Outo hiljaisuus ja rajatarkastus

Tänä aamuna puoliunenpöpperössä kahvia juodessani mietin mikä on vialla. Aamu oli samanlainen kuin muutkin tätä ennen, sää näytti olevan kohtuullinen, aurinkoakin näkyi vähän vaikka pilviä oli jonkin verran. Kuitenkin tuntui siltä, että jotain ei ole kohdallaan. Sitten se iski se havainto. Hiljaista. Tässä on parin viikon aikana jo tottunut lokkien riekkumiseen tuossa järvellä. Niitä oli parhaimmillaan tuolla hitaasti sulavan jään päällä satakunta kappaletta. Sellainen määrä naurulokkeja, kalalokkeja ja selkälokkeja saa aikaan melkoisen metakan. Tänä aamuna ei niin minkäänlaista ääntä. Oli yllättäen hiljaista. Jäät järvestä ovat hävinneet ja lokit ovat siis jatkaneet matkaansa. Täytyy sanoa, ettei niitä kyllä isommin ikävä tule, ovat sen verran äänekästä porukkaa, mutta kyllä niitä ihan mielellään tuossa viikon pari katselee näin keväisin.

Aamu on minulle sitä aikaa, jolloin hissukseen tehdään havaintoja, pikkuhiljaa heräillessä on kiva katsella, kuunnella ja pohtia erilaisia asioita. Totesin tuossa aamulenkillä, että alkaa koirastakin tulla aikuinen. Sen käytös on muuttunut paljon arvokkaammaksi ja enää niitä pentumaisia kohelluksia ja pentuhepuleita on todella harvoin. Jäin siinä sitten ihan seuraamaan tarkemmin mitä se puuhaa, normaalistihan sen touhotuksiin ei niin kovin tarkkaan tule kiinnitettyä huomiota.

Totesin, että reviirikäyttäytymistäkin on siinä jo havaittavissa. Aamuisin se tekee tarkistuskierroksen, en tuota ollut ajatellut aikaisemmin, olin vain tyytyväinen, että se ihan itsekseen tekee lenkkiä ja juoksentelee - saahan se sillälailla ihan kivasti liikuntaa . Nyt näyttäisi siltä, että sille pikkuhiljaa on selviämässä missä kulkevat ne rajat, joita se ei yksinään saa ylittää. Samanlaisina toistuvat aamurutiinit alkavat olla jokapäiväisiä, en vain niitä aikaisemmin niin tarkkaan pannut merkille.

Kun lähdetään aamulenkille, ihan ensimmäisenä se mennä jolkottelee tuonne pellolle. Siellä se kiertää neljä kesannolla olevaa sarkaa ja siirtyy sitten lähemmäs rakennuksia kasvimaalle. Tästä kynnöksellä kävelystä itse henkilökohtaisesti en ole kovin mielissäni, sehän tietää koiran tassuihin ja turkkiin tarttunutta multaa ja kuraa, joka sitten jossain vaiheessa on siivottavissa sisätiloista.

Pellolta se yleensä hölkkää hiljakseen rantaan. Kulkee rantaviivaa pitkin tutkien ja menee sitten rajalle ja pysähtyy, nuuskii siellä hetken, katsoo ympärilleen, nuuskii taas ja jatkaa matkaansa.

Saattaa se viipyä rannassa pitkäänkin, jos on jotain seurattavaa. Vesilintuja, jos niitä järvellä lähituntumassa on, se katselee pitkään ja hartaasti. Seuraavaksi se yleensä kiertää pihapiirin vielä kertaalleen, tarkistaa kätkönsä ja tekee inventaarion leluistaan, jotka lojuvat pitkin pihaa. Sitten sen pitää kantaa vähän aikaa jotain puukarahkaa tai lelua ympäri pihaa. Kyllästyy se kuitenkin kantamiseen melko pian ja päätyy nakertamaan makuuasennossa jotain - yleensä sitä suurinta puunkappaletta mikä pihapiiristä löytyy.

Aamukierros tehty - kaikki kunnossa - vahtikoirakin voi rentoutua puita järsien hetken.