supikoiria lintulautavieraina ;) tai no, ne käyvät siitä llintulaudan alta syömässä kaikki tippuneet siement yms. ja ihan joka ilta samaan aikaan. Mielenkiintoista tässä on se, että niitä on kolme tuossa kerrallaan. En vielä aikaisemmin ole kolmea supia samaan aikaan nähnytkään. Aika vesseleitä nekin ovat - eivät vähästä hätkähdä. Lintulautahan meillä sijaitsee tuossa keittiön ikkunan alla - vähän reilun metrin päässä ikkunasta. Harmi vaan, että kuvia ei niistä pysty ottamaan, on yleensä jo pilkkopimeää siihen aikaan kun ne tuohon tulevat, mitä nyt keittiön ikkunasta vähän valoa ulos heijastuu, juuri sen verran, että nämä vierailevat tähtöset ovat selvästi näkyvissä.
Puutarhahommiinkin on ehditty vähän. Kaikki sekalaiset tavarat kasvimaalta ja kasvihuoneen ympäristöstä on nyt sitten viimeinkin korjattu pois talven alta sisätiloihin. Ruukut ja ämpärit tyhjennetty mullasta ja perustettu uusi komposti metsänreunaan. Sinne raijattiin pihalta haravoidut lehdet, ylijäämätomaatit ja kiinankaalien uloimmat lehdet sekä loppu mangoldisato, joka pääsi vähän rupsahtamaan viimeisessä pakkasessa. Laittelin kamat kerroksittain ja aina väliin ämpärillisen tomaatttien jo kertaalleen käyttämää multaa. Nämä multaämpärilliset sisälsivät muutaman madonkin, ihan jokaisessa niitä näytti olevan, joten luulisi kompostin pääsevän kunnon vauhtiin heti keväällä kunhan kelit antavat myöten. Muuten täällä ei näitä syyshommia sitten ole tehtykään ja syynä siihen on pari viikkoa kestänyt pahuksen sitkeä flunssa, joka pakotti hiljentämään tahtia entisestään.
Sen verran heikohkossa kunnossa oltiin, että tilattiin ihan eläinlääkäri kotio - rokottamaan koko eläinpopulaatio kerralla. Koira kun piti ensimmäisen kerran rokottaa - suositusten mukaanhan ne rokotetaan kahdentoista viikon iässä. Ja helpompaa se on yhden ihmisen tulla tänne - kun minun raijata kaikki elukat vastaanotolle. Tämän paikkakunnan kunnaneläinlääkäritätiä vaan oli todella vaikea tavoittaa. Aina kun yritin soittoaikaan soittaa, vastajassa oli viesti: ”olen pääsääntöisesti tavoitettavissa aamulla kello 8-10”. Paskanmarjat, neljä päivää yritin soittaa puolen tunnin välein kahdeksan ja kymmenen välillä. Ja aina sama vastaajaviesti. Kännykkänumeroonsa tämä tyyppi ei koskaan vastannut. Epätoivoisen soittorumban jälkeen viimein sitten tavoitin ko. tyypin. Jostain syystä tämä sitten ei tykännyt ajatuksesta tulla kotikäynnille, sen pystyi lukemaan todella selvästi rivien välistä, vaikka ei tuo sitä ihan suoraan sanonutkaan. No, sain sitten kuitenkin sovittua ajan, jolloin tulee. Niinpä niin. Peruuttihan se sen käyntinsä. Reilu puoli tuntia ennen kuin oli määrä tulla. Kehtasi vielä sanoa, että ei ole aikaa koko viikolla ja kehotti soittamaan seuraavalla viikolla, kun olisi toinen eläinlääkäri paikalla. Että semmonen kunnaneläinlääkäri täällä.
Eilen sitten soitin sille toiselle. Voi jumankauta että on eroa eläinlääkärillä ja eläinlääkärillä. Tämä mieshenkilö sanoikin heti, kun kerroin mistä on kyse, että sopisiko vaikka jos tulisi heti tänään. Tähän minä tietysti onnesta kippurassa henkäisin, että minullehan sopii ihan mikä aika vaan teille käy. Kysyi tämä lääkäri sitten vielä, että haittaisiko tuo jos menee tuonne iltapuolelle se käynti. No ei todellakaan minua haittaa, vastasin tietysti. Sanoi soittavana hyvissä ajoin ennen kuin tulee. Lopputulema oli sitten se, että käväisi rokottamassa koko eläipopulaation tuossa alkuiltapäivästä. Tykkäsin. Tuossa kun rokotuksia setvittiin, kyselinkin sitten, että mikä se on tämä systeemi paikkakunnalla näiden eläinlääkärihommien kanssa - viittasin tähän naisihmiseen, jonka kanssa aikaisemmasta toteutumattomasta käynnistä sovin. On kuulemma tämä kunnaneläinlääkäri osittaisella hoitovapaalla. On töissä kolme päivää viikossa ja tämä mies sitten loput kaksi. Tämän viikon tämä naisihminen sitten olikin kokonaan lomalla, ja siitä syystä siis halusi minun tilaavan tämän sijaisensa. Eli heitetään itselle epämiellyttävät toimet sijaisen niskaan. En tykkää. Kysyin sitten vielä milloin tämä sijainen sitten on jatkossa paikalla - Ronja kun tarvitsee tehosterokotteen noin kuukauden päästä - ja todella paljon mieluummin asioisin tämän sijaisen kanssa. Että niin pahasti meni sukset ristiin kunnaneläinlääkärin kanssa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että palveluammatti se on eläinlääkärikin, ja tuo täti-ihminen oli kyllä aikamoisen epämiellyttävä tapaus - ainakin puhelimessa. Jep - semmosta napinaa tällä kertaa =)
Ai niin tänä aamuna sitten pihalla jo näyttikin tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti