Kyynärpäitä myöten tervassa

Eilen oli mahtava päivä, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi täälläkin +16 asteeseen. Aamulla tosin kuuden maissa mittari näytti nollaa, tänään kun heräilin tuossa kello viiden aikaan, asteita oli -3. Eli pakkasen puolella oltiin reippaasti. Nousin tosiaan jo viideltä, kun olo oli niin tukkoinen, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Tuntui eilen jo vähän oudolta ja oletin tukkoisuuden johtuvan siitepöllyistä sun muista sellaisista kevätjutuista, jotka tuollaista yleensä aiheuttavat. Tänä aamuna sitten selkiintyi mistä on kysymys. Ihan näyttäisi peruskevätflunssa olevan tulollaan.

Aamuvarhain on kiva istuskella kahvimukin kera keittiön pöydän ääressä. Seurana tietysti kissa, joka istuu mahdollisimman lähellä ja tuijottaa ulos. Auringon noustessa alkaa pihamaalla tapahtua ja kyllä se katti sen tietää, odottaa ihan kaikessa rauhassa, sitten valpastuu, häntä alkaa viuhtoa ja koko kissa jännittyy saalistusasentoon. Siitä sitten tiedän minäkin kääntää katseeni ulos, jep jep - on siellä niitä lintuja taas - ja paljon. En enää tuohon ruokintapaikalle uusia siemeniä vie, mutten liioin noita siellä jo olevia aio vielä siivota poiskaan Lintulaudan ja ympäristön siivous saa odottaa nyt siihen asti, kunnes linnut ovat laudan tyhjentäneet.

Kuudelta jo sitten piti pistää kammarin uuni lämpiämään. Oli pikkusen koleahkon oloista talossa. Toki onhan täällä sähköpatterit, mutta kyllä tuo uunin lämmitys antaa ihan erilaisen lämpimän olon koko taloon. Pikkuhiljaa se ilma sitten ulkonakin lämpeni ja sitten olikin jo aika lähetä pihahommiin.

Mies jatkoi maan kääntämistä - niin ja tietysti rikkoi sen lapion sitten melko pian. Aina sama juttu, kaikki pitää rikkoa… Vastahan tuon uuden pistolapion ostin - ajattelin ihan itselleni omaan käyttöön, kun se oli niin kevyt verrattuna noihin muihin mitä täällä on.

Suoria reunoja tuo tekee - haki ihan narua ja puupalikat - ettei tule vinoja. Että semmoinen perfektionisti.

Itse sitten olin tunnin verran kyynärpäitä myöten tervassa =). Maalasin tervamaalilla niitä lavakauluksia. Ihan kivan näköisiä niistä tulee, vaikka ei sillä ulkonäöllä niin väliä olisi. Saa nyt sitten nähdä miten hyvin tuo tervamaali suojaa, luulisi sen antavan muutaman vuoden käyttöaikaa lisää laatikoille, suojaamattomiin verrattuna.

Tulee niihin ihan kiva patina, kun ne maalaa. Ja mikä mukavinta - mielettömän ihana tervantuoksu leijailee nyt pihapiirissä. Tykkään. Tuolla ulkona auringossa ne kuivuvat nopeasti +18 asteen lämmössä. Kahteen kertaan ne on maalattava vähintään, saas nähdä riittääkö ostamani maali. Jos ei riitä, on tästä lähdettävä Kuopioon Puuiloon hakemaan lisää, sieltä sitä ainakin saa - näiden paikallisten kauppojen valikoimaan se ei varmaankaan kuulu.

Koirakin nautti ihan silminnähden näistä lämpöisistä kevätkeleistä.

Se on jo kasannut tuohon pihalle valtavasti rekvisiittaa itselleen. Mitä isompi keppi tai puu, sen tyytyväisempi koiruus. Ja kyllähän tuosta kuvastakin sen näkee - onnellinen otus.