Ystävänpäivän yllätys

Täällähän ei nykyisin tapahdu oikeastaan mitään, paitsi tuolla ulkosalla ja niitä tapahtumiahan seuraan siitä surullisen kuuluisasta keittiön ikkunastani. Siis silloin seuraan, kun satun syystä tahi toisesta siinä pöydän ääressä istumaan.

Päivää ennen ystävänpäivää, seurailin koskikaran touhuja tuossa rannan tuntumassa. Jäät ovat huvenneet niin, että rannassa on viitisen metriä jäätä ja sitten onkin jo sulaa. Koskikaran tuossa olen nähnyt vain kerran aikaisemmin, eli tämä oli todella mielenkiintoinen seurattava.

Siellä se poika pulahteli veteen ja haki evästä. Välillä istuskeli jään reunalla ja lauloi. Siis ihan oikeasti - lauloi! Enpä ollut tuotakaan ihmettä ennen kuullut.

No, tuli sitten ystävänpäivä. Istuin ja ihmettelin ja katselin tuonne jään reunalle, tasan siihen kohtaan, missä koskikaran olin nähnyt. Mietin, josko tuo kara tulisi takaisin…

Koskikaran sijaan vedestä pullahti jäälle saukko!

Eipä siinä muuta voinut kuin napata kameran pöydältä ja alkaa räpsimään kuvia. Sää oli kehno, räntää satoi ja oli hämärää, mutta saipas kuin sainkin muutaman tunnistettavan otoksen otuksesta.

 Kaiken kaikkiaan se viihtyi muutaman tunnin tuossa rantaviivalla. Haki välillä apetta vedestä, söi ja pulahti takaisin.

 

Kalaa näytti riittävän, oisko tuo nyt sitten särki vai ahven, punainen pyrstö vaan vipatti kun saukkopoika kalaa poskeensa pisteli.

 Ei se kauan vedessä kerrallaan viipynyt, tuli saaliinsa syömään ja sitten eikun veteen taas.

Seurailin tosi pitkään sen hommailuja. Ja onnistuin siinä sitten muutaman kohtuullisen otoksen saamaan. Harmittaa vaan, että tuossa rantaviivalla on tuo talviaita. Jää rumat viirut kuviin. Niin ja tietysti huono kuvauskeli.

Välillä se kävi rannalla kieriskelemässä lumessa. Välillä sukelteli lumikinoksiin ja sitten taas kieriskeli hetken. Vallan valloittava otus seurattavaksi

Sinne se sitten hävisi uppeluksiin lumihankeen.

Kyllä se tuon aidankin kävi tarkistamassa.

Olisi varmaan pihaankin tullut, jollei aitaa olisi.

Kovin hän siellä  nuuskutteli, liekö ollut koirien hajumerkkejä aidassa.

Ja sitten taas mentiin pötkölleen lumihankeen kierimään. On se hassu otus.

Ja tähän viimeiseen kuvaan on ihan pakko laittaa kuvatekstiksi: Helloo… is it me you are looking for….? :D

Semmonen saukkopäivä täällä oli. Melko kevyesti paras ystävänpäivä ikinä =)