Kevätkelejä odotellessa

Täällä sitä vuoroin paistaa aurinko ja sitten taas sataa lunta, lämpötilatkin heittelevät varsin reippaasti -10:stä +6:een. Puutarha on vielä lähes puolen metrin lumikerroksen alla. On tuo lumi sulanut jo sen verran, että lehtikompostoreista alkaa ylin kerros jo näkyä lumen alta. Kasvihuoneen ovi oli taas jäätynyt kiinni. Sain sen viime viikon hurjan jäänhakkausrupeaman jälkeen auki. Ihan aikataulussa siis ollaan - melkein kaikki taimikasvatukseen liittyvät tavarat kun ovat tuolla kasvihuoneella. Onneksi ruukkuja ja multaa löytyi kasvihuoneen ulkopuoleltakin, joten on tuolla jo itämässä paprikaa ja tomaatia ja tietysti jotain yrttejäkin.

Eipä tuolla vielä paljon puutarhahommia voi tehdä. Oikeastaan ainut ulkohomma mitä olen viime viikkoina tuolla harrastanut, on ollut jään hakkaaminen pihamaalta petkeleellä. Ihan kivaa hommaahan sekin on. Homma vie vaan älyttömästi aikaa, varovasti kun pitää tehdä. Koiria pitää varoa, ettei jysäytä petkeleellä tassuille. Ne kun kyttäävät ihan vieressä. Odottavat isompia jääkimpaleita ja kun sellainen sitten irtoaa, nappaavat suuhunsa ja sitten mennään eikä meinata. Juoksevat onnessaan pitkin pihamaata jääpala suussaan. Että sellaisia touhottajia täällä tällä kertaa.

Sitä ei ole juuri muuta voinut tehdä, kun tarkkailla noita villejä vipeltäjiä, joita onneksi tällä tontilla riittää vaikka muille jakaa.  Tuossa sitä tulee istuskeltua ja katseltua mitä pihamaalla tapahtuu. Lintuja riittää, nyt alkaa jo olla paluumuuttajiakin. Joutsenet ovat olleet täällä jo kuun alusta, telkkäpari saapui pari päivää sitten.

Pyrstötiaisiakin sitten on viimein taas maisemissa. Onkin kulunut jo muutama vuosi siitä, kun niitä täällä viimeksi näin. Nyt ne käyvät tuossa talipalloilla ruokailemassa.

Aika harvalukuinen lintuhan tuokin on, arvioivat, että niitä pesii suomessa 20 - 50 000 paria. Eli tämän kokoisessa maassa kohtuullisen vähän. Ihan kiva, että käyvät tuossa ruokintapaikallani näyttäytymässä.