Vähiin se käy…

Niinpä, vähiin se käy ennen kuin loppuu, kuten vanha sanonta kuuluu. Kolme viikkoa vielä ja sitten olisi tämän kevään työrupeama ohi. Vielä ei ole tietoa jatkosta, ehkä tässä parin viikon sisään kuitenkin saa tuonkin tietää.

Kun muutin vaivihkaa tänne nelosvyöhykkelle kolmisen vuotta sitten, en ikinä kuvitellut, että täällä viipyisin näinkin pitkään. Tarkoitus oli viettää sapattivuosi ja sitten palata pääkaupunkiseudulle. Sapattivuosi venyi kahdeksi ja nyt kolmantena vuonna olen sitten jo ollut täällä periferiassa töissä.  Kummasti sitä on täällä viihtynyt, vaikka tuo työ mitä nyt olen tehnyt, ei täysin vastaa sitä, mitä siellä Pääkaupunkiseudulla tein. Takaa tuo kuitenkin toimeentulon, täällä kun kulut ovat huomattavasti pienemmät kuin siellä etelässä. Alun perin menin vain neljäksi kuukaudeksi sijaistamaan, tarkoitus siis oli palata Joulun maissa etelään, mutta sitten se sijaisuus venähti koko lukukauden mittaiseksi. Paikkakunta on tosi pieni, asukkaita parituhatta, ihme ja kumma olen viihtynyt ihan hyvin.

Nyt keväällä työpaikalle on ollut ihan ilo ajella. Matkaa kertyy vähän päälle 50 km suuntaansa, mutta ei tuo matkan pituus kunnon keleillä mitään haittaa. Näin kesän korvalla tuossa matkalla näkee ja kuulee kaikenlaista. Ihan joka päivä näkee jotain uutta ja outoa tai sitten vähintäänkin mielenkiinotoista.

Alkuviikosta melkein ajoin hillerin päälle. Se kun otti ja päätti lähteä ylittämään tietä ihan auton edestä. Eikä tuolla niin kovin kiirekään ollut, melko verkkaiseen tahtiin laukkasi tien poikki. Onneksi tämä kohtaaminen tapahtui sellaisella tieosuudella, missä ei kuuttakymppiä nopeampaa voi ajaa.  Lähes joka aamu tienposkessa on näyttäytynyt myös liuta jäniseläimiä, useamman rusakon olen bongannut ja yhden metsäjäniksenkin.

Keskiviikkona tien poskessa olla möllötti pyy. Se odotti kiltisti niin kauan, että ajoin ohi. Sitten ylitti tien kävellen. Katselin sen menoa taustapeilistä ja harmittelin, ettei ollut kameraa mukana. Lähes joka viikko matkalla näkee haukkojakin. Viimeksi yksi kanahaukka yritti epätoivoisesti nousta ilmaan tieltä, painolastina sillä näytti olevan orava. Ehti se alta pois, vaikka ajelinkin tapahtumapaikalle kahdeksaakymppiä.  Tähän aikaan vuodesta näyttävät siis olevan kovin liikunnallisia nuo metsän elävät. Varsin mielenkiintoista aikaa, tämä kevät.