Märkää…

Onpa ollut uskomattoman huono kesä tähän mennessä. Nyt alkaa jo näyttää siltä, että sää jatkuu ties kuinka ja kauan tällaisena mahdottoman epävakaisena. Välillä paistaa aurinko, sitten sataa, sitten taas sataa ja jossain välissä taas aurinko pilkistää hetken. Saisi nyt vihdoinkin tulla edes sen verran kuivaa kautta, että saisi edes pihamaansa kuntoon ennen syyssateita.

Kasvimaa on edelleenkin kuin riisipelto - vettä on niin paljon, että melkein tarvitsisi veneen, jos siellä liikkua haluasi. On ollut aivan liian märkää kaikille kasveille, maissit ovat jämähtäneet sellaisiksi kolmenkymmenen sentin mittaisiksi kääpiöiksi, eivät kasva, mutta eivät ihan ole kuolleetkaan. Pavut sinnittelevät jotenkuten, mutta eivät nekään ole yhtään kasvaneet.

Uusissa kasvilaatikoissa sen sijaan kaikki on ihan hyvin. Viikon parin kuluttua voi sieltä jo ensimmäiset kyssäkaalit ottaa käyttöön.

Tänä vuonna näyttäisivät nuo punaisetkin kyssäkaalit kasvavan ihan hyvin. Viime vuonnahan punaista kyssäkaalia ei tullut yhtään, kun taimikasvatus meni ihan -ceelleen jo alkumetreillä - yksikään siemen ei itänyt.


Kaalit alkavat olla jo niin isolehtisiä, etteivät kohta enää laatikkoon mahdu. Mutta en niitä nyt alkuperäisen suunnitelman mukaan voi tuonne kasvimaalle siirtääkään, kun sinne pitäisi tosiaan melkein mennä veneellä istutuspuuhiin. :/

Vielä viikko sitten niissä ei ollut yhtään öttiäisten tekemää reikää, eilen kun tarkistin ne, tilanne olikin jo ihan toinen. Olivat jo reikäisiä ja ihan täynnä pieniä vihreitä toukkia. Suihkuttelin ne sitten aluksi mäntysuopaliuoksella, jota käytinkin sitten tosi reippaasti. Toistan tuon käsittelyn varmaan melko pian ja jos se ei auta, sitten onkin otettava järeämmät aseet käyttöön.

Vanhaan kasvilava -laatikkoon kylvämäni kasvit kasvavat myös todella hyvin. Jäävuorisalaatti alkaa olla kohta korjuukelpoista myös.

Tein pikaisen pienen kitkemisurakan eilen aamupäivällä, kun oli sopivasti sellainen kuivempi jakso menossa, mutta kyllä tuonne muutama pihasaunio vielä näyttää salaattien joukkoon jääneen. No, onpahan tuolla sitten tiedossa pikkuhommaa jatkossakin, jos nyt ei sitten ala taas satamaan.

Käenpoika viihtyy edelleenkin täällä pihapiirissä. Taitaa tosiaan olla niin, että se on kasvanut jossain tässä ihan tontilla ja nyt sitten on jätetty koheltamaan itsekseen ja opettelemaan aikuisen linnun taitoja. Eivät ne taida ne sijaisvanhemmat kovin kauan noita käenpoikasia kasvattaa, ruokkivat muutaman viikon ja jättävät sitten oman onnensa nojaan. Mietiskelin tuossa, että tämä tyyppi on varmaan rastaspariskunnan kasvattama käenpoika. Jotenkin sen tapa väijyä ötököitä tuolla ruohikossa on niin tyypillisen rastasmaista toimintaa, eli oletan sen oppineen saalistustavat sijaisvanhemmiltaan.

Aika onneton tapaus se vielä on, mutta kyllä sen hömelin touhuissa on jo huomattavissa jonkinlaista edistystä, lentämään se on jo oppinut vähän paremmin. Enää se ei sentään tipu oksilta alas niille yrittäessään. Aiemmin se tuppasi joko lentämään oksan yli tai sitten lento jäi lyhyeksi, sillä seurauksella, että se joutui tekemään korjausliikkeitä vallan mahdottomasti. Hassu touhottaja se joka tapauksessa vielä on.

Tosiaan on ollut ihan älyttömän mukavaa, että se on nyt asustellut tässä pihapiirissä näinkin pitkään, noita käkiä kun ei ihan helpolla yleensä pääse näkemään. Näillä käkityypeillä tuo suojaväri on todella hyvä, maastoutuvat niin hyvin puiden oksille, että niitä on vaikea huomata. Mutta tämän meidän käen kyllä huomaa, se kun tosiaan on koko ajan ihan tuossa pihalla ja sitten kun se reppana koheltaa niin mahdottomasti, ei sitä voi olla huomaamatta.