Saivat ne harakat jollain opilla sen variksen viimein häädettyä pois. Ihmettelin aikani siinä, mistä ihmeen syystä moinen hässäkkä syntyi. Sitten jäinkin seuraamaan harakkaparin kohellusta. Ne onnettomat paukapäät rakentavat pesää tuohon viidentoista metrin päähän talosta. Kuuseen, joka on ehkä noin 5-7 metriä korkea. Siis, rakentavat pesää todella pieneen kuuseen. No huh-huh, saas nähdä mitä tuostakin tulee. Pesä, jos se koskaan valmistuu, tulee olemaan korkeintaan kolmen metrin korkeudella maasta. Enpä ole tuotakaan vielä ennen nähnyt, ne pesät, joita olen joskus tarkkaillut, ovat olleet todella korkealla.
Kun aamuinen sumu hälveni ja aurinko suvaitsi näyttäytyä, tulivat Pulutkin (siis ne sepelkyyhkyset) takaisin taas. On ne jänniä veitikoita nekin. Käytökseltään muistuttavat kovin niitä tavallisia puluja, mitä kaikissa kaupungeissa näkee, mutta nämä ovat jotenkin vaan niin paljon kauniimpia, ja liikkuvatkin sievemmin kuin ne kesypulut.
Näyttäisi niille kaurat kelpaavan vielä, parina edellisenä käyntikertanahan ne ovat vain syöneet tuolla männyn juurella männyn siemeniä.
On se vaan mahtavan värinen lintu tuo sepelkyyhky. Kannattaa napsautella tuo kuva isommaksi, niin näkee kaikki nuo kivat punertavat sävyt paremmin.
Piipahti tuossa laudalla yksi pyrstötön talitiainenkin.
Hyvin se näytti pärjäävän ilman pyrstöäkin. Mitähän lie sille sattunut, onkohan joutunut ressukka uhraamaan pyrstönsä sille varpushaukalle, joka täällä jatkuvasti pyörii.
Järripeippokin askarteli siemenkasoissa pihamaalla.
Viipyi ihan vaan muutaman minuutin ja pyrähti pois. Olisi sitä ihan mielellään noin kaunista lintua kauemminkin katsellut.
Tää on nyt niin tätä - pelkkää lintubongailua. Ei tosin pitäisi valittaa, onpahan edes jotakin tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti