Pönttöhommissa

Vein eilen äitienpäivän kunniaksi tuonne metsään yhden valtavan painavan telkänpöntön. Oli siinä raahaamista, se kun on tehty tosi isosta männystä kovertamalla. Jotenkuten sain sen kiinnitettyä puuhun. Paremminkin olisi voinut tuon homman tehdä, mutta kun ei yksinkertaisesti voima riittänyt. Tarttee tässä odotella, että mies suvaitsisi saapua kustannuspaikalle. Sitten vaan pitää mennä yhteistuumin laittamaan pönttö paremmin. Edellyttäen tietysti, että siellä ei asuta jo.

Tuossa olisi vielä neljä tavallisen kokoista pönttöä pihalla odottamassa, että saan ne raahattua tuohon ojan taakse lähimetsikköön. Hiukan olen myöhässä näiden pönttöhommien kanssa, mutta ehkä niihin vielä joku mattimyöhäinen pariskunta asettuu. Ellei tänä vuonna niin ensi vuonna ainakin.

Edelleenkin tässä vapaapäivien ratoksi seurailen pihan tapahtumia. Peippopariskunta on ihan takuuvarmasti rakentamassa pesäänsä tuohon ihan lähelle.

Käyvät yhdessä useaan otteeseen joka päivä ruokailemassa tuolla ruokintapaikalla.

Sinne kun on talven mittaan tippunut jos jonkinmoista siementä löydettäväksi.

Naaras viihtyy lähempänä taloa, koiras pyöriskelee mieluummin tuolla vähän pitemmällä.
Käy tuossa yksi keltasirkkupariskuntakin. Enpä ole muistaakseni ennen näin myöhään keväällä täällä keltasirkkuja nähnyt.

Ne ovat aina  hävinneet jonnekin lumien sulettua. Mutta nyt voisi olettaa, että nämä kaksi pesivät tässä lähistöllä.

Leppälinnut jäivät kuin jäivätkin sitten tähän pihapiiriin.

Täytyy vaan toivoa, että kestävät jatkuvan kirjosieppohöykytyksen. Tässä vaiheessa tuolla on kirjosieppojen valtaamia pesäpönttöjä kolme. Yksi koiraista on kyllä vallanut itselleen kaksi pönttöä, eli tavallaan niitä on siellä kirjosieppojen asuttamana nyt neljä. Pahuksen öykkärit.