Istuskelin tapani mukaan pitkään ja hartaasti aamukahvilla, seuraillen takapihan tapahtumia. Ensimmäinen ruokintapaikan vieras oli orava. Hassu vesseli pyöri ympäriinsä ihan sen näköisenä kuin olisi hukannut jotain. Sen se teettää, kun yön aikana sataa viitisen senttiä märkää räntälunta. Kaikki lintulaudoilta tippuneet siemenet ovat peittyneet ihan kokonaan, eikähän sitä pikkuorava muuta sitten voi kuin alkaa kaivamaan. Mahdoton kaivuukone se sitten olikin. Teki oikein kunnon kuopan, sillä seurauksella, että oli märkä kuin uitettu orava sen työrupeaman jälkeen. Aikamoisen kolon se siihen ehti tehdä ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa.
Sen verran se orava sai kaivettua siemeniä esiin, että samaan kuoppaan sitten tunki parvi keltasirkkuja ruokailemaan.
Yksinäinen hömötiainen pyöriskeli ruokintapaikalla pitkään.
Sillä vesselillä ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Välillä kävi maistelemassa pähkinöitä, siirtyi sitten auringonkukkasiemen osastolle ja palasi taas pähkinöiden kimppuun.
Alkaa olla sapuskat vähissä tuolla, pitäisi varmaan käydä buffet siistimässä ja täydentämässä tarjontaa. Talipalloja ainakin pitää viedä lisää, ne ovat kovin kysyttyä kamaa tähän aikaan vuodesta, niitähän ne pyrstötiaisetkin söivät. ja kohta tulevat kottaraisetkin, niille nuo talipallot tuntuvat olevan parasta tarjolla olevaa herkkua, ainakin viime vuonna.
Lumiaurakin kävi tuossa pihassa kääntymässä ja auraili sitten ohimennen pihamaan ja pihatien (150 m!) kynnöspelloksi. Tuosta kun oli jo pintamaa ihan kokonaan sulanut sekä pihalta että pihatieltä, niin arvaahan sen, miten siinä sitten kävi. Hiekat ja sorat ovat nyt tien pientareella ja pihassa isoja monttuja, kun auraaja vähän liian innokkaasti työnteli lumisohjoja pois. Tulee vähän turhan kalliiksi, tuo auraaminen. Meinaan nyt joutuu jo tilaamaan kuormakaupalla soraa, että saa korjattua nämä vauriot. Harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti