Takapihallani asuu käki!

Olen nyt vähän vajaan viikon seurannut takapihani uusinta asukkia. Ensimmäisen kerran kun tuon otuksen näin, en sitä tunnistanut. Tuonne se lensi takapihan ruohikkoon, viipyi siellä pitkään ja viimein sitten liihotteli läheiseen koivuun. Ehdin nähdä, että otus oli pääväriltään sinisenharmaa, mutta muita tuntomerkkejä en sitten nähnytkään, paitsi, että kaverilla oli melkoisen pitkä pyrstö. Ihmettelin aikani moista otusta ja toivoin, että näkisin se uudelleen.

No, tuo toive on nyt sitten viikon verran toteutunut ihan joka päivä ja monta kertaa. Oletan, että se on kasvattivanhempien poispotkima käenpoikanen. On veijarilla sen verran avutonta tuo lentäminen ja muutenkin se on niin kömpelön oloinen, että ihan varmasti on melko nuoresta otuksesta kyse.

Sen bravuurinumero näyttäisi olevan perhosten metsästys - ruohikossa väijyen. Tuolla se oleskelee ruhonkorsien seassa pitkiä aikoja, kuulostelee ja katselee - ja kun jonkin öttiäisen huomaa, lähtee koikkelehtimaan perään. Aika hyvin se onnistuu niitä kiinni saamaan, mutta on se vaan harvinaisen kömpelö tapaus. Ihan hauska sitä on seurata, täällä tulee vesselille naureskeltua monta kertaa, kun se vaan on niin hassu. Harmittaa, että kelit eivät ole olleet ollenkaan suotuisia valokuvien ottamista varten, tosi pilvistä ja hämärää, ellei sitten sada. Mutta kyllähän tuon käen tuostakin kuvasta tunnistaa.

Saas nähdä kauanko tuo täällä meidän takapihan asukkina viihtyy.