Kevätsiivous!

Nyt se sitten alkoi, se jokakeväinen rumba. Pihaa on tänään jo rapsutettu kirosanojen kera jonkin verran. Kirosanoja tuli päästeltyä ilmoille niin maan *keleesti, ihan siitä syystä, että taas saa haravoida kottikärrykaupalla soraa nurmikolta pois. Tosin tänä vuonna sitä on huomattavasti vähemmän kuin viime keväänä. Onneksi olin täällä paikanpäällä ensimmäisten lumikelien aikaan, niin sai tuon pihan tampattua kovaksi ennen auran tuloa. Olisi vaan ilmeisesti pitänyt tehdä vieläkin huolellisempaa työtä silloin.

Tämän päivän suururakkana on ollut liiterin järjestäminen. Sieltä nyt on sitten kannettu ulos kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa tavaraa, siivottu lattiaa auringonkukan siemenistä ja vähän järjestelty työkaluja sun muita tavaroita paremmin. Taitaa tuostakin tulla jonkinasteinen ikuisuusprojekti, ei siitä nyt tämän pääsiäisen aikaan valmista tule.

Pelto on jo puoliksi sula. Viime kesänä tehty kasvilaatikko on talvehtinut hyvin. Laatikossakin oli yllätyksiä. Pillisipulit ovat tunkeneet uusia versoja näkyville. Kun kumarruin tuota ihmettä katsomaan, tuoksahti laatikossa kovasti timjamille. Ja kuinka ollakaan - ei se ihmeiden aika ole ohi, timjamit ovat myös talvehtineet ja pukkaavat nyt uutta lehteä laatikossa.

Harmi, että pikkuneiti Ronja pitää sipuleista. Sinne se yrittää ängetä laatikkoon sipuliapajille aina kun silmä välttää. Toivottavasti oppii nopeasti, ettei kasvilaatikko ole neidin ruokailupaikka ollenkaan.

Tutkailtiin Ronjan kanssa tuossa iltapäivän mittaan myös rannanpuoleinen osa pihamaata, siis tuo takapiha. Sinne on varmasti hankittava pari kuormaa ruokamultaa, on sen verran huonossa kunnossa nurmikko. Järvestä jäät lähtevät valtavaa vauhtia, jonkin verran vielä löytyy jäätä rannan tuntumasta ja ihan järven pohjoispäästä. Siellä jään reunalla oli aikaisemmin melkoinen määrä vesilintuja, sorsia ja lokkeja.

Ronja hiippaili vaivihkaa lähemmäksi.  Se on ylenpalttisen kiinnostunut sorsalinnuista nykyisin. Tosin sen nyt piti sitten tutkia joka ikinen mätäs tuossa matkalla. Ihan hyvä niin, eipähän mennyt tyttö vauhdilla järveen, tuossa kun on vähän vielä rannassa jäätä, eikä tuo koiraparka varmaan ymmärrä, ettei se jää enää kanna.

Tuossa kohtaa kun neito tutkaili kurjenmiekkamätästä, joku naapureista pamautti jonkin hiivatin jysärin. Kyllästyivät varmaan noin 50 -päisen naurulokkiparven riekkumiseen jäällä. Oli muuten helevetillinen pamaus. Koirakin säikähti ja tuli  rannasta pois kuin rasvattu salama, häntä koipien välissä.

Niin, lähtihän ne linnutkin sieltä melkoisella tohinalla. Hitto vie, nyt se koiraparka pelkää mennä rantaan. Eipä tässä muuta voi kuin toivoa, että unohtaa tuon pelkäämisen nopeasti. Olisi aika tylsää täällä kesällä, jos olisi koira, joka ei rantaan uskaltaisi tulla.

Illemmalla sitten palokärkikin taas piipahti kukkapenkissä tonkimassa. Mahtaa olla hyvä ateriointipaikka, kun ihan joka ilta pitää käydä murkinalla.

Oli jo sen verran hämärää, että kuvasta ei kunnollista tullut, mutta onhan tuo parempi kuin ei mitään =)