Paikallinen lehti ilmestyy täällä tiistaisin ja torstaisin. Tänä aamuna varmaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan muistin ottaa postilaatikon avaimen mukaani, kun lähdin koiruuden kanssa aamulenkille. Muuta postia ei ollutkaan tällä kertaa, joten aloitin sen lehden lukemisen jo pihamaalla, sillä välin kun koira puuhasteli omiaan ja kierteli tutkimassa paikkoja.
Hiphurraa - lehdessä oli multasormen mainos - avajaisista. Täälläpäin Suomea avaavat nuo puutarhapuolen liikkeet huomattavasti myöhemmin kuin siellä Pääkaupunkiseudulla. Oli siinä tarjousta jos jonkinlaista ja munkkikahvejakin lupailivat avajaisten kunniaksi. Olin jo odottanut milloin pääsen paikalliseen liikkeeseen katselemaan hedelmäpuita, pensaita ja ostelemaan kasapäin multaa. Katselin siinä liikkeen tarjoukset läpi, ja kuinka ollakaan, olihan siellä se kauan odottamani multatarjous. Viisi 50 litran säkkiä puutarhamultaa, vähän reilu 16 euroa. Ostopäätös syntyi välittömästi. Multaa tarvitsen vähintäänkin tuon viisi säkillistä, tai oikeastaan täällä olisi tarvetta viidellekymmenellekin.
Aamutoimista suoriuduttiin ja ei muuta kuin koira autoon ja menoksi. No joo - tuppukylällä kun ollaan, arvaa varmaan jo mitä siellä kaupassa oli. Ei sitten yhtään mitään. Oli jäänyt mainoksesta päivämäärä pois. Huomenna ne avajaiset ovat,ja avajaistarjouksetkin tietysti vasta avajaispäivänä. En sitten ostanut niitä luumupuitakaan, enkä niitä kirsikoita. Jos siellä pitää mullan perässä juosta monta kertaa, hoituu ne puiden kuljettamiset sitten samoilla sotkuilla - ainahan noista multaisista jutuista autoon sotkua jää…
Tää on niin tätä. Täällä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mikään ei oikein mene toivotulla tavalla. Ottaisi varmaan päähän enemmänkin turha reissu kaupalle, jos sinne olisi pitempi matka. Tuon puoli kilometriä voi kyllä turhaankin ajaa, jos sitä ei joudu liian usein tekemään. Mutta silti, tää on niin tätä täällä… koskakohan tähän tottuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti