Taimihakkurini numero kaksi, Kiya on taas kunnostautunut ja palannut vanhoihin käytöskuvioihinsa. nimittäin taimien tuhoamiseen. Onneksi sentään tänä vuonna se ei ole ehtinyt vielä maistella kuin yhtä ainoata tainta. Aamulla huomasin, että tuolla se oli käynyt munakoisojen kimpussa. Niin, tietysti se söi sen vaikeimmin kasvatettavan ja harvinaisimman. Sen lajikkeen, joka ei itänyt hyvin. Taimia tuli vain kaksi, toisen tuo rontti tuhosi. Ei tuntuisi missään, jos se ei olisi syönyt juuri niitä taimia, mitä ei ole mahdollista enää saada mistään.
Viime vuonna Kiya kunnostautui ja pisteli surutta poskeensa suunnilleen joka toisen kylvöksen tuloksen, eli vähän parempi tilanne tänä vuonna, ainakin toistaiseksi. Tomaatintaimet se kyllä onneksi jättää rauhaan, tomaatissa lienee sen verran voimakas tuoksu, ettei se kissoja juuri houkuttele.
Ei kelpaa kissaneidille varta vasten kasvatettu kissanruoho, ei kelpaa ohrakaan, mutta auta armias jos näköetäisyydellä on jotain muita taimia, ne kyllä häviävät alta aikayksikön.
Yleensä se sijoittaa itsensä johonkin kasvavien taimien läheisyyteen. Käy makuulle ja on niin viattoman näköinen kuin kissa vain voi olla. Ei vilkaisekaan taimia, kyyhöttää vaan muina naisina lähituntumassa. Mutta entäs sitten kun selkäni käännän. Naps vain ja sinne menivät taas sirkkalehdet parempiin suihin.
Se on viettänyt sellaista hiljaiseloa täällä siitä lähtien kun meille tuo koiranpentu tuli. Puolisen vuotta siis. Käy välillä näyttäytymässä, mutta painuu sitten taas nukkumaan jonnekin yläkertaan. Vasta nyt ihan viime aikoina se on alkanut sietää tuon koiran lähellä oloa. Varovaista tuttavuutta on tehty jo useampaankin otteeseen, mutta vielä pidetään vähintään sellainen metrin väli. Ja kun neiti on alkanut viihtyä enemmän alakerrassa, täytyy vaan toivoa, että loput kasvit saavat olla rauhassa.
Olisin mielelläni tänään laittanut lisää kasveja kasvamaan, mutta koko päivä hurahti kauppareissulla Kuopiossa. Oli pakko lähteä suurempiin kauppoihin, kun oli sen verran pitkä ostoslista jo. Kaikki listan tavarat olivat sellaisia, joita ei tältä tuppukylältä saa.
Yritin saada lisää sitä tervamaalia, mutta eihän sitä siellä kaupassa ollut. Olisihan se pitänyt arvata. Yksi vaivainen purkki siellä oli lattialla kaikkien muiden maalipurkkien alla, punaista tervamaalia. No, kun olen aloittanut nuo maalaushommat mustalla, on vähän vaikea vaihtaa enää punaiseen. Harmittaa. Kaipa sitä jostain saa - jos ei muuten, niin pyydän miehen käymään siellä Vantaan Puuilossa, siellä niitä ainakin on.
Eläinkaupasta kyllä löytyi kaikki mitä tarvittiin. Sattui olemaan kissanhiekkakin tarjouksessa, joten sitä sitten piti ostaa kaksi säkkiä. Kaipa tuo 80 litraa vähäksi aikaa piisaa.
Piipahdin Kodin Terrassakin - toteamassa, että ei siellä mitään ostettavaa vielä ollut. Vasta laittelevat siellä paikkoja kuntoon, ainakin siltä se näytti, kaaoshan siellä puutarhapuolella oli. Eli puutarhaan ei sitten tullut tällä kertaa hankittua mitään. Ehkä ensi viikolla tai… joskus =)
Tässä sitten loppuilta varmaan meneekin suunnitellessa mitä kaikkea ei huomenna ja loppuviikolla ehdi/pysty tekemään. Täällä vaan odottelen apujoukkoja, se paikaltaan siirtynyt laituri kun pitäisi saada takaisin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti