Pikkupetoja ja harvinaisuuksia

Tuossa muutama viikko sitten seurailin lumikon sukeltelua lumihangessa. Istuskelin koneella ja surffailin netissä, kun huomioni kiinnittyi johonkin pieneen pomppivaan valkoiseen palleroiseen lumihangella. Niin vikkelä otus se on, että siitä on vallan mahdotonta saada kuvia, mutta kiva sitä oli seurata. Se otti aina muutaman loikan lumen päällä ja sukelsi sitten hankeen ilmestyäkseen taas esiin muutaman metrin päässä. Määrätietoisesti se tuli tuohon rappusille asti, siinä vaiheessa jo meikäläinenkin jo vaihtoi ikkunaa, että pystyin otuksen touhuja paremmin seurailemaan.

Varsin hurmaava otus, saisi vaan olla hitaampi, niin saisi otettua kuvan. Lajimääritys on melko varma, mutta kyseessä voi olla kärppäkin. En otuksen häntää nähnyt, joten en voi sanoa 100% varmuudella kumpi se oli. Molemmathan ovat tosi pieniä, mutta tämä oli vähän tulitikkuaskia pitempi, joten kuvittelisin, että kyseessä oli se pienempi, eli lumikko. Aikansa talon seinustaa tutkittuaan otus sitten häippäsi jonnekin, en nähnyt mihin suuntaan se lähti se ilmeisesti poistui paikalta lumihangen suojassa.

Tänä aamuna aamukaffella istuskelin ja tutkailin lintulaudan ympäristöä, ihan selvästi jäljistä päätellen siinä on käväissyt jokin pikkupeto, hiiren jälkien lisäksi siinä oli selvät kärpän tai lumikon jäljet. Yleensä aamuisin siinä on mahdottomasti kaikenlaisia jälkiä lumessa. Niitä sitten on kiva katsella ja miettiä, ketä kaikkia tuossa yön aikaan on vieraillut.

Istuskelin sitten hetkisen ja tuijotellen tuonne järvelle. Aurinko paistoi jo ihan kivasti jo seitsemän aikaan ja ihmettelin siinä miten tänä vuonna tuon joen suussa oleva sula alue on erimuotoinen kuin aikaisempina vuosina. Ikään kuin veden virtaus olisi taas muuttunut. Nyt sula alue on tuossa lähempänä tätä meidän rantaa, kun aikaisemmin se on ollut tuolla toisella puolella. Siinä katsellessani sulan veden rajaa hätkähdin ihan, kun huomaisin jonkin ruskean pötkylän sukeltavan veteen. Voi että!

Kameran hakemisessa meni taas aikaa, oli siinä tietysti taas väärä objektiivikin. Niin ja vastavaloon piti kuvata. Siinä vaiheessa kun sain kameran valmiiksi, oli niitä siellä jään päällä jo kaksi, mennä viipottamassa etelään päin.

Ihan kiva juttu, sitä saa olla onnellinen, jos Suomen 3.000 saukon saukkokannasta näkee kaksi. Huono kuva, mutta kyllä noista selvän saa ja kyllähän tuosta saukon tunnistaa.

Tämä paikka on siitä mukava, että täällä tosiaan on ihan kaikkia mahdollisia villieläimiä, melkeinpä pihapiirissä.

Vielä kun jossain vaiheessa sen täällä liikkuvan ilveksen bongaisi, niin sitten voisikin jo sanoa nähneensä melkein kaiken mahdollisen.