Kurpitsat kettuilee

Pellolle istutetut kurpitsat ovat jotenkin jälkeenjäänyttä porukkaa tänä vuonna.
Tavallisestihan tähän aikaan kurpitsansukuiset kiivaasti levittäytyvät pitkin peltoa ja vähintäänkin kukkivat kuin viimeistä päivää tai sitten kasvattavat pikkukurpitsoja.

Vaan eipä tänä vuonna tahdo toimia mikään. Ensin eivät mahtuneet kasvihuoneessa kasvamaan, pellolle siirrettynä tykkäsivät, että on ihan liian kylmää ja lopettivat kasvunsa pitkäksi aikaa. Kovasti tuntuivat ottavan nokkiinsa ihan kaikesta, pellolle istutuksesta, kastelusta, viileistä ilmoista, ihan kaikesta.

Ja nyt kun sitten olisi sopivan lämmintä ja muutenkin edulliset kasvuolosuhteet, päättivät nuo ryökäleet kehittää jonkin ravintoainepuutostilan tai jotain.

Kummallisesti kellastuivat he, eivätkä siis edes isommin kasvaneet. Kyseessä lienee typen tai magnesiumin puute. Toki olen heille normiannoksen merilevä-kanankakka lannoitetta antanut, ihan saman verran kuin aikaisempinakin vuosina, vaan eipä näy kelpaavan / riittävän. Sitten suivaannuin ja aloin heitä lääkitä nokkoskeitteellä - siinähän sitä typpeä on ja tietty paljon muitakin ravinteita. Ronskimmanpuoleisesti sitä saivat. Ihan kunnon tököttiä ja laimentamattomana.

Ja kuinkas ollakaan, kului kaksi päivää ja tilanne olikin yllättäen jo seuraavan kuvan mukainen.

Toki ne kellastuneet lehdet ovat siellä vieläkin, mutta uudet lehdet peittävät ne jo melko tehokkaasti. Nähtäväksi tosin jää ehtiikö tehdä minkäänmallista kurpitsaa tämä yksilö, aletaan jo olla niin syksypuolella tätä kasvukautta, että melko hilkulla tulee olemaan sadon saaminen.

Kaikkea kivaa kasvilaatikossa

Vanhin kasvilaatikkoni, useamman vuoden jo tuolla pellon laidalla kököttänyt viritys pitää pintansa ja tuottaa joka vuosi ihan hyvän sadon. Riippuen tietysti siitä, mitä siihen milloinkin olen istuttanut.

Tänä vuonna öttiäiset  pääsivät rellestämään kylvöksilläni ja muutama rivi retiisejä meni toukkien ruokana piloillle. Kunhan kerkeän revin ne pois ja pistän syksyn kasvit tilalle. En tosin vielä ole päättänyt mitä siihen laitan. Kiinankaalia varmaan, niitä on tuolla muutama taimi kasvihuoneessa jo odottamassa pellolle pääsyä.

Kiinankaaleja kasvatin ihan ensimmäisenä puutarhailuvuotenani, silloin kaikki tapahtui vähän jälkijunassa ja istutin mitä sattuu ja vähän milloin sattuu. Kiinankaalit kuitenkin onnistuin istuttamaan ihan just oikeaan aikaan joskus heinäkuussa ja satoa tuli ihan pilvin pimein. Enpä sen koomin niiden kanssa ole onnistunutkaan.

Vaihtoehtoja tuolla kasvihuoneessa kyllä on, taimia täällä riittää, kas kun tuli kylvettyä lähes kaikkea tuplasti, kun ensimmäiset kylvökset eivät itäneet. Vaan sittemmin kun kelit paranivat, nehän ottivat ja itivät sitten lähes kaikki. Jotta joo-o - taimissa löytyy :D

Omenia?

Joskohan sitä tänä vuonna saisi muutaman omenan.

Pikainen tarkistuslaskenta tuolla meidän ainokaisella omenapuulla tuotti tulokseksi ainakin 6 raakiletta.

Osa niistä on jo ihan omenan näköisiä, osa vielä sellaisia kummallisia kurtturuttuja.

Omenapuista ja niiden hoidosta en tiedä yhtikäs mittään. Varmaan alkaisi olla ajankohtaista aiheen opiskelu, johan tuo puu on tuossa pari vuotta ollut.

Ja tähän mennessä tuo omppupuu on tuottanut tasan yhden omenan. Oiskohan tuo tuottoisampi, jos sitä jotenkin vaikka hoitaisi….

Sadevesitynnyri

Hommasin sadevesitynnyrin, taas kerran näitä sarjassamme piti ostaa, kun kerta halvalla sai. Maksoi alle kaksikymppiä ja sellaiseen hintaan meikäläinenkin moisen jo raaski hankkia.

Ihan kiitettävän kokoinen astiahan tuo on, vetää semmoiset hulppeat 210 litraa.

Sijoitin sen nyt aluksi tuonne kasvimaan nurkalle. Käytännössä sitten näkee, josko tuo paikka sitten on se paras mahdollinen.

On siinä ollut koiruuksilla ihmettelemistä. Miten jaksaakin tuollainen muovihökötys niin kiinnostaa. Pitäisköhän hakea toinen samanlainen...

Sama pää kesät talvet….

Kävin kaupassa. Ruokaostoksilla ihan vaan.

Ai mitäkö ostin.. ? Ihan tavallisia elintarvikkeita, ihan perusjuttuja, mitä nyt kuka tahansa keittiössä tarvitsee.

:D

Olishan noita tuolla pellollakin ollut.

Kaikenmaailman sipuleita - puutarhailijan moka no 1

Tämän vuoden ehkä suurin moka oli pikkusipuleiden hankkiminen. Kahteen kertaan. :D Eiku kolmeen….

Ostin ensimmäisen satsin heti huhtikuussa, kun ensimmäisessä kaupassa niitä näin tarjolla. Pussillisen keltasipuleita, punasipuleita ja salottisipuleita, siis vain yhden pienen pussukan kutakin lajia.

Sitten unohdin, että ostin niitä jo. Eipähän siinä mitään, mutta kun otin ja ostin lisää.  Keltasipuleita, punasipuleita, hopeasipuleita ja valkosipuleita. Yhden pussillisen jokaista lajia.

Sitten ne olivatkin jo jossain kaupassa puoleen hintaan. Pakkohan niitä puoleen hintaan oli ostaa - kun ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneista sipuliostoksista tänä vuonna.  Eli ostin vielä varmuuden vuoksi pari pussillista valkosipuleita ja pussillisen hopeasipuleita.

Ai ettäkö ostin liikaa - no ihan varmasti! :)

Nyt on sitten sipuleita. Aika hurja määrä niitä tuolla on, kasvilaatikot täynnä ja kasvimaallakin 8 penkillistä. Vieläköhän niitä jostain jemmasta löytyy… tällä tuurilla ihan varmasti..

Että semmosta kivaa täällä tällä kertaa.

Tilanpuutetta kasvimaalla

Kasvimaa on mutavelliä, sinne taas uppoaa nilkkojaan myöten. Onneksi tuli tehtyä muutama puupolku, niitä pitkin sentään siellä pääsee edes vähän liikkumaan.

Sipulit ovat ottaneet jonkinlaisen kasvuspurtin samoin rikkaruohot. Kummatkohan voittavat - rikkaruohot vissiin, pahoin pelkään.

Kasvimaalla ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään kokonaiseen kuukauteen. Ainoat kasvit, jotka siellä ovat kasvaneet ovat sipulit. Kaikki muut nyhjöttävät penkeissään surkean näköisinä. Ei siellä kukaan vielä hengiltä ole päässyt, mutta läheltä liippaa.

Kun lähes kaikki kasvimaalle istuttamani alkoi näyttää siltä, että kuihtuvat pois, laitoin tietty uusia itämään. Kappas vaan - nyt sitä sitten on tulossa tuplasti kaikkea, kun nyt näyttää sittenkin siltä, että tuolla pellolla olevat toipuvat. Saas nähdä mahtuvatko kaikki tuonne pellolle, vai joudunko luopumaan osasta.

Ei vaan, ehkä tässä olisi aiheellista painua kitkemään, ei tuollaista rikkaruohomättäkköä kukaan jaksa katsella.

Lämmintä! :D

Melkein helle, ja jo oli aikakin. Mikään ei ole kasvanut viikkokausiin, paitsi luonnonkukat ja rikkaruohot - niin ja tietysti ruohikko.

Jopa kasvihuoneessa olevat kasvit jymähtivät kasvussaan siihen pisteeseen missä olivat viimeisten lämpöisten päivien aikana. Harmittavan pitkään sitä viileää kautta sitten kestikin.

Olen joka vuosi kasvattanut yrttejä vanhan kasvihuoneen seinällä, tänä vuonna siellä kasvaa kolmea eri basilikaa ja kahta eri timjamia.

Basilikat tekivät hidasta kuolemaa.

Surkean näköistä sakkia, sano. Toivottavasti nyt jollain ilveellä toipuvat ja alkavat vihdoinkin kasvaa.

Kasvihuoneen tomaatit innostuivat tekemään kukkia ja muutama raakilekin siellä näyttäisi olevan.

Aika surkean näköisiä ovat kyllä nekin. Ei ole kasvuolosuhteet olleet otolliset ja sen kyllä huomaa.

Aika outo tapaus kasvaa kasvihuoneen seinustalla, siis ulkopuolella.
Ulkosalla koko ajan ollut kirsikkatomaatti kukkii kuin viimeistä päivää.

Aika erikoinen tapaus, en edes muista mitä lajiketta se on.
Täytyypä koittaa kaivaa sen nimi jostain muistiinpanoista, osaa sitten ensi vuonna kasvattaa tätä samaa, ilmeisen säänkestävää lajia.

Munakoisot alkavat kukkia, paprikoissa on jo pieniä paprikan alkuja.. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tietty parempi olisi, jos olisi sitten piiitkä ja lämmin syksy.

Inhokki

Yksi vierasperäinen laji, mitä inhoan yli kaiken, on lupiini. Eipä taida olla muuta kasvia, mitä inhoaisin niin paljon. Mistä ihmeestä niitä aina tänne tulee? Uskomaton inhokki, leviää kuin tauti ja on melkoisen vaikea hävittää.
Muistan hyvin joskus vuosia vuosia sitten, kun mummoni vielä asusteli täällä, miten tuolla kasvoi lupiineja vähän joka nurkalla. Siihen aikaan, se oli olevinaan jotenkin niin hieno ja haluttu kasvi. Naapurista ihan tulivat kysymään, saisivatko itselleenkin ottaa, täällä kun kasvoi niitä valkoisiakin aika paljon. Se valkoinen kun oli vähän harvinaisempi tapaus, ainakin silloin.

Sitten jossain vaiheessa täällä aloitettiin lupiininhävitysurakka, ja vähitellen ne saatiinkin tontilta pois ihan kokonaan. Ja nyt - vuosikymmenten jälkeen tuolla taas kasvaa niitä. Ihan samassa paikassa, missä ne ennenkin eniten rehottivat. Ei ole todellista!

Ainoa järkevä selitys tuolle on se, että siellä on siemeniä muhinut mullassa iät ja ajat ja nyt sitten viimein päättivät ottaa ja itää. Lupiini vissiin ei oikein ilmateitse leviä, kun se ei tietääkseni myrkyllisyytensä takia edes ole minkään eläinlajin ravintokasvikaan. Tässä lähellä, siis yli puolen kilometrin säteellä ei ole yhtään lupiinia, joten ilmeisesti nuo tosiaan ovat sitten sitä vanhaa kantaa.
Onhan täällä tosin muutama muukin inhokki, mutta nyt taidan vain keskittyä tuohon aktiivisesti kukkivaan.

Ei vaan, jos tästä lähtis lupiinintappohommiin.

Kaikki on viksin vonksin… tai ainakin vähän sinnepäin

Kasvimaaprojektin seuraava vaihe meneillään. Meillä jäi valtava määrä ulkorakennuksen katosta poistettuja lautoja kattoremontin jäljiltä tuonne varastoon, kun en raskinut niitä kaatopaikalle raijauttaa. Ne ovat vajaakanttisia ja vähän eri kokoisia leveydeltään ja pituudeltaan. Osa niistä on ihan pintoja, eli kaikenlaista epämääräistä lautaa löytyy. Ovat silloin 70 vuotta sitten tuota rakennusta tehdessään käyttäneet rakennustarvikkeena vähän sitä sun tätä mitä nyt on ollut saatavilla. Ja kun kyseessä on ollut piharakennuksen katto, on varmaan tehty halvimmasta mahdollisesta materiaalista. Kaipa silloin sotien jälkeen melko hankalaa rakennusmateriaaleja oli saadakin. Ajattelin, että kyllä ne laudat poltettavaksi kelpaavat, kyllä sillä määrällä jo muutaman kerran saunan lämmittäisi. Vaan löytyipä tuollekin lautatavaralle vielä muutakin käyttöä. Eihän se kasvismaalla haittaa, vaikka kaikki vähän vinksin vonksin olisikin, eli purkutavara kelpaa vallan hyvin.

Täällä on ollut joka vuosi ongelmana tuon kasvimaan tulviminen aina vähänkin reippaampien sateiden jälkeen. Sinne ei oikein ole ollut menemistä, joka askeleella siellä on uponnut aina nilkkaa myöten mutamultaan. No, konstit on monet sano - tehtiin vähän polunkatetta, eli nyt siellä kasvimaalla passaa tepastella vaikka olisi vähän märempääkin. Nuo nyt jo varmaan riittävätkin, ainakin nyt toistaiseksi, siirtelee niitä sitten, jos alkaa tulva-alueita muodostumaan. Ja tietysti, nyt kun on varauduttu tulee varmaan kuivin kesä vuosikausiin :).

Kuovinpoikasista enää yksi pyöriskelee tuossa pihamaalla, mitä lie tapahtunut niille kahdelle muulle. Hyvin tuo näyttää pärjäilevän itsekseenkin, aina välillä isukki käy sitä tuossa moikkaamassa.

Teräviä kuvia siitä on vaikea saada, se kun ei pysy paikoillaan nyt enää hetkeäkään. Mietin tuossa, vähän noiden kuovien elämää ja sitten etsin vähän tietoa niistä. Ylläri ylläri, naaraskuovit muuttavat suunnilleen samantien pois kun poikaset kuoriutuvat, se onkin isukki, joka poikasia täällä vahtii. Ainoa huono puoli tuollaisesta pihakuovin poikasesta on se, että koiruuksia ei passaa päästää pihalle irti nyt sitten ollenkaan. Ei kiva juttu koirille.

Kirjosiepon poikasetkin ovat lähteneet pesästä. Tuolla on pihapiirissä kaikenlaista draamaa seurattavaksi nyt, räkättirastaat kun kiusaavat noita siepon poikasia minkä kerkiävät. Olen muutaman kerran jo räkätin häätänyt pikkuisten kimpusta, toivottavasti oppivat pian lentämään ja pitämään puolensa.

Kesäkukkia vai ei

Eipä taida tähän huusholliin tänä vuonna isommin kesäkukkia tulla. Muutama vanha perenna tuolla sinnittelee ja ajattelin, että ne saavat riittää.

Luonnonkukkia sitten on sitäkin enemmän…

Sain kouluvuoden viimeisenä päivänä yhdeltä työkaverilta lahjaksi vaaleanpunaisen marketan. Istutin sen meksikonmintun ja piparmintun seuraksi isoon ruukkuun raparperin lähelle.

Koiranputkea näköjään puskee tuonkin ruukun takana, vaan eipä tässä kai isompi kiire tuon raivaamiseen ole, näyttää meinaan ihan nätiltä noin….

Vaan kuinkas sitten kävikään, kun eilen käväistiin paikallisella puutarhalla, ostin sieltä kymmenen ylijäämäorvokkia 40 sentin hinnalla per kappale, ihan vaan sen takia kun niin halavalla sai. Eivät nuo kovin kummoisessa kunnossa olleet, vähän olivat tosiaan kärsineen näköisiä, mutta ehkäpä ne uudelleen istutettuna vielä toipuvat. Siinäpä ne sitten varmaan ovatkin tämän puutarhan kukkakasvit tälle vuodelle.

Yrttejä täällä sitten onkin vähän enemmän. Tänä vuonna olen hankkinut muutaman uuden minttulajikkeen. Mintut ovat siitä kummallisia kasveja, että siemenlisäys ei tahdo onnistua millään. Senpä takia sitten olen niitä taimina ostellut, aina kun jokin mielenkiintoinen lajike on vastaan tullut.
Tuolla kasvimaalla jo kasvaa ennestään ihan mieletön määrä piparminttua. Sitä on vähän joka ruukussa ja vähän joka toisessa penkissä, se talvehti todella hyvin ja leviää kuin tauti.

Seuraavaksi tuli puutarhalla vastaan meksikonminttu, no pitihän se ottaa, kun tuoksui niin vinkeälle. Seuraavalla puutarhalla sitten bongasin varmaan viisitoista eri minttulajia. Niistä valitsin mukaani appelsiini-, mansikka- ja omenamintun. Näistä vallankin se mansikkaminttu on todella namin oloinen -tuoksuu tosiaan ihan mansikalle. Toistaiseksi asuvat vielä ruukuissa, täytyy tässä ajan kanssa miettiä sellainen sijoituspaikka, missä saavat rauhassa tehdä aluevaltauksia.

Puolivalmis kasvimaa

Puolivalmista ei kannattaisi näyttää, mutta sen verran paljon on kuitenkin tuolla kasvimaalla jo saatu aikaiseksi, jotta jonkinlaisia kuvia siitä voi jo esitellä.
Aita siellä on vielä vähän sitä sun tätä, tosin nyt se rikkinäisin osa on korvattu rimaristikoilla. Niitä rimanpätkiähän saan tuolta paikallisesta puutavaraliikkeestä niin paljon kuin haluan. Nuo ovat niitä puupinojen välissä olevia pätkiä ja kestopuuta kun ovat, ovat liikkeenharjoittajalle ongelmajätettä. Minä sitten niitä raahaan tänne tontille sitä mukaa kun niitä sinne liikkeen pihaan kertyy. Noille on miljoona käyttötapaa keksittynä jo. Nyt toistaiseksi kuitenkin rakentelen noita ristikkoaitaelementtejä, aitaa kun täällä noiden koiruuksien takia tarvitaan vähän siellä sun täällä.

Nyt on ollut niin kylmää, että mikään ei oikein kasva. Rikkaruohot rehottavat toki, mutta hyötykasvit selkeästi kärsivät näistä tällaisista keleistä.

Onneton tohelo kun olen, otin ja istutin tomaatitkin jo avomaalle. Niin ja sitten tuli suunnilleen räntää. Peittelin ne hallaharsolla, saas nähdä kuinka moni niistä selviää.

Muutaman pavunkin ehdin jo istuttaa, no eivät ne ihan kuolleita vielä ole. Sipulit vasta vähän kurkistavat mullasta, eli myöhässä ovat edellisvuosiin verrattuna.

Kasvilaatikoissa kasvaa tänä vuonna purjoa, valkosipuleita, punasipuleita ja pinaattia. Pinaatti ja sipuli ovat kumppanuuskasveja, joten istuttelin niitä nyt sitten rinnakkain. Eilen tyhjennettiin kasvihuonetta ja paiskattiin kasvihuoneessa ollut laatikko tuonne pellonreunaan toisten laatikoiden seuraksi. Vähän jouduttiin sitä korjaamaan, kun siitä oli muutama lauta lahonnut. Ajattelin virittää siitä kannellisen kylmälavan, jahka kerkiän.

Ainoa kunnolla kukkiva kasvi tällä hetkellä täällä on juhannusruusu.

Se sitten tänä vuonna kukkii todella runsaasti. No, ihan kiva, että edes joillekin nämä kylmät kelit passaa.

Pihakuovit piilosilla

Eilen tuohon pihamaalle pelmahti kolme kuovinpoikasta. Siinä ne mellastivat pari tuntia, äitikuovin isäkuovin valvovien silmien alla. Poistuivat sitten vaivihkaa, kun aloin enemmän huhkia tuossa pihamaalla itsekin, pitihän sitä hommia jatkaa, vaikka piha olikin kuoveja täynnä. Pari tuntia niitä ensin seurailin hissukseen, mutta eihän sitä koko päivää voi kuovintarkkailijana olla.

Pohdittiin siinä sitten miehen kanssa, näinköhän noita enää näkyy. Mutta kuinkas ollakaan, tänään alkuillasta ne tulivat takaisin.

Kyllä saa nurmikon ötökät kyytiä kun pikkukuovi kaivelee.

 Vinhan näköisiä veitikoita ovat nuo kuovipojat. Vaikea niitä on heinikosta huomata, heti kun vähänkin liikahtaa ne jähmettyvät patsaiksi paikoilleen. Eivät ne kauhean pelokkaita ole, mutta osaavat kuitenkin edes jonkin verran varoa.

Ja mahtavan nokan lisäksi niillä on melkoisen mojovat jalatkin. = )
Eivät ne tuossa kovin kauaa tällä kertaa viihtyneet, tänään ajeltiin suurin osa nurmikkoa, saas nähdä tulevatko tuohon enää, näyttäisivät tykkäävän enemmän tuollaisesta puoleen sääreen ulottuvassa heinikosta.

Voihan kuovi

Juhannusta on täällä vietetty työn merkeissä. Ollaan paiskittu melko ympäripyöreitä päiviä, hommaa kun on siunaantunut niin maan perusteellisesti. Kasvimaa alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Kyllä sen raivaaminen tänä vuonna on kestänytkin.

Tuolla pellolla kun ollaan huhkittu, on ihmetelty jo muutaman päivän ajan kummallista ääntä, se on kuulunut milloin mistäkin päin peltoa. Joku lintu se on, tuumattiin, mutta mikä, se jäi arvoitukseksi. Ihmettelin ihan ääneen, että jos en tietäisi paremmin, niin sanoisin jotta tuo on kuovi, mutta ei se kuovikaan yleensä nyt ihan tuolla lailla huutele. Ihan kuin siitä kuoo-vi äänestä puuttuisi loppuosa… Ja sitä paitsi, tuossa on jo päiväkausia kierrellyt kaksi kuovia lennellen ja niillä se ääntely on ollut ihan kuovimaista.

Vaan tänäänpä sitä sitten selvisi tuon oudon huutelijan arvoitus. Kuovihan se sitten loppujen lopuksi oli. Tarkemmin sanottuna kolme. Ikää heillä on varmaan pari kolme viikkoa ja voi poijjaat että ovat söpiksiä.

Nyt meillä on sitten pihakuovejakin. Tähän astihan tässä on asustellut pihapalokärki ja pihakäki ja tänä vuonna sitten pihakuoviperhe.

Ovat nuo vesselit melkoisia piipittäjiä ja aivan mahdottoman vikkeliä jaloistaan.

Ja uteliaita kuin mitkä. Tämän kuvan veijari tuli tervehtimään meikäläistä ihan kasvihuoneeseen asti. Eikä perhana pelännyt yhtään. Siinä vaiheessa kun se sisälle aikoi, tuumasin sille, että joskos ottaisit ja lähtisit pois. Enpä ole ennen metrin päässä kuovin poikasesta ollutkaan. Eipä tässä voi muuta sanoa, kuin että minusta nyt sitten tuli kuovifani.

Äiteekuovi Isäkuovi on vähän enemmän varuillaan. Se pitää lapsosiaan silmällä vähän sivummalta, kymmenen - viidentoista metrin päässä talosta. Eli ei tuo aikuinen ihan sentään nurkille tule, niin kuin nuo pienet.

Tuossa ne pyörivät pari tuntia pihapiirissä ja saavat minun puolestani pyöriä vastakin, sen verran vikkelään pistelivät kaiken maailman öttiäisiä tuolta ruohikosta poskeensa, että ihan ilolla sitä katseli.

On se vaan vinhan näköinen otus tuo aikuinen, aivan mahdoton tuo nokka. Onneksi tämä äitee ei ole mitenkään vihamielinen, jostain luin, että kuovit ovat varsin hyökkääviä, kun puolustavat poikasiaan.

Peltohommat alkaa olla tehty ja kasvihuonekin on melkein kunnostettu - sieltä piti ottaa lahonnut kasvilaatikko ulos ja häätää muurahaiset pois. Se laatikko sai nyt uuden sijoituspaikan tuolla pellon reunalla, siitä tuli kylmälava, tai tulee - heti kun ehdin siihen kannen väsätä. Nyt kuitenkin näin juhannuksen kunniaksi on lopetettu hommat hyvissä ajoin, pitäisi tästä varmaan painua saunaan. Huomenna sitten pääsee taas peltohommiin, jossei nyt lunta ala taas tupruttelemaan. =)

Hommia piisaa

Mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä enemmän aamuihmiseksi näköjään muuttuu. On aika mielenkiintoista, että sisäinen kello kertoo jo vartin yli viisi tai viimeistään puoli kuusi, että sitä pitäisi jo olla jalkeilla ja hommissa. Tajusin tänä aamuna varttia vaille kahdeksan, että kappas kummaa, puolet tälle päivälle suunnitelluista kasvimaahommista on tehty ja kello ei ollut vielä edes kahdeksaa. Ihan ensimmäiseksi tietty aamuvarhaisella keittelin kaffet ja luin päivän uutiset, käytin koirat ulkosalla ja ruokin ne ja sitten painuin kasvimaalle. Katsomatta kelloa tietty. Neljän kohopenkin teon, kasvilaatikon suojauksen korjauksen, parin saavillisen hevonpeen levityksen ja viiden kasvimaalle istutetun tomaatintaimen (yhteensä niitä nyt siellä on kaksikymmentä) jälkeen tulin sitten sisälle. Ja se kello perhana ei ollut vasta kun varttia vaille kahdeksan!

Viikonloppuna saatiin kasvimaa viimeinkin aidattua taas kyntöhommien jälkeen. Mies oli täällä, mikä helpotti huomattavasti, kun viimein pystyi tekemään nekin hommat, missä tarvitaan kahdet kädet. Saatiin nuo nurmikotkin raivattua vähän siistimpään kuntoon ja tehtyä maissipelto kasvimaalle. Ei ehditty ihan kaikkia maissintaimia istuttaa, mutta kuutisenkymmentä sinne nyt sitten kuitenkin saatiin upotettua.  Loput ajattelin paiskoa paikalleen sitten kun muilta kiireiltä tässä ehdin.

Hulluinta tuossa aitaushommassa oli koirien käytös. Kun se edellinen aitaviritys revittiin pois pellon kyntämisen ajaksi, eivät ne ensin edes älynneet sille alueelle mennä. Sittemmin kun menivät, tulivat portista pois, vaikka aitaa ei siis ollutkaan. Ja kun aitaa pikkuhiljaa alkoi siihen alueen ympäri ilmestyä, ei kumpikaan tullut pois aidan puolelta, portista aina vaan. Ronjakin seisoa töllötti varmaan viisi minuuttia siellä aidan loppukohdassa. Siinä se vaan seisoi ja katsoi hölmistyneenä, eikä älynnyt tulla, vaikka oli puoli koiranmittaa aidan ulkopuolella jo. Se siis vaan kääntyi ja jolkotteli portille…

Outoja otuksia nuo koirat. Toisaalta kyllä ymmärrän hyvin, jos on monta vuotta tottunut jostain kulkemaan, niin kai sitä sitten vaan edelleenkin siitä kulkee, koirat näemmä ainakin.

Tässä kuvassa muuten suunnilleen tuo sama kohta kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa, tämä on otettu pari päivää aikaisemmin. On ehkä hiukan eroa ylimmäisessä kuvassa näkyvään nykytilanteeseen. Hyvä näin, kyllä se tästä pikkuhiljaa….

Tarttis varmaan tehdä jotain

Yleensä tänne blogiin tulee laitettua kaikkea kaunista ja kivaa ja onnistunutta. Jaa-a, täälläpä ei ole tänä vuonna vielä mitään sellaista kivaa ja kaunista. En muista milloin viimeksi pihamaa ja puutarha olisi ollut näin huonossa jamassa. Tässä taitaa olla vähän liikaa lääniä yhden ihmisen hoidettavaksi. Mies ei ole työkiireiltään tänne paljon ehtinyt nyt alkukesän aikana ja sen kyllä huomaa.

Etupihan nurmikko puskee rikkaruohoa vähän turhankin tehokkaasti. Pieni koiruuskin (säkäkorkeus 71 cm, paino 45 kg) hukkuu melko näppärästi tuonne rikkaruohoviidakkoon. Näkeepähän tuosta kuvasta melko selkeästi, miten kookkaasta ongelmasta tuolla on kyse. Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, kai tuonkin ehtisi tuolta raivata. Onneksi mies kuitenkin nyt lauantaina suuntaa matkansa tänne muutamaksi päiväksi, joskohan tuo ehtisi asiaan tarttua, toivottavasti.

Osa kasvilaatikoistakin on ihan hukassa.

Tarttis varmaan tuollekin tehdä jotain….

Pelto täällä kynnettiin viime kuun lopulla. Sitten satoi vähän vettä…

Sillä seurauksella, että ei sinne juuri ole menemistä, meinaan pellolle. Ei ainakaan ilman märkäpukua. Tarttis varmaan tuollekin tehdä jotain. Salaojittaa uudelleen ehkä…

Yksi asia vielä toistaiseksi ainakin on kunnossa. Meinaan meikäläisen uudet ihanat rosmariinit.

Istutin ne Ikeasta ostetut rosmariinit tuonne vanhaan kasvilaatikkoon, heti kun sain sen perattua puhtaaksi rikkakasveista. On se vaan jännä tuo toinen, tuollainen maatamyöten kasvava kaveri. Aika outo tyyppi, ihan pehmeät varretkin. Tähän asti olen luullut, että rosmariini kasvattaa sellaista puunkaltaista vartta, mutta tämä tyyppi tosiaan on pehmeä kuin mikä. On se jännä.. = )

Yrttejä siellä ja yrttejä täällä.. joka puolella yrttejä

Tämän vuoden kasvi näyttäisi nyt sitten olevan rosmariini. Niitä on muutama tullut hankittua/kasvatettua. Kasvilaatikon nurkassa kasvelee nyt yksi melkoinen jötikkä.

Pari muuta odottaa vielä ruukussa, että saisin ne istutettua loppusijoituspaikkaansa.

Nämä kaksi ostin Ikeasta (!!). Olivat sen verran halpoja ja mielenkiintoisen näköisiä (en tuota lamoavaa rosmariinia ole aikaisemmin missään nähnytkään) joten pakko oli ottaa. Meinaan jos tuollaisen valtavan pehkon rosmariinia saa alle vitosen per purkki, pakkohan niitä on ostaa - ihan pakko. Mietiskelin tuossa, että josko sitä nyt tänä vuonna viimeinkin saisi rosmariinitkin säilymään talven yli hengissä. Suunnitelma olis jo - täytyy rakentaa niille oma koti.

Kuvassa taustalla laatikon toisessa osassa muuten on sitten muutama rivi retiisejä. Niitä en ole kasvattanut vuosikausiin, mutta nyt innostuin laittamaan niitäkin muutaman rivin kasvamaan.

Muut yrttiviljemät ovat vielä kasvihuoneessa. Tämän aamun kehnot valaistusolosuhteet estivät kuvien ottamisen, eli palaan niiden osalta asiaan myöhemmin. Mutta sieltä nyt löytyy vähän kaikenlaista: neljää eri variaatiota basilikasta, kolmea erilaista timjamia, lipstikkaa ja sen semmoista. Eli ainakin yrttipuolella homma hallussa tänävuonna..

Kaipais vähän kohennusta…

Pihapiirin nurmikko kaipais vähän kohennusta, jos nyt ei muuta niin ainakin ruohonleikkurin käyntiä. Itse asiassa tuo toinen puoli on huollettavissa enää viikatteella.

Etupihan nurmen on vallannut ärtsy rikkaruohoarmeija. Talon vieressä myös on heinikkoa jo polveen asti. Apua, miten tässä ihan oikeasti näin pääsi taas käymään…

Vanha kasvilaatikkoni tuossa pellon reunalla kaipaisi myös vähän kohennusta.. se kun on vielä puoliksi täynnä piparminttua ja rikkaruohoja.

Puolet siitä sentään olen saanut jo raivattua = ) eikä olla vielä ihan edes kesäkuun puolessa välissä. Olenpa tuossa kaivanut liki metrin syvyisiä kuoppia,  juolavehnän penteleet asustaa melko syvällä juurineen täällä meillä. Aikaa vievää puuhaa sano, vaan eipä auta valittaa, tehtävä se on jos meinaa jotain muutakin tuossa kasvatella.

Raparperikin kaipaisi vähän huomiota vissiin. Pääsi pahalainen taas aloittamaan kukintansa niin, etten huomannut vasta kuin kukkaset ovat jo vähän liiankin isoja…

Ei kai tässä auta muu kuin heti huomisaamuna ottaa puukko ja lähteä tuota puskaa raivaamaan.

Kun kesä tuli ja meni kans..?

Siinäkö se kesä sitten oli? Toivottavasti ei sentään, vaikka ainakin seuraavat seitsemän päivää näyttävät sääennusteen mukaan melko kylmiltä.

Onneksi olen vasta noita viileän ilmanalan kasveja paiskonut avomaalle ja kasvilaatikoihin. Ei pitäisi tuollaisen viileän sään, eikä melkein nollakelinkään noita juurikaan hetkauttaa.

Purjot kasvaa porskuttavat kasvilaatikossa, eivätkä ole viileistä keleistä moksiskaan.

Hopeasipulit puskevat pieniä vihreitä silmuja jo ja muutenkin pihassa ja puutarhassa alkaa olla kesäisen vihreää. Vielä kun saisi kasvimaan muokattua lopulliseen kuntoon ja penkit tehtyä, niin hyvä olisi.

Lopuksi vielä pakollinen raparperikuva - se kun on  jo tähän aikaan vuodesta lähes täysikasvuinen.

Kohta pääsee raparperihillon tekoon.

Puutarhan kunnostusta…

Näin sunnuntaiaamun kunniaksi, ennen kahdeksaa pellolla tapahtui muodonmuutos (vähänkös aikaisin täällä jo aloitettiin..). Kynnetyksihän se tuli ja sehän tarkoittaa sitä, että jos oikein hyvin käy, kohta pääsee kohopenkkejä värkkäilemään. Tietysti ennen sitä tuo on muokattava vielä. Kotihollannikas aloitteli puutarhajyrsimen työkuntoon laittoa. Aloitteli joo, kävi hakemassa bensaa ja väärää sellaista. Ei oikein tuo ysivitonen käy pienkoneisiin. Eikä meinannut uskoa millään, että sitä ei voi käyttää.

Tänne odotellaan sateita, saas nähdä ehtiikö pellolle tuon enempää tänään tapahtua ennen kuin alkaa satamaan.

Kaivon tyhjennys osa 2 on parhaillaan menossa. Se pitäisi vielä ainakin pariin otteeseen tyhjentää. Aikaa siihen menee, välillä kun  täytyy sitten odottaa, että se täyttyy uudesta vedestä.

Vanhassa kasvilaatikossa, siinä jota perkaan pikkuhiljaa rikkaruohoista, on muutama ylivuotinen kasvaja.

Viime vuoden kevätsipulit eivät suostuneet kasvamaan viittä senttiä isommiksi. Joten sinne ne sitten aikanaaan hukkuivat rikkaruohoihin. Vaan kappas kehveliä, ovat ottaneet nyt kevään kunniaksi oikein kunnon kasvuspurtin. Jee - meillä on sipulia jo =) .

Paiskasin viime keväänä laatikkoon myös yhden piparmintun. Sekin on selvinnyt talvesta ja tekee mahdottoman isoa reviirivaltausta parasta aikaa.

Siellä se kasvaa sulassa sovussa rikkaruohojen kanssa. Ja sitä on paljon.

Ja sitten seuraa päivän arvoitus: Mikä mahtaa olla tämä taimikasvusto…

Tyhjentelin melko aikaisin keväällä kasvihuoneeseen jääneiden taimipurkkien mullat isoon paljuun. Tuossa se palju on sitten asustanut kasvihuoneen seinustalla tuulessa ja tuiskussa. Kaadoin sinne myös sellaisten purkkien mullat, joihin olin viime vuonna siemeniä kylvänyt. Muutama purkki tuonne oli jäänyt sellaisia, jotka eivät koskaan itäneet. No nyt on joku niistä ottanut ja itänyt ja oikein kunnolla. Eikä mulla ole harmainta hajuakaan kuka/mikä on kyseessä. Lanttu tai kyssäkaali… tai joku.. en tota tiiä. Pitänee noista muutama ihan mielenkiinnon vuoksi koulia omaan ruukkuun kavamaan kunnolla, jotta tämäkin arvoitus sitten joskus ratkeaisi.

Ei vaan tarttis varmaan mennä uutta aitaa värkkäämään, tuli nimittäin haettua taas autokuormallinen niitä kestopuisia Pirkkoja puutavaraliikkeestä - hintaan nolla euroa.

Hiiriä siellä ja hiiriä täällä, joka puolella hiiriä…

Tänään on tyhjennetty kaivoa.
Tyhjennetty epätoivon vimmalla monta tuntia ja monta kertaa.

Tuosta pihakaivosta olen ottanut veden kasvihuoneen ja kasvimaan kasteluun. Juoma- ja käyttövesi tänne tulee putkea pitkin kaupungin toimesta. Onneksi tulee , oli meinaan viisi hiirenraatoa kaivossa. VIISI! Ja oli muuten melkoinen puhdistusoperaatio, en ihan heti moista halua uudelleen tehdä.

Kloorilla desinfioitiin ja nyt odotellaan huomiseen ja sitten tyhjennellään kaivo taas. Ainakin muutamaan kertaan. Niin kauan tyhjennellään, ettei kloori isommin tuoksahda. Sitten luulisi olevan veden jo käyttökunnossa. Ja näillä helteillähän sitä vettä tarvittaisiin, puhdasta sellaista mieluusti. Ei oikein mieli tee vihanneksia  hiirenraatovedellä kastella….

Kasvihuone on melkein siivottu. Kolme hiiren/myyrän pesää sielläkin oli. Tuhojaan olivat pahalaiset tehneet melkoisesti. Kasvihuoneeseen talveksi unohtuneet siemenpussit oli tuhottu järjestelmällisesti, vähän sitä sun tätä oli jyrsitty ja joka paikkaan oli papanoita jätetty. Oli melkoinen aromi kasvihuoneessakin, mutta ei se sentään vetänyt vertoja tuolle sulotuoksuiselle kaivolle. Mutta puhdasta on sielläkin nyt, viimeinkin.

Kaksi kasvilaatikkoa on jo istutettu täyteen - Hopeasipuleita, valkosipuleita ja purjoa.  Kolmas laatikko on vielä vaiheessa - siitä on poistettu kuutiokaupalla juolavehnän juuria. Seuraavaksi sieltä pitäisi pelastaa talvehtinut piparminttu. Siirrän sitä vähän sinne sun tänne tuonne pihapiiriin, se leviää kuin tauti, mutta mieluummin täällä sitä katsoo kun noita rikkaruohoja.

Huomenna kynnetään pelto, sitten pääsee jo penkkejä värkkäämään ja maissilapsosia istuttelemaan. Niitä on tänä vuonna tuolla tulossa sellaiset satakolmekymmentä :).  Eipä täällä sen kummempia… hirveesti olisi vaan hommia, onneksi viikon päästä alkaa kesäloma, kun koulut loppuu, sitten ehtii enemmän paneutua tuohon kasvimaan kunnostukseenkin.

Kevättä…

Vaikka kevät tulla tupsahtikin aikaisin, täällä ei tapahdu mitään, ei ainakaan puutarhassa. Taimikasvatus on hyvällä mallilla, tomaatintaimia on kasvamassa melkoinen määrä. Vähän liikaakin niitä taas tuli laitettua, onneksi tuttavilta on tullut tilauksia, eli parikymmentä saan sijoitettua uusiin koteihin. Loput varmaan sitten aikanaan istuttelen tuonne kasvimaalle. Muitakin taimia on joka ikkunalla ja totta kai laji- ja kappalemäärät ovat aivan liian isoja. En ikinä osaa olla laittamatta liikaa kasvamaan.

Ulkosalla ei vielä ole pystynyt tekemään yhtään mitään. Odottelen vaan sitä aikaa, milloin kasvimaalle pääsee tositoimiin. Vielä on ollut aivan liian kylmää ja märkää, luntakin on tuprutellut aina silloin tällöin.  Pelto onneksi on kohtuullisen kuiva, sen varmaan pystyy tänä vuonna muokkaamaan kohtuullisen aikaisin.

Aikani kuluksi täällä olen seuraillut pihapiiriin pöllähtäneitä paluumuuttajia. Kaikki vanhat tutut ovat tulleet, osa isompina parvina, osa pariskuntina. Tuossa ruokintapaikalla on pyörinyt valtava parvi järripeippoja, useampi sata niitä siinä on päivittäin käynyt. Rastaat ja punarinnat ovat palanneet myös. Västäräkkejä on tänä vuonna näkynyt vähemmän kuin aikaisemmin, mutta muutama niitäkin tuossa pyörii.

Täällähän pihapiirin lintuihin kuuluvat myös nuo vesieläjät. Isokoskelot, telkät, sinisorsat ja haapanat ovat edellisvuosien tapaan asettuneet tuohon laiturin läheisyyteen. Muutama joutsenkin tuossa aina silloin tällöin piipahtaa. Eilen näin ensimmäisen kirjosieppokoiraan.

Toissapäivänä mietin, että en ole vuosikausiin nähnyt hippiäisiä. Ja kuinka ollakaan, eilen sitten bongasin pesänrakennuspuuhissa yhden, ihan tuosta pihasta.

Veikkaan, että tämä vesseli tekee pesänsä tuonne vanhaan kuusikkoon, sinnehän suurin osa täällä viihtyvistä pikkulinnuista pesänsä väsää. Toivottavasti sitten aikanaan pihapiirissä näkyy poikasiakin. Niitä on kiva seurata.

Vielä odottelen tulevatko pikkusiepot tänä vuonna. Viime vuoden poikueesta yksi pyöri tuolla kasvilaatikossa vielä marraskuussa. Ei reppana älynnyt lähteä mihinkään. Pikkusieppo on kohtuullisen harvinainen, eli olisi tosi kiva, jos taas tulisivat tuonne kuusikkoon pesäänsä väsäämään.

Ensimmäinen sitten viime talven…

Se on sitten vissiin kevään merkki, kun punatulkku ilmestyy ruokintapaikalle.

Tänään aamusella vähän kuuden jälkeen ihan hätkähdin, kun huomasin, että pihamaalla hyppeli punatulkku. Näitä ei ole täällä näkynyt aikoihin, viimeksi tosiaan viime talvena.

Eipä tuossa ruokabaarissa ole muutenkaan paljon vierailijoita ollut, liekö syynä siihen sitten huono tarjonta vai liian hyvät kelit. Tiaisia siinä tänä talvena on käynyt, ei paljon muita, joten oli ihan mukava nähdä, että paikallinen punatulkkupopulaatiokin on vielä maisemissa. Tuossa kuusikossa niillä on joka vuosi ollut pesä - toivottavasti pesivät siinä tänäkin vuonna.

Havainto (kuvaton) puutarhasta tältä aamulta: Raparperi kasvaa loistavasti, vaikka muutama  viikko sitten peittyikin lumeen. Bongattu myös kolme leskenlehteä sorakasan juurelta.

Hämmentynyt jäniseläin

Puutarhassa ei vielä tähän aikaan vuodesta tapahdu mitään. Aikaa voi siis hyvin  viettää tarkkailemalla lähitienoon villejä vipeltäjiä. Eipä niitä kovin usein enää täällä pihapiirissä näe, kas kun syksyllä aidattiin melkomoinen alue. Mutta joskus niitä tänne näköjään eksyy edelleenkin.

Aamusella törmäsin hämmentyneeseen rusakkoon. Otus oli jollain ilveellä päässyt piha-aidan sisäpuolelle, eikä se sitten näköjään ihan helpolla löytänyt pois.

En sitä ensin huomannut ollenkaan, on meinaan niin mahtava suojaväri tuolla otuksella, että sulautuu todella hyvin maisemaan tähän aikaan vuodesta.

Onneksi koiruudet eivät tätä vierailijaa huomanneet, se älysi pysyä koirilta näkymättömissä.

Tiedä sitten, mistä kohti aitaa se tänne sisäpuolelle pääsi, vai tuliko jäätä pitkin tuolta järveltä. Tuossa on vielä metrin parin levyinen ohut jääkerros rannassa, joten täysin mahdollista on, että tuo on sitä kautta tänne eksynyt. Täytyy varmaan lähipäivinä käydä tarkastamassa tuo aita, ettei vaan olisi jäniseläimen mentäviä reikiä…

Nyt kun talossa on noita koiruuksia, en ihan innosta hyppele näiden jäniseläinten ilmestyessä pihapiiriin. On noilla koirilla sen verran riistaviettiä, että lähtevät ajamaan heti kun tuollaisen huomaavat. Rocky kyllä jättää ajohommat melko nopeasti ja tulla jolkottelee takaisin, mutta Ronja … Se tyttö on ollut tuolla metsissä tuntikausia jäniseläinten perässä.

... jep, täytyy sanoa, että huokaisin helpotuksesta, kun näin tämän osan herra rusakosta. Pois hyppeli hän ja hyvä niin.