On se…!

Kenkuttaa. Näinhän se aina menee, ei ehdi tilanteisiin, kun ei ollut kamera keittiön pöydällä..

Juoksi niin maan perusteellisen vauhdikkaasti tuosta kymmenen metrin päästä sadan metrin päähän, siis sillä välin, kun kipaisin kameran olkkarista.

Mutta on se, se on minkki. Ei siitä mihinkään pääse. Viimeinkin nyt sitten edes jonkinlainen kuvallinen todiste siitä etten vallan läpiä päähäni puhu, kun näistä  havainnoistani höyryän.

Ehkä ensi kerralla ehdin ottaa paremman kuvan. Ja ensi kerralla voisi vaikka aurinkokin paistaa.