Tänään aamuseitsemältä istuskelin aamukahvilla. Täällähän yleensä kaikki havainnot tehdään kahvikupillisen kera. Tällä kertaa menossa oli varmaan jo neljäs kuppi, sitä kun yleensä tulee herättyä jo viideltä nykyisin. Onneksi olin ehtinyt heräillä kunnolla, muuten ehkä olisin saattanut missata päivän kohokohdan.
Tänä aamuna olin siis tosi onnekas, sain seurata saukon touhuja pitkän aikaa. Muutaman kuvankin sain otettua. Harmittaa, kun vielä koskaan ei ole ollut optimaalinen keli kuvaukseen, ei ainakaan silloin kun tuo otus on tullut tuohon rantaan. Talven puolella valoa oli liian vähän ja näin keväällä sitä onkin yllättäin sitten liikaa tai aurinko on niin matalalla, että kunnon kuvien saaminen on tosi vaikeaa. Mutta kuvia kuitenkin tuli taas otettua, edes jonkinlaisia.
Huomasin siinä istuessani, että vesi väreili saukon tuloa enteillen. Olen jo oppinut tunnistamaan, miltä se näyttää kun saukko puljaa vedessä. Eli olin varuillani, ja nappasin kamerankin heti käyttövalmiiksi.
Saukkopoika tupsahti jäälle ja alkoi kipittää jään reunaa pitkin.
Laiturin ohitettuaan se pysähtyi hetkeksi katsomaan taloon päin. Näkikö se minut ikkunassa, ehkäpä.
Aurinkokin pilkisti pilven takaa, mutta saukkopa päätti juuri silloin, että nyt sukelletaan.
Hetken se nuuskutti vettä.
Sitten se painoi päänsä veden alle.
Ja seuraavaksi siitä näkyikin enää vain takajalat.
Melkoisen kauan se oli sukelluksissa. Palasi jään reunalle kalan kanssa, pisteli sen poskeensa ja sukelsi taas.
Aurinkokin tuli saukon ruokaillessa esiin ihan kokonaan.
Niinpä, valoa riitti, mutta se tuli ihan väärästä suunnasta valokuvia ajatellen. Vesseli ihan poseerasi, mutta valaistus oli todella huono…
Siellä se viihtyi jään reunalla pitkään. Kieri, venytteli ja hoiti turkkiaan.
Välillä se rapsutteli itseään tosi pitkään ja hartaasti.
Aikamoisia joogaliikkeitä harrasti hän venytellessään.
Aikansa touhuttuaan päätti sitten poistua paikalta kävellen.
Tuonne se köpötteli yläjuoksun suuntaan.
Vähän myöhemmin aamulla huomasin sen tuolla vastarannalla, kaloja näytti sieltäkin löytyvän.
Mahdottoman mukavaa, että se on nyt kotiutunut tuohon lätäkköön. Melkein joka päivä sen näen, useimmiten tosin tuolla vastarannalla. Mutta onneksi, tulee se tuohon meidänkin rantaan esiintymään, ei sitä ihan joka keittiön ikkunasta tuollaisia saa katsella. Kiva otus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti