Takatalvea pukkaa - ainakin etelään

Heräilin aamulla näin talvisaikaan ajateltuna hävyttömän aikaisin. Koikkelehdin alakertaan jo ennen kuutta. Talvisin tulee yleensä tuhistua petissä pitempään, kuka nyt pilkkopimeässä viitsii ylös nousta - ellei nyt sitten ole ihan pakko.

Tämän aamun positiivinen yllätys oli se, että aurinko oli nousemassa tuolta järven takaa, vaikka älyttömän aikaista olikin. Joten jess! sain hörpittyä aamukaffet auringonvalossa. Jännää oli, että vaikka oli jo valoisaa, molemmat koirat vain jatkoivat uniaan peteillään, vaikka tulin alas. Kissa sen sijaan jolkotti perässäni. Jäi sitten tuonne rappuun maukumaan, kun olin sulkenut yläkerran oven. Pitihän se sieltä päästää, kuka nyt sellaista mouruamista aamutuimaan jaksaisi kuunnella. Olin jo varautunut varsinaiseen kilpajuoksuun, molemmat koirat kun nukkuivat tuolla oven vieressä. Vaan kuinka ollakaan. eivät ne korvaansakaan lotkauttaneet, vaikka Gizmo-herra kävi molempia moikkaamassa, ennen kuin saapasteli keittiön pöydälle lintulautaa tuijottamaan.

Kevään ensimmäinen mustarastaskin on ilmoittautunut ruokintapaikalla. Tämä mustarastaskoiras on arka kuin mikäkin, vähänkin jos liikahdan sisällä, se lentää karkuun. Seurailin sitä tuossa jonkin aikaa, hyvin tuntui siemenet poijjaalle maistuvan.

Tuolla se ruokaili sulassa sovussa kahden oravan kanssa useampaan otteeseen aamupäivällä. 
Onneksi täällä ei ole satanut lunta, kuten etelämpänä, täällä on ollut jo muutaman päivän mahdottoman hyvä hankikanto. Sitä se teettää kun on päivällä lämpöasteita ja yöllä heittää pakkasen puolelle. En muuten edes muista koska olisi viimeksi näin hyvä ollut, lumi kantaa meikäläisenkin ihan kevyesti. Ja koirat tykkäävät - tuolla ne mennä viipottavat pellolla kuin hullut, ihan joka ulkoilukerta.

Koiruudet siis painelevat pää kolmantena jalkana tuonne pellolle - parin sadan metrin päähän. Päivän toisella ulkoilukerralla otin sitten kameran mukaan ja laitoin siihen varmuuden vuoksi pitkän putkenkin, ei niistä muuten kuvia olisi saanut, ellei olisi ollut pitkä polttoväli.

Ronja painelee tuonne pitkälle, parinsadan metrin päähän aina edeltä…

Tyttö ottaa tosi mahtavia loikkia ja vauhti on varmaan vinttikoira luokkaa =).

Sitten kun se pääsee tarpeeksi pitkälle pihasta, jää se odottamaan, josko tuo kaveri tulee perästä. 

Lähtötilanne parinsadan metrin päässä pellolla: Leiki mun kaa!!

Ei sitä pentukoiraa kauan tarvitse houkutella…

Rocky parka vaan tuppaa aina välillä uppoamaan lumeen..

Sitten sitä taas mennään ja lujaa…

Ronja pienempänä ja kevytrakeisena koiruutena painelee parikymmentä metriä Rockyn edellä.

Käännöksissä toinen sitten saa vähän etumatkaa kurottua kiinni…

Mutta ei siinä kauankaan mene kun Ronja taas jättää pojan pitkälle taakseen.

Kun toinen ei saa kiinni, lähtee tyttö pinkomaan takaa-ajajaa vastaan, sitten tiukka käännös ja menoksi taas…

Hauskinta kai sitten on se, kun toinen huohottaa ihan kintereillä…

Tiukkoja käännöksiä tehdään suuntaan jos toiseenkin…

Ihmeen kauan ne jaksavat tuolla juoksennella. tuollaisen huhkimisen jälkeen molemmat koirat sitten nukkua retostavat loppupäivän.

Näin sitä millä mennään eikä meinata kun on hankikanto.

Lintubongailuja pihahommien puutteessa

On ollut ihanan aurinkoinen päivä tänään. Pakkastakin on, eli ei toivoakaan lumen sulamisen jatkumisesta tänään. Ellei nyt sitten käy niin kivasti, että tuo lämpötila hypähtää vielä plussan puolelle. Pihalla siis ei voi mitään tehdä, kaikki kun on jäässä. Vetäisi sitten viime yönä tuon järvenkin kokonaan taas jäähän. Järvi oli jo melkein puoleen väliin sula ja nyt sitten ihan jäässä taas.
Olen seuraillut takapihan tapahtumia paremman tekemisen puutteessa. Tietysti ainahan sitä voisi kevätsiivousta sisätiloissa aloitella, mutta jotenkin vaan nuo takapihan tapahtumat kiinnostavat enemmän.

Tuossa on nyt viimeinkin näkynyt jopa viherpeippoja. Niitä olenkin kaipaillut koko talven. Viherpeippokanta on romahtanut koko maassa muutaman viimeisen vuoden aikana ja kyllä sen täälläkin huomaa. Viime talvena tuossa pyöri useita kymmeniä peippoja kerrallaan. Tänä vuonna on ollut ihan ihme, jos siinä edes yhden näkee.

Keltasirkkujakin on ollut vähemmän ruokavieraina kuin aikaisemmin. Muutama koiraskeltasirkku tuossa on käväissyt niin, että olen ihan ehtinyt kuvankin ottaa.

Koiraskeltasirkut ovat tosi kauniin näköisiä keltaruskeine päineen. Joskus tuossa on ollut todella keltavoittoisia yksilöitä.


Ovat näköjään oppineet syömään auringonkukansiemeniäkin jo. Naaraat ovat paljon vaatimattomamman näköisiä.

On niitäkin pari kappaletta tuossa tänään jo käynyt.


Muuten täällä sitten elellään hiljaiseloa, odotellaan sitä aikaa kun tulee enemmän oltua ulkosalla kuin sisällä. Ei siihen enää kauan mene. Toivottavasti.

Lumentuhoaja

Säätila on ollut jo jonkin aikaa äärimmäisen vaihtelevaa. Säätiedotus lupaili tänne lähistölle ihan kunnon pakkasiakin, päivälämpötilojenkin piti pysytellä pakkasen puolella. Vaan kuinkas ollakaan tänään tuolla näyttäisi olevan mittarissa +3. Jippii! Se tietää sitä, että tuo loppu lumi sulaa koko ajan kohisten. Kohta pääsee pihaa rapsuttelemaan ja pellolle hommiin.

On täällä meillä kyllä tuollainen pikkuapulainenkin, joka omalta osaltaan tuhoaa litrakaupalla lunta ja jäätä päivässä.

Rocky poika on keksinyt, että paras lelu on itse löydetty lelu. Se kiertää pihalla ja etsii jääpaloja.

Hyppii pukkihyppelyä jääpala suussaan ja juoksee ympyrää kuin vimmattu.

Sitten kun se kyllästyy jääpalan heittelyyn, se yksinkertaisesti ottaa ja pistää koko palan poskeensa ja lähtee etsimään uutta.

Jos jääpaloja ei ole saatavilla, herra parkkeeraa lumikinoksen viereen ja alkaa popsia. Ihme lumensyöjä =).

Tunnustus

Kiitokset Terhille Makasiininmäellä blogiin Insipiroiva puutarhablogi -tunnustuksesta! Tunnustuksen mukana tuli kolme kysymystä, joihin pitäisi vastata.

1 ) Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
Puutarhainnostukseni on melko vanhaa perua - olen vuonna nakki ja muusi käväissyt suorittamassa emäntäkoulun, jossa yksi lempiaineista oli puutarhanhoito. Varsinaisesti pääsin tuota puutarhaa rakentelemaan, kun sain tämän pikkutilan perintönä muutama vuosi sitten. Tämä blogi syntyi oikeastaan puolittain vitsinä. Silloisen työpaikkani autotallissa juteltiin työkaverin kanssa blogeista ja keksittiin, että mitäs jos perustettaisiin yhteisblogi, jossa sitten vertailtaisiin kahden eri kasvuvyöhykkeen kasvatuksia. Nimi blogille tuli toiselta kollegalta, joka ilmeisesti keskustelua seuratessaan, oli jotenkin nyreentynyt aiheeseen ja kun siinä ihmettelimme mikä blogille nimeksi, heitti keskusteluun kaksi sanaa ”höperöt hortonomit”. Eipä arvannut, että siitä se sitten blogille nimeksi laitettiin =). Kaveri sieltä ykkösvyöhykkeltä aloitti kirjoittamisen, mutta kahden pienen lapsen äidillä sitten aikaa ei riittänyt tähän harrastukseen, joten jatkoin bloginpitoa itsekseni.

2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Tässä tontilla kasvaa muutamia varsin vanhoja perinnelajikkeita. Yli 60-vuotiaat raparperi ja punainen viinimarja. Niistä tykkään, muuten lempikasvini vaihtuu melkeinpä vuosittain. Kasvatan puutarhassani lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja, pari vuotta sitten lempikasvini oli tomaatti, niitä oli silloin 14 eri lajia. Viime vuonna taas lempparikasveina olivat kurpitsat ja melonit, joita myös tuli kasvatettua kasapäin, ihan tuolla avomaalla.

3) Mikä on puutarhafilosofiasi?
Puutarhafilosofia löytyy tuolta blogin kuvauksesta :). Muumipapan lausahdukset ovat aina, ah niin ihania. Tuohon voisi vielä kyllä lisätä, että luonnonmukaisesti mennään - ilman myrkkyjä sinnitellään.

Tätä tunnustusta sitten pitäisi jakaa eteenpäin blogeille, joissa lukijoita on vähemmän kuin 200. Ainakin näin ensikatsomalta suurin osa blogeista jo tämän on saanut. Mutta muutama seuraamani loistava blogi tuolla vielä näyttäisi olevan ilman, joten laitan tämän eteenpäin seuraaville:

Puolikuuta peipposesta
Ekholmin savustamo
Pientä piharemonttia

Yrttikylvöksiä

Kylvin viime viikolla muutamaan ruukkuun ostamani paprikansiemenet sekä joitain yrttejä. Yrtit ovat nyt itäneet.

Vaan mitäpä lienee tapahtunut timjamille…

Mielestäni kylvin siemenet tasaisesti ympäri ruukkua.

Itäneet pikkuiset tuntuvat olevan eri mieltä - ovat kylväytyneet tasaisesti ympyrään ruukussa. Eipä ole aikaisemmin näin käynyt, aika hassua. On ilmeisesti tullut suihkuteltua kylvöstä turhan voimallisesti, no sattuuhan sitä.

Toinen nopeasti itänyt yrtti on basilika, se tavallinen vihreä. Violetin basilikan itämistä saa ilmeisesti taas odotella pitempään.

Paprikaruukuissakin olin havaitsevinani jonkinlaista elämää, vielä ei ole sirkkalehtiä mullan pinnalla näkyvissä, mutta ihan pikkuriikkisen siellä hiekanjyvästen seassa näyttäisi pilkottavan jotain hennon vaaleanvihertävää.

Kyllä se tästä taas lähtee, pikkuhiljaa.

Hui - en huomannutkaan

Vautsi! Olen saanut uusia lukijoita :).
Tässä kun olen painiskellut noiden Bloggerin asetusten kanssa jo ties kuinka ja kauan, en ole tuota sivupalkkia vilkaissutkaan aikoihin, nyt sivupalkin lokeroita siirtäessäni huomasin, että uusia on tullut!
Tervetuloa =).

Aurinkoista! +8 ja töyhtöhyyppiä järven jää täynnä

Tämä päivä on ollut ihanan aurinkoinen. Räystäät tippuvat vallan mallikkaasti ja lumi sulaa ihan silmissä. Muuttolintuja näkyy päivä päivältä enemmän. Tänään tuolla on ollut isohko parvi töyhtöhyyppiä lepäilemässä järven jäällä, sulan veden tuntumassa.

Ovat levittäytyneet niin laajalle alueelle, että kaikkia ei millään saa mahtumaan samaan kuvaan.

Muita kevään merkkejä on tänään bongattu sitten ihan tuossa pihamaalla. Piharakennuksen seinustalla nousee jo kaikenlaista vihreää kasvintapaista. Siihen kun paistaa aurinko ihan koko päivän ja lumi on sulanut seinänvierustalta melko tarkkaan.

Koko päivä on mennyt ihmetellessä, tosin otin ja järjestin siemenlaatikon. Olisikohan tuolla jotain viitisenkymmentä pussia siemeniä odottamassa kylvämistä. Eli kuluihan siinä päivä rattoisasti miettiessä mikä sitten kylvetään kenenkin kanssa ja mihin. Onneksi tässä ei enää kauaa mene kun pääsee siirtämään taimikasvattamon kasvihuoneeseen. Muutama hassu viikko tai kahdeksan =).

Tällaiset kelit kyllä saisi kestää pitempään, vaan taitaa olla turha moisesta haaveilla. Säätiedotus tuossa lupailee pakkaskelejä tänne nelosvyöhykkeelle, odotettavissa siis nollan kieppeillä olevia päivälämpötiloja ja paukkuvia yöpakkasia. Harmi.

Meni sitten tämä päivä scriptailuksi :/

Tässä sitä sitten rustataan xhtml:llää ja perataan sotkuista javascriptiä.  Täällä nyt sitten ei tahdo toimia yhtään mikään, mutta korjailen tässä sitten sitä mukaa kun jotain outoa huomaan.

Olisin ihan hyvin voinut olla tämän päivän ilman tätäkin ylimääräistä tekemistä. Vaan kun nuo Bloggerin tarjoamat mallit ovat niin älyttömän huonoja - tai siis tarkoitan, että tähän niiden tarjoamaan simppeliin pohjaan kuvakin tulee ihan älyttömän isona ja tekstikooton  mitä sattuu. Pakko oli nyt sitten valita tuo teema - mikään muu kun ei toiminut, ei edes sen vertaa miten tämä nyt toimii.

Onneksi sentään alkoi aurinko paistamaan, edes jotain positiivista tälle päivälle.

Märkää

Aamu alkoi harmittavan harmaana taas kerran. Pilvipeite on melkoisen paksu tänään, aurinkoa ei näy tippaakaan. Onpa taas masentavan oloinen keli. Yöllä on satanut taas lunta, tai oikeammin räntää - nyt tuolla on pihamaa loskan peitossa, kumisaapaskelillä mennään.

Istuskelin tapani mukaan pitkään ja hartaasti aamukahvilla, seuraillen takapihan tapahtumia. Ensimmäinen ruokintapaikan vieras oli orava. Hassu vesseli pyöri ympäriinsä ihan sen näköisenä kuin olisi hukannut jotain. Sen se teettää, kun yön aikana sataa viitisen senttiä märkää räntälunta. Kaikki  lintulaudoilta tippuneet siemenet ovat peittyneet ihan kokonaan, eikähän sitä pikkuorava muuta sitten voi kuin alkaa kaivamaan. Mahdoton kaivuukone se sitten olikin. Teki oikein kunnon kuopan, sillä seurauksella, että oli märkä kuin uitettu orava sen työrupeaman jälkeen. Aikamoisen kolon se siihen ehti tehdä ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa.

Sen verran se orava sai kaivettua siemeniä esiin, että samaan kuoppaan sitten tunki parvi keltasirkkuja ruokailemaan.

Yksinäinen hömötiainen pyöriskeli ruokintapaikalla pitkään.

Sillä vesselillä ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Välillä kävi maistelemassa pähkinöitä, siirtyi sitten auringonkukkasiemen osastolle ja palasi taas pähkinöiden kimppuun.

Alkaa olla sapuskat vähissä tuolla, pitäisi varmaan käydä buffet siistimässä ja täydentämässä tarjontaa. Talipalloja ainakin pitää viedä lisää, ne ovat kovin kysyttyä kamaa tähän aikaan vuodesta, niitähän ne pyrstötiaisetkin söivät. ja kohta tulevat kottaraisetkin, niille nuo talipallot tuntuvat olevan parasta tarjolla olevaa herkkua, ainakin viime vuonna.

Lumiaurakin kävi tuossa pihassa kääntymässä ja auraili sitten ohimennen pihamaan ja pihatien (150 m!) kynnöspelloksi. Tuosta kun oli jo pintamaa ihan kokonaan sulanut sekä pihalta että pihatieltä, niin arvaahan sen, miten siinä sitten kävi. Hiekat ja sorat ovat nyt tien pientareella ja pihassa isoja monttuja, kun auraaja vähän liian innokkaasti työnteli lumisohjoja pois. Tulee vähän turhan kalliiksi, tuo auraaminen. Meinaan nyt joutuu jo tilaamaan kuormakaupalla soraa, että saa korjattua nämä vauriot. Harmittaa.

Bloggeri sekoilee

Tää on niin tätä - niin tätä...

Olishan se mun pitänyt arvata, että näin käy. Tämä Blogger kun ei ole ominaisuuksiltaan niitä parhaita. Yritin muuttaa blogini teemaa - ja niinhän siinä sitten kävi, että mikään ei oikein enää toimi. Eniten tässä ketuttaa se, että kyse ei satavarmasti ole siitä, ettenkö tuollaista juttua osaisi tehdä. IT-alan ammattilaisena osaan varmasti yhden tavallisen blogin teeman vaihtaa, mutta jos palikka ei pelitä - sille ei sitten mitään voi. Täytyy tässä ottaa aikalisä ja yrittää etsiä sellainen teema, jota modaamalla saa mieleisensä.

En sitten muistanut nyt miksi muut blogini ovat WordPress alustalla, siellä sentään kaikki toimii ja toimii vieläpä loogisesti. Ajattelinpa vaan pikaisesti vaihtaa teeman tähänkin blogiin, sillä seurauksella, että samperin bloggeri tuplasi sivupalkin jutut ja väänsi ja käänsi layoutin ihan ceelleen.

Ei tässä muu auta kun ruveta tuota xml-tiedostoa itse rukkaamaan, josko tuo sillä tokenisi. Ei  vaan olisi aikaa moiseen pelleilyyn juuri nyt.

Kevätkelejä odotellessa

Täällä sitä vuoroin paistaa aurinko ja sitten taas sataa lunta, lämpötilatkin heittelevät varsin reippaasti -10:stä +6:een. Puutarha on vielä lähes puolen metrin lumikerroksen alla. On tuo lumi sulanut jo sen verran, että lehtikompostoreista alkaa ylin kerros jo näkyä lumen alta. Kasvihuoneen ovi oli taas jäätynyt kiinni. Sain sen viime viikon hurjan jäänhakkausrupeaman jälkeen auki. Ihan aikataulussa siis ollaan - melkein kaikki taimikasvatukseen liittyvät tavarat kun ovat tuolla kasvihuoneella. Onneksi ruukkuja ja multaa löytyi kasvihuoneen ulkopuoleltakin, joten on tuolla jo itämässä paprikaa ja tomaatia ja tietysti jotain yrttejäkin.

Eipä tuolla vielä paljon puutarhahommia voi tehdä. Oikeastaan ainut ulkohomma mitä olen viime viikkoina tuolla harrastanut, on ollut jään hakkaaminen pihamaalta petkeleellä. Ihan kivaa hommaahan sekin on. Homma vie vaan älyttömästi aikaa, varovasti kun pitää tehdä. Koiria pitää varoa, ettei jysäytä petkeleellä tassuille. Ne kun kyttäävät ihan vieressä. Odottavat isompia jääkimpaleita ja kun sellainen sitten irtoaa, nappaavat suuhunsa ja sitten mennään eikä meinata. Juoksevat onnessaan pitkin pihamaata jääpala suussaan. Että sellaisia touhottajia täällä tällä kertaa.

Sitä ei ole juuri muuta voinut tehdä, kun tarkkailla noita villejä vipeltäjiä, joita onneksi tällä tontilla riittää vaikka muille jakaa.  Tuossa sitä tulee istuskeltua ja katseltua mitä pihamaalla tapahtuu. Lintuja riittää, nyt alkaa jo olla paluumuuttajiakin. Joutsenet ovat olleet täällä jo kuun alusta, telkkäpari saapui pari päivää sitten.

Pyrstötiaisiakin sitten on viimein taas maisemissa. Onkin kulunut jo muutama vuosi siitä, kun niitä täällä viimeksi näin. Nyt ne käyvät tuossa talipalloilla ruokailemassa.

Aika harvalukuinen lintuhan tuokin on, arvioivat, että niitä pesii suomessa 20 - 50 000 paria. Eli tämän kokoisessa maassa kohtuullisen vähän. Ihan kiva, että käyvät tuossa ruokintapaikallani näyttäytymässä.

Siemeniä ostamassa

Viime lauantaina piipahdettiin paikallisessa Agrimarketissa. Siellä oli siementelineet jo paikoillaan odottelemassa innokkaita ostajia. Tutkailin aikani tarjontaa ja valitsinkin sitten pussillisen Sweet 100F1 kirsikkatomaatin siemeniä, tuo lajike kun kasvaa täällä todella hyvin, ihan avomaalla. Tuo lajike on myös ollut parhaimman makuinen, mitä olen kasvattanut.

Kassalle mennessäni huomasin korillisen Thompson & Morgan Ruukkupuutarhan vihannekset siemenpusseja. No eihän siinä auttanut muu kuin alkaa penkoa, utelias kun olin. Päällimmäisenä siinä laatikossa oli paprikan siemeniä ja niitähän minulla ei enää ollut.
Jep, siinä oli korillinen vanhentuneita siemenpusseja kymmenen sentin hintaan. Tuli vähän ostettua paprikansiemeniä…

Noissa pusseissa kun päiväys oli Jan2012, siis tammikuu 2012, en voinut vastustaa kiusausta. Pitihän niitä sieltä ottaa ja monta, oletettavasti/toivottavasti itävät ihan kivasti vielä. Vaan eipä tuo paljon harmita, vaikka itämisprosentti olisi pieni, tai eivät itäisi ollenkaan, vajaan euron hinnalla kyllä kannattaa kokeilla miten käy. Kymmenen sentin hinnalla per pussi kun harvemmin siemeniä saa.

Nyt sitten tuli otettua sitten vähän useampaa lajia: Jumbo Sweet, Pyramid, Gourmet, Mini Bell mix ja Summer Salad Mixed. Näistä olen aikaisemmin kasvattanut tuota Pyramid-lajiketta. Oli muuten tujua tavaraa =).  Tarttui sieltä mukaan vielä Purple Ruffles Basilika -pussikin.

Ja nyt ei muuta kuin istuttelemaan ja odottamaan itääkö noista yksikään.

Hyönteishotelli, osa III

Ympäristön monimuotoisuus on uhattuna nykyisin, koska kaupunkimaisia ympäristöjä on yhä enemmän ja pihat ja puutarhatkin pidetään ilmeisesti siistimpinä kuin ennen vanhaan. Lehtikasat ja vastaavat olisivat hyönteisille elintärkeitä suoja- ja talvehtimispaikkoja, liian siistissä puutarhassa hyönteiset eivät välttämättä viihdy. Keski- ja Etelä-Euroopassa on jo vuosia sitten herätty huomaamaan tämä epäkohta, pölyttäjien määrä on vähentynyt niin, että niille on alettu rakentaa erityisiä suojapaikkoja. Näitä on sitten alettu kutsumaan hyönteishotelleiksi.

Kotipuutarhureita varten markkinoilla alkaa olla jo melkoisen kattava valikoima erilaisia pienpuutarhaan tai parvekkeelle sopivia hyönteishotellimalleja. Suurempina versioina tällaisia hyönteishotelleja tai -kartanoita on pystytetty mm. joidenkin suurkaupunkien puistoihin, jotta hyönteisten määrä lisääntyisi ja luonnon monimuotoisuus säilyisi myös kaupunkiympäristössä.

Esimerkkinä voisi käyttää Lontoota, jossa tähän on panostettu melkoisen paljon. Kaupunki järjesti pari vuotta sitten kilpailun siitä, mikä olisi paras mahdollinen ja kaupunkikuvaan parhaiten sopiva hyönteishotelli. Jos Lontoolaiset hyönteispilvenpiirtäjät kiinnostavat, kannattaa lukaista artikkeli London's Labyrinthine Insect Hotels. Ja jos ei jaksa juttua lukea kannattaa ainakin katsoa kuvat - mukavan näköisiä rakennelmia. Daily Telegraphin sivulla sitten on kuva käytössä olevasta versiosta.

Suomessa onneksi on vielä paljon tilaa, kaupunkimaisia ympäristöjäkään ei ole siinä määrin kuin esimerkiksi tuolla Keski- ja Etelä-Euroopassa. Täällä pölyttävien hyönteisten määrä ei ymmärtääkseni ole laskenut kovin hälyttävästi, ainakaan vielä. Mutta kyllä täälläkin tietysti on sama ongelma, jos pitää puutarhansa siistinä, hyönteisille ei näitä suojapaikkoja sitten jää. Täällä meillä tarjonta näiden hyönteishotellien osalta on melko suppea - tarkkaan ottaen tällä hetkellä tietääkseni tarjolla on yksi ainoa malli, ja sekin maksaa mansikoita (96 euroa). Onneksi tuollaisen hyönteishotellin rakentaminen itse ei ole kovin vaikeaa. Kustannuksetkin pysyvät kurissa, jo muutamalla eurolla saa rakennettua vastaavan.

Hyviä ohjeitakin on netti pullollaan. Esimerkiksi  Building an Invertebrate Habitat -ohjekirjanen kertoo todella havainnollisesti miten tällaisen hyönteishotellin voi rakentaa.

Kuva: Wild About Your Garden on the BBC. Mini-beast mansion

Valmis rakennelma sitten valokuvattuna:

Kuva: Wildlife Trust’s publication Building an Invertebrate Habitat.

Sussex Wildlifetrustin julkaisu How to make a habitat wall sisältää myös hyvät ohjeet siitä miten voi rakentaa pikkuötököiden asuntoja.

Kasvilaatikko/lavakasvattaja voi sijoittaa hyönteishotellinsa suoraan kasvilavaan.

Kuva: Heath Brown Development Manager Corporate, Scotland

Pieneen puutarhaan soveltuvan, kierrätysmateriaaleista rakennettavan mallin ohjeet löytyy esimerkiksi täältä.


Ja sitten se karvahattumalli: tarvitset aaltopahvia ja muovisen puolentoista litran virvoitusjuomapullon. Ohjeet löytyvät diasarjana BBC:n sivulla. Diasarja on vuodelta 2008, mutta onneksi näissä hommissa tieto ei juurikaan vanhene: Build an insect hotel.

Ehkä kokeilen jotain noista vaihtoehdoista. Itse askarreltuna siitä saa juuri sellaisen näköisen kuin haluaa, eikä edes maksa paljon. =)

Hyönteishotelli - osa II

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin jutussa ”Kaikkee se saksalainen keksii” ajatuksia Esbaun maahantuomasta Neudorff  hyönteishotellista. Aioin kirjoitella muutaman jutun sarjassa näistä rakennelmista, mutta kiireistä johtuen en sitten aikaisemmin viime viikolla ehtinyt asiaan paneutuakaan. Tuollaiset pienet mökkeröt hyönteisille ovat olleet Keski-Euroopassa todellinen hittituote ja tämän kyseisen tuotteen maahantuoja uskoo sen kiinnostavan suomalaisiakin. Lähinnä jutussani otin kantaa tuotteen hinta-laatu-hyötysuhteeseen ja siihen miten tuotteen ominaisuuksista kerrottiin puutarha.netin jutussa. Alun perin siis suunnittelin kirjoittelevani sarjan näistä hyönteisille tarkoitetuista rakennelmista, myynnissä olevista ja itse rakennetuista. Tuollainen hyönteisten talvehtimispaikkahan ei ole mikään ihan uusi juttu, on noita ollut markkinoilla jo useamman vuoden ja ennen vanhaan noita tehtiin ihan itse.

Mietin, onko tuollaisesta pienestä, 56 x 36 x 10 cm mökistä oikeasti mitään hyötyä. Pohdiskelin myös tuotteen hinta-laatusuhdetta, noin pieneen tilaan kun ei kovin montaa hyönteistä mahdu, ja hinta on melkoisen suolainen tuollaisesta linnunpöntön kokoisesta puumökistä. Vallankin kun noita suunnilleen samankokoisia on saatavilla verkkokaupoista huomattavasti halvemmalla. Amazon.com.de  myy vastaavaa tuotetta kolmenkymmenenkolmen euron hintaan, eli noin kolmasosa siitä mitä tämän Suomessa myynnissä olevan hinta on (tämä hintatieto siis katsottu tänään). Tämä Neudorffin tuote ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, Muitakin on: esimerkiksi Lets go gardening -sivustolla  on mahtava valikoima vastaavia tuotteita ja huimasti ovat halvempia.

Kyseiseen tuotteeseen lähemmin tutustuttuani siis tulin siihen tulokseen, että itse en tuollaista tule hankkimaan, ihan jo suomalaisilta kiskottavan hinnan takia sekä sen takia, että suuressa puutarhassa tuollaisesta pienestä mökistä saatava mahdollinen hyöty pölyttäjien määrän lisääntymisenä on kyllä plus miinus nolla. Totesinkin, että noita pitäisi pellon reunalla olla miljoona, jotta sitä hyötyä sitten ihan oikeasti olisi. Tällainen pieni hyönteisille tarkoitettu mökki soveltuu kokonsa puolesta lähinnä jollekin terassille tai kaupunkiympäristössä olevaan pikkuruiseen puutarhaan. Meillä täällä kotimaassahan suuri osa puutarhoista on melko kookkaita, jopa rivitalojen pihamaat ovat kohtuukokoisia verrattuna Keski-Euroopan ja Brittein saarten vastaaviin. Voisin kuvitella, että puutarhojen pienuus on suurin syy siihen, että tuote Keski-Euroopassa myy niin hyvin. Siis ei todellakaan tänne meikäläisen puutarhaan soveltuva tuote - tuota puutarhaa kun tuossa on hehtaarikaupalla

Etsiskelin myös netistä olisiko jossain tehty jotain tutkimusta näiden hyönteisille tehtävistä majapaikoista. Tutkimuksia ei löytynyt - Googlen Scholar-haku tosin löytää pari tutkimuksentynkää aiheesta miten ympäristön tila vaikuttaa pölyttäviin hyönteisiin, mutta nekin käsittelevät vain muutamia lajeja, lähinnä perhosia ja mehiläisiä. Lukaisin siinä sitten artikkelin Journal of Applied Ecology julkaisusta. Tämä Erik Ockingerin ja Henrik G.Smithin artikkeli Semi-natural grasslands as population sources for pollinating insects in agricultural landscapes oli ihan mukavaa luettavaa vaikka ei näistä hyönteissuojista kertonutkaan.

Juttu tuki samalla mukavasti omaa käsitystäni siitä, miten tällaisella isolla tontilla mikä itselläni täällä on (useita hehtaareja) kannattaa pääsääntöisesti pölyttävien hyönteisten tarpeita hoidella. Täällä meillä on  luonnonkukkaniitty, joka omalta osaltaan houkuttelee pölyttäjiä lähipiiriin ja talvehtimispaikkojakin riittää.

Jatkoa seuraa - tuolla on jo puolivalmis juttu odottamassa oikolukua ja julkaisua aiheesta ”miten rakennan kotipihani hyönteisille suojapaikan, joka maksaa muutaman euron ja on vielä ihan nättikin”. =)

Pikkupetoja ja harvinaisuuksia

Tuossa muutama viikko sitten seurailin lumikon sukeltelua lumihangessa. Istuskelin koneella ja surffailin netissä, kun huomioni kiinnittyi johonkin pieneen pomppivaan valkoiseen palleroiseen lumihangella. Niin vikkelä otus se on, että siitä on vallan mahdotonta saada kuvia, mutta kiva sitä oli seurata. Se otti aina muutaman loikan lumen päällä ja sukelsi sitten hankeen ilmestyäkseen taas esiin muutaman metrin päässä. Määrätietoisesti se tuli tuohon rappusille asti, siinä vaiheessa jo meikäläinenkin jo vaihtoi ikkunaa, että pystyin otuksen touhuja paremmin seurailemaan.

Varsin hurmaava otus, saisi vaan olla hitaampi, niin saisi otettua kuvan. Lajimääritys on melko varma, mutta kyseessä voi olla kärppäkin. En otuksen häntää nähnyt, joten en voi sanoa 100% varmuudella kumpi se oli. Molemmathan ovat tosi pieniä, mutta tämä oli vähän tulitikkuaskia pitempi, joten kuvittelisin, että kyseessä oli se pienempi, eli lumikko. Aikansa talon seinustaa tutkittuaan otus sitten häippäsi jonnekin, en nähnyt mihin suuntaan se lähti se ilmeisesti poistui paikalta lumihangen suojassa.

Tänä aamuna aamukaffella istuskelin ja tutkailin lintulaudan ympäristöä, ihan selvästi jäljistä päätellen siinä on käväissyt jokin pikkupeto, hiiren jälkien lisäksi siinä oli selvät kärpän tai lumikon jäljet. Yleensä aamuisin siinä on mahdottomasti kaikenlaisia jälkiä lumessa. Niitä sitten on kiva katsella ja miettiä, ketä kaikkia tuossa yön aikaan on vieraillut.

Istuskelin sitten hetkisen ja tuijotellen tuonne järvelle. Aurinko paistoi jo ihan kivasti jo seitsemän aikaan ja ihmettelin siinä miten tänä vuonna tuon joen suussa oleva sula alue on erimuotoinen kuin aikaisempina vuosina. Ikään kuin veden virtaus olisi taas muuttunut. Nyt sula alue on tuossa lähempänä tätä meidän rantaa, kun aikaisemmin se on ollut tuolla toisella puolella. Siinä katsellessani sulan veden rajaa hätkähdin ihan, kun huomaisin jonkin ruskean pötkylän sukeltavan veteen. Voi että!

Kameran hakemisessa meni taas aikaa, oli siinä tietysti taas väärä objektiivikin. Niin ja vastavaloon piti kuvata. Siinä vaiheessa kun sain kameran valmiiksi, oli niitä siellä jään päällä jo kaksi, mennä viipottamassa etelään päin.

Ihan kiva juttu, sitä saa olla onnellinen, jos Suomen 3.000 saukon saukkokannasta näkee kaksi. Huono kuva, mutta kyllä noista selvän saa ja kyllähän tuosta saukon tunnistaa.

Tämä paikka on siitä mukava, että täällä tosiaan on ihan kaikkia mahdollisia villieläimiä, melkeinpä pihapiirissä.

Vielä kun jossain vaiheessa sen täällä liikkuvan ilveksen bongaisi, niin sitten voisikin jo sanoa nähneensä melkein kaiken mahdollisen.

Munakoiso kukkii - maaliskuussa!

Totta se on - ronttiryökäle otti ja aloitti kukinnan. Tämä koisoyksilö on talvehtinut keittiön ikkunalla ja näin kevään kunniaksi aloitti sitten kukinnan sen enemmittä nirsoiluitta.

Pelastin tämän yksilön lokakuussa kasvihuoneesta, jossa se oli sinnitellyt lähes hoidotta koko syksyn. Talven ajan se olla möllötti ruukussaan kohtuullisen tyytyväisen näköisenä. Sitä kasteltiin todella epäsäännöllisesti ja joskus sen multa pääsi kuivahtamaan niin, että kosteutta ei ollut tipan tippaa. Mutta kaveri vaan kesti elossa koko talven. Nyt keväämmällä se sitten sai vähän enemmän vettä ja lannoitinkin sitä yhden kerran ja siitä se sitten innostui kukkimaan.

Tässä nyt tuli todistettua sitten se, että munakoison voi antaa talvehtia sisätiloissa ja se jopa säilyy hengissä. Vähänkös siistiä =).

Hups - 20.000 kävijän raja rikki...

Olin niin varautunut siihen, että sinä päivänä kun 20 tuhatta pamahtaa rikki laitan vaikka jonkinlaisen arvonnan tai jotain, mutta niinhän siinä sitten kävi - kävijöitä on nyt jo neljättäsataa yli 20 tuhannen. En sitten tajunnut, että keväällä alkaa se aika, jolloin täällä blogssani voi kävijöitä olla päivässä jopa satoja. No, olishan se pitänyt arvata, etten ole tarpeeksi tarkkana...

Vielä odottelen, että täällä kävijät jättäisivät enemmän merkkejä itsestään =). Eli kommentteja peliin, kiitos =).

Kaikkee se saksalainen keksii….

Hyönteishotelli?!?!!?
Lievästi huvittuneena aloin lukea puutarha.netin artikkelia uutuustuotteesta: hyönteishotellista. Artikkelin mukaan Keski-Euroopassa - varsinkin Saksassa on kiinnitetty huomiota pölyttävien hyönteisten määrän negatiiviseen kehitykseen. Ja mitäpä tekee saksalainen siinä vaiheessa kun tällainen epäkohta huomataan. Kehittää hyönteisille hotellimajoituksen. Hotelli tarjoaa hyötyhyönteisille pesintätilan ja turvallisen talvimajoituksen, ainakin tuon jutun mukaan. Tämän hyönteishotellin pitäisi olla hyvä keino palauttaa puutarhan, terassin tai parvekkeen (!) ekologinen tasapaino.

Kyseistä tuotetta on myyty Saksassa ja Keski-Euroopassa viime kesänä paljon ja kysyntä on ollut yllättävän suurta. Että semmoista. Maahantuoja uskoo tuotteen kiinnostavan myös suomalaisia. No miten tämä sitten toimii? Hihittelin jo täyttä päätä siinä vaiheessa kun pääsin jutussa siihen kohtaan, missä kerrottiin mille hyönteislajeille tätä nyt sitten on suunniteltu. Tuo mökkeröinen on jaettu ”luonnonmukaisiin” huoneisiin ja nämä sitten jakautuvat kuuteen erilaiseen osastoon.

Kohderyhmään kuuluvat seuraavat ötökät: leppäkertut, muurimehiläiset, petopistiäiset, villimehiläiset ja päiväperhoset… Hetkinen… siis *petopistiäiset* ?!?!

Tuo luettuani hekottelin jo ihan ääneen. Jotenkin tuo vain ei mielestäni ole ihan järki juttu. Saatan olla ihan väärässäkin, mutta kyllä maallikkoa tässä kohtaa vähän ihmetyttää. Tietojeni mukaan petopistiäiset ovat niitä aikuisena lentäviä öttiäisiä, jotka ruokailevat kukissa ja ahmivat mettä. Vaan toukkina ovatkin sitten ihan toinen juttu. Petopistiäiset munivat useita munia pesäänsä, jonka ne siis tekevät joko maahan tai lahopuuhun tai jopa onttoon kasvin varteen tehtyyn koloon, lajista riippuen siis vähän erityyppisiin paikkoihin. Pesään se aikuinen pistiäinen sitten kuljettaa lamauttamiaan hyönteisiä toukilleen ravinnoksi. En ole mikään hyönteisasiantuntija, mutta jotenkin tulee ihan ensimmäiseksi mieleen tässä se, että tuollaiseen viritykseen, jossa on onttoja palikota, ne munansa sitten munivat - mahdollisesti. Onpa siinä petopistiäisellä buffet valmiina, käyttää vaan toukkiensa ravinnoksi hotellin muut asukkaat.

Lukurupeaman jälkeen istuskelin ihan hetken miettimässä, onko tuossa koko hökötyksessä nyt mitään järkeä. Varmaan jossain urbaanissa ympäristössä, ehkä. Tuollainen mökki on ensinnäkin melko pieni, 56 x 36 x 10 cm, Mahtuuhan sinne muutama öttiäinen, mutta jos tuollaisesta jotain todellista hyötyä hakisi, täytyisi noita olla pellon reunalla varmaan miljoona - jotta niitä pöllyttäjiä sitten olisi tarpeeksi.

Etsiskelin vielä ihan tutkimustietoa aiheesta, onko tuollaisesta hökötyksestä sitten ihan aikuisten oikeesti mitään hyötyä. Mitään järkevää tutkimusta tai tilastoa tai muutakaan en sitten löytänyt. Vain ja ainoastaan maahantuojien ja myyjien hehkutuksia siitä, miten oivallinen hankinta tuollainen hyönteishotelli on.

Ostapa vaatimattomaan 96 euron hintaan hotellimajoitus kotipihasi tai vaikkapa parvekkeesi hyönteisille. No huhh huh. Itse en kyllä ihan heti taida moiseen rahojani haaskata.

Edit 13.4.2012: Kyseisen hyönteishotellin hinta on näköjään laskettu 85 euroon.

Maalla taas

Lähdin sitten tiistaina lähes extempore reissuun. Köröttelin tänne nelosvyöhykkeelle kissojeni ja koirien kanssa. Auto tietysti oli tupaten täynnä kaikenlaista tavaraa, sitä kun kummasti kertyy kaikenlaista pikkukivaa noilla pääkaupunkiseutureissuilla. Minäkö himoshoppailija…? No, aina silloin tällöin, vallankin kun pääsee paikkakunnalle, missä on kauppojen suhteen valinnanvaraa ja huomattavasti isommat tavaravalikoimat.

Täällä tontilla sitten odotti taas luistinradaksi jäätynyt pihamaa. Piti ihan soittaa apujoukkoja hiekottamaan, oli se sen verran vaarallinen tuo piha. Ronja neiti otti lipat kaksi kertaa - tosi pahasti. Toisen kerran kun se reppana kaatui - täydessä vauhdissa - iski se päänsä jäähän niin, että sillä meni hetki siitä tällistä toipua. Onneksi saatiin hiekkaa pihalle ja nyt siinä on ihan kohtuullisen turvallista liikuskella.

Mitään ihmeellistä täällä ei tuon kolmiviikkoisen leikkauksessa käyntireissuni aikana ole tapahtunut. Tässä nyt sitten ollaan ja ihmetellään, ensimmäinen päivä meni ihan talon lämmityksessä, puiden kannossa ja kaikessa sellaisessa pienessä touhussa, jota yleensä tulee tehtyä päivittäin. Tässä tietysti olisi kaikenlaista pikkupuuhaa, mutta jostain syystä motivaatio on nyt totaalisesti hukassa.

Puutarhapuolen hommia varmaan voisi jo aloitella, pitäisi kai pikkuhiljaa istutella jotain täälläkin. Sinne pääkaupunkiseudulle jäi purkkiviljelykset, tuli istuteltua vähän tomaatteja, munakoisoja ja paprikoita viime viikolla. Ne kasvit saavat sitten keväämmällä matkustella tänne kasvihuoneeseen kasvuaan jatkamaan. Ans kattoo ny, miten pian saan jotain aikaiseksi

Kissanpäiviä, karvanlähtöä ja kipulääkkeitä

Tulipahan käytyä Peijaksessa leikeltävänä. Ei mennyt leikkaus niin kuin Strömsössä, siellä olikin sitten ihan jotain muuta vikaa kuin alun perin kuvista olivat nähneet. Toki oli siellä pieni repeämäkin lihaksessa, mutta enemmän kaikkea muuta epämukavaa. Ottivat sitten olkanivelestä luuta pois - kun oli nimittäin niin pieni tila siellä, ettei tuo olka enää päässyt paljon liikkumankaan. Joku jännealue oli myös pahasti rispaantunut (!) ja jotain muutakin mutten nyt sitten muista mitä. Lopputulema oli, etteivät laittaneet tikin tikkiä - paitsi noihin tähystysreikiin. Kun sille ei sitten muuta kuulemma voi tehdä. Hyvä puoli tuossa on se, että nyt ei tarvitse kättä pitää liikkumattomana päivääkään - heti vaan käyttämään, sen minkä kivulta pystyy. Kipulääkkeet siis on - ja on muuten semmoiset tällä kertaa, että pillerin napattua sitä vaan sitten ottaa ja nukahtaa. Hyvä niin - tuleepahan koisittua univelat pois.

Kissoilla on ihan kivaa täällä Pääkaupunkiseudulla. Nukkuvat päivät pitkät myös. Kai niilläkin sitten on univelkoja. Nukkuvat ja tiputtelevat valtavat määrät karvaa joka paikkaan, missä vain käyvätkin.

Kiya vetelee nokosia kissapetillä päivät pitkät ja sen kyllä huomaa, kissankarvassa löytyy.

Täällä nyt ollaan hissukseen. lepäillään ja toivutaan. Toivottavasti päästään kohta istuttelemaan siemeniä, jotta saa ensi kesän tomaatit sun muut jo kasvun alulle.

Niin ja sairaslomaakin tuli. Kaksi kuukautta nyt alkuun, katsoo sitten miten tässä toipuu.

Saikulle - mars…

Viikko sitten maanantaina käytiin Rocky-pojun kanssa eläinlääkärissä Kuopiossa. Poika kun oli ontunut vasenta etutassuaan jo jonkin aikaa ja sitten satutti sen vielä johonkin niin, että täällä oli sitten jonkin aikaa kolmijalkainen koira. Pakkasta oli reilusti, elohopea näytti -26 astetta, kun yhdeksän jälkeen puhdistelin autoa lumenrippeistä ja yritin availla ovia. Takaovea en auki saanut, joten Rocky piti kuljettaa takapenkillä lääkäriin. Ronja-neiti odotteli kotosalla kissojen seurana.

Täällä on koko alkuvuosi mennyt koirilla melkoisessa ryöpytyksessä, painivat ja leikkivät kuin viimeistä päivää - molemmat kun todella tykkäävät lumesta.

Juoksentelevat ja möyrivät lumikasoissa sen minkä kerkiävät.

Vauhti on melkoista ja kumpikaan koirista ei juuri askeliaan varo. Eli ei ihmekään, että joskus vähän jompaankumpaan sattuu.


Tuolla pihapiirissä on muutama isohko lumikasa.

Valtavilla loikilla sinne painutaan lumikasaan ja pahimmassa tapauksessa alas sitten tullaan pää edellä kierien.

Vaikka Rocky on näistä kahdesta se isompi, on se kuitenkin jotenkin altavastaajan asemassa edelleenkin.
Jalka siis oli pojulla kipeä, aikani tuota seurattuani tulin siihen tulokseen, että asialle on pakko tehdä jotain. Viikon verran pidin poikaa levossa - en antanut juoksennella isommin. Kun tuo vaiva sitten ei viikossa mennyt ohi, tilasin ajan eläinlääkärille. Paikallisella kunnaneläinlääkärillä ei täällä röngtenlaitteita ole, joten jouduin sitten varaamaan  sen ajan Kuopiosta.

Olisin ehkä valinnut lääkärin toisin jos olisin tiennyt. Tuli jotenkin sellainen olo, että puoskarilla ollaan, ei siis ollut kovin vakuuttava eläinlääkäriasema. Itse olin sen Rockyn kipukohdan varpaiden seutuville tunnustelemalla paikallistanut ja lääkäri väitti koiran kyynärpään olevan kipeä. En toki käy kyseenalaistamaan lääkärin sanomisia, mutta kuten sanoin jotenkin tuli vaan sellainen kumma tunne. Lääkäri oli siis sitä mieltä, että kuvataan pojalta kyynärpäät, itse olin sitä mieltä, että kuvataan sekä kyynärpäät että varpaat. No - olihan paikassa sentään röntgenlaitteet ja kuvasivathan ne sitten pitkään ja hartaasti, Siinä se olikin varsinainen show. Onnistuivat jopa ottamaan kaksi kuvaa samalle levylle - kun sekoittivat jo käytetyt ja uudet.

Olihan siellä jotain häikkää jalassa - poika sai kipulääkkeet ja kehotuksen parin viikon lepojaksoon. Vaan emäntäpä ei saanut sairaskertomusta - ei edes kunnolla eriteltyä laskua lähes kahdensadan euron menoerästä. Ei ollut kyseisellä eläinlääkäriasemalla ilmeisesti tekstinkäsittelyyn soveltuvaa laitteistoa, kun käsinkirjoitettuja lippulappusia vaan tungettiin mukaan. Eli minulla ei ole mitään hajua siitä mikä on oikeasti sitten pojan jalassa oli vialla. Joopa joo - kyllähän se lääkäri selitti jotain, muttei pystynyt sitten tarkentamaan kun esitin lisäkysymyksiä. Eikä siis kirjoitellut mitään potilaskertomusta. Kyllähän jo perhana soikoon pienen kunnan kunnaneläinlääkärikin kirjoittaa koneella löydökset ja hoito-ohjeet, jotka lähtiessään saa sitten mukaansa. Enpähän enää tuolle eläinlääkäriasemalle mene, ellei ole ihan pakko. Rocky nyt sitten on ”saikulla” pari viikkoa - ei reuhaamista eikä koirankujeita ulkosalla.

Itse menen viikon päästä sitten Pääkaupunkiseudulla olkaleikkaukseen. Nopeasti tuo tuli tuo leikkausaika, olin varautunut vähintäänkin puolen vuoden jonotukseen. Ja kun Rockyllä saikku loppuu - se emännällä sitten alkaa. Viimeksi ortopedillä käydessäni arvio sairasloman pituudesta oli 3-4 kuukautta.

Brrrr - kylmää

Eilen lämpömittarin lukemat pyörivät vähän alle -20 asteen, tänä aamuna jo oli sitten -27. Aurinko onneksi on paistellut viime päivinä tasaiseen tahtiin.

Maisema on ihan siistin näköinen, kun puissa ja pensaissa on valkoinen lumikuurakerros päällä.

Vaikka aurinko paistaakin, se ei vielä lämmitä tippaakaan ja valoakin se antaa melko niukanlaisesti.
Näillä keleillä villit eläimet ovat helisemässä. Pakkasten tulon huomaa selvästi lisääntyneenä liikenteenä lintujen ruokintapaikalla.

Tänä vuonna olen seuraillut pyrstötöntä keltasirkkua. On ollut kaverilla onni matkassa - jokin petolintuhan siltä mitä ilmeisimmin on tuon pyrstön napannut.

On se reppana vaan jotenkin niin hassun näköinen ilman pyrstöä. Hyvin se kuitenkin lentää, ehkä vähän kömpelömmin kuin pyrstölliset lajitoverinsa. Tuo yksilö pyörii tuossa ruokintapaikalla ihan koko päivän - illalla se on siinä vielä viimeisenä ja aamusta ensimmäisenä ruokailemassa. Fiksu tyyppi, ei lähde haahuilemaan puolikuntoisena pitemmälle, vaan jää asustamaan varmallae ruokapaikalle.


Pakkasten kiristyttyä on tuossa ollut melkoinen trafiikki. Nyt siinä yön mittaan käy jo useampi rusakko ja jänis aterioimassa.

Niitä on jo sen verran monta, että ovat ryökäleet tehneet kunnon polut itselleen.
Tuosta ne kulkevat ruokintapaikalta suoraan jäälle ja siitä sitten kiertävät tuon tontin toisella puolella olevan aidan jäätä pitkin.

On tuolla pihamaalla käynyt kettukin. Varmaan tulee noiden jäniseläinten perässä ihan pihaan. Kettua en ole nähnyt aikoihin, vain sen jäljet tuolla lumessa. Supikoirat onneksi ovat tähän aikaan vuodesta unten mailla. Vaan kohta nekin heräilevät ja sitten alkaakin ruokintapaikan siemenet taas hävitä mahdotonta tahtia. Vaan eipä olla täällä enää siinä vaiheessa paikalla - parin viikon kuluessa on taas pakko pakata koirat ja kissat autoon ja huristella pääkaupunkiseudulle.

Paukkupakkasilla

Pakkaspäiviä onkin jo kauhulla odoteltu täällä jonkin aikaa. Yllättävän leutohan tämä talvi on ollutkin, verrattuna pariin viime talveen. Nyt sitten alkoi se pakkaskausi. Elohopea pyörii tuolla vähintäänkin -20 korvilla ja tänä aamuna tuolla näytti olevan -25. Kyllä näillä keleillä vielä ulkoilukin maittaa, koirat tosin eivät ulkosalla viihdy niin kauan kuin leppeämmillä keleillä. Toimittavat asiansa, leikkitappelevat hetken, tutkivat pihamaan hajujäljet ja menevät rappusille odottamaan sisään pääsyä.

Siinä ei nokka kauan tohise kun voimakaksikko kiertää pihamaan. Luntakin on sopivasti olisiko jotain 35-40 senttiä eli reippaanlaisesti vähemmän kuin viime talvena. Vuosi sittenhän täällä painiskeltiin metristen kinosten kanssa. Näin kylmillä ilmoilla saa olla onnellinen siitä, että tämä talo pitää lämpöä kohtuullisen hyvin, kammarissa kun lämmittää uunin ei paljon muuta tarvita. Onhan täällä tietysti sähköpatteritkin siltä varalta, ettei puilla lämmittäminen riitä.

Huomenna mennään Rocky-pojun kanssa eläinlääkäriin ja huomenna selviää myös oma leikkausaikani - tuli postissa kirje ja soittoaika jonohoitajalle. Ans kattoo nyt kuinka sitten käy, joutuukohan sitä jo piankin sairaslomalle. Ja mielenkiintoista on nähdä lähteekö auto edes käyntiin näillä pakkaslukemilla.

Pihabongauspäivä

Eilen ja tänään on ollut Birdlifen pihabongauspäivä. Bongauksessa tarkkaillaan lintuja joko omalla pihalla tai jossain muulla alueella tunnin ajan ja sitten ilmoitellaan havaitut lajit ja yksilömäärät Birdlifelle. Keräävät tietoja talven lintulajeista ja samalla siinä saavat vähän osviittaa eri lajien yksilömääriinkin. Vastanneiden kesken vielä arpovat kaikenlaista kivaa.

Uhrasin sitten eilen vähän vajaan tunnin laskeskelemalla lintuja ensin tuolla ulkosalla samalla kun ulkoilutin koiria ja sitten sisällä istuskellen keittiön ikkunan ääressä kahvikupposen kera. Ulkona oltiin varmaan reilu puolisen tuntia, mutta sitten oli pakko rynniä sisälle - kun oli niin kylmä. Sää oli aurinkoinen ja minulla tietysti kamera mukana - otin hurjasti kuvia leikkivistä koiruuksista.
Siinä pihamaalla ollessani laskeskelin tiaisia kuusessa, kun paikallinen kummajainen päätti suorittaa ylilennon. Kirosin kamerani alimpaan helevettiin - se kun ei suostunut tarkentamaan siniseen taivaaseen ollenkaan. Siinä oli automaattitarkennus päällä, koska olin ottanut sarjassa kuvia koirien kohelluksista ja siinä menossa ei ehdi käsin tarkentamaan.

Yritin siinä sitten epätoivoisesti räpsiä kuvia lentäjästä, mutta vasta kun se oli jo melkein ylilentonsa suorittanut, kameran suljin suostui napsahtamaan. Tuloksena oli varsin epätarkka otos. Mutta kyllä siitä sen verran selvää saa, että linnun voi tunnistaa. Korppihan se.

Täällä on melkoinen määrä kaikenlaisia lintuja, mutta ylivoimaisesti oudoin on mielestäni tuo korppi, joka aina silloin tällöin näyttäytyy pihapiirissä. Outoa siinä on se, että korpit yleensä majailevat varsin asumattomilla seuduilla, mutta täällä siis oleskeleva ihan melkein taajamassa.

Lintujen ruokintapaikalla jostain syystä vierailijat ovat vähentyneet. Viherpeippoja ei ole näkynyt viikkokausiin ja punatulkkuja olen tänä talvena nähnyt vain kolme kertaa. Onneksi tuossa nyt sentään säännöllisesti käy kaksi isoa parvea, keltasirkut tulevat aina aamuisin ja urpiaiset pyörähtävät lounaalla vähän ennen puolta päivää. Tiaisia on ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin.

Sähkökatkojen varalle

Nonni, nyt se on hankittu: Paristoilla toimiva Led-retkilyhty. Tuossa taannoin talvimyrskyjen aikaan täällä meilläkin sähköt temppuilivat melkoisesti. Pari - kolme pitempää katkostakin oli ja kuten arvata saattaa, sitä sitten kuljeskeltiin käsikopelolla pilkkopimeässä. Ainakin niin kauan kun ensimmäinen taskulamppu löytyi.

Oli sen verran mustelmia tuottava kokemus, että päätin pikimmiten varautua mahdollisiin tuleviin sähkön toimituksen ongelmiin. Vaikka kuinka muistaisi huonekalujen ja oviaukkojen paikat, pimeässä ihan satavarmasti kolhii itsensä johonkin kuitenkin. Pohdiskelin sitten miten tuon sähköttömän valaistuksen toteuttaisin. Ennen vanhaan täällä valaistus hoidettiin öljylampuilla. Niitä oli mummollani muistikuvieni mukaan vallan kattava arsenaali. Tähän taloon sähköt on hankittu melko myöhään, joten muistan varsin selvästi millaista oli iltaisin istuskella öljylampun pehmeässä valossa.

Aikanaan nuo vanhat lamput palavine nauhasydämineen saivat väistyä varsin tehokkaan ns. voimavalolampun tieltä. Lampussa oli punotun sydänlangan sijaan rengasmainen sydän ja sukka, joka kuumetessaan alkoi hehkua. Muistan, kuinka tuo uusi ja vanhoihin verrattuna huipputehokkaasti valaiseva lamppu muutti kertaheitolla tämän mökin valaistuksen varsin kylmäksi valkeaksi valoisuudeksi. Vanhat nauhasydämellä varustetut lamput tuottivat keltaista, varsin kodikasta valoa, joka ei välttämättä valoteholtaan ollut parasta mahdollista, mutta riittävää kuitenkin. Mummoni piti uudesta lampusta - minä en. Ensinnäkin tunnelmallinen nätti valaistus oli mennyttä ja toiseksi sitä uutta lamppua piti sitten vahtia jatkuvasti - ettei sukka vaan pala. Sitten aikanaan tänne saatiin sähköt ja niiden mukana hävisivät sitten öljylamput ja tuvassa leijuva lamppuöljyn haju.

Yritin etsiä varastoista ja navetan vintiltä täällä - josko olisi yhtään lamppua jäänyt talteen. Harmitti niin vietävästi, kun yhtään en löytänyt. Piti ottaa käyttöön varasuunnitelma: Lampun ostoon - mars. Arvata saattaa, että eihän täällä tuppukylällä mitään öljylamppuja myynnissä ole - eli paikallisesta halpiskaupasta sitten tuli ostettua tuollainen Led-lyhty, passaa hyvin siihen asti kunnes jostain jonkin esteettisemmän kapistuksen löydän.

Kyllä tuon kanssa kelpaa, valaistusteho on varsin riittävä ja vaikka valo on sitten sellaista varsin kalseaa sinistä led-valoa - pääasia on, että sen kanssa pärjää.

Varsinaisia vahtikoiria

On se vaan niin mukavaa, kun on kaksi hurjaa hurttaa talossa. Isojakin nuo ovat ja tarvittaessa myös varsin kovaäänisiä. Yöllä heräsin puoli kolmen aikaan kummalliseen haukuntaan. Mitenköhän tuota ääntelyä kuvailisi, haukkua se oli, muttei kuitenkaan haukkumista. Molemmat koirat päästelivät säännöllisin väliajoin sellaisia kummallisen kysyviä pikku haukahduksia, juuri sellaisia, että se ei isommin häiritse, mutta kuuluu sen verran hyvin, ettei nukkumisesta mitään tule.

Aikani siinä sitten makoilin ja kuuntelin, kunnes päätin ottaa selvää, mitä ihmettä tuo haukahtelu tarkoittaa. Kömmin ylös sängystä ja koikkeloin alakertaan puolipimeässä. Alakertaan päästyäni päätin, etten sytytä valoja - pimeästä talosta kun on helpompi nähdä mitä ulkosalla tapahtuu.

Ensin kurkkasin etupihalle, siellä ei näkynyt yhtään mitään kummallista. Sitten raahustin keittiöön ja voi taivahan vallat! Takapihalla kirmaili kaksi rusakkoa.

Pysähdyin ikkunan ääreen kuin seinään. Jäniseläimiä pihalla kuutamossa ja koirat kuulivat niiden liikkumisen. Uskomatonta, eiväthän tuollaiset otukset kovinkaan kummoista meteliä voi pitää, mutta sen verran ilmeisesti kuitenkin, että koiruudet havahtuivat uniltaan siihen.

Siellä ne jäniseläimet mennä viipottivat ympäri pihaa peräkanaa, hyppivät ja pomppivat keskenään kuin mitkäkin ballerinat. Välillä pysähtyivät napostelemaan keltasirkuille tarjolla olevia kauroja ja jatkoivat kummalista tanssiaan taas jonkin aikaa.

Aika kauan noiden vesseleiden toimia kuutamossa seurailin. En ole vielä koskaan moista nähnyt ja täytyy sanoa, että vaikka koreografiassa olikin vähän toivomisen varaa, oli se vaan tosi mielenkiintoista seurattavaa. Kevättä rinnassa - sano - jo tammikuussa. 

Pimeässä, vaikka oli kuutamo, en niistä kuvia saanut - kuvat ovat päiväsaikaan vierailleesta saman lajin edustajasta.

Voihan närhi

Olen jo pitkään kyttäillyt tuolla pihapiirissä vierailevaa närheä sillä silmällä… Siis kyttäillyt kameran kanssa. On meinaan harvinaisen kamerakauhuinen otus, siitä ei kuvia saa sitten millään. Kaipa sillä on syynsä olla noin arka, vaikka toivoisin sen pikkuhiljaa jo tottuvan meikäläiseen sen verran, että päästäisi edes kahta - kolmeakymmentä metriä lähemmäs.

Muutaman kerran sentään olen osunut hollille siten, että on kuvakin saatu napattua. Ja totta kai, silloin on ollut yleensä joko halvatunmoinen lumisade tai muuten vaan turhan pimeä päivä. Niin tai sitten herra närhi on ottanut ja piiloutunut puun oksien taakse.  Mutta sainpas kun sainkin ainakin yhden melkein tarkan kuvan, ja vaikka nyt kuvan sainkin, siitä huolimatta aion tuota otusta vaania niin kauan, että saan todella hyvän otoksen. Onpahan jotain tekemistä =).

Kevättä kohti

Tammikuussa viimeistään kai pitäisi jo alkaa tilailla siemeniä, jos aikoo puutarhassaan pitkän kasvukauden vaativia kasveja kasvattaa. Tässä nyt ongelmana on se, että olen jonossa olkapääleikkaukseen, jonka jälkeen sairauslomaa pamahtaa kolmisen kuukautta. Viisi viikkoa pitäisi sitten olla käyttämättä tuota oikeaa kättä ollenkaan. Olen pohdiskellut, miten ihmeessä selviän keittiöpuutarhan perustamisesta tänä vuonna. Yksikätisenä se tulee olemaan varsin haastavaa, jos nyt päädyn siihen, että täällä tänä vuonnakin kasvatetaan vihannekset omasta takaa.

Muutama siemenluettelokin on tullut. Viimeisimpänä meikäläistä muisti Chiltern Seeds ltd. En tosin jostain syystä noista kataloogeista oikein löydä mitään, kiva niitä on selailla, mutta jotenkin tuosta näytöltä on mukavampi niitä kuviakin katsoa. Saa zoomailtua kuvat ja tekstin sen kokoiseksi kun haluaa, eikä tarvitse pienen präntin kanssa sinnitellä.

Kaksi kirjasta sieltä tuli, molemmat painettuna melkoisen pienellä präntillä. Ihan kivan näköisiä luetteloita, mutta ilman kuvia en minä ainakaan osaa tilata yhtään mitään.

Onhan meille jotain siemeniä jo hankittu. Ukkokulta kun tuossa myöhään viime syksynä käväisi kotimaassaan, laitoin tilauksen mukaan. Kyllähän tuo jotain sitten toi - mutta kappas vaan - oli tullut lievästi kieliongelmia. Toivoin esimerkiksi erilajisia kyssäkaalin siemeniä, täältä paikallisista kaupoista kun saa vain yhtä ja samaa lajiketta. Ja mitäpä poju toi.. LANTTUA! Kas kun kyssäkaali englanniksi on kohlrabi, eli selitin herralle pitkään ja hartaasti mistä on kyse. Vaan Hollanniksi lanttu taas puolestaan on koolraap eli sitä sitten vaan oli napattu mukaan ensimmäinen vähänkin sinnepäin oleva pussukka.

Että näin mukavasti meni sekaisin koko homma - kun ei mies vaivautunut kuuntelemaan asiaa loppuun. Lanttulajikkeitahan meillä täällä kotosuomessa on saatavilla vaikka kuinka. Harmittaa vähän, mutta ei auta valittaa, varmaan pitää netistä vaan tilailla vastedes. Nyt vielä täytyy selvittää mikä ihme on Roodlof. Joku endiivi ilmeisesti,  mutta höh - ei hajuakaan siitä miten noita käytetään.. salaateissa? lämpimissä ruoissa? Apuva!

Kyssäkaaliin ihastuin viime vuonna. Kaikki meni mitä kasvattelin ja ei ihan edes riittänytkään. Siinä on sellainen kasvi, joka kasvaa täällä kohisten, eikä ihan heti pienistä hallaöistäkään hätkähdä. Nyt vaan sitten ensi kesäksi pitäisi niitä siemeniä jostain saada. Kaipa niitä kaupoissa on, ainakin Plantagenissa, mutta en isommin ole ihastunut ajatukseen noin 4 euroa siemenpussilta. Tulee meinaan vähän turhan iso kilohinta tuotteelle - itse kasvatettunakin. Mutta kyllä niitä vaan on saatava =)
Meloninsiemeniä pyysin tuomaan myös. Ohjeeksi kerroin haluavani jotain erikoista. Kaksi pussukkaa sieltä sitten tuli.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä minkälaisia noista tulee. Ihan pyytämättä sitten oli oma-aloitteisesti ottanut kesäkurpitsan siemeniä.  Kun ne oli niin erikoisen näköisiä - kuulemma. 

Oli mukaan eksynyt pari munakoisosiemenpussiakin ja violetteja porkkanoita. Noista porkkanansiemenistä olen tosi iloinen. Nuo violetit ovat nimittäin tosi kivan näköisiä ja kasvavat täällä ihan mukavasti.

Munakoisot ovat sitten ihan tavallista peruskauraa - eli noita lajikkeita saa Suomestakin.

Nyt täytyisi vaan kaivaa esiin istutusruukkuja ja hakea multasäkki sulamaan autotallista. Vaikka ei kai tässä nyt niin kauhia kiire ole - on tuolla pakkastakin (-19) tänään sen verran, että taidanpa vaan pysyä sisätiloissa ja lämmitellä kammarin uunia. =)

Talvista säätä ja lintuvieraita

Tuli sitten vissiin puolen talven lumet kerralla. Pari päivää ja yksi yö meni viime viikon lopulla lumisateessa. Aurakin on ehtinyt täällä käymään jo pari hassua kertaa. Kolmisenkymmentä senttiä vähintään sitä lunta on tullut. Tuonne pellolle kun menen, uppoan lähes polviani myöten lumihankeen. Vaan koirilla on mukavaa. Molemmat nauttivat sydämensä kyllyydestä uudesta lumesta. Tuonne ne viipottavat umpihankeen heti kun ulos pääsevät.

Lumisade, aiheuttaa kaikenkarvaisille metsäneläville hankaluuksia, ruokaa kun ei sitten enää niin helposti löydykään, kuin lumettomana aikana. Täällä sen huomaa heti lisääntyneenä liikenteenä tuossa takapihan ruokintapaikalla. Siellä pyörii päivittäin lintujen lisäksi myös jäniksiä ja rusakoita sekä ne viisi oravaa, jotka tässä lähistöllä reviiriään pitävät. On siinä vielä käynyt jokunen supikoirakin aina välillä kokeilemassa onneaan, josko tuohon maahan olisi vaikka pähklnöitä pudonnut. Onneksi nuo otukset painelevat talviunilleen viimeistään näihin aikoihin, kun luntakin on jo melko paljon. Kohta ei enää pimeän aikaan tarvitse tarkistaa onko takapihalla supeja, kun koirien kanssa lähtee ulos. Supit ovat muuten ihan ok, mutta en todellakaan halua tänä vuonna sitä syyhypunkkirumbaa mikä viime vuonna oli. Ronjahan sai viimevuotiselta supipesueelta tartunnan, jota sitten hoidettiin pitkään ja hartaasti.

Olen pitänyt aika laajaa ruokavalikoimaa tuossa lintujen ruokintapaikalla, kun on paljon erilaista syötävää tarjolla, ruokinnalla käyvä lajimäärä on aina huomattavasti suurempi. Lueskelin jostain päivälehdestä, että tiaiset ja muut talviruokinnalla käyvät linnut ovat tulleet ronkeleiksi. Väittävät, että linnuille ei esimerkiksi talipallot kelpaa enää. Taitaa täällä meillä sitten vierailla vähän vähemmän nirsoa porukkaa, koska niitä kuluu tasaiseen tahtiin.

Talipalloja täällä pistelevät poskeensa niin sini- kuin talitiaisetkin. Niin ja käpytikoille nuo pallot kelpaavat tietysti myös.


Toissapäivänä tuohon ruokintapaikalle pelmahti iso parvi urpiaisia. Oli niitä siinä enemmän kuin kolmekymmentä, vaikea noita pikkuhirmuja on laskea, kun ovat liikkeessä koko ajan. Mielestäni reilun kolmenkymmenen urpiaisen parvi on jo sitä kokoluokkaa, että sitä voi täällä luonnehtia isoksi.

Valaistusolosuhteetkaan eivät olleet parhaat mahdolliset, aurinko pilkisteli pikkuisen tuolta metsänreunan takaa, mutta se ei suinkaan taannut riittävästi valoa kuvaukseen. Onnistuin nyt kuitenkin jonkinlaisia kuviakin noista harvinaisista vieraista räpsimään.

Haasteellista se oli, jos kuvattava ei liikkunut, valoa ei ollut tarpeeksi tai sitten katselin kameran linssin läpi kissan nenää. Gizmo herra oli nimittäin sitä mieltä, että nyt ei kuvata - kun kissa tahtoo puskea kameraa.

Siellä ne urpiaiset viihtyivät reilun puoli tuntia keltasirkkujen seurana. Olisivat varmaan viipyneet pitempäänkin, mutta kun tuo hollannikkaan peijakas sai päähänsä, että nyt pitää viedä koirat ulos - nyt just eikä melkeen - ja sittenhän siinä tietysti kävi niin, että koiruudet pelottelivat lintuset pois.

On niillä aikamoinen kokoero, nimittäin urpiaisella ja keltasirkulla. Ihan sulassa sovussa ne tuolla kuitenkin ruokailivat. Keltasirkut näyttäisivät olevan suhteellisen rauhallista porukkaa, en ole vielä onnistunut näkemään yhtään riitaa keltasirkkujen kesken, eivätkä ne liioin aja muita ruokintapaikan vierailijoita pois, kuten esimerkiksi tiaiset.

Nyt sitten tuo parvi noita urpiaisia on käynyt tuossa säännöllisesti ruokailemassa. Onneksi meillä on tänä vuonna kaksi isoa lintulautaa ja tietysti monta ruokinta-automaattia. Ei ihan heti tule siemenistä pula, eli baari on auki ja ruokaakin on riittävästi.

Uusi vuosi ja eläininvaasio

Vuodenvaihteen jälkeen tuntuu ja näyttää siltä, että kaikki mahdolliset villit eläimet ovat liikenteessä ja pakkautuvat tähän pihapiiriin. Vuoden ensimmäisen aamun saldona tuolla ruokintapaikalla oli peräti 5 oravaa yhtä aikaa, käpytikkanaaras, naaraspeipponen, viitisenkymmentä keltasirkkua ja niin paljon erilaisia tiaisia, ettei niitä edes laskemaan pystynyt. Ihan kivaa on, että oravia on monta, se tarkoittaa sitä, että tontilla aiemmin asustellut rouva orava on onnistunut kasvattamaan poikasensa viime vuonna ja osa niistä on nyt sitten jäänyt asustamaan tähän ihan pihapiiriin. Ravintoa niillä kun on jatkuvasti saatavilla tuossa lintujen ruokintapaikalla. Ja kun ruokintapaikan baari oli kesän kiinni, oppivat ryökäleet murtautumaan tuolla liiterissä säilössä olleisiin siemensaaveihin. Hirmu siivoa ne siellä ovat tehneet ja ajoittain tekevät vieläkin, mutta ei tuo nyt niin kauhiasti haittaa.

Iltaisin täällä liikkuu myös melko lailla kaikenlaisia petoeläimiä. Tuossa viime viikonloppuna katseltiin iltahämärässä erittäin mielenkiintoista tontin ylilentoa - iso lintu ja lensi todella matalalla. Ei mennyt kuin pari sekuntia kun tunnistin otuksen huuhkajaksi. Supikoiriakin on vielä liikkeellä, ainakin jäljistä päätellen, nekin liikkuvat pimeällä, eli niistä näkee aina silloin tällöin vain vilahduksia kun painelevat pöpelikköön karkuun.

Uusimpana vierailijana tuossa lintujen ruokintapaikalla pyörii yksinäinen metsähiiri.

Tämäkin vesseli liikkuu kuvaamisen kannalta melko toivottomaan aikaan, yleensä tuossa loppuiltapäivästä, jolloin alkaa olla jo sen verran hämärää, ettei kuvia juuri saa. Nätti otus tuo on, mutta täytyy toivoa, ettei niitä pesiydy nurkkiin tuon enempää. Yhden vierailevan hiiren kanssa vielä pystyy ihan hyvin elelemään rinnakkaiseloa, useampi olisi jo liikaa.


Rusakon perhana on taas käynyt silppuamassa lintujen kauralyhteen.

Ihan samat kuviot näyttäisi rusakkoherralla olevan kuin viime vuonnakin. Kauralyhteet ripotellaan ympäri pihaa ja sitten tietysti koristellaan papanoilla.

Pihapiirissä siis riittää liikennettä, ja hyvä että riittää noita otuksia on tosi kiva seurailla, kun tuolla ulkona ei mitään hommiakaan oikein tähän aikaan vuodesta voi tehdä. Muutama pikkulintu on toiveikkaana aloittanut kevätlaulut jo. Niin ja räystäätkin tippuvat - aina silloin tällöin, meinaan lintulaudalla =)

Oisko tuossa jo jotain kevään merkkejä havaittavissa, toivottavasti.