Uskomatonta mutta totta - se kasvaa sittenkin

Spagettikurpitsa on vuoden selviytyjä numero kaksi. Halla tappoi suurimman osan kurpitsa raukkojen lehdistä tuossa muutama päivä sitten. Vaan kuinka ollakaan - sieltä puskee ja pukkaa uusia kurpitsoita sen kun kerkiää.

Puolikuolleiden lehtien seasta löytyi tuollainen pieni kurpitsan alku. Vaan ei se ollut ainoa.

Vähän suojaisemmassa paikassa oli jo melkoisen iso yksilö tulossa. Nyt jos tällaisia +17-20 asteen päiviä riittäisi vielä edes muutama, tuoltahan saisi uuden kurpitsasadon.

Tämänpäivän sienisaalis oli myös aika kiva. Puolisen tuntia tuossa pyörin toisella puolella tonttia naapurin metsässä. Ja melkein korillinen sieltä taas löytyi.

Tämä on ollut uskomattoman hyvä herkkutattivuosi. Ei niitä nyt pilvin pimein tuolla metsässä ole ollut, mutta ne mitä sieltä löytyy ovat täyttä tavaraa. Madottomia, puhtaita ja ah niin ihquja!

Kasvimaalta keittiöön osa III, Spagettikurpitsa-juusto laatikko

Viimeisiä tämän vuoden spagettikurpitsoita sisään kantaessani mietiskelin erilaisia vaihtoehtoja, mitä niistä voisi keitettynä pakastamisen lisäksi tehdä. Nettikään ei tähän vastausta oikein antanut - reseptejä ei tahdo löytyä vaikka neljällä kielellä etsin. Ajattelin sitten, että yrittänyttä ei laiteta - ainahan voi kokeilla. Spagettikurpitsan maku on aika mieto ja se on makeampi kuin esimerkiksi kesäkurpitsa. Tulin siihen tulokseen, että kaksi - kolme - hyvänmakuista ruoka-ainetta harvemmin pilaavat toisensa, ja oikeassa olin. Tein siis kokeilumielessä puolikkaasta spagettikurpitsasta ja juustoista uuniruokaa.

Ensin halkaisin spagettikurpitsan puoliksi. Poistin sisemenet ja leikkasin sen ohuehkoiksi viipaleiksi. Laitoin kurpitsaa, tavallista juustoa ja vähän homejuustoa kerroksittain vuokaan.

Spagettikurpitsasta saa leikattua kivoja puolikuun muotoisia viipaleita. Niillä on helppo täyttää pyöreä uunivuoka.
 
Vuoka uuniin 200 asteeseen - vajaa tunti. Nestettä ei juuri tarvitse lisätä, kurpitsansukuiset kasvit kun melkeinpä hoitavat tuon nesteyttämisen ihan itse. Tietysti, jos kurpitsa on päässyt kuivahtamaan, silloin lienee paikallaan lisätä jotain. Voisi ajatella lorauttavansa joukkoon vajaan desin kermaa tai sitten kasvislientä.
 

Lopputulos näyttää ihan kivalta. Maku on miedohko, käyttäisin tätä lisäkkeenä jollekin muulle ruoalle, yksinään siitä ei oikein ruokalajiksi mielestäni ole. Mutta hyvää se oli, aion tehdä toistekin.
 
Voi että, taas sataa..
 
Kissoilla tuntuu olevan erittäin tylsää näin syksyn korvalla. Ikkunasta ulos katsoessa ei paljon liikettä näy - vallankaan sateisella ilmalla. Poutasäällä tohinaa pihapiirissä on enemmän kuin tarpeeksi.
 
Ovat kissareppanat jo niin pitkästyneitä, että käyvät vuoronperään eri ikkunoilla istuksimassa ja katsomassa, josko tuolta toisesta jotain näkyisi.

Tänään on satanut ihan aamusta asti, ei edes muuttolintuparvia ole tuohon pyrähtänyt. Eilen ja toissapäivänä sentään oli varsinainen kabaree kissojen riemuksi muutaman tunnin tuossa pihamaalla. Orava nimittäin keräsi talvivarastojaan. Hassu otus tuo rouva orava. Ja pahuksen vikkelä.

Rouva orava oli talvivarastojen keruussaan päässyt siihen vaiheeseen, että pihapiiriin rannan puolelle putkahtaneet sienet piti varastoida. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt miten orava sienien kanssa toimii, joten jäin itsekin sitä seuraamaan. Aika isoja paloja se nappasi mukaansa ja viiletti metsään. Varmaan jemmaa ne palat johonkin puunkoloon pahan päivän varalle. Ei sille kelvanneet muut kuin haperot. Tuossa kasvaa muutamia kelta- ja koivuhaperoita - tai siis kasvoi. Nythän niistä on enää jalat jäljellä, rouva orava kun korjasi lakit parempaan talteen. Ihan vinkeitä otuksia nämä pihapiirissä toimijat. Kiva niitä on seurata.

Ja satoa pukkaa

Keräiltiin tuossa isännän kanssa suurimat spagettikurpitsat ja kesäkurpitsat. Tilauskin on olemassa, täytyy vielä varmistaa tilaajalta, että ”haluuksä ihan varmasti noi kaikki...” ;)

Nyt nuo kesäkurpitsat ovat päässeet hiukkasen liian suuriksi, mutta tässä on ollut vieraita, eikä ole ehditty juuri kasvimaata ajatellakaan - mitä nyt on kasteltu, silloin kun se on ollut tarpeen. Tosin nyt on sateitakin riittänyt, joten tässä on keritty vähän hengähtääkin. Noista tänään kerätyistä kyllä luulisi popsittavaa riittävän ainakin joksikin ajaksi. Vielä pitäisi keräillä kultajuurikkaita ja katsoa, mitä muuta kivaa tuolta pellolta löytyy.

Spagettikurpitsa villiintyi kasvamaan

Se alkaa lähentelemään perunoita, toi meitin spagettikurpitsa. Varasin mielestäni vallan riittävästi tilaa kurpitsapenkin ympärille. Pari metriä toiselle puolelle ja reilu metri toiselle, eli kun penkin leveys lasketaan siihen mukaan, tilaa on sellaiset reilut neljä metriä. Vaan eipä riittänyt ei. Spagettikurpitsaa en ole aikaisemmin kasvattanut. Eli tämäkin on minulle uusi tuttavuus. Hurjasti sekin kukkii, ja näyttäisi sieltä nyt olevan ainakin yksi kurpitsa tulossa. Jännää tämän kanssa oli se, että sen kasvuunlähtö kesti huomattavan pitkään. Kyllä se lehtiä teki ja oli todella hyvinvoivan näköinen koko ajan, mutta kukkimisesta ei ollut puhettakaan. Sitten ykskaks se villiintyi tekemään noita pitkiä köynnöksiä.

No, ensi vuonna kurpitsapenkki vaihtaa paikkaa. Tänä vuonna jouduttiin se tekemään tuohon siksi, että kaikki keväthommat täällä oli parisen viikkoa myöhässä. Ei aika riittänyt kaikkeen, eli kompromisseja tehtiin urakalla. Niinpä - perunatkin vasta alkavat kukkimaan. Nekin pääsivät maahan todella myöhään. Mutta eipä se mitään, kyllä niistäkin varmaan ihan riittävästi satoa saadaan. Onhan nyt ollut niin huippuhyvä kasvukesä, toivottavasti nyt vaan kelit jatkuvat sellaisina, että tuokin ehtii edes yhden kurpitsan tehdä.