Jäin siis odottelemaan sitä kattofirman edustajan tarjousta. Muutama viikko siinä taas kului, ennen kuin sen tarjouksen sähköpostiini sain, eli nyt elettiinkin jo ihan toukokuun loppua. Itse asiassa olin jo luopunut toivosta saada minkäänlaista tarjousta, aikaa kun oli jo kulunut niin kauan näiden tyyppien käynnistä. No, tarjosivathan ne sitten lopulta: 90 neliömetrin kolmiorimakatteen uusiminen vähän vajaa 12.000. Siis mitä?!?!?
Näinhän se on, yrityksillä maksaa katon teko reilun satasen/neliö. Eikähän siinä mitään, mutta… Tarjouksessa ei kuitenkaan oltu eritelty materiaalien ja töiden osuutta sen kummemmin ja muutenkin se oli tosi ylimalkainen, mistä en, itsekin tuollaisia tarjouksia kirjoitettuani pitänyt ollenkaan. Olen sitä mieltä, että materiaalit ja työt pitää tarjoukseen hinnoitella, jotta siitä saa kuvan mitä mikäkin työvaihe maksaa. Ja kaiken lisäksi takaraivossani kummitteli tuon tyypin toteamus, että hommaan kuluu 4-5 mieheltä viikko, ja se nyt jotenkin ei kuulostanut ihan oikealta… Eikä siis antanut kovin hyvää kuvaa ko. porukan touhuista, siis tuollainen tosi räikeä yliarviointi miestyövoiman tarpeesta.
Jaa-a. Istuin sitten ihan alas ja nappasin Excelin tietokoneen ruudulle auki. Viiden minuutin laskemisen jälkeen sain materiaalien kustannusarvioksi 1.800 euroa. Laskin kustannukset kalleimman mukaan, eli varmaan ne saisi halvemmallakin, pohdin. Pikainen laskutoimitus sitten työn osuudesta ja lopputulos oli se, että tuolla rahalla saisin tässä tontilla olevien kahden rakennuksen katot korjautettua - edellyttäen tietysti, että löytäisin sellaisen tekijän, joka a) ei yritä blondia kusettaa, b) tekee sen minkä lupaa c) osaa hommansa.
Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ottaa taas Google ruudulle ja alkaa epätoivoisesti etsiä jotakuta, joka tuon työn vastaanottaisi - ja kohtuullisella hinnoittelulla. Tilannehan oli melko toivoton, kesä oli jo pitkällä ja takuuvarmasti joka ikinen kunnollinen rakennusfirma oli jo tuohon mennessä bookannut kesän työt valmiiksi. Siinähän sitä sitten soittelin, en edes pysty sanomaan kuinka monelle loppujen lopuksi, mutta monelle. Pääsääntöisesti kaikilla oli urakat sovittu jo vähintään marras-joulukuulle.
Tuossa vaiheessa alkoi olla jo niin epätoivoinen olo, että mietin jo, josko sitä itse uskaltaisi tuonne katolle mennä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä se olisi vielä kymmenen vuotta sitten meikäläiseltä onnistunut, mutta ei todellakaan enää. Eikä tuttavapiirissäkään ole ketään, jolla vasaran ja sahan käyttö olisi niin tuttua, että uskaltaisi tuollaiseen hommaan pyytää. Siis tuossa vaiheessa alkoi todellakin olla jo vitsit vähissä.
Otinpa sitten käyttöön suunnitelma B:n. Selaimen hakuruutuun osoitteeksi mol.fi ->naps -> cv-netti - naps -> linkki kun tarvitset hyvän työn tekijän -> naps. Ja eikun hakemaan. Olin tässä vaiheessa liittänyt mielessäni tuon eteisen lattialautojen uusimisen samaan urakkaan, koska lattia oli alkukesän aikana notkahtanut melkoisen reippaasti. Samallahan tulisi sitten tehtyä tuokin ennen talven tuloa, ajattelin, mikäli sen tekijän löytäisin.
Lähialueelta löytyi kuin löytyikin muutama sopiva rakennusmies, niin ja yksi nainenkin. En alunalkujaan ollut ajatellut ollenkaan, että itse työnantajaksi ryhtyisin, mutta nyt se siis näytti olevan ainoa vaihtoehto. Siinäpä sitten aloitin soittorumban taas. Soittelin sille ainoalle kauniimman sukupuolen edustajalle ensin. Kysyin ihan kylmästi heti ensimmäiseksi, joko on töitä löytynyt: ei ole, oli vastaus. Sovittiin sitten, että tulee katsomaan paikan päälle.
Ja kuinka ollakaan, sieltä sitten saavuttiin ihan saman päivän aikana paikalle. Ihan tuo vaikutti asialliselta ja muutenkin näytti olevan ok. Mutta, mutta... Niin, olin jo osannut melkein odottaa, että sieltäkin sitten tulee vastaan vähintäänkin se yksi mutta.
Kovasti on ollut kimuranttia tämä remontin kanssa, mutta kun tämä tarina on tosiaan melko pitkä, jatkan taas myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti