Kissan ulkoiluhäkin rakennus osa I ja kellastuneita tomaatteja

Viikon verran täällä on tehty paljon paljon muuta kuin puutarhahommia. Suurin meneillään oleva projekti on kissojen ulkoiluhäkin rakennus. Tavoitteenahan oli rakentaa toinen kasvihuone, mutta ulkoiluhäkki ajoi tärkeydessään kasvihuoneen edelle. On nimittäin melkoisen haastavaa pitää kahta wannabe tutkimusmatkailijaa sisätiloissa omakotitalossa. Kerrostalossa se ykkösasunnolla onnistuu loistavasti, mitä nyt satunnaisesti suurempi taimihakkuri Gizmo ottaa hatkat rappukäytävään. Kiya ei moisesta piittaa, eli rappu on suuri ja tuntematon, mielenkiinnoton ja ehkä vähän pelottavakin paikka neidin mielestä. Mutta täällä on toisin. Alkukunhan Kiya, visusti kynnyksen sisäpuolella, seisoi minuuttitolkulla ja MURISI ulkoilmalle oven ollessa auki. Se oli vallan uskomatonta - en ikinä ole aikaisemmin kuullut kissan murisevan sillä tavalla. Vaan nyttemmin on ollut toisin. Likka painaa pihalle kuin rasvattu salama, kun ovi avataan. Siis, jos oven avaaja ei ota huomioon kissakarkurin vaaraa.

Eli kissoille tehdään ulkoilutarha. Homma lähti liikkeelle suunnilleen tällaisesta tilanteesta:

Ensin tehtiin sokkeli ja kulmiin pystypuut.

Työ vei odotettua kauemmin, pahus soikoon, kun puut olivat talven aikana päättäneet muuttua enemmänkin veneenrakennukseen soveltuviksi, eli käyristyneet niin maan perusteellisesti. Homma kuitenkin hoitui - rakentajien mukaan - lievää väkivaltaa käyttäen. Ja illalla, siihen aikaan kun hyttysarmeijan hyökkäykset käyvät kestämättömiksi, tilanne olikin jo tämän näköinen:

Eli kyseessä on selkeästi useamman päivän mittainen projekti. Tietysti osansa rakennusvauhtiin on sillä, että pääarkkitehdin ja -toteuttajan ranne on murtunut ja käpälä kipsissä, siis hommaa hoidellaan miten parhaiten voidaan, yksikätisenä.

Puutarharintamalle kuuluu ihan hyvää. Ensimmäinen tomaatti on jo kellastunut. =)

Vai pitäisikö tuota sanoa oranssiksi? Ehkä. Mutta tässä yhteydessä tuo kellastunut kuullosti paremmalta. Kyseiset yksilöt kasvavat nyt niissä isoissa puutarharuukuissa, joita ostelin Prismasta tuossa kevätalvella. Hyvin voivat ja ruukut ovat tosi kivan näköisiä. Tomaattien seurana samassa ruukussa on pari samettiruusua. Ai miksikö? No siksi, että samettiruusu karkottaa ötököitä, ja on ihan tutkitusti todistettu, että tomaatit viihtyvät paremmin samettiruusujen kanssa.

Täystuho iski jälleen...

Aikaisemmin virittelin kasvihuoneeseen mangoldien suojaksi kaikenmaailman harso-muovi juttuja. Ihan siltä varalta, että se, kuka sitten lieneekin sen edellisen satsin syönyt ei pääsisi näihin uusiin käsiksi.
Nyt se perhanan öttiäinen oli syönyt viime yönä lähes kaikki yrtit. Vähän ottaa päähän ja vähän enemmänkin *tuttaa. Onneksi on mistä kylvää lisää. Mutta hitto vie, kun niiden yrttien itäminen kestää kauan. Tätä menoa ollaan joulukuussa, ennen kuin täällä on yhtään yrttisatoa.

Olen seuraavaksi suunnitellut laittavani kaksi kappaletta metsästäjiä kasvihuoneelle yöksi väijymään.

Kissat varmaan tykkäisivät. Vaan siinä on aina se vaara, että noiden kahden hurjapään jäljiltä ei siellä kasvarissa sitten enää kasvaisi mikään.

Harvinainen näky - raakile bongattu!

Jo jonkin aikaa olen pohdiskellut, että mahtaako noista tomaateista, joita kasvattelen tulla yhtään mitään. Toisaalta olen miettinyt, että mikäköhän lajike niistä ensimmäiseksi alkaa tehdä raakileita. No nyt sekin on sitten selvillä. Ensimmäiset raakileet bongattu eikä olla edes juhannuksessa vielä!

Tämä aikainen aloittaja on tuo Yellow Pearshaped -lajike. Sen pitäisi tuottaa sellaisia pieniä keltaisia päärynänmuotoisia tomatteja kasapäin, mikäli siemenpussiin on uskominen.

Yellow Pearshaped on runkotomaatti. Jossain tosin kehotettiin jättämään muutamia varkaita poistamatta, että kasvista tulisi enemmän pensasmainen. Toiset taas näyttävät neuvovan, että varkaat pitää ehdottomasti poistaa. Sitä sitten tässä miettii, että mitä tekisi kun ristiriitaista tietoa saa. No, vielä ei niitä varkaita kovin montaa ole, eli päätöksenteolla ei liene kiire. Katsotaan sano..

Tänään tosiaan bongasin ensimmäiset raakileet, niitä oli kahdessa eri yksilössä. Näyttää siis siltä, että ehkä niistä sittenkin jotain satoa saadaan, sitten joskus.

Itäneitä ihmeitä ja tuntematon taimihakkuri

Itäneitä: Mangoldi, mangoldi, mangoldi ja mangoldi. Tarkemmin sanottuna lajikkeet: White Silver, Bright Yellow, Rhubard Chard ja Swiss Chard. Tapani mukaan taas tietenkin istuttelin montaa lajiketta. Ihastuin ikihyviksi mangoldin siemeniin. Jessus että oli helppo laittaa purkkiin. Sopivasti tarttumapintaa ja tarpeeksi isoja ja piikikkäitä, ettei yksikään päässyt lipsahtamaan minne sattuu. Oli muuten vähän siistin näköisiä kun taimet alkoivat pilkistää mullasta. Ne kun ovat eri värisiä ja todella kirkkaan värisiä vielä. Tulee olemaan kivan näköistä sitten kun kasvavat vähän isommiksi.

Tuon edellisen kappaleen kirjottelin eilen illalla. Jäi julkaisematta, kun kello oli jo miljoona ja silmät eivät tahtoneet enää auki pysyä. Ajattelin jatkaa sitten nyt aamulla paremmalla ajalla. Mutta kas kummaa, tänä aamuna kasvarissa sitten oli ylläri. JOKU PERHANA oli käynyt napsimassa ihan kaikki mangoldin taimet. Ilmeisen hyvää oli ollut, kun ihan jokainen oli syöty.

Tuolla alkuvuodesta harmittelin kissojeni taipumusta toimia taimien harventajina. Huokaisin jo helpotuksesta, kun sain kasvit kasvariin - muka turvaan kissojen maisteluyrityksiltä. Niinpä, ja nyt sitten tämä takaisku. Että tämmöstä täällä tänään.

Puolet päivästä on nyt sitten kulutettu uudelleen kylvämiseen ja itämisastioiden laittamiseen sellaisten viritysten taakse, että ei tuo tuntematon taimihakkuri enää pääsisi iskemään.

Nyt tietysti joku ihmettelee, että miksi ihmeessä tähän aikaan vuodesta idätän kasveja kasvihuoneessa, kun avomaallekin voisi suoraan kylvää. Noh, tähän on yksinkertaisesti melko hyvä syy. Tämä perinnöksi jäänyt tila on ollut lähes hoitamatta ties kuinka ja kauan. Tahtoo sanoa sitä, että kasvimaa ja pellot puskevat rikkaruohoja - lähinnä juolavehnää - sellaiseen tahtiin, että niiden perkaamiseen menee niin paljon aikaa, että ehtivät kasvit istutusvalmiiksi kasvarissa vallan hyvin.

Laiha lohdutus on, että lähes kaikki yrtitkin ovat jo itäneet. Mielenkiintoista niissä on se, että osalla tuo itäminen kestää melkoisen pitkään. Esimerkiksi persilja ei näyttäisi muiden vauhdissa pysyvän. Ei vielä elonmerkkiäkään, vaikka muut yritit vieressä puskevat jo kohtuukokoisia sirkkalehtiä.

Toinen hitaanpuoleinen kummajainen on rosmariini. Rosmariinin kun saisikin itämään ja vielä kasvamaankin niin se se vasta jotain olisi. Olen tasan kerran nähnyt sen ihmeen, että rosmariini otti ja iti - varmaan tilapäisessä mielenhäiriössä - ja sitten kuihtui pois. Ihan totta, kokonaisesta pussillisesta siemeniä iti yksi ainoa. Mutta muistan lukeneeni, että se onkin yksi niistä kasveista, jota on harvinaisen vaikea miellyttää, niin kasvupaikan kuin -olosuhteidenkin puolesta.

Kasvimaalla olevaan laatikkoonkin on jo saatu asukkaita. Laatikon strategiset mitathan ovat 390 x 120 cm. Sinne mahtuu vähän sitä sun tätä ja vähän enemmän sitä. Tällä hetkellä asukkeina on muutama purjo ja parsakaali, nämä on istutettu taimina. Muutama vaollinen on kylvettynä siemeniäkin. Pensaspapuja ja taitepapuja. porkkanoita: Lobberic ja Purple Haze sekä muutama kultajuurikas. Saas nähdä nyt sitten mitä muuta sinne muuttaa, se selvinnee lähipäivinä.

Oli muuten tarkkaan harkittu tuo laatikon leveys. Siihen kun saa niin kivasti pienellä virittelyllä 150 cm leveän harson päälle.

Tuuli pohjoisesta nopeudella 10 m/s, +8 C

Ei oo totta. Keskiviikko aamu valkeni - puolittaiseen myrskynomaiseen tunnelmaan. Harmaata ja pimeää, tuulee ja on KYLMÄ!

No, eihän tuo tuuli vielä niin kova sentään ole, mutta tällaisella alavalla paikalla se kyllä tuntuu. Onneksi tänään ei sentään sada! Mutta eipä tuo paljon lohduta, kun tuollaiseen tuuleen ei kertakaikkiaan viitsi mennä mitään tekemään. Eikä tuo sääennuste sen parempaa näyttäisi lupaavan.

Mielessä vilisee vaan ajatukset siitä, että voisi olla hupaisaa kylvää vaikkapa porkkanansiemeniä tuollaisella tuulella. Siitäpä voisi tulla melkoisen eksoottisen näköinen kylvös. Lopputuloksesta sitten puhumattakaan - jäisi siinä varmaan isännän ruohoympyrät toiseksi.

Pikainen vilkaisu ikkunasta kasvimaalle, tuonne ulos en kyllä ihan hevillä mene, kertoo karua kieltä. Kurpitsat näyttävät jokseenkin nuupahtaneilta.

Pahuksen ruma ilma. Maisemakin näyttää vaihteen vuoksi äärimmäisen synkeältä-Huomiseksi sentään on luvattu aurinkoista, mutta miten sitten pitää sääennuste paikkansa se jää nähtäväksi.

Aina tietysti joukkoon mahtuu jotain nättiäkin. Kuten esimerkiksi vesipisarat kukissa.

Onnistui jopa tuokin onneton kamerarahjus vangitsemaan sen melkein putoavan pisaran.

Mutavelliä ja kuravettä

Ei tässä ole paljon puutarhahommiin päässyt. Sääkuviot jatkuvat vaan samanlaisina. Eli pääsääntöisesti täällä nelosvyöhykkeellä sataa. Mahtuu sinne väliin vähän poutajaksojakin sen verran, että ehtii työvälineet pellolle kiikuttaa. Tänäänkin, ehdin peräti seuloa kolmisenkymmentä litraa multaa ja sitten tuli äkkilähtö.

Peltoparka on siis vähän samassa tilassa kuin suo tällähetkellä, kuin hyllyvää hetteikköä ja sinne ihan varottamatta saattaa humpsahtaa nilkkojaan myöten mutaan.

Rumaa ja märkää, märkää ja vielä rumepaa. Tarttis varmaan hankkia sadetakki. Sitten voisi vaikka mennä kaatamaan puita tai jotain. Heilumaan kirveen tai vesurin kanssa kuitenkin tai perkaamaan ojaa, sekin kai sujuisi sateella, jos vaan olisi se sadetakki. Ketuttaa tuo sää ja jotainhan sitä olisi tehtävä. Olen tässä näiden sadejaksojen aikana kuluttanut aikaani kutomalla sukkia. Kolme kappaletta niitä sukkia on jo, vaan alkaa tämä sisällä nyhjääminen jo kyllästyttää.

Kasvihuoneessa olevat kasvit toki kasvavat ja tomaatit kukkivat. Mutta kun sen kasvarin katto vuotaa - sekin vielä - niin ei sielläkään viitsi sateella ilman sadetakkia hommia tehdä.

Tää on niin tätä - sataa - sataa - sataa

Sadetta on piisannut. Välillä on hetken aikaa poutaa - jopa aurinko on näyttäytynyt muutaman minuutin ajan ja sitten taas sataa. Pellolla uppoaa nilkkojaan myöten mutavelliin. Taisi jäädä pelkäksi haaveeksi istutushommat sen kasvimaalla olevan laatikon ulkopuolelle tältä vuodelta. Laatikko on nyt valmis - mullat on laitettu kuntoon ja enää puuttuu loppusilaus - eli kasvien kylvö/istutus.

Kukkapenkeissä kuitenkin käy kova kuhina. Kukat kasvavat ja kaikenmaailman öttiäiset käyvät niissä kylässä. Vaikka sataakin. Maasta on noussut muutamia yllätyksiä, joita en osannut odottaa. Kaikkia en edes tunnista.

Tämmöisiäkin on noussut. Mikä lie. Tunnistaako kukaan?

Nyt viimeisen parin tunnin ajan on ollut poikkeuksellisesti poutaa. Ja aurinko paistaa. Toivottavasti tuo maa kuivuu nopeasti. Isäntäkin on oppinut leikkaamaan nurmikon suorin linjauksin. Tuolla se iloisesti hihitteli pihalla, että alkaa pikkuhiljaa oppia käyttämään näitä koneita. Ihan hyvä jos näin on. Nyt tietysti paistaa aurinko ja ulkohommia voisi tehdä kun telkkarista tulee jalkapalloa: Hollanti - Tanska -ottelu. Ei hollannikasta saa telkkarin edestä mihinkään, kun on joku tuommoinen peli menossa. No, kyllä se melkein sai tuon koko nurmikon ajeltua tuossa ennen kun rynnisti sisään. Toivottavasti ehtii vielä tänään tehdä loputkin.

Itse olen keskittynyt tänään vähemmän puutarhamaisiin hommiin, nimittäin ikkunat oli pakko jo pestä - lienee ainakin vuosi siitä kun tässä talossa on ikkunat viimeksi pesty. Tosin vaikea sanoa, kun ei ole aiheesta mitään havaintoa. No, nyt ne on pesty ja varmaan meikäläisen täällä majaa pitäessä tulee pestyäkin vähän useammin. Toivottavasti.

Tuli sitä sen verran puutarhaakin muistettua, että kylvin sipuleita. Pillisipulia ja kevätsipuleita ym. samantyyppisiä lajikkeita. Montaa lajia, tietysti. Mutta ei sentään seitsemää sorttia tällä kertaa - ei ainakaan vielä.

Raparperikin perhana pääsi kukkimaan.

Nättihän se on, pitäisköhän antaa tehdä siemeniä jos vaikka ensivuonna siemenistä lisäisi...

Perinteinen kohopenkki kesäkurpitsoille - vihdoin ja viimein suunnittelusta toteutukseen

Hyvin suunniteltu on puoliksi unohdettu ja suunniteltu uudelleen monta kertaa ennen kuin on tehty. Kohopenkin teko siis on ollut suunnitelmissa jo viikotolkulla, mutta aina on ollut jotain muka tärkeämpää tai sitten vaan on yksinkertaisesti satanut kuin esterin *ceestä /per , joten penkin tekoon ei ole päässyt.

Vihdoin ja viimein tänään sitten päästiin sen perinteisen kohopenkin laittamiseen käsiksi. Suunnitelma ehti muuttua moneen kertaan tässä matkan varrella. Sain kauan kaivattuja apuvoimia paikalle ja ei muuta kun hommiin. Perinteinen kohopenkki (tai oikeastaan kaksi) valmistui sitten vanhan mansikkamaan paikalle.

Oli muuten valtava homma. Ensinnäkin, vanhaa mansikkamaata ei ole hoidettu lähes kymmeneen vuoteen. Koko alue oli katettu mansikkakatekankaalla, sellaisella mustalla ruudullisella. Kaikenmaailman rikkakasvit nokkosista ja voikukista rantaminttuun olivat kasvaneet penkkien väliin - maton päälle. Siinä sitä sitten huhkittiin kuin heinämiehet ukkokullan kanssa rikkakasvi turpeita kiskoen. Aikansa vei ennenkuin päästiin maton reunasta nappaamaan kiinni ja uskomattomalla voimanponnistuksella kiskomaan se viimeinkin kokonaisena irti maasta. En suosittele moista hommaa, ei ollut kovin kivaa. Mutta yksi juttu siinä oli plussaa - maton alla ei sitten juurikaan niitä rikkaruohoja ollut, eli penkit oli kohtuullisen helppo perustaa puhtaalle maalle.

Paikalla oli aikaisemmin kolme mansikkapenkkiä, näistä tehtiin nyt kaksi kurpitsapenkkiä. Mansikkapenkit ovat melko matalia ja kapeita. Sijoitimme keskimmäisen penkin mullat kahteen laitimmaiseen, tällä tavoin saimme penkille sekä lisää korkeutta että riittävästi leveyttä. Tietysti alimmaiseksi laitettiin kompostorista tyhjennetty melkein palanut kompostimulta antamaan lämpöä kasvien juurille. Penkkien väli tuli aika suureksi, mutta ymmärtääkseni se ei haittaa - kurpitsakasvit kun leviävät melko laajalle alueelle.

Istutus olikin sitten pikkujuttu verrattuna esitöihin. Penkeissä asuu nyt sitten kolme kappaletta tavallista kurpitsaa ja kolmea eri lajia kesäkurpitsaa: Gold Rush, Nimba ja Long White Bush. Istutuksen jälkeen harso päälle ja se oli siinä. Spagettikurpitsat vielä odottavat sitä omaa kotia kasvihuoneessa. toistaiseksi.

Sopivasti saatiin hommat tehtyä - heti kun lopeteltiin alkoi sade ja niin kiirus tuli sisälle, että työkalutkin jäivät pellolle. Eli taas sateesta johtuen kuvia penkeistä ei ole.

Edit: Sain sitten jonkinmoisen kuvan kuitenkin - sateesta huolimatta

Aika hurjan näköinen se on. Vaan annas kattoo - eiköhän tuo tuosta...

Laatikko kasvimaalla - kyllä se siitä - pikkuhiljaa

Aina säiden salliessa ja silloin, kun on jo kasvamassa olevien kasvien hoidolta aikaa jäänyt, on välillä touhuttu kasvimaalle rakenteilla olevan laatikonkin kanssa. Pelto on ollut kesannolla muutaman vuoden, ja sen huomaa. Rikkakasveja löytyy joka lähtöön. Tässä viime päivinä onkin ollut käynnissä peltomullan seulominen - aika tehokas konsti saada rikkakasvien juuret pois. Aikaa vievää puuhaa, mutta mikäs sitä on tehdessä , silloin kun aikaa on. Ja on muuten ihan oikeasti mukavaa hommaa - mikäs sen mukavampaa kuin istuskella pellon laidalla auringossa ja puuhata jotain, missä ei mitään ajatella tarvitse. Rusketus on jo normivuoden loppukesän luokkaa - joten täällä on siltä osin melkoisen happy trooper palstalla. =)

Tällä menetelmällä ei toki ihan kaikkea epämääräistä mullasta pois saa, esimerkiksi siemenethän sinne jää sekä mahdollisesti joitain pieniä juuren palasia myös. Mutta hei, parempi näinkin, kuin että laatikko olisi tulvillaan kaikenmaailman juolaheinää, saunioita, pillikkeitä ja jotain muuta kummallista hyötykäyttöön soveltumatonta kasviainesta. Tosin juolavehnä (siis juolaheinä) on joskus ihan oikeasti ollut ns. hyötykasvi. Mielenkiintoista vai mitä? Pitäisiköhän alkaa viljelemään sitä - ei varmasti olisi kilpailijoita - ja piru vie sehän kasvaa ja hyvin. Moisen kummajaisen tuotteistus kuitenkin pitäisi saada osumaan nappiin. Ja miten lie sitten, olisikohan markkinoita. Itse asiassa ei hullumpi ajatus - on niitä nähty hullumpiakin. Täytyykin asiaa tutkia, siis mihin sitä on ennen vanhaan käytetty, onhan nämä perinnejutut aina ihan kiinnostavia.

On siinä vielä täyttämistä - pariksi päiväksi. Mutta sitten pääsee jo istuttamaan!

Rusakko vai jänis?

Täällä nelosvyöhykkeellä liikkuu kaikenlaisia tuholaisia. Toistaiseksi tämän vesselin kanssa ei olla oltu napit vastakkain - päinvastoin - tykkään, ainakin tähän aikaan vuodesta. Kas, sen lisäksi, että tämä herra on harvinaisen hauska vesseli seurattavaksi, on se ihan hyödyllinenkin. Syö nimittäin kaikki voikukat nurmikoltani. Yess!

Tässä toissailtana seurailin vesselin puuhia varmaan tunnin. Kaveri kierteli taloa noin kymmenen kahdenkymmenen metrin päässä ja aina välillä pysähtyi syömään voikukkia. Joka kerta kun se tuli tuossa rannassa olevan hiekkaläntin luo - heittäytyi siihen selälleen ja kieriskeli pitkään ja hartaasti. Saatte uskoa, että on muuten vallan hasskunkurinen näky, jäniseläin ketarat ilmassa sätkimässä. Aina noustessaan se pomppasi vähintään puoli metriä ilmaan ja potkaisi pari kertaa takajaloillaan. Sitten muutama kunnon loikka ja uusi potkupomppu. Vallan hassu kaveri.

Oletettavasti menee herran kanssa sukset ristiin viimeistään siinä vaiheessa kun kasvimaallani alkaa olla sen laatuista naposteltavaa, mikä kelpaa tälle otukselle, Mutta siihen asti, hölmöilköön ihan rauhassa pihapiirissä, vaikka se rontti rappusille kakkimassa käykin. =)

Nyt sitten kuukauden kysymys:

Rusakko vai jänis? Kuvien laatu on huono - myönnetään - mutta niin on se kamerakin.

Mä joka päivä (puutarha)töitä teen... ai teenkö? - No en =)

Eipä ole paljon uutta tullut tehtyä, mitä nyt yksi pensas ostettua. Päädyin ostamaan tähtijasmikkeen. Tuohon pihalle pitäisi saada vielä yksi isohko pensasryhmä, tuulensuojaksi. Ennestään siinä on jo siperianhernepensas, joka valitettavasti on hoidon puutteessa päässyt aika kamalaksi. Eli sille on lähtö edessä ennenpitkää. Tilalle täytyisi siis saada jotain. Kun en noista pensaista juuri mitään tiedä - päädyin nyt sitten kokeeksi ostamaan yhden tähtijasmikkeen, katsotaan miten tuo pärjää ja millaiseksi kasvaa - jos hyvin käy - niin vaihdetaan herne jasmikkeeseen.

Timjamit ovat itäneet iloisesti kasvihuoneessa. Kaikki muut yritit nyt vielä antavat odottaa ilmestymistään. Ehkä jonain päivänä...

Kesäkukkiakin on tullut hankittua. Muutama.

Kasvimaa -projekti edistyy hissukseen. Lidlistä hankittu Florabest kasvihuone toimii kuin unelma. Asukkaina siellä on tällä hetkellä erilaisia paprikoita ja munakoisoja. Kaikki omissa ruukuissaan, odottamassa avomaalle pääsyä. Kasvihuoneessa paprika kukkii, muutama uusi tomaattilajike on myös innostunut kukkimaan. Osa tomaateista on kärsinyt hieman kylmästä - vetää vähän violetiksi alalehtiä. Keittiössä kesäkurpitsan taimet kasvavat kohisten ja kohopenkki nille on edelleenkin suunnitteilla.

Kiirettä pittää, ja mitään ei oikein saa aikaiseksi. Että semmosta täällä - nelosvyöhykkeellä.

Kasvilaatikko kasvimaalla valmistunee pikkuhiljaa istutuskuntoon...

Kasvilaatikkoprojektini on kaikenkaikkiaan isohko homma. Täällä sitä tehdään nyt vähän niinkuin peppu edellä puuhun mentäisiin. Ai miksikö? No siksi, että tuo on ihan liian suuri yksin siirrettäväksi. Pakko oli siirtää silloin kun oli apuvoimia paikalla. Normaalistihan pohjatyöt tehdään ensin ja sitten laatikko paikoilleen. Meillä se nyt tehdään näin:

Onnistuuhan se näinkin. Niin kauan kun olen sekä projektivastaava, että ainoa toteuttaja, joutuu olemaan jokseenkin luova noissa työtapavalinnoissa.

Homma on edennyt tuosta kuvan tilanteesta jo sen verran, että n. 30 cm maata on poistettu korkeimman omakätisesti koko laatikon matkalta. Alunperinhän tarkoitus oli laittaa sinne alle kerros sanomalehtiä estämään kutsumattomia juurakkoja, mutta innostuin sitten kuitenkin vuoraamaan pohjan juurimatolla, kun satuin sitä kohtuuhinnalla löytämään. Ihan kivasti sen sai pujoteltua laatikon ulkopuolellekin, vaikka oli siinäkin oma hommansa. Eli jos pohjatyöt olisi tullut tehtyä ensin, olisi tämäkin erittäin mielenkiitoinen ja varsin haastava työvaihe jäänyt kokematta. Toisaalta tuon muutaman kuution verran maata siirreltyäni en tässä hirmuisesti kovin kummoisia haasteita enää kaipaile.

Nyt on sitten vuorossa mullan takaisin laitto - siis mullan pistelen sihtiverkon läpi ja keräilen kutsumattomien vieraiden juuret pois. Lähinnä taistelen juolavehnän kanssa. Iso homma, mutta hissunkissun sekin tulee tehtyä. Sääkään ei ole suosiollinen ollut - aina välillä kun vähän sataa tihuuttaa - eikä sateella kannata multaa siirrellä. Päällimmäiseksi tuohon sitten tulee muutama hassu kuutio multaa, niin paljon kun rikkaruohoista vapaata tavaraa täältä löytyy. Tulikohan tästä nyt joku ikuisuusprojekti? Toivottavasti ei...

Laatikko kasvimaalle

Tästä projektista ei varmasti tarvitse paljon kertoa - kuvat kertovat kyllä melko hyvin mistä oli kyse.

Laatikon strategiset mitat ovat 390 x 120 cm. Alle tulee n. 30 cm syvyyteen sanomalehtikate - juurimattoa kun ei nyt satu olemaan kustannuspaikalla ollenkaan. Päälle sitten kompostimultaa - melkein palanutta mutta ei aivan - siis lämpöinen laatikko tulossa ja viimeiseksi sitten kunnon ruokamultakerros.

Ensin tehtiin sivut.

Sitten koottiin pikkuhiljaa.

Kasvimaalle siirtoa vaille valmis.

Se on siinä. Vielä tarttis ne pohjatyöt tehdä.

Kadonneen zilgan metsästys

Tuossa taannoin valittelin pitkään ja hartaasti sitä, että en sitten mistään löytänyt viinniköynöslajiketta Zilga. Zilgan olisin halunnut ainoaksi viiniköynnöksekseni ihan muutamasta tosi tärkeästä seikasta johtuen. Ensinnäkin Zilgan pitäisi olla erittäin pakkasenkestävä lajike, kestää jopa -40 asteen pakkasen, näin ainakin väittävät. Toiseksi, se on varsinainen perinnelajike, sitä on tiettävästi viljelty Suomessa jo yhden lähteen mukaan 1930 -luvulta lähtien. Aika vanha kamu siis. Ja tässä ollaan viimeaikoina keskitytty noihin perinnelajikkeisiin pääsääntöisesti muutenkin.

Kun en zilgaa etsinnöistäni huolimatta löytänyt - lähimmäksi pääsin Tuusulan Kodin Terrassa - siellä sentään oli hintalappu, mutta hylly oli tyhjä - jouduin sitten tyytymään Beta-nimiseen lajikkeeseen. Siis tyytymään - mitä? Ihan näpsäkän oloinen ja pirtsakka köynnöshän tuo Beta on. Tiedä sitten miten talvea kestää nelosvyöhykkeellä. Köynnöstäjä on nyt ainakin välilaikaisesti sijoitettu kasvihuoneeseen, odottamaan sitä lopullista sijoituspaikkaansa. Kummasti tuo viihtyy ja näyttäisi kasvavankin ihan kivasti.

Täällä periferiassa sitten nyt viikolla eksyttiin paikalliseen Agrimarketiin. Perunakuokkaa olimme hakemassa. Oltiin jo paikallisessa halpiskaupassa käyty, tiedettiin entuudestaan kyseisen halpiskauppaketjun myyvän mm. fiskarsin puutarhatyövälineitä. Vaan että perunakuokka? Toiveajattelua. Eli jouduttiin siis menemään Agrimarkettiin, josta sitten löydettiin halpiskuokka. Muuta ei tarjolla ollut. Että se siitä tämän kylän valikoimista. Siinä pikkuisen tein harharetkeä työkaluuosastolta omenapuuntaimien sekaan, jolloin tuo ukkokulta sai huomautettua, että turhaan siellä pyörit, ei sitä Zilgaa täältäkään löydy. Siihen sitten suivaannuin tottakai, tiesin jo entuudestaan, että moisia höpöttelee siksi, että haluaa kaupasta jo pois. Eipä mitään, kun pikku piru iski, ja aloin sitten tutkailemaan kaikkia mahdollisia hyllyjä ja hi-taas-ti. Minäkö ilkeä? No en tod.. ;). Vaan kuinka ollakkaan - siinä se sitten oli. Zilga. Hyllyllä. Pieni ja ruttuinen, hädin tuskin elossa. Mutta Zilga kuitenkin. Oli siellä muitankin ruukkuja merkattu zilga -merkkisiksi, vaan yhtään ei niissä näyttänyt olevan elonmerkkejä. Vaan tämä yksi oli hengissä. Adoptoin sen heti. Nyt meillä sitten asustaa pikkuruinen Zilga.

Niin että se sitten siitä Zilgan metsästyksestä. Saatiinpas kiinni, sitten loppujen lopuksi.

Florabest kasvihuoneen pystytys

Noniin, nyt se on kasattu viimeinkin se upouusi Florabest minikasvihuone. Vekotinta muutama kuukausi sitten ostaessani olin lähinnä skeptinen, mielessä oli lähinnä se, että siitä saa varmasti jonkinlaisen suojan jollekkin kylmänaralle kasville tai jotain. Purettiin sitten osat paketista ja ensimmäinen ajatus mikä mieleen tuli oli: ”VAU, se on iso!” Isompi se oli kuin olin kuvitellut. Pakkauksessa oli mukana kaikki tarvittava ja ihan mukavat koontiohjeetkin, kokoamisessa ei isännältä mennyt kuin ihan hetki. Suurempi homma sitten oli alustan tasaus ja rikkaruohojen sun muiden asiaankuulumattomien kasvikunnan edustajien poistaminen asennuspaikalta. Mitäköhän siinä olisi kaikkineen mennyt aikaa, vajaa tunti. Tästä itse kasvihuoneen kasaaminen vei ehkä 15 minuuttia.

Pakkauksessa oli mukana myös aika heppoisen näköiset ankkurointiin tarkoitetut teräspiikit. Niitä maahan laittaessani ajattelin, että nuo eivät kyllä kunnon puhurissa pidä, ei tarvita kuin yksi kelpo ukkosmyrsky ja koko kasvihuone mennä viilettää tuulen mukana muille maille. Mutta.. Kuinkas ollakaan, pari tuntia sen jälkeen kun oltiin homma lopeteltu, nelosvyöhykkeen tämän kolkan yli mennä puuskahti pienimuotoinen ukkosrintama mahtavine tuulenpuuskineen kaikkineen. Ja tuollapa tuo vielä on ihan samalla paikalla kuin mihin se pystytettiinkin - se kasvihuone. Eli melkoisen tyytyväinen tuohon hankintaan olen, ainakin vielä tässä vaiheessa. Yhtään kasvia en tuonne ole vielä ehtinyt laittaa. Ihan jo pelkästään senkin takia, että kukas sitä nyt kaatosateessa puutarhahommia tekisi, vallankin kun jyristelee ja salamoi sen verran paljon, ettei oikein uskalla nokkaansa edes ulos pistää. Samasta syystä tässä ei nyt yhtään kuvaakaan tuosta hökötyksestä ole, ei oikein onnistu kaatosateessa kuvienkaan otto.

Mutta ans kattoo nyt, eiköhän tuonne huomenna viimeistään jotain kasvikunnan edustajaa saada testaamaan, onko tuosta minikokoisesta kasvihuoneesta yhtään mihinkään. Toivottavasti on.

Edit: Ja sitten se kuva:

Ja se on toiminut kuin unelma! Paprikat ja munakoisot suorastaan kasvavat silmissä. Kylmääkin on ollut, pahimmillaan +3 yöaikaan, mutta ei tuo lämpötila ole tuolla minikasvarissa liian alas päässyt.

Yrttejä itämään ja suunnitelmissa kohopenkki

Tänään on tehty taas urakalla töitä. Tuli tuossa laitettua muutamaa laatua yrttejä itämään. Kasvukierrokselle lähtivät seuraavat lajit: Oregano, persilja, korianteri, timjami, kirveli ja basilika. Sinne ne päätyivät kasvihuoneeseen, oletettavasti ihan optimaalisiin olosuhteisiin. Tässä sitten jäädään innolla odottamaan, miten kauan kestää yrteillä itäminen tällä kertaa. Tässä yrttien itämistä odotellessa voikin sitten jatkaa muiden suunnitelmien täytäntöönpanoa. Kesäkurpitsoille pitäisi ainakin tehdä penkit.

Ennen vanhaan mummoni vielä eläessä, tuossa saunan päädyssä oli avokomposti. Siinä kompostin vieressä mummo sitten kasvatteli ainakin raparperia. Avokomposti on saanut lähteä aikoja sitten, ei nuo säädökset sellaisia enää salli. Raparperi sinnittelee edelleenkin kuusten juurella. Itseasiassa tuo meidän raparperi ei sinnittele. Vanha ja sitkeä perinnelajike kun on - tekee mahtavan sadon joka vuosi. On tehnyt jo yli kuusikymmentä vuotta, ja varmaan jatkaa samaa rataa seuraavatkin 60. Yhden kerran se on jaettu, ja osa siitä pääsi lehtikompostin viereen pellon laidalle. Sekin kasvaa ja voi hyvin. Ja tuottaa. Täällä hukutaan raparpereihin.

Tarttisko joku? Voisin antaa pari - kolmekymmentä kiloa, jos kiinnostaa.

Siis kohopenkki pitäisi tehdä - sellainen vanha kunnon penkki kesäkurpitsaa varten. Tämä on kohtuullisen alavaa maata, ja yölämpötilat saattavat tässä mikroilmastossa olla ihan jotain muuta, kun mitä säätiedotukset lupaavat. Yleensä asteen pari vähemmän, ja joskus jopa vähemmänkin. Eli pitää varmistaa se, että kasvit saavat tarvittavan lämmön jostakin. Kohopenkki on siihen ihan passeli ratkaisu. Ajattelin laittaa alle puolivalmista kompostia, joka palaessaan luovuttaa lämpöä sitten kerroksen kunnollista, ravinnerikasta multaa ja sitten vielä harson päälle, se takaa ettei ne lämmöt mene harakoille, vaan jäävät hyödyttämään kasvavaa vihannesta. Pari päivää sitten jo tyhjennettiin kompostorista iso saavillinen puolivalmista tavaraa. Tuolla se odottaa saunan nurkalla uutta sijoituspaikkaansa. Ja tuossa raparperin vieressä on ihan passeli paikkakin, huomenna olisi tarkoitus aloittaa, ellei nyt mitään ihmeitä satu.

Kesäkurpitsatkin ovat jo ihan kivalla alulla. Tapani mukaan laitoin taas sen seitsemää sorttia tulemaan. Ihan vaan nähdäkseni mikä lajike täällä parhaiten pärjää. Kokeiltavana on nyt mm. lajikkeet: Long White Bush, Golden Rush ja Nimiba. Tuolla vielä on muutama pussi, joista sitten ehkä siemenet pääsevät suoraan avomaalle viikon parin kuluttua, ellen sitten innostu niitäkin esikasvattelemaan.

Jäi vaan vähän myöhäiseen tuo siementen multaan laitto, tosin jos olisin ne siellä etelässä parvekkeella esikasvattanut, eivät ne olisi autoihin kuitenkaan mahtuneet, kun niitä tomaattejakin oli muutama. Nyt ne pikkuiset itää tuossa keittiön ikkunalla, ja hyvin näyttävät voivan - toistaiseksi.

Saa nähdä sitten miten käy kun siirretään ulos ja upouuteen kohopenkkiin.

Ja sitten me paiskottiin kiviä... =)

Maisema ei kovin kummasti ole muuttunut sitten viimeisen yleiskuvan oton. On se kuitenkin sen verran erilainen - vihreämpi kuin viimeksi, että pitää siitä nyt kuitenkin uusi kuva laittaa.

Kohta ei tuosta enää tielle näe.

Peltohan meidän piti viimeistellä kylvökuntoon maanantaina, mutta kun siitä ei oikein mitään tullut, siirryttiin hyötykasvilinjalta vähäksi aikaa tuonne esteettisten kasvien puolelle.

Vanha, jo parikymmentä vuotta sitten rakennettu kivikkoryhmä sai kyytiä. Tuo oli sellainen pitkän puoleinen projekti, joka on odottanut jo viisitoista vuotta. Ensin piti poistaa kaikki kivet ja maa-aines suodatinkankaaseen asti. Oli siinäkin oma hommansa. Urakkaa aloteltiin jo aikaisemmalla käynnillä, ja siinä se oli keskeneräisenä pitkään. Aina kun siitä ohi mentiin, tuli muutama kivi käännettyä tai tehtyä jotain muuta pientä. Hiljaa hyvä tulee - sano.

Kivikkoryhmän ainoana kasvina on nyt jo pitkään ollut tuommoinen luonnosta napattu mikä lie en mää tiedä -kasvi. Äitini sen joskus Laatokan Karjalasta, lapsuuden leikkipaikoiltaan tänne raijasi. Ihan kivasti tuo on näilläkin leveysasteilla pärjännyt, mitä nyt tuossa kivikkoryhmässä ehkä oli hieman ravinnon- ja veden puutetta aika ajoin. Pelastin sitten nuo kasviparat kivien lomasta, tarkoituksena tietty tehdä mahtava uudelleenistutus. Muurahaispesäkin sieltä löytyi, kivien alta. Sekin nyt sitten sai lähteä. Meillä kun ei isommin muurahaisista tykätä.

Seuraava toimenpide oli uusien kasvien hankinta, toki ensin mietittiin pitkään ja hartaasti mitä kasveja penkkiin laittaisi. Paikalliset myymälät kun eivät ole kovinkaan kummoisia, arvelin, etten mitään kivaa löydä - ainakaan kohtuuhinnalla. Tuossa lähistöllä on kuitenkin Tokmanni. Ja olipas! Samoja kivikkokasveja kun etelässäkin ja ihan sama tarjous 6 kpl kympillä. Petikon Tarjoustalosta nuo oli jo loppuunmyyty kun niitä pari viikkoa sitten kävin etsimässä. Mutta täällä ne olivat vasta tulleet myymälään - ei edes oltu vielä hinnoteltu. Piti sitä sitten se kuusi kappaletta ottaa. Nimetä noita en osaa, joka purkissa tosin oli kuva ja nimi - kivikkokasvisekoitus. Jippii - saamarin tanskalaiset - nimeäisivät nyt kasvinsa kunnolla, niin tietäisi tarkkaan mitä sitä kukkapenkkiinsä tökkää. Sielllä ne nyt kuitenkin nököttää aikaisemmin hankittujen sinikatajien seurana. Vielä kun raaskisi pari keltaista maksaruohoa ostaaa, niin se olisi siinä.

Vaan tuli siitä ihan kiva. Saa olla tuollaisena ensi vuoteen - sitten sen voisi taas purkaa ja rakentaa vähän isomman virityksen - tai sitten ei - saas nährä.

Osu ja uppos!

Pellon kuntoon laittaminen traktorin kanssa ei sitten sujunut kovin hyvin. Sinne se humahti melkein akseliaan myöten - onneksi oli sen verran iso zetori, että jaksoi puskea itsensä kuopasta ylös. Kai siinä oli osansa kyllä kuljettajan taitavuudellakin, sen verran näppärästi tilanteesta selvisi.

Ongelmana täällä on aina ollut tuo kosteus ja maa joka pysyy märkänä pitkään. Tuohon on viime vuonna vedetty viemäriputki pellon poikki, ja jostain syystä juuri sen putken molemmin puolin maa pettää välittömästi, jos isommalla koneella siihen ajelee. Tarttis varmaan salaojittaakin pellonpätkä uudelleen. Näytti nimittäin siltä, että salaojaputki ei oikein vie minnekkään. Tai kyllähänä se ojaan menee, mutta yläviistossa. Ainakin näin maalaisjärjellä voisi kuvitella, että ei se vesi yläviistoon juokse - ei kovin helposti ainakaan.

Ei sitten sattunut kameraa mukaan ja tilanne oli melko pian ohikin. Mutta kyllä noista jäljistä kai jotain voi päätellä - aika syvään se meni.

Tosin luonnossa nuo jäljet näyttävät huiman paljon syvemmiltä kuin näin kuvassa.

Piti sitten ottaa pienemmät työkalut käyttöön ja kaivaa varastosta vanha kunnon puutarhajyrsin. Siitä onkin jo muutama tovi huvennut, kun olen tuollaista vehjettä käyttänyt. Vaan vielä huonommin ovat asiat ukkokullalla, se kun ei ollut koskaan koskenutkaan moiseen härveliin. Siinä sitten mentiin - kone edessä ja isäntä perässä ja kone vei. Vei muuten lujaa. Oli siinä naurussa pitelemistä, vaikkei sais tuollaiselle nauraa.. Vaan harjoitus tekee mestarin...

Ainakin ruohonleikkuu sujuu hollannikkaalta sen isommitta kommelluksitta, ainoa asia mistä olisin halunnut huomauttaa oli se, että harvempi kai mitään kuvioluistelua ruohonleikkkurin kanssa harrastaa, eikös sitä yleensä ajella melko suoria linjoja. Vaan ei ainakaan meillä, on siellä nyt kahdeksikkoa ja piruettia ja vaikka vallan mitä kummallista pihamaa täynnä. Onneksi tuo ruoho kasvaa sen verran nopeasti, ettei tuo kovin kauaa silmiä kirvele, vaikka outoja kuvioita nurmikossa onkin. Niin, ja pihanurmikkohan tuo on, onneksi ei viljapelto. Voin hyvin kuvitella lööpit viljaympyröistä....

Kiinnostaiskohan mitään mediaa muukalaisen tekemät ruohoympyrät? Ei varmaan. Vallankaan kun tuolla ei ole edes muukalaispassia - vaikkei tuo isäntä kyllä kotimainenkaan ole.

Muuttotappioita ja kissanpäiviä

Köröteltiin sitten letkassa (kahden auton) nelosvyöhykkeelle vähän kesää viettämään. Molemmat automme oli pakattu tupaten täyteen erilaista tavaraa. Lähinnä kuitenkin kasveja. Kun sitten saavuttiin perille, ensimmäinen kiva ylläri oli se, että pelto oli kuin olikin kynnetty. Nyt kohta pääsee iskemään näppinsä multaan, mikä sinänsä on ihan kiva. Ja kohtapuoleen sitten pääsee iskemään näppäimensä myös rikkaruohoihin, mikä sitten taas puolestaan ei ole ollenkaan kivaa.

Ihan kuin tilauksesta sää muuttui aurinkoiseksi, kun iltasella saavuimme pihaan. Samantien tihkusade loppui ja aurinko alkoi armoollisesti paistelemaan. Viileää oli silti. Pikainen tarkastus kasvihuoneessa ja auts ei siellä olla niin hyvin voitu, kuin olisi voinut kuvitella. Näyttää siltä, että koko hökötys on uusittava ja pian. Katto vuotaa, muovit ovat irti, seinissä on pieniä reikiä - lämpötila ei lähelläkään sitä mitä pitäisi. Kaikesta huolimatta muutama urhea tomaatti on alkanut kukkimaan. Beta-viiniköynnös kasvaa kohisten. Se ei pienistä lämpötilan vaihteluista näytä piittaavan.

Molemmat kissat olivat aivan ekstaasissa kun perille päästiin, liekö syynä se, että jokaikisestä ikkunasta näkee mitä ihanampia lintuja. Jokaisessa pihapiirin pöntössä näyttäisi olevan asukas, mikä on tosi hienoa. Pöntöt on tietysti strategisesti sijoitettu niin, että niihin esteettä näkee ikkunoista. Lintujen puuhia kun on niin kiva seurata. Niinpä, tiedossa varsinaisia kissanpäiviä kissoille.

Kuorman purkukin sujui ihan mukavasti, tosin tarkastus auton takakontissa olevien tomaattien osalta paljasti kesän ensimmäisen muuttotappion. Yksi tomaatinraakile oli sanonut yhteistyösopimuksen kasvinsa kanssa irti ja tipauttanut itsensä ruukkuun. Että sillälailla, mistähän tuokln mokoma tuollaisen itsetuhovietin sitten sai. Pakkaamisesa oltiin huolellisia, yritettiin varmistaa, että jokainen kasvi selviää matkasta kunnialla.

Tätä herrasmiestä ei pakata tarvinnut, poika hoiteli pakkaamisensa ihan itse = )

Raakileita parvekkeella

Palattiin sitten pitkän viikonlopun jälkeen urbaaneihin maisemiin pääkaupunkiseudulle ainakin pariksi kolmeksi päiväksi. Seuraavan viikonlopun alla olisi taas tarkoitus suunnistaa takaisin sinne melko keskelle Suomea, nelosvyöhykkeelle.

Paluu urbaaniin arkeen sujui ilman suurempia kommelluksia. Hyvin olivat parvekkeelle jättämäni kasvit pärjäilleet perheen nuorisoedustajan hellässä hoivassa. Mitä nyt muutama kärsi hetkellisestä nestevajauksesta, minkä tilan korjasin pikimmiten palattuani.

Eikä tullut edes yllätyksenä se, että jo niitä pukkaa raakileita useammassakin tomaatissa.

Ihan ovat jo kivan kokoisia, nyt vaan odotellaan että punastuvat, niin pääsee maistelemaan.

Amppelitomaateilleni ei niin kovin hyvää kuulu. Kylvämistäni siemenistä on itänyt tähän mennessä vain yksi ainoa urhea Tumbling Tom. Olisi pitänyt laittaa enemmän niitä siemeniä itämään. Tällä kertaa kun olin muka kaukaa viisas ja päättelin, että itää ne kuitenkin kaikki, Ja sitten taas ollaan sen tosiasian edessä, etten niitä ylimääräisiä raaski poiskaan heittää. Että näin tällä kertaa. Onneksi sentään niistä aikaisemmista ylimääräisistä suurin osa on jo löytänyt uuden kodin.

Helluntai ryysis ja autollinen turvemultaa

Kasvihuoneen kunnostuksessa herättiin siihen karuun tosiasiaan, että multaa ei sittenkään ollut tarpeeksi. Ei sitä paljon puuttumaan jäänyt, mutta jäi kuitenkin. Olisi ollut ihan riittävästi, alkuperäisen suunnitelman mukaan jos olisi toimittu. Mutta meikäläisessä heräsi pienoinen mukavuudenhalu, ja kasvilaatikoista tehtiin sitten loppujen lopuksi yhtä lautakerrosta korkeammat kuin olin alunperin ajatellut. No, hyvä että tehtiin. Nyt on hienoa ottaa tuoli mukaan, mennä kasvihuoneeseen istuskelemaan ja juttelemaan kukkasille. Vaikka eihän tuolla niin kovin montaa kukkaa vielä ole. Vallan mainiota on siis se, että istuskellen voi suorittaa suurimman osan kasvien huoltotoimenpiteistä - ainakin kitkemiset sun muut. Todella kätevää, vallankin kun on tuo selkä viimeaikoina vaivannut vähän liikaakin. Eli jos on kipuiluja, ei muuta kun tuoli mukaan ja menoksi. = )

Helluntaisunnuntai ja mullat loppu. Ollaan periferiassa nelosvyöhykkeellä, eikä mikään paikallinen kauppa ole auki, ei tietenkään - ei näin pienellä kylällä kannata kauppoja auki pitää. Onneksi on sentään nyt nettiyhteys, katseltiin lähiympäristön puutarhamyymälät läpi ja Kuopiossa näytti olevan Kodin Terran puutarhamyymälä auki. Sinne!

Matkaahan tuonne oli jonkin verran, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ihan kivan sunnuntaiajelun mittainen matka. Tapani mukaan mennä viiletin tienhaarasta ohi samalla iloisesti ääneen suunnitellen, kuinka tulomatkalla pysähdytään sittten ”tonne abc:n kuppilaan, ja on siellä kauppakin auki - ai &%#¤&!!! Sehän oli siinä vieressä toi Terra...” Vähän tuo ukkokulta naureskeli, vaan alkaa tuo varmaan jo olla tottunut tuohon - aina ensin ohi ja sitten kiertotietä perille -ilmiöön.

Oli se vaan hieno se Kuopion Terra. Uusikin tuo kuulemma on - avajaispäivänä oli ollut autojonoja moottoritielle asti. Nyt ei sentään ollut niin paljon, mutta ihan riittävästi asiakkaita kahdelle auki olleelle kassalle. Vähän liikaakin itse asiassa. Vähän ketutti, kun eräskin rouva maksoi ostoksensa viisi- ja kymmensenttisillä... ja sitten kolikoita ei ollutkaan tarpeeksi. Rouva sitten siinä kassalla soitteli miehelleen, joka ilmeisesti oli jossain kaupan uumenissa koluamassa. Siinä sitä sitten varmaan viisikymmentä ihmistä jonotti ja odotti rouvan miestä saapuvaksi. Noh, tulihan se mies sieltä sitten reilun viiden minuutin odottamisen jälkeen. Ei kukaan varmaan osannut odottaa, että rouvan miehenkin rahavarat koostuivat kolikoista. Kassaparka laski sitten LISÄÄ viisi- ja kymmensenttisiä lähestulkoonkin kymmennen minuuttia. Että semmosta savonmaalla. Takana jonossa ollut rouva totesi, että varmaan kaikki uudisasukkaat Petoselta ovat liikkeellä, sen verran toheloa touhua ja että varmaan ovat koko vuoden säästäneet kolikoita ihan tätä varten. Olisikohan ollut osuvasti sanottu, varmaan, itse en tiedä kun ei nämä paikallilsolosuhteet vielä niin tuttuja ole.

Ostettiin siis autolastillinen multaa ja turvetta, sekä muutama puulaatta kasvihuoneen lattialle. Ihan kiva reissu, ja näyttää se kasvihuonekin jo vähän paremmalta.

Pientä hienosäätöä vielä ja se on siinä.

Operaatio kasvihuoneen tyhjennys

Tässä on aamukahdeksasta iltakahdeksaan kunnostettu vanhaa 8 neliön kasvihuonetta. Välillä tosin käytiin paikallisessa puutavaraliikkeessä ostamassa kakkoskakkosta ja vaikka vallan mitä puutarviketta. Nyt jo vähän väsyttää, mutta ei kai tuo ole ihmekään. Urakka oli valtava, mutta selvittiin siitä jollain tavalla.

Projektin nimi oli siis vanhat mullat pois ja pohjat uusiksi. Samalla kasvariin rakennettiin kehikot kasveille. Niihin kehikkoihin sitä kakkoskakkosta ja lautaa tarvittiin. Samalla tehtiin kunnon käytävä, huomenna olisi tarkoitus laittaa laatoitus. Viimeinkin sitten pääsee kävelemään kasvarissakin jalkojaan sotkematta. Tuo vanha kasvihuone on jo kohtapuoleen uusittava kokonaan, niin puuosien kuin muovienkin osalta. Tarkasteltiin sitä tänä aamuna ja tultiin siihen tulokseen, että vielä se menee tämän vuoden - ensi vuonna sitten rakennetaan uusi vanhan tilalle. Paikkahan tuossa ulkorakennuksen päädyssä autotallin vieressä on mitä erinomaisin.

Suunnitelmissa on ollut rakentaa myös toinen kasvari tänä vuonna, saa nyt kuitenkin nähdä jääkö tuo vain suunnitelmien asteelle

Kasvihuone on siis todella vanha, varmaan kymmenen vuotta, puuosat kaipaavat uusimista. Mutta nuo uudet kehikot ainakin ovat hienot. Huomenna sitten pääsee istuttamaan tomaatteja, munakoisoja ja paprikoita. Kiva.

Tuli hankittua sen verran sitä puupuolta, että saadaan vielä kolme kaksimetristä kasvilavaa tehtyä tuohon pellon laitaan. Pellon kyntäminen tosin taitaa jäädä ensi viikkoon tai pahimmassa tapauksessa sitä joutuu siirtämään vielä kahdella viikolla. On sen verran märkää vielä, että parempi odottaa, ettei käy niin, että traktori uppoaa. Joskushan täällä on niinkin käynyt.

On se maisema taas muuttunut. Tarttis varmaan leikata jo nurmikkokin.

Maistuu se munakoiso - kissallekin

Niinpä niin. Taimihakkurini numero kaksi on pitänyt matalaa profiilia viimeiset pari kuukautta. Nyt kävi ilmi, että neiti ilmeisesti suunnitteli kaikessa hiljaisuudessa mahtavaa terroristi-iskua ja kohdisti sen sitten munakoisoihin tänä aamuna. Olin jo sitä mieltä, että kasvit lakkasivat neitiä kiinnostamasta, kun en tyttöä nähnyt lähelläkään niitä pitkään aikaan. Tänään sitten mennessäni siihen huoneeseen, missä munakoisotkin asustavat, löysin taimihakkuri numero kakkosen, Kiyan, istuskelemasta erittäin itseensä tyytyväinen ilme naamallaan - mistäpä muualta kuin munakoisoruukkujen vierestä. Kuva kertokoon tarinasta loput.

Ottaa vähän enemmänkin päähän. Olen jo aikaisemmin varmaan useastikin valittanut sitä, että munakoisojen idätys ja alkukasvatus on vähemmän helppoa. Tuntuu siltä, että tarvitsisi arvosanan aiheessa rocket-science, jotta niiden kanssa onnistuu. Ensimmäiset siemenet, jotka laitoin itämään, itivät kyllä. Ensinnäkin itäminen kesti viikkotolkulla. Olin jo luopunut toivosta, kun taimet sitten viimein pistivät sirkkalehtensä ylös mullasta. Seuraavaksi nämä taimenryökäleet vain kuihtuivat pois, ilman mitään sen kummempaa syytä.

No sitten onnistuin, seuraava satsi iti ja voi hyvin. Ja kasvoi. Upeita munakoison alkuja, vaikka kasvu todella hidasta on ollutkin. Nyt olin jo sitä mieltä, että pikkuiset menevät avomaalle ensi viikonloppuna. Vaan sitten iski terroristi.

Olishan se mun pitänyt arvata. Likka kävi varmaan salaa opiskelemassa. Ihmettelinkin, miksi se juuri tuon kirjapinon vieressä viihtyi.

Beta-versoilua

Nyt se on sitten tehty! Meille muutti viiniköynnös.

En etsiskelyistäni huolimatta löytänyt sitä Zilgaa. Tuusulan kodin Terrassa oli kyllä nimilappu, tyhjällä hyllyllä. Sen lähemmäksi en sitten tällä Zilgan metsästykselläni kyseistä lajiketta päässyt. Tulin sitten vihdoin viimein siihen tulokseen, että jos aion jotain edes viiniköynnöksen tapaista kasvatella, olisi sellainen hankittava melko nopeahkosti, näyttävät menevän kasvimyymälöistä saman tien kun saapuvat. Erilaisia kummallisia lajikkeita oli tarjolla kyllä, mutta jännää minusta on se, että merkinnät siitä, millä vyöhykkeellä menestyvät puuttuivat ihan joka ikisestä myymälästä missä käytiin. Jos en lajiketta tunnistanut, ohitin sen suosiolla. On niin kiireistä aikaa tämä kevät noissa puutarhoissa, että on ihan toivotonta yrittää löytää henkilökuntaa avustamaan.

Tyydyin siis sitten pikkuruiseen Beta -lajikkeen köynnökseen. Betasta tiesin entuudestaan sen, että se on kohtuullisen pakkaskestävä ja vanha lajike. Sunnuntaina käytiin sitten pikkuinen hakemassa Tammiston Plantagenista. Surkeassa tilassa ne kasvit siellä ulkopihalla olivat, rutikuivia ja ihan nuupallaan. Valikoin sieltä hyllystä meille sellaisen kohtuukunnossa olevan yksilön. Kummasti tuo piristyi kun raijasin sen parvekkeelle ja paiskasin litran vettä ruukkuun. Niin kuiva se oli, että vesi valui saman tien ruukusta läpi. Shokkihoito auttoi ja tänään se on jo ihan pirtsakan näköinen.

Samoihin pakkaskestävyyksiin tuo ei yllä, mitä Zilgan kerrotaan kestävän, mutta kasvihuoneeseen sen nyt joka tapauksessa aion istuttaa. Luulisi sen siellä pärjäävän. Väittävät, että se kestää -30 asteen pakkasen. Nelosvyöhykkeellä pakkaset saattavat olla tuolla -35 kieppeillä, riippuen talvesta. Täytyy vaan peitellä ja suojata sitten syksyllä perusteellisesti.

Se on ihan oikea tomaatin alku...

Aikaisemmin ihmettelin jo minitomaatin kukkimista. Vaan nyt on jo lisää ihmeteltävää. Ensimmäinen tomaatinalku! Ja ollaan vasta toukokuun puolivälissä.

Piti ihan nostaa tomaattiruukku paremmin aurinkoon - kissan raapimapuuhun, että saisi paremman kuvan. Ihan totta on siellä tomaatin alku, jos et usko katso suurennos. =)

Pitäisi varmaan hommata parempi kamera. Mutta kyllä tuosta selvän saa, tomaatin alku se on, ei siitä mihinkään pääse.

Kun nuo ensimmäiset kukat ilmestyivät, pidin huolta siitä, että muistin ravistella hienovaraisesti ruukkua ja kasvia päivittäin. Ravistelemalla varmistuu se, että tomaatteja sitten joskus tulee. No, tuo jos tuo tuosta kasvaa ja jossain vaiheessa syömäkelpoiseksi asti kehittyy - on ainakin tavoite saavutettu. Kun nyt edes yksi tomaatti tulisi...

Pari kuukautta sitten ostin puutarhalta neljä lasitettua amppelia - olivat niin mukavan hintaisia - alle neljän euron kappale, alkuperäinen hinta oli viidentoista kieppeillä, eli ihan oli pakko ottaa kun halvalla sai. Ihan nättejä sinisiä löytyi ja ne on jo kiikutettu nelosvyöhykkeelle odottamaan amppelitomaatteja. Ai mitä amppelitomaatteja???? Sen seitsemää sorttia tomaatteja istutellessani olen aivan autuaasti unohtanut amppelitomaatit! Onneksi siemenpussit löytyivät, ja siemenet pääsivät multaan eilen. Kahta lajia oli Orange Pendulina ja Tumbling Tom Red.

Saas nährä mitä näin myöhäinen istutus saa aikaan - näinkö edes ehtivät kukkia tässä Suomen suvessa, joka tunnetusti on lyhyt ja vähäluminen. Ans kattoo kuin käy, sano...

On se vaan kiva kauppa - se Lidl

Aika yllättävää, kyseisen ketjun kaupoista olen nyt tänä vuonna löytänyt mielenkiintoisia ja erittäin käyttökelpoisia välineitä ja kaikkea kivaa ja hassua puutarhan hoitoon liittyvää härpäkettä. Nyt ihan viimeiseksi tuli hankittua kasvipidikkeitä.

Pakettiin kuului tuollaisia kivan näköisiä klipsejä kahta eri kokoa ja rulla kasvirautalankaa kasvien sitomiseen yhteensä 61 osaa ja merkki oli Florabest. Hintakaan ei päätä huimannut - alle 4 euroa, jos en väärin muista. Piti ihan heti kokeilla käytännössä, suurin osa tomaateistani kun on jo lähes puolimetrisiä veitikoita, ja tuppaavat nojailemaan vähän minne sattuu.

Voiko kasvien tukemien enää tuon helpommaksi tulla?

Napinaa ja Sinikatajia

Ulkona sataa tihuutti vettä äitienpäivän kunniaksi ja jotain oli keksittävä kun harmaus alkoi jo haitata ajatuksiakin. Keksittiin sitten, että puutarhamyymälät ovat auki, vaikka onkin äitienpäivä. Ensimmäisenä eksyttiin Hong Kongin puutarhapuolelle. Onneksi oli sateenvarjo mukana, sen verran reippaasti siinä vaiheessa jo rapisteli vettä alas.

Tikkurilan Honkkari on harvinaisen epäsiisti myymälä. Ei siellä tule useinkaan käytyä, ihan tuosta syystä. Ulkomyymälässä oli tällä kertaa muutamia kivoja tarjouksia ja siellä pystyi jopa kävelemään myytävien tavaroiden joukossa - tällä kertaa. Emme sitten päätyneet ostamaan mitään isompaa, mukaan lähti kolme sinikatajaa, tarjouksesta kympillä. Tulipahan vähän vaihtelua tähän hyötykasvipitoiseen kohellukseen välillä. Seuraavaksi tietysti innostun ostamaan perennoja.. kuka tietää.

Kestänevät parvekkeella viikon verran, ennen kuin pääsevät loppusijoituspaikkaansa nelosvyöhykkeelle.

Toinen paikka, missä kävimme, oli Tammiston Plantagen. Ei olisi pitänyt mennä. Hirveä ryysis! Katselin viiniköynnöksiä ja karhunvatukkapensaita vähän sillä silmällä, että josko ostaisi, mutta ostopäätöstä ei päässyt tekemään, oli sen verran huonosti merkitty ko. kasvien kasvupaikkavaatimukset. Mitä sitä suotta nelosvyöhykkeelle jotain hyötykasvia raahaamaan, jos se kasvaa kunnialla vain vyöhykkeillä 1-3. Henkilökuntaakaan ei juuri kaupassa näkynyt, muuta kuin kassoilla eli kyselemään ei päässyt.

Luulisi kyseisen ketjun panostavan tällaiseen päivään, milloin asiakkaita on pilvin pimein. Vai oliko oletusarvona se, että kaikki vaan ruusuja ostavat, mitään kyselemättä - ilmeisesti.

Nyt olisi siis hakusessa viiniköynnös ja heti kun sen Zilgan jostain bongaan, ostan enkä napise, vaikka hinta olisi mikä. Zilgan kun väittävät kestävän jopa -40 asteen pakkasen, eli saattaisi menestyä jopa nelosvyöhykkeelläkin.

No huh - tomaatitkin innostuivat kukkimaan

Jippii! Juuri kun pääsin kirjoittelemasta miten upeasti kurpitsani tuottavat kukkia jo, tulee eteen uusi ylläri. Kastelin tuossa tomaatteja ja kuinkas ollakaan, jotain keltaista sieltä pilkotti. En ollut uskoa silmiäni. Mutta ihan oikea kukkanuppu se on ja muutama pieni alku tulossa. Kuvasta ei kovin hyvä tullut, mutta kyllä sen kukkanupun tuossa keskellä erottaa.

Vähän siistiä! =)

Kurpitsan kukkia - Nam!

Aina välillä herää kysymys kannattaako kurpitsaa kasvattaa kerrostalossa, vaikka tilava lasitettu parveke onkin. Toisaalta - kannattaahan tuo, jos tavoitteena on saada paljon kukkia. Muutama näitä meiltä löytyy, kohtuullisen kokoisia ovat, ja odottavat kokopäiväisen parvekeoleilun aloittamista. Kelit nyt vielä eivät oikein moista salli.

Mutta kukkia on. Ja lisää tulee koko ajan. Valtavasti. Tarttis varmaan vaihtaa öljy friteerauskeittimeen. Nam.

Matkaan lähden...

Se on sitten jo toukokuu. Tässä kuussa alkaa kasvieni vaellus pohjoiseen. Nelosvyöhykkeellä kasvihuone on jo siinä kunnossa, että muuta ei puutu kuin ajastimen hankkiminen lämmittimeen. No, kyllä jotain pientä mullanvaihtoa vielä tulee varmaan tehtyä, mutta pääsääntöisesti paikat ovat valmiina vastaanottamaan mahtavan valikoiman tomaatintaimiani. Eri asia sitten on, miten kasviparat matkan kestävät. En kyllä usko muuttotappion olevan kovinkaan korkea, kaikki taimet kun ovat jo melkoisen vahvassa kasvun alussa.

Taimihakkurini Gizmon toiminta sen sijaan vähän epäilyttää. Poika kun on äärimmäisen kiinnostunut tomaateista, vieläkin. Niitä on ihan pakko käydä päivittäin nuuhkimassa ja puskemassa.

Toissapäivänä oli paprikantaimeen ilmestynyt kummallisia reikiä lehtiin. Hetken jo ajattelin, että jokin kummallinen tuhohyönteinen on iskeytynyt kasviin ja mussuttaa lehdet parempiin suihin. Tutkinnan tulos kuitenkin oli: kissan hampaan kokoiset ja muotoiset vauriot. Niin että sillälailla taas tällä kertaa. En parhaimmalla tahdollakaan ymmärrä, mikä niissä paprikoissakin viehättää.

Pääosa kasveista on jo huiman kokoisia. Kuvassa eräs tietty taimihakkuri ja tomaatit takana lajiketta Incas. Vekkulin näköisiä puskia niistä tulee, lehdetkin ovat ihan erimallisia kuin normitomaateissa. Ja jos siemenpussin kuvaan on uskominen, vekkulin näköisiä tulevat olemaan tomaatitkin. Sikäli mikäli ikinä siihen pisteeseen päästään, että jotain hedelmäntapaista tuottavat.

Kurpitsa jo melkein kukkii

Kolmisen viikkoa sitten taivastelin Black Russian tomaatintaimien sinnikkyyttä puskea uusia lehtiä, vaikka ensimmäiset sirkkalehdet olivatkin kadonneet parempiin suihin. Sitkeitä sissejä nuo kaksi, täytyy myöntää. Tänään tilanne oli alla olevan kuvan mukainen:

Tarinan opetus lienee se, että vaikka joku söisikin taimistasi sirkkalehdet, saattaa kasvupiste jäädä vahingoittumattomaksi ja pistää kasvit uuteen kasvuun ajan mittaan.

Ja mitä sitten tuo otsikko tarkoittaa? Tarkoittaa tasan sitä, että kurpitsassa on ollut jo kaksi kukkaa, ja lisää puskee joka päivä.

Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita.