Avomaalla kaikki kasvaa paremmin

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi kaikki tomaattini, jotka ovat joko ihan pellolla tai purkkikasvatuksessa ulkona kasvavat paremmin ja tekevät enemmän raakileita kuin kasvihuoneessa olevat lajitoverinsa. Onhan kyllä nyt ollut aika mahdottoman hyvät kelit lämpöä kaipaaville kasveille. Saattaapa jopa olla niinkin, että kasvihuoneessa on lämpötila noussut näillä helteillä liian suureksi. Mutta oli miten oli, toistaiseksi täällä tällä hetkellä kaikki ulkosalla olevat kasvit voivat paremmin.

Avomaakasvatuksessa oleva Marmande -tomaatti tekee raakileita raakileen perään. Pellolla näitä minulla on ainakin kaksi yksilöä. Saattaa olla enemmänkin, mutta siinä istutusvaiheessa töppäilin purkkien kanssa, ja nimilaput menivät sekaisin. Tai siis, purkeissa oli siististi tomaatin nimi maalarinteippipalaseen kirjoitettuna. Istuttelin niitä sitten sarjassa, ja laitoin purkin aina sen tomaatin viereen maahan, jotta sitten voisin uudelleen laputtaa yksilöt kunhan ovat maassa. Joopa joo - sattui olemaan tuulinen päivä ja arvata saattaa, että osa purkeista veteli iloisesti piruetteja pitkin peltoa, joten osa on nyt sitten nimeä vailla. Tomaatteja on aika vaikea tunnistaa lehtien tai kukkien perusteella, joten joudun odottamaan niitä hedelmiä, että voin sitten ne nimetä.

Kasvarissa Marmande, pihvitomaatti oli yksi niistä akaisimmista tänä vuonnna. Kaksi ensimmäistä on jo nyrkin kokoisia pallukoita - odottelen tässä värin vaihtumista - että pääsisi maistelemaan. Marmande tekee hedelmiä ihan yhtä hyvin kasvihuoneessa kuin tuolla avomaallakin. Avomaalla olevat ovat ehkä aavistuksen verran pienempiä kuin nuo kasvihuoneen yksilöt.

Kahdenkymmenen litran purkissa kasvava Incas -tomaatti on saanut jo 15 raakiletta aikaiseksi. Tämä yksilöhän oli aikaisemmin kymmen litran ämpärissä kasvamassa. Siirsin sen kuitenkin 20 litran kukkaruukkuun, kun se alkoi puskea juuria mullan pinnallekin jo. Ihan tuo siirto tuli kreivin aikaan, oli meinaan ihan täynnä juuria koko ämpäri. Nyt tuon luulisi jonkin aikaa viihtyvän tuossa uudessa purnukassaan. Suurimmat tomaatit alkavat jo vähän punertaa.

Super Sweet 100 F1 kirsikkatomaatti -lajike pullauttelee myös raakileita huimaa vauhtia. Osa alkaa jo vaihtaa väriäkin. Tämä näyttäisi tekevän mahdottomasti noita tomaatteja. Tosi pitkään rimpsuun se niitä tekeekin. Kivan näköinen tyyppi tämä.

Tigerella, keltajuovainen tomaatti, jonka siemenpussin mukaan pitäisi olla erittäin aikainen lajike kukkii vasta nyt sekä kasvihuoneessa että avomaalla. Taitaa olla niin, että näillä ei ole ollut optimaalisia kasvuolosuhteita täällä. Tänä aamuna kyllä huomasin yhden pikkuriikkisen raakileen kasvarissa olevassa Tigerellassa. Saa nähdä ehtiikö tuo mitään tehdä ennen kuin tämä kesä loppuu.

Yellow Pearshaped, keltainen päärynätomaatti tekee raakileita tasaiseen tahtiin. Täällähän se oli ensimmäinen, joka tuon raakiletehtailun aloitti. En erityisemmin pidä tämän lajikkeen kasvutavasta. Tuppaa tekemään alaoksistaan niin pitkiä, että niitä saa ripustella ylös koko ajan. Olisi ehkä pitänyt nyppiä näitä ylimääräisiä oksia pois jo aikaisemmin, nyt se on jo vähän vaikeaa, kun oksat alkavat olla samanpaksuisia kuin se päärunkokin. Toisaalta ehkä niitä voisi koittaa typistellä, jos vaikka yhden yksilön kanssa tässä kokeilee ja katsoo mitä tapahtuu.

Black Russian tomaatit kukkivat myös. Minulla on niitä kolme kappaletta kasvihuoneessa ja yksi on innostunut tekemään tasan yhden raakileen. Tämäkin lajikkeen pitäisi olla aikainen, mutta kas kummaa - ei ainakaan täällä nelosvyöhykkeellä tapahdu kyseisen lajikkeen kehityksessä juuri mitään. Avomaalla oleva Blac Russian (kuva tuossa yläpuolella) kukkii kuin viimeistä päivää - paremmin ja runsaammin kukin kuin kasvarissa olevat.

Minulla on myös San Marzano, luumutomaatteja, olen kuitenkin hukannut ne jonnekin, oletettavasti yksi yksilö kasvaa nimilaputtomana kasvihuoneessa ja loput avomaalla. Eli siinä samassa hössäkässä lentelivät San Marzano purkit pitkin peltoa myös - joten siellä ne nyt kasvavat avomaalla ilman nimilappuja. Mikäli oikein muistan ne ovat rivissä viimeisenä, ja jos näin on - kukkivat jo ihan kivasti. Tuo yllä oleva kuva on oletettavasti juuri yksi näistä San Marzano yksilöistä.

Luumutomaatti Roma, se yksilö, joka on kasvihuoneessa on tehnyt myös yhden pienen raakileen. Eli ei kovin aikainen laji, ainakaan täällä. Lehtiä se tekee todella vahdikkaasti. Olen jo alimpia poistanut, alkaa siltä tila muuten loppua.

Moneymaker, pensastomaatti tekee myös lehtiä sen kun kerkiää, muutama pieni tomaatinalku havaittavissa, jos oikein tarkasti katsoo. Mutta ei näyttäisi olevan kovin aikaista lajia tämäkään tyyppi.

Goldene Königin, keltainen tomaatti viihtyy ihan yhtä hyvin sekä kasvarissa että purkkikasvatuksessa. Taimiksi asti niitä selvisi vain kaksi kappaletta, joten avomaalla ei ole nyt sitten yhtään kasvamassa. Muutamia raakileita ovat molemmat saaneet jo aikaan. Pieniä mutta kasvanevat tasaiseen tahtiin.

Kasvihuoneessa oleva Chocolate cherry -kirsikkatomaatti kasvaa kivasti, mutta ei mitää havaintoa vielä kukinnasta. Vartta ja lehtiä pukataan päivä päivältä enemmän. En löytänyt mitään kukkimiseen viittaavaakaan yhdestäkään yksilöstä nyt aamulla kun näitä tomaattejani tutkin. Avomaalla sen sijaan Suklaakirsikkatomskut puskevat kukkia ihan mielettömästi. Eli tässäkin taas kävi niin, että avomaan olosuhteet ovat olleet paremmat kuin kasvarissa.

Microtom, tomaatit kasvavat ruukussa samettiruusun seurana. Kasvavat ja tekevät tomaatteija ihan kivasti. Näitä meillä on jo syöytykin. Aika pieniä ovat, eli niitä pitää sitten ottaa monta, jos haluaa tomaatin makuun päästä.

Tumbling Tom Red ja Orange Pendulina lajikkeet eivät sitten koskaan päässeet oikein taimiksi asti. Ostin siemenet muistaakseni Bauhausista. Itämisprosentti oli ihan älyttömän huono. Pari vaivaista Tumbling Tomia iti. Penduliinan itämistä sai odottaa ja odottaa ja sitten sieltä pullahti yksi vaivainen yksilö. Eivät sitten ehtineet koskaan istutuskuntoon asti. En sitten tiedä missä vika. Veikkaisin, että siemenet olivat vanhoja tai jotain. Ei kiva.

Että tässä nämä tämän hetken kuulumiset neljäntoista tomaattilajikkeeni osalta. On muuten jotenkin sellainen tunne, että jotain olen vielä jonnekin unohtanut... tai nimilaputtanut väärin - tuntuu ihan kuin jotain puuttuisi...

Paprika!

Olin jo luopunut toivosta saada yhtään paprikaa tänä vuonna. Paprikantaimiahan minulla oli vaikka muille jakaa, mutta suurin osa lähes menehtyi pikkuriikkisessä Florabest -kasvihuoneessa. Eihän se kasvihuoneen vika ollut, ei todellakaan. Itseäni saan siitä syyttää, tyhmä kun olin ja en huomannut muurahaisten tekevän pesiään ruukkuihin, joissa paprikat asuivat. Poloiset olivat keltaisia ja nuupallaan ennen kuin aloin tutkimaan tilannetta tarkemmin. Sitten viimein kun selvisi syy tuohon paprikoiden huonoon oloon, siirsin ne ja nyt on tulossa ensimmäinen paprika!

Pieni alkuhan tuo on, mutta hei, on tuokin jo enemmän kuin osasin odottaakaan!

Kukkapenkin reunus on sitten nyt valmis. Saa olla tuollaisena ainakin ensi vuoteen, katsotaan sitten mitä sen kanssa tehdään - parannellaako viritystä - vai toimiiko ihan tuollaisenaan.

Istutin sitten ne melkein tappamani aheraliisat tuohon penkin etureunaan. Ajattelin, että koska niissä nyt vielä vähän henki pihisee, ehkäpä ne selviävät edes vähän aikaa tuossa.

Kurpitsamaalle kuuluu ihan kivaa. Kukkia on nyt ihan mielettömästi. Ja vihdoin ja viimein molempia sukupuolia. Tähän astihan ne ovat pirulaiset tuottaneet vain tyttökukkia, joten minkäänlaisesta sadosta ei ollut toivoakaan.

Tässä kesäkurpitsan tyttökukka. Ihan kivan näköinen ja valtavan kokoinen.

Saman lajikkeen poikakukka on huomattavasti pienempi. Mutta kyllä niiden eron nyt huomaa - kun niitä on molempia yhtä aikaa.

Tässä aletaan jo sitten muuten sadonkorjuuseen pikkuhiljaa. Yrtit ovat kasvaneet vimmatusti kasvimaalla olevassa laatikossa. Sieltä voi jo alkaa käyttämään kaikkea muuta paitsi persiljaa. Mangoldeja voi ruveta myös hyödyntämään ruoanlaitossa ja kohta varmaan kypsyvät ensimmäiset tomaatit. Huippuhieno juttu.

Kokonainen kasvimaa laatikossa

Oli huippuidea laittaa kasvilaatikko kasvimaalle. Laatikkohan rakennettiin kesän alussa ja kylvöhommiin pääsin pari kolme viikkoa myöhemmin kuin olisi kelien puolesta voinut aloitella. Aikaa kului myös melkolailla, kun seuloin muutaman sata litraa peltomultaa sinne laatikkoon. Seuloin mullan siksi, että sieltä oli seulan avulla helpointa nyppiä kaikenkarvaiset ylimääräiset juurakot pois. Päällimmäiseksi heitin sitten muutaman säkin ostomultaa. Ja hyvin on tuo yhdistelmä toiminut. Laatikossa kasvaa ihan sitä mitä pitääkin - eli ei isommin ole ollut rikkaruohoista vaivaa - ei ainakaan toistaiseksi.

Kyllä se vaan niin on, että laatikon kanssa pääsee vähemmällä. Rikkaruohoja ei ole juuri nimeksikään ja ne vähät mitä tuohon ilmestyy on julmetun helppoa nyppästä pois ohikulkiessaan. Eikä mikään estä tekemästä hoitotoimenpiteitä jakkaralla istuskellen. Tässä on ollut jo jonkin aikaa vaikeuksia päästä kumaraan - ja jos pääsee kumaraan - ei pääse ylös. Eli uskomattoman paljon helpottaa työskentelyä, kun voi käyttää istuinta jos siltä tuntuu.

Laatikko on ihan pikkuisen ylikansoitettu, mutta ei se mitään, saahan noita siirreltyä jos alkavat liikaa toisiaan lähennellä. Ja olenhan minä tuolta jo osan pois siirtänytkin. Mangoldit alkoivat olla liian läheisissä suhteissa naapureihinsa, joten piti tehdä pieni pesäero. Tuolta nyt löytyy sitten vähän kaikkea: Eri lajisia Mangoldeja, yrttejä mm. basilikaa, timjamia, oreganoa, korianteria ja persiljaa sekä muutama kultajuurikas ja pari riviä keltaista ja violettia porkkanaa. Niin ja tietysti pari riviä erilaisia sipuleita. Ihan liikaa lajeja käytettävissä olevaan tilaan nähden, mutta tapani mukaan innostuin taas ihan liikaa istuttaessani ja kylväessäni.

Olen niin ihastunut tuohon laatikko/lavakasvatukseen, että piti ihan käydä jo paikallisesta puutavaraliikkeestä hakemassa lisää lautoja. Suunnitelmissa on rakentaa jossain vaiheessa vielä kaksi pienempää laatikkoa tuon ison lähituntumaan. Siis ensi kasvukaudeksi, niin pääsee sitten jo ajoissa liikkeelle istutusten kanssa. Tänä vuonnahan sitä oltiin todella matti myöhäsiä - kun piti tuota peltoa perata niin perusteellisesti - se kun oli ollut kesannolla vähän liian monta peräkkäistä vuotta.

Se kasvaa sittenkin - siis parsakaali

Parsakaalissa oli toukkia, mitälie madon näköisiä öttiäisiä. Huomattuani kutsumattomat vieraat, karkoittelin niitä mäntysuopaliuoksella ja nokkosvedellä. Suurin osa niistä ei selvinnyt näistä käsittelyistä hengissä. Osa kyllä selvisi - harmi. Mutta huolimatta siitä, että ylimääräisiä nälkäisiä asukkaita kaaleissa onkin, ne alkavat näköjään jo tuottaa ihan oikean parsakaalin näköisiä kukintoja.

Pienihän tuo kukka vielä on, mutta jos tuo ei tuosta kasva - niin sitten otetaan käyttöön järeämmät aseet toukkia vastaan. Kävin jo puutarhamyymälästä ostamassa pullollisen ihka oikeaa toukkiin tehoavaa myrkkyä. Ennen kuin sitä alan tuonne suihkuttelemaan, koitan nyt vielä kerran pari niitä vähemmän myrkyllisiä aineita, josko nuo auttaisivat. Parempi olisi niin, ettei tarvitsisi ryhtyä kemialliseen sodankäyntiin.

Ja se on sittenkin rusakko - siis se vieraileva jäniseläin

Herra Rusakkokin taas kerran tulla pompotteli pihamaalle. On muuten kaverilla ihan aikataulu - joka ilta kun se tuohon tulee, kello on osapuilleen yhdeksän. Niin, en sitten tiedä käykö se ihan joka ilta tässä tontilla, on tässä sen verran lääniä, ettei sen tulemisia ja menemisiä välttämättä huomaa, ellei nyt sitten satu olemaan tarkkailijaa ikkunalla tai sitten itse katsomaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tuossa se köpöttelee ihan talon vieressä, eikä ole ikkunayleisöstä moksiskaan.

Tällä kertaa herra Rusakon saapumisen kustannuspaikalle huomasi ensimmäisenä isompi taimihakkurini Gizmo. On se jännä juttu miten sisäkissa ymmärtää kuitenkin saaliseläimen ja muiden eron. Rusakon se laskee ihan selvästi sellaiseen kategoriaan kuuluvaksi, että ”hei tuolla on RUOKAA”. Ai mistäkö tiedän, että se näin tuumii. Käytöksestä tietenkin. On ihan selvä ero miten innoissaan se tärisee ja häntäänsä viskoo kun pihalla menna viipottaa jäniseläin. Kun siellä on supikoira, sitä ollaan kyllä kiinnostuneita, mutta varovaisen keskittyneesti vaan seuraillaan, mitä supi tekee. Nyt kissa juoksi ikkunasta ovelle ja ovelta ikkunalle nähdäkseen herra Rusakon paremmin. Katselin siinä sitten jonkin aikaa itsekin rusakkovesselin tohuja. Ei meillä vieläkään tämän rusakkoyksilön kanssa ole sukset menneet ristiin, se kun on toistaiseksi tyytynyt syömään tuosta pihalta lähinnä voikukan varsia ja joitain heiniä se näytti napsivan myös. Siis sellaisia pitkiä heiniä, jotka jostain syystä ovat välttäneet ruohonleikkurin. Isäntä lopetti sen ruohoympyröiden tekemisen, mutta nyt näyttäisi ohjelmassa olevan kokoinaisten ruohokaistaleiden leikkaamisen laiminlyönti - ei tuo varmaan tahallaan, on vaan niin tohkeissaan tai ajatuksissaan aina kun jotain tekee.

Sain sitten itse kuitenkin jalat alleni ja painuin pihalle, kun vieraileva jäniseläin otti suuntaa kasvimaalle päin. Eipä siinä mitään, kyllähän se kasvimaallakin saisi vierailla, mutta pahoin kuitenkin pelkään, että vallankin nämä vähänkin paremman makuiset kasvit, kuten esimerkiksi juuri toissapäivänä pieneen kohopenkkiin istuttamani mangoldit saisivat kyytiä ja päätyisivät parempiin suihin.

Eli pihalle mentiin ja isolla rytinällä. Mutta voi hämmästyksen hirvitys. Ei se perhanan jäniseläin edes osannut pelätä. Katseli vaan, kun lähdin kävelemään kasvimaalle missä se jo istuskeli. Päästi minut ihan lähelle, arviolta sellaiset 5-6 metriä oli välimatkaa. Sitten se jo otti vähän etäisyyttä. Kaksi laiskanpuoleista loikaa ja pysähtyi. Jatkoin vain kävelemistä lähemmäksi ja sitten herra Rusakko otti jo sellaiset 10 metriä lisäetäisyyttä ja jäi tuijottamaan minua, ilmeisen närkästyneen näöisenä korviaan heilutellen. Kerroin ihan ääneen kirosanojen kera herra Rusakolle, mitä mieltä olen vierailijoista kasvimaallani. Tietysti vielä siinä tehostaakseni sanomaa polkaisin pari kertaa maata, jotta tuo typerä eläin ottaisi jalat alleen. Vielä mitä. Tyypilliseen jäniseläimen tapaan se vaan verkkaisesti lähti takaisin omia jälkiään. Ihan silleen hissukseen - eipä ollut otuksella edes kiirettä. Kiersi tuolta talon taakse ja rantaan. Minä sitten siitä myös poistuin takavasemmalle ja sisälle, mitäpä muutakaan siinä olisi voinut tehdä. Ei oikein huvittanut lähteä jäniksen ajoonkaan. Keittiön ikkunasta sitten nappasin vielä kuvankin herra Rusakosta, kun sattui olemaan kamera siinä pöydällä.

 Ai niin, mistäkö nyt sitten tiedän että kyseessä on rusakko eikä jänis. No siitä, että tällä kertaa kävin niin lähellä otusta, että näin sen hännän päällä olevan mustan juovan. Sehän tarkoittaa sitä että kyseessä on rusakko, eikä jänis.

Projekteja - ulko-oveen hyttysverkko jenkkityyliin ja operaatio kaivon tyhjennys

Kaikenmaailman pikku projektien takia kasvimaalle ei ole paljon ehtinyt, mitä nyt kaikkein välttämättömin on tullut tehtyä. Mutta onneksi nuo kasvit kyllä kasvavat ja kukoistavat ihan omia aikojaankin näköjään, kunhan saavat tarpeeksi vettä.

Meillä on ollut ongelmana täällä taimihakkureiden mieletön vimma painua pihalle heti kun ovi tai ikkuna avataan. Tuo Pikkuneiti on ollut vähän maltillisempi - sehän vaan käy eväät hakemassa ulkoa ja tulee sitten kuin rasvattu salama takaisin sisään samantien. Eväät - siis hiiriä - se on käynyt nyt kahteen otteeseen nappaamassa tuosta ihan talon vierestä, toisen tuolta nurkalta, toisen keittiön ikkunan kautta. Suurempi ongelma on ollut tuo isompi kissa - se kun on mielestään oikeutettu päivittäiseen ulkoiluun ilman valvontaa. Ei se varmaan pitkälle menisi, ei mennyt mihinkään ainakaan sen yhden kerran, kun unohdin kokonaan, että se oli ulkona. Touhotin itse talon toiselle puolelle ja vein työkaluja kasvarille ja siinä hötäkässä sitten koko kissa unohtui, kun aloin siinä sitten jotain pikkuaskaretta toimittamaan. Noh, Gizmo-herra ilmaantui etupihan puolelle hetken kuluttua, hissunkissun käveli häntä pystyssä ja katseli kaikki matkalla olevat puskat ja muut kasvit hyvin tarkkaan. Siinä se poika paineli suoraan saunan rappusille. Sitten se kylmän viileästi avasi saunan oven ja painui sisään. Että semmonen kissa se meidän Gizmo. Ei tykkää suljetuista ovista, niistä pitää päästä ulos tai sisään keinolla millä hyvänsä.

Täällä on tuulettaminen ollut yhtä tuskaa ja näillä viimeaikaisilla helteillä on olo ollut todella tukala sisätiloissa. Aina on pitänyt hätistää kissat yläkertaan kun on halunnut läpivedon huusholliin. Tuuletus tapahtuu tosi hienosti kun avaa ulko-oven ja keittiön ikkunan. Vaan eihän sitä kukaan aina jaksa olla kissoja hätistämässä ja tarkistamassa missä ne lymyävät kun ovi pitäisi saada auki.

Ratkaisuksi keksittiin tuollainen jenkkityylinen hyttysverkollinen ovi. Se on vielä vähän vaiheessa - maalit puuttuu ja jotain pientä hienosäätöä myös. Mutta todella toimiva ratkaisu jo nyt, vaikka vähän keskeneräinen onkin. Hyttysverkon olen hommannut Vantaan Puuilosta. Tuo on sellaista vähän paksumpaa muoviverkkoa - ihan kissankestävää tavaraa. Ensin oli tarkoitus laittaa vain joku kehihonrempula tuohon, estämään kissojen pääsy ulos, mutta sitten löytyi ihan suvun piiristä tarpeeton peiliovi, jonka sitten saimme. Nyt voi sitten pitää ulko-oven auki, kun sisäovessa on tuo verkko.

Gizmo hiomassa pakosuunnitelmaansa, verkon kynsimiskestävyys on jo tarkistettu.

Edit: Niin, tuo ovi siis tehtiin yksinkertaisesti siten, että vanhasta peiliovesta poistettiin tarpeettomat puuosat, niittailtiin nitomapistoolilla verkko paikoilleen ja sitten laitettiin niittikohtien peitoksi puulistat.

Operaatio kaivon tyhjennys

Tänään saatiin pihakaivo tyhjennettyä ja puhdistettua. Kaksi kaveria hurautti sopimuksen mukaan tuohon pihaan, tyhjensivät kaivon, pesivät sen, desinfioivat ja vaihtoivat pohjasoran. Aikaa kaikkeen tuohon kului vajaat kolme tuntia. Nyt se kaivo sitten hiljalleen täyttyy tuolla ja huomenna varmaan jo pääsee kastelemaan kasvimaata puhtaalla kaivovedellä. Pohjavesi on niin alhaalla, että joutuu kaivon täyttymistä odottelemaan jonkin aikaa.

Tähän astihan kasteluvettä on pumpattu tuosta järvestä, ja se ei ole kyllä ollut se paras vaihtoehto. Vaikka tuon järven vesi periaatteessa onkin puhdasta, en luota paikalliseen likavedenpuhdistamoon (sijaitsee tuossa ihan lähituntumassa), sieltä kun aina välillä tuppaa karkaamaan likavedet kaikkine herkkuineen suoraan tuonne järveen. Viimeksi oli aika paha ylivuoto pääsiäisen aikaan, sinne ne lorisi kaupungin jätevedet suoraan järveen. No ongelmat on kuulemma korjattu, ja veden puhtautta seurattu erilaisin mittauksin ja todettu, että puhdasta on, raja-arvoja ei ylitetä missään kohdassa. Mutta silti, en oikein turvallisin mielin sitä vettä käytä. Niin, varsinkin kun näiden viisaiden mittauspisteet, joista tuon veden puhtaus mitataan sijaitsevat maalaisjärjellä ajateltuna niin perhanan idioottimaisissa paikoissa että ei ole tosikaan. Toinen mittauskohta on puhdistamoon nähden yläjuoksulla (ihan kun sinne nyt toiseen suuntaan virtaava vesi paskaa kuskaisi) ja toinen sitten niin pitkällä tuolla alajuoksun puolella, että kaikki moskat on kerinneet levitä pitkin järven rantoja ennen kuin sinne asti päätyvät. Niin, muistinko mainita, että tämä tila sijaitsee ihan tasan noiden kahden mittauspisteen puolivälissä. Että semmosta insinööritiedettä tällä paikkakunnalla. Uskallanpa väittää, että silloin kun/jos nuo paskavedet järveen pääsevät, tästä meidän rannasta mitattuna mahtaisi olla melkoisen mojovat tulokset.

Mutta eipä hätiä mitiä - nyt on kaivo kunnossa ja vettäkin varmaan riittävästi - ainakin jossain vaiheessa.

Tiilireunus kukkapenkkiin - väliaikainen ratkaisu

Epäilin turhaan, että ukkokullan aloittama tiilien latomisprojekti kestäisi tuonne ensilumille asti. Jotenkin joskus vaan tuntuu siltä, että juttuja aloitetaan ja sitten niitä keskeneräisiä on pilvin pimein - tärkeysjärjestyksestä viis... Tällä kertaa kuitenkin yllätys yllätys, se sitten tuli noin osapuilleen valmiiksi ja ihan kohtuu ajassa. Täytyyhän tuohon tietysti vielä tehdä vaikka mitä. mullat pitää vaihtaa ja tasoittaa tuo edusta. Nurkalla odottaa kuorikatesäkki, tämän kukkapenkin kanssa en aio aikaani tuhlata rikkaruohosotaan. Kuorikatetta peliin - sormet ristiin - ja sitten toivotaan, että kattaminen toimii.

Tietysti nuo kukat, jotka siinä nyt ovat joutuvat kyllä hetkiseksi evakkoon. Ainakin niitä on vähintäänkin siirrettävä jonkin verran. Ajattelin tosin antaa niiden kukkia ensin, ja sitten vasta antaa niille häätökäskyn. Sillä välin kun nuo tuossa iloisesti kukkivat, voikin sitten miettiä mitä kaikkea kivaa tuohon istuttaisi. Perennoita varmaan, ei riitä meikäläisellä pinna kesäkukkien kanssa, niitä kun on vähän siellä sun täällä jo ennestäänkin. Siinä on aina oma hommansa kun niitä sitten keväällä laittelee, ja sitten viikon parin päästä joutuukin jo pahimmassa tapauksessa ostamaan uudet. Ja olenhan minä jo tänäkin vuonna onnistunut tappamaan yhden parvekelaatikollisen orvokkeja ja toisen ahkeraliisoja.

Tai voishan tuon vaikka täyttää pienillä kivillä, niitä on vähän hankala ruveta tappamaan :)

Tappamisesta tuli mieleeni, että kasvimaalla on ollut meneillään mahtava sota rikkaruohoja vastaan ihan koko kesän. Taistelualueena on ollut lähinnä kasvilaatikon ympäristö, noin parisataa neliömetriä. Pellon kuntoonlaiton jälkeen, valtava pihasaunoiden ja peltokanankaalien armeija rynnisti paikalle, valloittaen kaiken vapaan maan vajaassa kahdessa viikossa. Kyseisen armeijan kohtaloksi koitui se, että hyökkäyksen toteutus oli suurimmassa määrin summittaista, järjestäytynyttä levittäytymistä ei esiintynyt. Hyökkäyksen vähän laannuttua pitkän kuivan ajanjakson aikana, vastaiskuna puolustukselle hankittiin Lidlistä Florabest puutarhatyövälineitä, joilla käytiin sitten vihollisen kimppuun välittömästi kun aikaa oli. Taistelu laantui asemasodaksi muutamaksi viikoksi. Mutta viimein parin viimeisen päivän kuluessa vihollisen linjat on ylitetty ja viimeiset sinnittelijät ovat jääneet mottiin kasvilaatikon ja marjapensaiden väliin.

Tätä sotaa on siis käyty ihan käsivoimin. Eli kitkemällä ja muuten vaan rapsuttamalla. Jossain vaiheessa alkoi kyllä jo tuntua siltä, että kauppaan on mentävä ja hankittava rikkaruohomyrkkyä, mutta onneksi tässä ollaan jo vähän niinkuin voitonpuolella jo. Eikä tuo kemiallinen sodankäynti varmaankaan se paras mahdollinen ratkaisu ole.

Pitkä kuiva ajanjakso on onneksi pitänyt rikkaruohot kuitenkin edes jotenkin kurissa. Miltäköhän tuo näyttäisi jos olisivat rikkaruohotkin saaneet vettä - mahtaisi olla melkoisen läpipääsemätön pusikko.

Satoi sitten sitä vettäkin - vaan ei tarpeeksi

Viime yönä sitten satoi vettä. Viimenkin. Vaan olisihan tuo pitänyt arvata, ei sitä vettä tullut lähestulkoonkaan tarpeeksi. Jännityksellä tuossa illansuussa odoteltiin ukkospilvien saapumista. Olivathan kaikki sääennusteet niin paikalliset kuin valtakunnallisetkin julistaneet, että ukkosta ja sadetta saadaan tälle seudulle. Itse asiassa kaikki ennusteet ilmoittivat, että sataa ja pitempäänkin. Hevonkakkaa. Täällä satoi tasan puoli tuntia kunnolla ja sitten ripsi vähän ja sitten se jo lopahtikin. Seisoskelin tuolla rappusilla odottamassa sitä kivaa tuulta, joka yleensä tulla tuivertaa ennen kuin sade alkaa. Olisi ollut suotava helpotus saada helteen lopuksi edes hieman viileää ilmaa. Vaan sieltä mitään tuulta tullut. Ei sitten niin minkäänlaista. Maisema kyllä näytti vinkeältä - ihan kellertavä taivas ja tummat ukkospilvet taivaalla. Sen verran sitten tuli sitä vettä, että ihan kaikkia kasveja ei tarvinnut tänään uusintakastella. Mutta silti kasvimaa näyttää lähinnä aavikolta - maa halkeilee vieläkin kuivuuttaan.

Tänään onkin sitten ollut taas pirullisen kuuma päivä. Juuri mitään ei ole jaksanut tehdä - jo pelkkä tekemisen ajattelu saa hien virtaamaan ja hengästyttää. Kasvimaalla kuitenkin tapahtuu. Kurpitsat ja kesäkurpitsat kukkivat ihan villinä. Kasvit voivat hyvin, niin kauan kun niitä jaksaa kastella. Kasvatuslaatikossakin alkaa olla jo ahdasta.

Sääennusteen mukaan tänään perjantaina täällä pitäisi olla +27 astetta lämmintä juuri nyt. Ja sadekuuroja. Joopa joo. Meillä kaikki lämpömittarit näyttävät ulkolämpötilaksi vähintään +29 astetta. Niin ja sisällä +30. Sanomattakin lienee selvää, että aurnko on paistanut tässä kohtaa maata lähes pilvettömältä taivaalta koko päivän, vaikka ennusteen mukaan pitäisi olla pilvistä ja sadettakin.

Hiiteen sääennusteet. Täällä on kuuma.

Hellettä ja kastelujärjestelyjä

Hellettä piisaa ja on piisannut ihan koko viikon. Oli ihan pakko hankkia uusi pumppu kasvimaan kastelua varten. Ei näillä keleillä kukaan jaksa kannukaupalla vettä kantaa. Ostettiin ihan tavanomainen puutarhapumppu: Astra Idra Garden 80 RST. Paikallilsesta K-raudasta. Koska pumpun myynyt setä ei sitten lupauksestaan huolimatta antanutkaan alennusta, en nyt sitten edes vaivaudu mainitsemaan moisen lafkan nimeä eli enpä mainosta en. Muutenkin tuntuu olevan tuo palvelupuoli kyseisessä rautatavaraliikkeessä vähän hakusessa. Samoin ammattitaito. Nimittäin en ole ikinä ennen joutunut itse kertomaan myyjälle, että hei on niitä olemassa välikappaleita siihen letkusysteemiin, millä pienemmänkin letkun saa liitettyä pumppuun, tarjosi tuo myyjä nimittäin tuumasta letkua kasteluletkuksi prkl. Pienempi yleisesti käytössä oleva puutarhaletku maksaa 7.90 per 20 metriä ja tämä tuumanen sitten 36,90. On meinaan mojova hinnanero. Ja kuka sellaista mammuttiletkua jaksaisi edes käsitellä. Meillä kun sitä letkua tarvitaan tuollaiset hulppeat 60 metriä - vähintään, eli nyt on tuo alkupätkä vaan sitten sitä isompaa.

Pumppu kuitenkin ostettiin, ja asenneltiin se sitten ottamaan vettä tuosta viereisestä järvestä. Ainakin toistaiseksi näin.

Sunnuntaina tulee kaivon putsaaja. Ensin arveltiin, että tehdään homma itse, mutta mietittiin sitten asia uudelleen. Kaivo on ollut käyttämättä sellaiset hulppeat parikymmentä vuotta, joten tultiin siihen tulokseen, että itse sitä ei sitten kuitenkaan ruveta putsaamaan - antaa ammattimiehen tehdä duuni tietääpähän mitä tekee ja miten. Jatkossa sitten otetaan kastelu- ja saunavedet sitten tuosta pihakaivosta.

Näillä helteillä on tuo puutarhan hoitokin jäänyt vähän vähemmälle. Tosin julistin tuossa sodan rikkaruohoille ja kitkin siltä seisomalta sipulipenkit ja kaiken mahdollisen kymmenen metrin säteellä. . Uskomaton voimanponnistus helteellä. Ja siihen se tekeminen sitten jäi. Iltapäivällä ei tehnyt mieli edes ajatella - oli niiiiin kuuma. Perheen miehen tehtäväksi jäi sovitella tiilireunusta kukkapenkkiin.

Niin siis sovitella.... keskenhän tuo jäi. Toivottavasti jatkaa loppuun ennen ensilumia.

Ainoa, joka tästä porukasta jaksoi sitten iltapäivällä vielä jotain tehdä oli taimihakkuri numero kaksi. Neiti tuossa istui ikkunalla. Hän kun ei juurikaan ulos uskalla mennä. Ei tosin enää murise ulkoilmalle, niinkuin vielä tuossa kevättalvella. Siis siinäpä hän istuskeli kaikessa rauhassa. Ykskas otti ja hyppäsi alas. Ja samantien takaisin ylös ikkunalle. Matkaa maasta tuohon on sellaiset 170 senttiä - mutta niin vaan pikkuruinen 2,3 kiloinen commando siitä suoriutui sen isommitta vaikeuksitta. Niin, miksi se sitten otti ja hyppi edes takaisin. Kävi nappaamassa hiiren ikkunan alta tietysti. Ja valehtelematta - kaikki tuo tapahtui ihan tuosta noin vaan - ensin alas ja samantien ylös

Aika hyvä saavutus sisäkissalle. Siinä se nyt istuskelee ja vaanii - josko noita hiiriä olisi vaikka enemmänkin.

Tomaattikuulumisia avomaalta

Hyvää kuuluu tomaateille avomaalla, ainakin raakileita alkaa jo olla ihan kivasti. Vallankin Marmande -lajike näyttäisi tulevan erinomaisesti toimeen avomaakasvatuksessa. Ainakin toistaiseksi. Tässä ollaan kauhulla seurattu säätiedotuksia ja ukkosvarotuksia. Tänne nelosvyöhykkeelle oli tulossa varsinainen ukkosmyrsky, mutta kappas kehveliä se sitten haihtui kuin savuna ilmaan ja kiersi tämän meidän paikan kokonaan.

Marmande -tomaatti puskee raakileita sen kuin kerkiää. Ihan kiva, toivottavasti nyt ei sitten tänne ei tupsahda jotain ennalta arvaamatonta luonnonilmiötä - kuten jotain raekuuroa.

Tässä tosiaan tänään odotettiin sadetta ja ukkosta. Ei se sade sitten tänne yltänyt, tuuli kyllä aika mojovasti koko päivän. Ämpäreissä kasvattamani tomaattiparat olivat helisemässä ja osa niistä mennä viipotti jo pitkin pihaa tuossa yhdessä vaiheessa tuulen mukana. Pakko oli sitoa ne kasvihuoneen ulkopuolelle kiinni. Etteivät enää kaatuilisi ja satuttaisi itseään. Hyvin nuo kuitenkin siitä riepotuksesta selvisivät. Ei edes tappioita tullut. Incas -tomaatissakin on kaikki raakileet vielä tallella.

Ja ihan ehjiäkin vielä - onneksi.

Se on melkein viidakko - onkohan tullut lannoitettua liikaa...

Kasvihuoneeseen ei kohta enää mahdu sisälle. Tomaatit ovat innostuneet kasvattamaan lehtiä ja varsia niin, että osa yrittää jo ovesta ulos.

Ihan ovelta on turha edes yrittää ottaa kuvaa - tomaattikasvusto kun peittää oven melko tehokkaasti. Mahdoton lehtien kasvattaminen voisi johtua väärästä tai liiasta lannoituksesta. Olen nimittän heitellyt sitä Kekkilän kanankakkaa tuonne tomaateille. Tänään tosin on tarkoitus mennä tuonne puutarhamyymälään, josko sieltä löytyisi jotain muuta lannoitetta, vaikka jotain ihan tomaateille tarkoitettua.

Vanha kasvarinihan on rakennettu tuohon ulkorakennuksen päätyyn. Hyödynsin nyt sen seinätilankin, ripustamalla parvekelaatikkoja seinälle. Parvekelaatikoissa kasvatan salaattia ja yrttejä. Voivat vallan mainiosti, kasvavat niin että kohina kuuluu. Valoa tulee tuohon kohtaan juuri sopivasti sellaisille kasveille, jotka eivät paahteesta pidä. Vähän siistiä - ettäs tuli keksittyäkin.

Ja tomaatteja on tulossa - kasapäin. Toivottavasti ehtivät kypsyä.

Kaalimato kaalissaan nauttii hyvää lounastaan...

Kasvimaallani näyttää sattuvan ja tapahtuvan jatkuvasti. Parsakaalit, jotka kasvavat kasvilaatikossani, ovat olleet viime aikoina mahdottoman ryöpytyksen kohteena. Ensin varikset repivät lähes puolet lehdistä silpuksi ja nyt sitten niihin on iskenyt joku öttiäinen. Jonkin sortin toukka tuo on - lajimääritys on jäänyt tekemättä - minä kun en noita madon muotoisia otuksia juurikaan tunne.

Tässä nyt olen sitten parsakaalejani suihkutellut mäntysuopavedellä. Valmistin liuoksen seuraavasti: 1,5 dl nestemäistä mäntysuopaa ja 2 litraa vettä. Sitten liuos suihkepulloon ja ei kun suihkuttamaan. Mäntysuopaliuos tehoaa kaikenlaisiin pehmeäkuorisiin öttiäisiin - kirvoihin sun muihin siksi, että se tukkii ko. ötököiden ilmaraot ja tähän ne sitten kuukahtavat. Toivottavasti se nyt tehoaa sitten tuohonkin toukkalajiin.

Täytyy vaan tässä muistaa toistaa tuo käsittely muutaman kerran, että varmasti kaikki kaalissa lymyävät ötökäntapaiset saavat oman osuutensa.

Kesä alkaa olla ihan kivassa mallissa - aika on kulunut todella nopeasti. Tällä on kärvistelty monta päivää lähes 30 asteen helteissä. Tänään sitten elohopea täällä paukkui yli kolmenkymmenen. Sadetta odotellaan vaihteeksi, maa pellolla halkeilee jo kuivuuttaan. Ei nuo kasvitkaan kauheasti tykkää - kun on liian kuivaa.

Ei ole kuukaudessa maisema tuossa pihalla kauheasti muuttunut. Mitä nyt muutama ruusu ja lilja on alkanut tuossa kukkapenkissä kukkimaan, koristeparsa on jo parimetrinen ja tienvierustan heinät ovat kellastuneet kuivuudessa.

Tomaattien kasvatusta kasvihuoneessa, avomaalla ja ämpäreissäkin

Siirsin melkoisen määrän tomaatteja ihan avomaalle tuossa noin vikkko sitten. Osa on pellolla siistissä tai oikeastaan vähän vähemmän siistissä rivissä. Osa on kymppilitran purkeissa kasvihuoneen vieressä. Osa asustaa onnellisesti kasvihuoneessa ja kasvattaa - lehtiä lähinnä.

Kuten jo aikaisemminkin olen kertoillut, kokeilen kaikkea mahdollista tänä vuonna. Eri lajikkeita ja eri tapoja kasvattaa niitä. Taimiahan minulla oli suurinpiirtein 50 alunperin. Neljäätoista eri lajia. Tällä hetkellä siis tilanne täällä on se, että lähes joka lajia kasvaa kolmessa eri paikassa. Kasvihuoneessa on kaikista neljästätoista vähintään yhdet yksilöt kasvamassa. Kymppilitran purkeissa on viittä eri lajia. Avomaalla sitten lähes kaikkia lajeja myös. Hassuinta tässä on se, että ne yksilöt, jotka kasvavat ämpäreissä näyttävät voivan kaikkein parhaiten. Tekevät jo hirmusti raakileita ja kasvavat todella vauhdilla.

Kokeilussa on pensastomaatti lajike nimeltä Incas. Ostin pussillisen siemeniä ihan sen takia, kun ne olivat siinä pussin kuvassa niin jännän näköisiä. Pussillisesta siemeniä taimiksi asti kehittyi vain kaksi. Ne kaksi siis ovat hengissä vieläkin. Toinen kasvihuoneessa ja toinen purkissa kasvihuoneen ulkopuolella. Kasvihuoneessa oleva yksilö pukkaa kukkia, mutta ei mitään muuta toistaiseksi. Purkissa asuva tyyppi sensijaan tekee jo tomaatteja täyttä päätä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy,

Harmi, että on vain kaksi, nyt en voi kokeilla tätä lajia avomaalla.

Kirsikkatomaatti Sweet 100 kasvaa ihan hyvin kasvihuoneessa. Nyt se aloittelee ensimmäisten raakileiden tekoa, eli tomaatit ovat suunnilleen ison nuppineulan pään kokoisia. Kymppilitran ämpärissä kasvava vesseli taas pukkaa jo isompaa hedelmää, alla taas kuva siitä miten hyvin ämpärikasvatuksessa tomaatti voi.

Avomaalle siirtämäni yksilöt kukkivat niin maan perusteellisesti. En sitten tiedä ehtiikö minkäänlaista satoa tulla.

Tietysti, jos ilmat jatkuvat tällaisina pitkälle syksyyn, voi sieltä jokunen tomaatti tullakin. Tänään tosin syötiin jo ensimmäiset Micro Tom -tomaatit - hyviä olivat. Miten noiden muiden käynee, sen sitten ajan kanssa näkee.

Onks tää nyt se poikakukka?

Kurpitsat ja kesäkurpitsat meillä ovat nyt päässeet todella kasvun alkuun. Kasvavat nimittäin ihan melkein silmissä. Kukkiakin alkaa olla ihan kivasti.

Tuossa on tulossa yksi. Kysymys kuuluukin nyt kuten otsikkokin jo sanoo - että onks tähän tulossa nyt se poikakukka?

Vaan entäs nämä? Tyttöi vai poikia?

Varikset varkaissa

Täällä on pyörinyt jo pitkään varisperhe. Olen niitä hienovaraisesti hätistellyt pois tontilta, vanhemmat kun tuppasivat jälkikasvulleen tuomaan kalanperkuujätteitä sun muuta moskaa tuolta parinsadan metrin päästä naapurista tuohon pihaan. Ihan mukaviahan eläimet yleensä ovat - en minä niitä pahemmin hätistele niin kauan kun yhteistelo sujuu ilman mitään vahinkoja tai vaurioita jollekin tavaralle tai kasveille. Pelastinpa yhden niistä variksenpoikasista muutama viikko sitten järvestä - tyhmä tyyppi - sinne se painui järveen, kun ei ymmärtänyt, että vesilinnut on ihan eri lintuja ja että varislintuja ei todellakaan ole tarkoitettu sukellusvenettä imitoimaan. Hassu otus, laihakin tuo oli kun mikä, mutta siihen se jäi tollottamaan puun juurelle kun sen sieltä järvestä noukin. Ei se reppana edes lentää osannut, muutaman metrin kerrallaan tohotti eteenpäin ja sitten tippu kun eno veneestä. Sen pelastusoperaation jälkeen se pirulainen ei edes pelännyt minua enää yhtään.

Hermostuin kuitenkin siihen roskamäärään minkä ne vanhemmat tuohon kantoivat ja hätistin ne sitten tuonne muille maille. No toissapäivänä ne sitten palasivat. Heti alkoi olla tontilla puoliksi syötyjä keitettyjä perunoita sun muuta kummallista kamaa. Nyt ne poikaset ovat jo kutakuinkin lentokykyisiä. Ja pirun uteliata.

Tässä yks aamu herra varis tulla tepasteli ulos kasvihuoneesta kun pihalle menin. Se oli jo pikkusen liikaa. Ei sillä pahalaisella sinne mitään asiaa mielestäni ole. No eipä siinä kaikki. Uteliaat pirulaiset ovat nyt sitten löytäneet kasvilaatikkoni leikkikentäkseen. Olen merkannut eri lajeja laatikossa punaisella ja keltaisilla nimilapuilla, mutta taitaa olla punainen varisten lempiväri. Ne kun nyppivät nuo punaiset tikut maasta. Samoin käy joka helkkarin päivä punasipuleille. Niin, ja kuka olisi uskonut ne pahukset tykkää parsakaalista.

Niin tai paremminkin sen repimisestä.

Täyteen ahdettu kasvilaatikko

Kasvilaatikkoni on siis saanut lisää asukkeja. Kyllähän se olisi pitänyt arvata, että pieneksihän tuo käy. Mutta nyt ei auta itku markkinoilla. On senverran kuivaa pellolla, että ihan on turha istuttaa/kylvää mitään - kun ei ne kasva kuitenkaan. Ja nytkin olemassa oleville kasveille kannan sellaiset hulppeat kaksisataa - kolmesataa litraa vettä per päivä. Kun on niin kuivaa ja kuumaa. Ai siis kannan - no totta helkkarissa kannan, niin kauan kun saadaan tuo vanha kaivo putsattua ja viriteltyä siihen sellainen kiva pumppujuttu. Täällä jossain sellainen pumppukin on - joskus takavuosina sillä pumppailtiin järvestä vettä, silloin kun tänne ei ollut vesijohtoja vielä. Nyt tosiaan olisi tarkoitus laittaa se pumppu kaivoon. Kuka sitä nyt vesijohtovedellä kasvimaataan kastelee, jos on vaihtoehtokin olemassa . ja vallankin jos vaihtoehto on edullinen.

Kasvilaatikko on siitä kiva, että siinä pysyy kosteus ihan mukavasti. Näkeehän sen jo tuosta kuvastakin, muualla ihan harmaanrusehtavaa kuivaa multaa, ja laatikossa kosteaa tummempaa. Tietysti se puoli laatikosta, johon aurinko porottaa koko ajan tuppaa välillä vähän kuivahtamaan, siis pinnasta. Helppo tuota on kastella, ja rikkaruohot pitää poissa kun vertaa ihan peruspeltoon.

Olen siis nyt ainakin toistaseksi ylikansoittanut tuon laatikon. Saahan noita sitten siirreltyä, jos jossain vaiheessa tarvetta tulee.

Ja tänään sitten pöllyteltiin

Paprika on alkanut kukkia ihan tosissaan. Toinenkin yksilö tekee tälle kukkivalle kohta seuraa, nuppuja on julmetusti.

En ole paprikoita aikaisemmin kasvattanut kasvihuoneessa. Mutta mitä ikkunalautakokemuksista tiedän, paprikaa on paras pöllytellä. Siis pölyttää jollain pensselillä tai muulla vastaavalla. Ei ole ihan yhtä helppo kasvi tuo kun tomaatti. Tomaateille riittää kun vähän välillä ravistelee niin pölyttyvät ihan itsekseen.

Eli päivän pöllytykset suoritettu - nyt voi jo hyvällä omalla tunnolla pitää vähän taukoakin - ei sitä tällä kelillä jaksa kovinkaan paljon tehdä +29 ulkona ja +26 sisällä - kasvihuoneen lämpötiloja ei edes uskalla mitata.

Kurpitsat luonnon armoilla - avomaalla

Noin viikko sitten ihmettelin miksi kurpitsat ja kesäkurpitsat voivat silminnähden huonosti. Kaiken piti olla kohtuullisen hyvin. Niille oli rakennettu optimaaliset kasvuolosuhteet, kunnon kohopenkit, lannoitettu hyvin ja oikeaoppisesti (ainakin omasta mielestäni) ja vettäkin oli annettu kohtuullisen säännöllisesti. Kun aloin sitten noita penkkejä tarkemmin tutkimaan löysin monta muurahaispesää - muurahaiset karkoitin sitten pikimmiten raparperivesikäsittelyllä,. Ja johan alkoi tapahtua. Sekä kurpitsat että kesäkurpitsat alkoivat kasvaa ihan silmissä. Istutusväli on lähes metri - kurpitsakasvit kun yleensä, hyvin voidessaan vaativat mahdottomasti tilaa.

Add caption

Nyt ne jo lähentelee toisiaan.

Lisää harmia muurahaisista

Täällä ei koskaan ennen ole ollut muurahaisia. Ei ainakaan niin, että muistaisin. Jostain kumman syystä, nyt tänä kesänä niitä vilistelee ihan älyttömästi joka paikassa.

Florabest minikasvihuoneessani on tähän asti ollut joitakin munakoisoja, paprikoita ja muutama pienempi tomaatti kasvamassa ja odottamassa avomaalle siirtoa. Alkuun voivat todella hyvin. Edes yölämpötilojen tippuminen kasvien kannalta turhan alas, ei haitannut niiden kasvua. Mutta sitten alkoivat kummallisesti kellastua ja nuupahdella. Olen kasvattanut niitä ruukuissa, on helpompi sitten laittaa avomaalle - kun ei tarvitse kaivella maasta ylös.

Ihmettelin muutaman päivän, kasvien kuntoa. Mikään konsti ei tuntunut auttavan. Vedenpuutteesta ei voinut olla kyse, ei myöskään liikakastelusta. Koitin sitten lannoittaakin, josko noilla olisi ollut nälkä. Ei mitään muutosta.

Sitten viimein hermostuin ja ajattelin paiskaavani ne kompostiin, tulisihan niistä nyt sitten ainakin multaa ensi vuoden kasveja varten ja nostin ensimmäisen ruukun maasta. No johan nyt oli markkinat! Jumalattomasti muurahaisia - pesä ruukun alla! Ei muuta kun kasvi maahan kumolleen, ruukku pois ja ihmettelemään sitä muurahaisenmunien määrää mikä ruukusta löytyi. Ihan sama juttu lähes joka ruukussa. Olivat perhanat keksineet itselleen vallan suojaisan ja mukavan pesimäpaikan. No, nyt kun ongelma oli tunnistettu, otin kaikki kasvarissa olleet ruukut pois, kasvit pois ruukuista ja sitten vaan odottamaan. Ei siinä kauan mennyt, kun nämä ahkeroivat öttiäiset ne munansa muualle raijasivat. Nyt on sitten muurahaisvapaa pikkukasvari - ainakin toistaiseksi. Olen kyllä jo raivannut sille uuden paikan. Täytyis siirtää tässä lähipäivinä. Toivottavasti uudella paikalla ei sitten enää ole niitä muurahaisia.

Samalla kun suoritin muurahaishäätöä siirsin loput tomaatit avomaalle. Nyt siellä pellolla on jo kaksi riviä erilajisia tomaatteja, parikymmentä yksilöä. Avomaalle siirto näytti ainakin osalle tekevän tosi hyvää. Aikaisemmin siirtämäni satsi suurimmalta osin kukkii jo. Eli hieman ovat myöhemmässä kuin kasvihuoneessa olevat, mutta se nyt oli odotettavissakin. Nämä avomaalle menijät kun ovat kasvaneet melko huonoissa olosuhteissa, tilanpuutteesta johtuen. Sitä uutta kasvihuonetta kun ei vielä ole edes aloitettu rakentaa. Mutta ehkä ensi vuonna.

Jostain syystä olen onnistunut tappamaan myös rapunpielessä ruukussa olevat orvokkinikin. Onneksi sentään noita jalostamattomia lajikkeita täällä kasvaa villinä ihan riesaksi asti.

Pitäis varmaan siirtää näitä tuolta pellolta purkkiin. Josko kasvaisivat paremmin kuin osto-orvokit... 

Oishan sitä peltoo - vaan kun kasvaa rikkaruohoo...

Kuukaudessa - puolessatoista tapahtuu paljon. Pelto on osittain vieläkin niin märkä, ettei sille juurikaan mitään pysty tekemään. Tuossa alla on kuva siitä, millaiseksi se meni kun traktori otti ja upposi.

Tässä alla taas on tilanne viikko sitten. Mitään ei ole voitu tehdä. Mitä nyt sitten rikkaruhot saivat huippuhyvän kasvupaikan.

Ja nopeasti nuo näyttävät kasvavan. Nyt tosin alkaa olla jo sen verran kuivaa, että hyvässä lykyssä kestäisi jopa sen traktorinkin. Saattaapa olla, että saadaan kuntoonkin jossain vaiheessa ennen syyssateita.

Olen tässä tuuminut - josko tuohon istuttaisi vaikka omenapuita tai jotain. Ei tuolla maapläntillä oikein mitään muutakaan virkaa näytä olevan. Ei siitä ainakaan kasvimaata saa. Miten sitten lienee tuon kosteuden kanssa, mahtaakohan siinä sitten puut pärjätä. Tarttee varmaan alkaa googlettamaan faktoja hedelmäpuista. No, jossen muuta keksi niin istutan vaikka pajua. Se nyt ainakin kasvaa - melkeinpä missä vaan.

Muurahaisia prkl

Puutarhan puolella on tullut ongelmia. Suurella vaivalla rakentamani kohopenkit kesäkurpitsoille ja kurpitsoille kuhisevat muurahaisia. Kävin eilen kääntämässä ja möyhimässä multaa penkeissä ja löysin 4 eri pesää! Siinä sitten hetken aikaa ihmettelin, mitä teen. Olenhan tässä ollut melko tarkasti luomulinjalla. Ei kemiallisia juttuja meidän kasvimaalle -tyyliin. Ei ne muurahaiset minua haittaisi, mutta haittavat silminnähden kasveja. Kaksi kurpitsaa on kuihtunut pois. Oletettavasti niissä on jotain juurikirvoja, se selittäisi ne muurahaisetkin.

Mietin sitten kuumeisesti, mikä luonnonmukainen torjuntakeino auttaisi. Päädyin sitten raparperinlehtiveteen. Oksaalihappoa peliin! =) Oksaalihappoa on nimenomaan niissä lehdissä ja paljon - siksi niitä ei ruoaksi käytetäkään. Eli valmistin litkun seuraavasti: puoli ämpärillistä raparperin lehtiä revittynä - vastaa varmaan puolta kiloa + 5 litraa vettä, keittelin hiljalleen puolisen tuntia. Siivilöin liemen ja lisäsin sen kymppilitran kastelukannuun. Lisäsin vettä kannuun niin että se oli lähes täysi - ja ei kun kastelemaan. Tuli muutens kiirus muurahaisille. Niin kiirus, etten ehtinyt pesästä edes kuvaa ottaa, pakenivat munineen takavasemmalle.

Öttiäisiä, ötököitä, villejä koiraeläimiä sun muita mukavia ja vähemmän mukavia ylläreitä

Tää on niin eläintarha tämä paikka. Mutta täytyy sanoa, että on vielä tässä vaiheessa ihan mukavaa, että on. Niin kauan kunnes ensimmäiset villielukat jotain tuhotöitä tekevät. Sitten varmaan alkaa ärräpäitä lentelemään, vaan toistaiseksi kaikki hyvin ja kivaa on.

Tänä aamuna kello kahdeksan molemmat kissat tunkevat päitään ikkunan raosta ulos. Minä sitten ihmettelemään, mitä kummaa nyt tapahtuu, mahtaako siellä olla useampikin hiiri tai orava pihalla.

Menin sitten tietysti tutkailemaan tilannetta. Ai saamari, onneksi oli kamera keittiön pöydällä. Vielä isompi saamari - patterit loppu. Hipsin sitten olkkariin pattereita vaihtamaan. Noh, eipä tuolla vierailijalla mikään kiire pois ollut, ehdin ihan hyvin vielä tilanteeseen mukaan. Kameran ääni sen sitten sai poistumaan paikalta. Eihän se ollut aiemmin välittänyt edes siitä, kun kissoilta kovaan ääneen tivasin, että mikä siellä nyt muka on, kun noin pitää ulos yrittää änkeä. Kameran sulkimen ääni sitten oli se, joka vierailijamme pois hätisti. Eikä sillä sittenkään mikään kiire ollut. Yleensä nämä tämän sortin koiruudet ovat tuossa pihalla sen verran hämärän aikaan, ettei kuvia oikein pysty ottamaan.

Ja tottakai kissat tykkää kun ulkona tapahtuu. Onneksi on sen verran pieni rako tuossa auki olevassa ikkunassa, ettei siitä kissankokoinen otus ulos pääse, vaikka kuinka yrittäisi. Ei taida Gizmo parka tajuta, että ei ne kaikki koiransukuiset otukset niin mukavia ole, kuin naapurin lagotto, jonka kanssa se hamassa nuoruudessaan leikki.

Ja löytyihän niitä lisää kun oikein tarkkaan katsoi

Taidan olla puolisokea tai sitten muuten vaan kuljen silmät ummessa. Onhan noita raakileita jo vähän joka toisessa tomaatissa.

Mielenkiintoisen muotoisia tomaatteja on tulossa lajikkeesta Incas ja ihan ulkosalla.

Kirsikkatomaatit Supersweet 100 F1 alkavat myös näköjään tehdä tomaatteja, alla kuvassa se reppana jonka istutin kymppilitran ämpäriin.

Marmande pihvitomaatti on myös äitynyt kisaan mukaan. Jännä miten noista pikkuisistakin jo näkee, että tulossa on pihvitomaatti.

Ja sitten se superylläri. En enää oikeastaan odottanut mitään, kun kuvittelin paprikoiden jo sanoneen työsopimuksensa irti. Mutta kappas kehveliä - se teki sen ihan salaa.

Pitäisköhän tuota pöllytellä. Varmaan.

Nyt niitä on jo kaksi - Tuotanto käynnissä

Pikkuriikkisiä tomaatinalkuja alkaa olla lähes joka lajikkeessa. Kasvihuoneeseen sijoittamistani tomaatintaimista ensimmäisenä raakilevaiheeseen asti siis päätyi Yellow Pear. Kaksi eri yksilöä on jo saanut ensimmäiset raakileetkin aikaiseksi. Toisessa on jo kaksi ihan kivan kokoista mollukkaa. Toisessa yksilössä vain yksi, toistaiseksi.

Yellow Pear on runkotomaatti, joten olen poistellut niitä varkaita, aina kun lehtihangassa sellaisen olen huomannut.

Välillähän meinasin jo luopua toivosta tomaattienikin suhteen. Muuton jälkeen lähes kaikki menivät kertakaikkiaan huonoon kuntoon. Kasvihuone ei ollutkaan niin hyvässä kunnossa kun luulin, muoveissa oli reikiä ja katto vuoti aika reippaanlaisesti useasta kohdasta. Tämä aiheutti sen, että yöllä lämpötilat tippuivat turhan alas.

Tomaateille lämpö on ehdoton kasvun edellytys. Mitä tasaisempi lämpötila sen paremmin ne voivat. Tosin, suuri osa ei pienestä vaihtelusta ole moksiskaan. Eli lämpö voi huoletta pudota tuonne +5 tuntumaan ja alemmaksikin. Meillä kyllä kävi sitten niin hassusti, että taisi lämmöt jonain yönä mennä liian alas. Lähes kaikki tomaatit kärsivät silminnähden ja muuttivat osan lehdistään violeteiksi. Aika hurjan näköisiä olivat, ja ihan suorastaan puolikuolleen oloisia.

Jotain muutakin oli pielessä siinä alkuvaiheessa. Osalla alalehdet alkoivat kellastua ja menivät vaaleankellertäviksi. Eli siinä vaiheessa meinasin jo iskeä hanskat tiskiin ja unohtaa koko tomaatinviljelyn. Mutta - nyt sitten kuitenkin kaikki näyttäisi olevan kohdallaan. Huolimatta liiasta kylmäkäsittelystä kaikki ovat toipuneet. Vaaleat lehdet hävisivät lannoitusta lisäämällä. Olin lukenut monesta ohjeesta, että tomaatti on perso lannoitteille ja vedelle. Lannoittaa pitää ja rutkasti. Mutta jostain syystä en ollut tajunnut, että se tarkoittaa lannoittamista todella runsaasti.

Toimin sitten melko ronskein ottein. Kaivoin tasaisin välimatkoin kuopan multaan, jonne paiskasin muutaman desin Kekkilän luonnonlannoitetta. Multaa päälle ja vettä perään. Tällä käsittelyllä alkoivat melko pian voimaan huomattavasti paremmin. Sitten keksin vielä, että ollaan nyt oikein extremejä ja annetaan taimiparoille reilusti lisää ja pintalannoitin vielä koko kasvihuoneen: pari litraa samaa sotkua mullan pinnalle ja taas vettä perään. Johan alkoi tapahtua. Ihan kaikki puskevat nyt todella tummanvihreitä, terveen näköisiä lehtiä ja niitä raakileita.

Tämän Kekkilän luonnonlannoitteen lisäksi olen vielä kastellut niitä nokkosvedellä ja siitäkin nuo tuntuvat tykkäävän todella paljon. Nokkosvettä olen heittänyt niille kerran viikoossa 10 litran satsin. Nokkosvesi takaa kasveille mm. typen saannin. Nokkosveden tekemiseen löytyy Googleettamalla paljonkin ohjeita. Mutta itse olen suurpiirteisesti tehnyt sen seuraavasti: Kymppilitran ämpäri niin täynnä nokkosia kun lievällä väkivallalla saa mahtumaan. Lisään sitten saunan lämmityksen yhteydessä lämmintä vettä padasta. Sitten paiskaan ämpärin saunan taakse. Parin päivän kuluttua alkaa olla jo melko haisevaa litkua. Jotkut kehottavat seisottamaan litkua viikon ennen kuin otetaan käyttöön. No, itse en niitä päiviä ole laskenut, mutta kolmesta viiteen päivään meillä on nokkosia lioteltu. Sitten siivilöin isommat klöntit pois - jos niitä vielä on - ja ei muuta kun litku kasvien juurelle. Luulisin tuon ohjeen mukaan tehtynä toimivan. Tietysti, jossei oo saunaa sen litkun voi laittaa mihin tahansa ulkosalle muhimaan, eli ei ole pakko laittaa saunan taakse - tuolla ei ole merkitystä =) - niin ja ulkosalle siksi, että on muuten aikasen mojovat hajut ko. liemellä.

On tässä nyt sitten tullut todistettua, että huonomminkin voiva tomaatti voi ja pystyy puskemaan hedelmää, jos siitä siltä tuntuu. Kirsikkatomaatti, joka eka muuton yhteydessä oli jäänyt sinne etelään parvekkeelle ja tuotiin sitten viikkoa paria myöhemmin tänne nelosvyöhykkeelle kärsi siitä muutosta ihan silminnähden. Oli koko kasvi ihan vaaleankeltainen. No, vaaleankellertävä se on vieläkin, ruipeloparka. Mutta kuinkas ollakaan puskee kahta tomaatinalkua jo. Olen reppanaa nyt lannoitellut ja muutenkin yrittänyt hoivailla kuntoon. Istutin sen kymppilitraseen ämpäriin tosi hyvälaatuiseen multaan, kasvihuoneen penkeissä kun ei enää ole tilaa. Taitaa tuo ryökäle siitä toipua. Ihan hyvä näin. Nyt sitten kuskailen sitä aina päiväksi ulkosalle kasvarista. Se kun viettää yönsä vielä kasvarin käytävällä, ihan varmuuden vuoksi, kun noista yölämpötiloista ei vielä tiedä. Jossain vaiheessa varmaan sitten jätän sen ulkosalle.

Istutin muutaman tomaatin sitten ihan avomaallekin. Täällä on nyt menossa sellainen kokeiluvuosi. Minulla kun niitä taimia oli ja on vaikka muille jakaa (terkkuja vaan niille kamulle, jotka ystävällisesti adoptoivat yhteensä n. 25 tainta tuossa keväällä), niin voi tässä huoletta kokeillakin missä kasvaa, ja miten.

Ja se on sitten kesä - loma?

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään.

Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa!

- Muumipeikko

Hellelukemissa viiletellään kohta. Tai itseasiassa viiletellään jo. On nimittäin pitänyt sisätiloissa sellaista vaatimatonta +26 asteen lämpötilaa jo muutaman päivän. Sais siirtyä tuonne ulkopuolelle tuollaiset lukemat.

Maisema senkun paranee. Siis jos lasketaan kukkivat rikkaruohot maiseman komistukseksi.

Kai se joskus pitäisi kitkeä tuo kukkapenkkikin. Vaikka toisaalta, ei tuo niittyleinikki nyt niin kauhean ruma kukka ole, harvempi tosin niitä kukkapenkissään kasvattaa. Vaan eipä tuo mitään, ainahan sitä ollaan oltu vähän valtavirtaa vastaan - miksei sitten nyttenkin. =)

Raakileita, raakileita enemmän raakileita

Täällä ei kasvirintamalla kauheasti tapahdu. Tomaattienikaan tilassa ei juurikaan ole muutosta tapahtunut. Paitsi että kukkivat ihan sikana. Lähes kaikki. Ainoastaan Chocholate Cherry -tomaatti antaa vielä odottaa kukintaansa. Munakoisot taitavat olla mennyttä. Siirsin loput pikkukasvarista avomaalle. Jos selviävät niin hyvä - jos eivät - so what. Paprikoista en tiedä. Lopettivat pirulaiset kasvamisen.

Mutta on täällä jotain positiivistakin tomaattien kukkimisen lisäksi, ainakin se, että karviaiset ovat täynnänsä raakileita.

Ei positiivista on se, että piha on täynnänsä rastaita. Laskin tuossa joku aika sitten 8 aikuista + poikaset. Pitäis varmaan alkaa hätistelemään niitä muihin maisemiin.

Kummallinen eläintarha tämä näyttäisi olevan. Tuossa juuri äsken bongasin peltomyyrän, joka viiletti juhannusruusupuskaan ikkunan alla. Vähän aikaisemmin seurattiin kissojen kanssa silmä kovana tavallisen hiiren touhuja - myös keittion ikkunan alla. Puhumattakaan nyt sitten siitä, että vakivieraina tuossa ovat mm. pikkuvarpunen perheineen, talitiaisia, sinitiaisia, punatulkku poikasineen (!), käpytikka, vihervarpusia, viherpeippoja ja vesilinnut sitten vielä erikseen.

Varisperhe onneksi saatiin häädettyä pois. Toivat perhanat tuolta naapurista monen sadan metrin päästä kalanperkuujätteitä tuohon pihaan. Tosi ilosesti rouskui kalanruodot ja nahkat vaan jalkojen alla kävellessä. Manasin ne sanonko minne - ja manasin jo mielessäni naapurinkin ja mietin menekö syöttämään ne perkuujätteet herra naapurille. Alakautta. Korkeimman omakätiseti. Normaalisti perkuujätteitä kun ei ojaan heitetä. Vaan taitaa olla täällä tuppukylällä eri säännöt.

Supikoirallakin näyttäisi olevan pennut. Saas nähdä koska se kettu tuo omansa näytille. Rusakkoa/Jänistä ei ole pariin päivään näkynyt. Mutta tuossa ihan lähistöllä on kyllä bongattu karhu. Niin ja vajaan kymmenen kilometrin päässä ilves. Varsinainen eläintahra.

Saattaapa tulla satoakin - edes jotain sentään

Taas kerran kuva puhukoon puolestaan. Tomaatteja on ja lisää tulee. Ensimmäiset alkavat olla valmiita poimittavaksi. Lajike on Tiny Tim. Tässä eri lajikkeita kokeillessa tämä tuntuu olevan helpoin. Kestää käsittelyä, kestää ihan kivasti vähän kylmää ja jos jotain sattuu, toipuu tosi nopeasti.

Ensimmäiset alkavat jo olla valmiita poimittavaksi.

Juhannus...

"Maailmassa ei ole koskaan järjestystä.
Eilen oli liian kuumaa ja nyt on liian märkää."

- Hemuli

Sataa ja sataa ja sitten paistaa aurinko. Siinäpä se suomalainen kesä. Juhannuskin oli ja meni. Juhannusruusutkin kukkivat.

Aika hepposia ovat nuo juhannusruusupensaat täällä pihassa. Mitäköhän niille tekisi... kai nekin voisi syksyllä leikata alas..

Pihassa nurmikko leikattu. Puutarhahommat tehty, ainoa askare odottamassa on minikasvihuoneen siirto... pitäisköhän välillä vaikka vähän lomailla...