Varsinaisia vahtikoiria

On se vaan niin mukavaa, kun on kaksi hurjaa hurttaa talossa. Isojakin nuo ovat ja tarvittaessa myös varsin kovaäänisiä. Yöllä heräsin puoli kolmen aikaan kummalliseen haukuntaan. Mitenköhän tuota ääntelyä kuvailisi, haukkua se oli, muttei kuitenkaan haukkumista. Molemmat koirat päästelivät säännöllisin väliajoin sellaisia kummallisen kysyviä pikku haukahduksia, juuri sellaisia, että se ei isommin häiritse, mutta kuuluu sen verran hyvin, ettei nukkumisesta mitään tule.

Aikani siinä sitten makoilin ja kuuntelin, kunnes päätin ottaa selvää, mitä ihmettä tuo haukahtelu tarkoittaa. Kömmin ylös sängystä ja koikkeloin alakertaan puolipimeässä. Alakertaan päästyäni päätin, etten sytytä valoja - pimeästä talosta kun on helpompi nähdä mitä ulkosalla tapahtuu.

Ensin kurkkasin etupihalle, siellä ei näkynyt yhtään mitään kummallista. Sitten raahustin keittiöön ja voi taivahan vallat! Takapihalla kirmaili kaksi rusakkoa.

Pysähdyin ikkunan ääreen kuin seinään. Jäniseläimiä pihalla kuutamossa ja koirat kuulivat niiden liikkumisen. Uskomatonta, eiväthän tuollaiset otukset kovinkaan kummoista meteliä voi pitää, mutta sen verran ilmeisesti kuitenkin, että koiruudet havahtuivat uniltaan siihen.

Siellä ne jäniseläimet mennä viipottivat ympäri pihaa peräkanaa, hyppivät ja pomppivat keskenään kuin mitkäkin ballerinat. Välillä pysähtyivät napostelemaan keltasirkuille tarjolla olevia kauroja ja jatkoivat kummalista tanssiaan taas jonkin aikaa.

Aika kauan noiden vesseleiden toimia kuutamossa seurailin. En ole vielä koskaan moista nähnyt ja täytyy sanoa, että vaikka koreografiassa olikin vähän toivomisen varaa, oli se vaan tosi mielenkiintoista seurattavaa. Kevättä rinnassa - sano - jo tammikuussa. 

Pimeässä, vaikka oli kuutamo, en niistä kuvia saanut - kuvat ovat päiväsaikaan vierailleesta saman lajin edustajasta.