Rillit huurussa

Tänä aamuna se sitten tapahtui, ulkoa kun sisälle tuli oli heti rillit huurussa. Nyt ne alkavat ilmeisesti sitten ne ajat, jolloin ulkolämpötilat ovat sen verran alhaisempia, että sisään tullessa saa olla tosi varovainen, ettei seiniä päin kohella.

Kasvimaalle ei kuulu kovin hyvää. Maissit ovat tuskin puolen metrin korkuisia. Niistä ei tänä vuonna satoa saada, vaikka kuinka olisi intiaanikesä tulossa, sitähän nuo uutiset ovat nyt viimeaikoina povailleet. Kasvilaatikoiden asukit kyllä tuottavat jonkinlaisen sadon. Kyssäkaaleja olen jo kerännyt ja keitellyt sosekeitoksi. Se on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani, siis tuo kyssäkaalisosekeitto.

Työt ja tämä remontti ovat pitäneet minut kohtuullisen kiireisenä, joten en tuonne pihahommiin ole paljon ehtinyt. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että tämän kesän puutarhahommat on tehty. Jotain raivaus- ja suojaushommia tuolla on vielä tosin tehtävä, hedelmäpuille pitää laittaa verkot ja kasvimaa pitää kääntää ennen lumen tuloa. Mutta siinä se sitten melkeinpä olikin se kausi tältä vuodelta. Toivottavasti näin huonoa kesää ei ihan heti tule.

Maa oli kuurassa seitsemän aikaan aamulla, kun koirien kanssa ulkoiltiin. Otin kameran mukaan, kun kerrankin muistin, että kuviakin pitäisi ottaa. Keskityin kasvilaatikon asukkeihin, muualta kun on rikkaruohojen seasta ihan mahdoton mitään kuvattavaa löytää.

Sen verran vilpoista oli, että ruusukaalin lehdet olivat ihan valkoiset. Onneksi nuo kaalikasvit eivät isommin piittaa, vaikka lämpötila laskisikin tuonne nollan tuntumaan. Ruusukaaleja ei varmaan tänä vuonna ehdi tulla, ellei ihmeitä satu. On tuolla tosin muutama peukalonpään kokoinen motti tulossa, mutta ei tuollaisista kyllä mihinkään ole.

Tänä vuonna on ollut aivan valtavasti etanoita. Niitä on ihan joka paikassa, eikä paljon auta, vaikka kuinka niitä keräilisi ja hukuttaisi. Olen sen suhteen jo luovuttanut. Täytyy vaan keksiä miten estää mahdollisten munien kuoriutuminen ensi kesäksi. Nehän munivat multaan, eli jotain luonnonmukaista torjuntalitkua pitäisi kehitellä.

Jos noita etanoita ei olisi niin paljon, kaaleista saisi ihan kivan sadon

Tuossakin kuvassa on varmaan kymmenen etanaa, jos oikein tarkkaan katsoo.

Parsakaalin ryökäleet aloittivat kukinnan.

Yhtään korjauskelpoista nuppua en huomannut, yhtäkkiä ne vaan olivat kirkkaankeltaisessa kukassa. Mielenkiintoista.

 
Ja tänä vuonna meille ihan oikeasti tuli yksi omena.

Viime vuonnakin puussa oli yksi omenan alku, mutta se hävisi johonkin kesän mittaan. Tänä vuonna sentään tuo ainokainen on päässyt syöntikokoon asti. Ihan nätti punainen möllikkä, kukakohan sen sitten aikanaan saa…