Joutsenet saapuivat!

Tänä aamuna aamukahvia siemaillessani, näin niiden tulevan. En ensin tajunnut ollenkaan, mitkä linnut olivat kyseessä, kun ne kaartelivat tuolla järven eteläpäässä, sulan alueen yläpuolella. En osannut odottaa joutsenten saapuvan näin aikaisin keväällä, ollaanhan vielä maaliskuussa. Mutta tuolla ne nyt ovat. Joen suussa, joutsenpari. Kiva kun tulivat. Olinkin jo melko kyllästynyt tarkkailemaan varisparvia siellä sulan reunalla aamuisin, niitä siellä on riittänyt.

Ovat ne siellä nytkin, mutta pitävät terveellisen pitkää välimatkaa joutsenpariin. Mikä lie se juttu, mikä niitä varislintujakin aina sulan veden ääreen houkuttelee. Kuvia vaan ei oikein pääse kunnolla ottamaan, on sen verran lunta vielä - lähes metriset kinokset.

Pilvistä, vähäistä räntäsadetta ja kylvöhommia

Muutaman päivän auringonpaisteputki ja lämpöiset kevätkelit sitten loppuivat kuin seinään. Myöhään eilen illalla, kun olin viimeisen kerran ulkoiluttamassa pikkuneiti Ronjaa, oli lunta tupruttanut jo sentin verran. Tänä aamuna lunta olikin sitten jo melkoisesti enemmän. Hiljalleen tuota tupruttelee nytkin. Säätiedote lupailee +4:n asteen lämpötilaa tälle päivälle. Aika vähältä tuo tuntuu eilisen +13 jälkeen. Siis tuo +13 mitattuna auringossa.

Odottelen täällä, että alkuviikosta kylvämäni siement itäisivät. Harmittaa niin perusteelliseti, kun vaan ajattelenkin miten pieleen menee tänä vuonna taimikasvatukset. Viime vuonnahan tähän aikaan taimet olivat jo mahtavalla alulla. Tänä vuonna pitää suunnitella tarkkaan mitä alkaa kasvattamaan ja missä. Tuo tulossa oleva sairaalakeikka pääkaupukiseudulla kun sotkee tämän kevään kuviot täysin. Reilu viikko sitten ennen lähtöäni tänne nelosvyöhykkeelle, kylvin joitain lajikkeita, jotka jätin sinne perheen hoidettavaksi.

Tänne nelosvyöhykkeelle tultuani kylvin myös muutamia lajikkeita, ja piru vie, nehän joudun sitten ottamaan mukaani kun matkustan sinne sairaalaan. Tulee olemaan aikas mielenkiintoista näillä tämän vuoden taimilla. Tulevat olemaan varsinaisia matkantekijöitä, kun edes takaisin joutuvat reissaamaan. Tännehän en niitä voi jättää, kuolisivat vaan vedenpuutteeseen. Toki on ihan mahdollista, että ne matkalla saavat kylmää ja menehtyvät kaikki, mutta täytyy vaan toivoa, että se jollain opilla onnistuu. Tulee vaan olemaan älyttömän ahdasta autossa, kaksi kissahäkkiä, koira ja taimet. Plus tietysti epämääräinen kasa tavaraa, jota ilman ei voi matkustella. Noh, onneksi tuohon on vielä muutama viikko aikaa, joten ei tässä vielä pitäisi minkäänmaailman paniikkia olla.

Aloitin tänään sitten kuitenkin istutuspuuhat. Tuntui tuollainen kevyempi puuhastelu ajankohtaiselta pihan lumitöiden jälkeen. Luntahan tuolla oli vaikka muille jakaa, eikä tuo pihakaan ole pienimmästä päästä. Eli sisälle kun tultiin koiran kanssa kaivoin esiin laatikollisen viime vuotisia siemeniä ja aloitin niiden lajittelun. Tarkoituksenani oli etsiä esiin viime vuodelta jääneet munakoison ja paprikan siemenet ja laittaa ne itämään nyt hyvissä ajoin. Tosin homma hyytyi ihan alkuunsa. Ai miksikö hyytyi?

Tuo kuva kertonee syyn paremmin kuin turhat löpinät. Että tällaista täällä nelosvyöhykkeellä tänään. Mitäköhän huomenna…?

Taimikasvatus alkoi

Viime viikon lopulla aloittelin taimikasvatuksen Pääkaupunkiseudulla. Istutin muutamia eri tomaattilajikkeita ja keltaista paprikaa. Multaan pääsivät: moneymaker, roma, yellow pearshaped ja sweet 100 F1. Eilen kuulin, että tomaatit ovat jo siellä itäneet. Eli taimia pukkaa kiivaasti.

Kovin ovat vielä hentoisen näköisiä, mutta kyllä ne siitä vielä tanakoituvat.

Täällä nelosvyöhykkeellä laitoin kasvamaan eilen munakoisoja. Muutaman tomaatinsiemenkin paiskasin multaan siinä samalla. Istutin nyt ensimmäiseksi virolaisesta Seemnemaailm -verkkokaupasta tilaamani munakoison siemenet. Eli jos hyvin käy, nyt on sitten tulossa varsinainen värivalikoima munakoisoja. Kolmea eri lajikettahan tilasin sieltä, vihreää, raidallista ja kirkkaanpunaista. Saas nähdä kuinka käy. Toivottavasti kasvavat hyvin.

Tomaateista lähti kasvunalkua kokeilemaan perinnelajike Yellow Stuffer. Se on ontto tomaattilaji, joka on mahdottoman hyvä silloin, kun haluaa tehdä täytettyjä tomaatteja. Toinen uusi tuttavuus tälle vuodelle on Glacier -lajike, jonka pitäisi olla aikainen ja se myös kestää kylmää. Glacier on myös perinnelajike. Eli tällä hetkellä kuutta tomaattia olisi tulossa. Lisää istuttelen kun ehdin.

Suurimmaksi osaksi pyrin taas kasvattamaan perinnelajikkeita. Syykin on ihan selvä. Aion kerätä siemeniä jossain vaiheessa talteen. Tavoitteena olisi omavaraisuus myös siementen suhteen. Aikaahan tähän tulee kulumaan jonkin verran, ensin täytyy ottaa selville, mitkä lajit tälle tilalle ovat parhaita kasvatettavia. Viime kasvukauden kokeilut tosin osoittivat, että kaikki ne neljätoista tomaattilajiketta, joita kokeilin soveltuvat hyvin tänne, vallankin jos on niin kuuma ja hyvä kesä kuin viime kesä oli. Mutta nyt sitten etsinnässä on sellaisia lajikkeita, jotka kestävät myös vähän epäsuotuisemmassa säässä.

Tänään huomasin, että tuolla pilkottaa jo paljasta maata ulkorakennuksen vieressä. Ruohotuppaita on näkyvissä ja lumi sulaa kohisten. Kyllä se kevät sieltä tulee, hissukseen.

Puoli kuuta peipposesta…

Linnut sitten ilmestyivät takaisin pihapiiriin eilen! Ja voi että niitä oli paljon. Ilmeisesti pihassa liikkuminen ja koiruuden kanssa ulkosalla olo on häätänyt petolintupopulaation muualle ja pikkulinnut palasivat lintulaudalle. Kävin eilen vähän raivaamassa lintulaudan ympäristöä ja ripottelemassa kauroja maahan, ehkä sekin kertoi lintusille, että baari on taas auki.

Eilen siinä kävi mahdoton kuhina. Se iso keltasirkkuparvikin tuli taas käymään. Käpytikkakin kävi tutkimassa talipalloja. Kissapopulaatio sisätiloissa oli aivan ekstaasissa. Taas riitti katseltavaa puoleksi päiväksi.

Ovat nuo keltasirkut kyllä sen verran arkoja, että lentävät heti pois kun niitä lähestyy. Onnistuin kuitenkin ikuistamaan yhden yksilön. Että ihan kolmenkymmenen metrin päästä kuvasin, niinpä - talossa on kuin onkin viimeinkin KUNNON järjestelmäkamera. Ja jo oli aikakin, viimeksi olen järjestelmäkameralla kuvaillut siihen aikaan, kun kuvat kehitettiin ihan paperikuviksi. On siitä sen verran aikaa, että jos joutuisin kylmiltään pimiöön, en enää varmaan mitään osaisi tehdä. Niin, tuosta edellisestä lauseesta tarkimmat varmaan hoksaavat, että ihan sitä harrastettiin valokuvausta vuonna nakki ja muusi. Ja kuvatkin kehitettiin ihan itse. On vaan päässyt taito ruostumaan, sen huomaa. Onpa tuossa sitten uuttakin opittavaa, digijärkkäri on periaatteessa samanlainen kuin mekaaninenkin, mutta ominaisuuksia on vaikka muille jakaa. Tässä menee nyt päivät sitten opiskellessa kuvaamista ihan uudelleen. Vaan oli se kiva näpsiä kuvia tuolla pihalla, vajaassa kymmenessä minuutissa tuli otettua 63 kuvaa. Ei olisi onnistunut sillä digipokkarilla, jolla viime kesänä kuvasin.

Tänä aamuna aamukahvilla istuskellessani seurailin taas lintujen touhuja. Laudalla pyöri pari pikkuvarpuspariskuntaa viherpeippojen seurassa. Tinttejäkin oli kymmenkunta; sinitiaisia, hömötiaisia ja tietenkin talitiaisia.  Arkoja ne ovat pikkuvarpusetkin, heti kun menin vähänkin lähemmäksi, herrasväki siirtyi tuohon isohkoon pihakuuseen.

Keltasirkkuparvikin pöllähti taas paikalle.  Aikani kuluksi siinä laskeskelin kuinka monta yksilöä oli paikalla, aiemminhan parven koko on ollut 14. Piti ihan hieraista silmiä kun laskujen tulos olikin yllättäen 15 ja se viidestoista olikin ihan erinäköinen kuin muut. Ylläri! Se viidestoista oli peipponen! Eli tämä kaveri varmaan on talvehtinut täällä ja nyt sitten ilmeisesti liittynyt keltasirkkuparveen. Eli ei tässä nyt vielä vanhan sanonnan perusteella ole sitä puolta kuukautta kesään, vaikka mahdottoman mukavaa se olisikin, jos se kesä nopeammin jo tulisi. Tai tulisi nyt edes kunnon kevätkelit.

Suunnitelmissa yrttitarha

Ensi kasvukaudelle olen varannut huiman määrän yrttien siemeniä. Nyt viime päivinä olenkin haeskellut paljon tietoa erilaisista yrteistä ja niiden kasvatuksesta. Viime kesänä kasvilaatikossani oli jonkin verran eri yrttejä kokeilussa, tänä vuonna sitten olisi tarkoitus laajentaa valikoimaa ja hyödyntää eri yrttien ominaisuuksia jo kasvuvaiheessa. Monilla yrteillä sanotaan olevan suotuisa vaikutus muihin kasveihin. Voimakasaromisina kasveina ne häätävät hyönteisiä ja osalla on jopa maaperään ulottuvia vaikutuksia. Monet yrtit ovat hyviä kumppanuuskasveja toisille lajeille. Toiset taas eivät sovi kasvatettavaksi lähimaillakaan tiettyjä muita kasveja. Opiskeltavaa siis riittää.

Olen myös lueskellut viime vuoden blogikirjoituksiani, oli tosi hyvä idea pitää kasvipäiväkirjaa blogissa. En millään enää muistaisi mitä kaikkea tuli viime vuonna tehtyä ja mihin aikaan mikäkin kasvi istutettiin. Yrtit tosin kasvatin siistissä sekamelskassa kasvilaatikossani avomaalla. Kovin montaa lajia niitä ei ollut: kahta eri lajia basilikaa, timjamia, korianteria, persiljaa ja kirveliä. Samassa laatikossa sitten kasvoivat myös pavut ja pillisipulit sekä osa mangoldeista ja jokunen porkkanakin.

Tuossa kuvassa kaikki viime vuoden yrtit siis kasvavat suloisessa sekamelskassa muiden kasvien kanssa.

Tänä vuonna, jos suunnitelmat pitävät paikkansa, olisi tulossa vähän suurempi yrttiprojekti. Dokumentoin täällä nyt sitten miten yrttejä hyödynnän. Aion myös laittaa ylös tärkeimmät tiedot jokaisesta lajista seuraavaa kasvukautta varten. Toki nämä tiedot löytyisivät ihan muualtakin netistä, mutta on se niin paljon helpompaa kun ne ovat yhdessä paikassa ja omassa blogissa heti käytettävissä.

Tälle vuodelle olen jo varannut seuraavien lajien siemeniä:
Basilika
Iisoppi
Kirveli
Korianteri
Kurkkuyrtti
Kynteli
Laventeli
Meirami
Minttu, Viherminttu
Oregano
Persilja
Ryytisalvia
Sitruunamelissa
Tilli
Timjami
Vihersipuli, Pillisipuli

Valikoima saattaa vielä laajentua, mikäli sopivia siemenpusseja tulee vastaan.

Aion istuttaa enemmän kumppanuuskasveja vierekkäin nyt tulevana kasvukautena. Tiettyjen kasvilajikkeiden sijoittaminen naapureiksi, saattaa vähentää tuholaisvahinkoja. Kumppanuuskasvien käyttöhän on tunnettu jo vuosisatoja sitten, eli mikään uusi juttu tämä ei ole. Voimakkaasti tuoksuvat yrtit ja esimerkiksi samettikukat sekä sipulit torjuvat tuhohyönteisiä. On sanomattakin selvää, että tällaisia ominaisuuksia hyödyntäessä, sadon määrä ja laatu voi parantua.

Viime kasvukautena ainoa tietoisesti käyttämäni kumppanuuskasvi oli samettiruusu. Tomaatit suorastaan rakastavat samettiruusuja. Ne tomaattiyksilöt, jotka olivat saaneet seurakseen samettiruusun, tuottivat enemmän. No, täytyy myöntää, ettei tuota nyt ole tieteellisesti todistettu, eli mutu-tuntumalla mennään, mutta aiheesta on kyllä kirjoitettu paljonkin, on siinä siis jotain perää.

Kirjoittelen sitten tässä tulevaisuudessa jokaisesta yrtistä pienen artikkelin, tulevaa käyttöä ajatellen.

Minne ovat linnut kadonneet?

Lämmitysrumbaan ja auton purkamiseen kului tunti jos toinenkin, joten mitään muuta ihmeellistä ei sitten eilen ehditty tehdä. Tänä aamuna aloittelin ihmettelemällä lintulaudan tilannetta.

Täällä on yleensä talvisaikaan ollut aivan mahdottomasti lintuja lintulaudalla. Eri lajeja on käynyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti pitkälti toistakymmentä lajia. Yksilömäärä on pyörinyt siinä viidenkymmenen hujakoilla kerrallaan, eli vipinää on riittänyt. Tämä tietysti on tarkoittanut sitä, että linnunruokaa on kulunut uskomattoman paljon joka talvi.

Tänä talvena auringonkukansiemeniä on mennyt vasta kaksi säkillistä, viime talvena niitä meni kaiken kaikkiaan viisi. Eli jotain on pielessä, kävijöitä vaan yksinkertaisesti ei ole. Tuossa aamusella bongasin yhden keltasirkun. Mitä ihmettä, yksi ainoa keltasirkku? Muutama viikko sitten niitä kävi tuossa neljäntoista yksilön parvi ihan joka päivä. Pari muutakin aamuvirkkua oli liikkeellä, sinitiainen ja talitiainen. Aloin jo huolestua, missä ihmeessä ne linnut oikein ovat…

Kävin sitten kurkkaamassa tarvitseeko lauta täydennystä ja niinpä niin, onhan sille kävijäkadolle ihan selkeä syy.

Lintulaudan ympäristössä oli ainakin viisi paikkaa, jossa saattoi nähdä todisteita vierailijasta, joka ilmeisesti aiheuttaa pikkulintukadon.

En tuota siipien väliä mittaamaan käynyt, mutta kohtalaisen isosta otuksesta on kyse. Petolinnusta siis, lumella oli selkeitä kohtia, joissa saalis on napattu. Ronja pahalainen vaan oli yhtä kiinnostunut menneistä tapahtumista kuin minäkin, ja totta kai mennä paukutti suoraan jälkien päälle nuuskimaan ja tutkimaan. Ehdin sentään yhden kuvan ottaa ennen kuin se otti ja sotki kaikki jäljet.

On täällä kävijöitä jäljistä päätellen ollut muitakin. Tuolta järven jäältä on tallustellut kettu tuohon pihaan. Niin, nekin jäljet tuo koiruus sotki heti kun vainun niistä sai. Onneksi sentään totteli kieltoa, oli jo menossa puolivälissä takapihaa järvelle päin, nenä maassa jälkeä seuraamassa, kun älysin huomauttaa neidille, että eipä mennä jäälle. Tuo jää kun ei tuolla pitemmällä enää kanna - virtapaikkoja sen verran runsaasti.

Lintulaudan lähistöllä on käynyt myös lumikkoja. Lumikon jäljet opin tunnistamaan jo aikamoisen pienenä. Takavuosina niitä vilisi täällä ihan mahdottomasti ja niitä näki melko usein pomppimassa pitkin peltoa. Enää niitä en ole nähnyt, jälkiä kyllä. Ihan kiva nähdä, että niitä vielä on täällä edes yksi.

Ilveskin on taas käynyt tuossa pihapiirissä kääntymässä. Jokin aika sitten oli tuolla muutaman kilometrin päässä ammuttu yksi, mutta ilmeisesti tämä tyyppi joka meillä käy voi hyvin ja saalistaa alueella edelleen.

Tässä tätä kirjoittaessa on mukava seurata ikkunasta, tuossa kymmenisen metrin päässä touhuaa käpytikka. Ja äsken kävi sinitiaispariskunta katsastamassa tuon männyssä olevan linnunpöntön. Nyt siinä pöntön suulla pörrää yksinäinen talitiainen, joten kyllä täällä niitä lintuja sittenkin on vielä, ainakin muutama.

Lumisadetta ykkösvyöhykkeellä ja aurinkoista nollakeliä nelosvyöhykkeellä

Meikäläisen reissu Pääkaupunkiseudulle kesti parisen viikkoa ja rapiat. Matkan aikana tuli vierailtua paikallisessa sairaalassa kahteenkin otteeseen. Olin varautunut siihen, että mahdollisesti joudun viipymään pitempäänkin, mutta jostain kumman syystä asiat sujuivat melkoisen vauhdikkaasti. Maanantaina siis kävin sairaalan polilla lääkäriä jututtamassa. Varasivat heti ajan kiireellisenä ultraäänikuvaukseen, eli keskiviikkona jo sitten piti mennä takaisin tutkittavaksi ja hutkittavaksi. Sitten odoteltiin viikko, että lääkäritäti soitti ja kertoi kuvausten tulokset. Sitten soitosta kului kolme päivää ja postiluukusta tipahti kirje, jossa olikin sitten jo leikkausaika. Että semmosta kiirettä piti.

Heti kun kelit antoivat myöten - en millään halunnut lähteä räntäsateeseen ajelemaan - lähdettiin sitten matkaamaan kissojen ja koiran kanssa takaisin tänne nelosvyöhykkeelle.

Ajokeli oli vallan mainio, tiet olivat sulat ja jopa suurimmaksi osaksi kuivatkin.

Nelosvyöhykkeellä sitten odotti miellyttävä auringonpaiste.

Edellisen pääkaupunkireissun jälkeen jo huomasin, että nuo eläimet ovat varsin tyytyväisiä paikanvaihdokseen, ja niin ne olivat nytkin.

Gizmo suorastaan hykertelee aina kun tänne pääsee. Kaikenmaailman konnankoukut pitää tehdä heti ja reviiri merkitä puskemalla. Sitten voikin jo istahtaa hetkeksi tarkkailemaan talon touhuja.

Ronja kaivaa aina ensin kätköistään lelunsa ja puoliksi pureskellut puruluunsa.

Hetken aikaa hössötettyään Ronja-neitikin rauhoittui lempipaikalleen ihmettelemään maailman menoa.

Siinä vaiheessa kun eläimet rauhoittuvat, kuka mihinkin alkoi meikäläisellä lämmitysrumba. Kun en ole paikalla täällä, pidän talossa vain peruslämmön. Lämpötila täällä sisällä oli +8 astetta, kun tultiin. Ihan siedettävä lämpötila, mutta asumiseen ehkä hiukkasen liian pieni. Onneksi on puita liiterillinen, kyllä niitä kelpaa poltella. Ainoa haittapuoli tietysti on se, että ihan kuumaksi ei uunia voi lämmittää, jos se on ollut viikkotolkulla kylmänä. Eli hiljaa hyvä tulee, tässäkin tapauksessa.

Lämpötiloissa eroja...

Tuossa jokunen päivä sitten ihmettelin sitä, miksi virallisten lämpötilojen ja meikäläisen kotimittarien erot ovat mitä ovat. Tänään sitten löytyi sillekin selitystä. Artikkelissa: "Lämpömittarisi voi olla valepukki" Ilmatieteen laitoksen Tutkimuspäällikkö Heikki Nevalaisen kertoo, että kuluttajille myytävissä mittareissa lämpötilaheitot voivat olla kaksikin astetta. Myös siitä, mihin mittari tulee sijoittaa, on juttua.

Noh, omat lämpömittarini on sijoitettu melko lailla ohjeistuksien mukaan. Pohjoisseinällä on yksi - melkein kahden metrin korkeudella maasta. Sitten on tuolla pihapiirissä muutama muukin mittari, ihan vaan varmistelemassa.

Toki Nevalainen toteaa myös, että suuria lämpötilaeroja voi selittää näin talviaikaan myös maaston vaihtelevuudella. Kylmä ilma kun tuppaa painumaan alemmaksi, joten alavalla maalla on kylmempää. Samoin vesistön sijainti saattaa vaikuttaa lämpötilaeroihin, jotka voivat siis olla suuriakin melko pienellä matkalla.

Noniin, ihan kuin olisivat vastanneet toiveeseeni, mietiskelinhän noin viikko siten, että olisi kiva tietää mistä nuo lämpötilaerot ihan oikeasti johtuvat. No nyt tiedetään, kiva :)

Jos eilen oli pakkasta, niin tänään sitä vasta onkin ja huomenna kai enemmän…

Heräilin eilen aamulla tapojeni vastaisesti vasta sitten, kun aurinko oli jo sen verran korkealla, että ulkosalla oli jo lähes valoisaa. Pikainen vilkaisu ulkolämpömittariin sai meikäläisen viipottamaan parempien silmälasien hakuun kiiruusti. En siis uskonut silmiäni. Okei, uusi yritys vahvemmilla laseilla, ja piru vie tottahan se oli -37 astetta. Oli sen verran kylmää, että koiruus sai luvan mennä aamutarpeilleen ihan itsekseen. Eikä tuo siellä kauaa viipynytkään, tuli takaisin sisälle kuin rasvattu salama.

Koiraneitikin steppaili ulkosalla siihen malliin, että oli AIVAN liian kylmä - vähän tuo tärisikin sisälle tullessaan. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin heti aamusta kaavojen piirtämisvaihde päälle ja ompelukone esiin. Jossain kohtaa mittaukset menivät hieman pieleen, mutta kyllä siitä käyttökelpoinen tuli.

Vähän täytyy hienosäätää ja korjata jossain vaiheessa, mutta kyllä se tuollakin pärjää. Kunnon fleece on pakkasilla poikaa - koirallakin.

Tänään onkin sitten ohjelmassa siivousta, ulkolämpömittarikin näyttää nyt jo melko inhimillisiä lukemia eiliseen verrattuna, ei siellä ole kuin -33. Autoakin voisi vähän koittaa tänään käynnistellä ja pakata. Kohtapuoleen sitä joutuu rynnistämään pikavisiitille sinne Pääkaupunkiseudulle ja sairaalaan. En tykkää.

Pakkasta!

Täällä nelosvyöhykkeellä on kärvistelty pikkupakkasissa jo noin viikon verran. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että valtakunnalliset sääennusteet kertovat täällä pakkasta olevan noin 5-10 astetta vähemmän kuin todellisuudessa on. Tänä aamuna tosin virallinen ennuste kertoo pakkasta olevan -30. Vaan meidän mittari on kyllä eri mieltä. Kuvaa en tajunnut ottaa seitsemältä aamulla - silloin se näytti vieläkin isompaa lukemaa

Paikalliset erot siis ainakin tässä osassa Suomea voivat olla joskus melkoisen suuret. Tuolla virallisella mittausasemalla kun tuntuu aina olevan vähemmän asteita kuin mitä meikäläisen lämpömittarit näyttävät.

Tämä sama ilmiö toistuu kesällä toisinpäin. Eli jos sääennuste kertoo, että odotettavissa on +25, meillä mittari näyttää varmasti vähintäänkin kolmekymmentä. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tämä oikeastaan johtuu.

Tänä aamuna tosin sen, että pakkasta oli aikalailla, pystyi aavistamaan koiran käytöksestä. Pikkuneiti Ronja nimittäin steppasi sen verran hartaasti, että oli selvääkin selvempi se, että tassut jäätyivät. Steppiaskeleita koiruudelta alkaa löytymään aina kun pakkanen on -30 asteen pahemmalla puolella.

Kaiken tämän pakkasen ja hurrrjan talven keskellä tulee viihdyttyä sisätiloissa kohtuullisen hyvin. Jotain pientä on tullut askarreltuakin: koiruudelle juoksuhousuja.

Tein näitä vähän eri periaatteella kuin mitä nuo kaupasta saatavat vastaavantyyppiset ovat. Nämä ovat kunnon kestovaippatyyliin kosteussululla ja imuosalla tehtyjä koiran kestovaippoja. Pesu onnistuu neljässäkymmenessä asteessa ja kolmet tai neljät housut riittää ihan hyvin.  Ei tarvitse pelleillä pikkuhousunsuojien sun muiden kanssa.

Karu totuushan on, että suurin osa koirista sen pikkuhousunsuojan pistelee poskeensa jossain vaiheessa. Ei tee hyvää ruoansulatukselle, ei. Ensin sitä tietysti ajattelee, että ostaa yhden parin housuja juoksun ajaksi ja pärjää halvoilla pikkuhousunsuojilla. No, ei varmasti tule halvaksi, jos se pikkuhousunsuoja aiheuttaa suolitukoksen tms. Ihan turvallisuussyistä nyt sitten päädyin tekemään ihan kestovaippatyyliin nartun suojahousut. Ja näitähän sitten tulee tehtyä muillekin, ihan tilauksesta ja mittojen mukaan. Seuraavaksi sitten tehtailen tossuja tuolle kylmävarpaalle - loppunee steppailut siihen…

Paikallisessa halpakaupassa nelosvyöhykkeellä

Tuli tuossa viime viikolla pariinkin otteeseen piipahdettua paikallisessa halpiskaupassa. Sielläkin oli jo telineellinen siemeniä myynnissä.

Totta kai siinä sitten piti valikoimaan tutustua. Kiroilin siinä aikani hiljaa itsekseni. Näyttäisi olevan niin, että vaihtavat valikoiman vuosittain. Nyt ei ollut enää tarjolla samoja yrtinsiemeniä kuin viime vuonna. Oikeastaan valikoimassa oli tilli ja basilika - siinä ne melkein sitten olivatkin.

Vaikka valikoima ei päätä huimannut, pitihän se arvata - en minä ostamatta pois päässyt. Eli tällä kertaa tuli hankittua pinaattia, avomaan kurkkua, papuja, herneitä, keltaisia porkkannoita ja joitain yrttejäkin.

Hinta oli ihan kohtuullinen per pussi: 65 senttiä on mielestäni erittäin osuva hinta. Näitä Suvipiha siemeniä minulla oli muutama pussillinen viime kasvukaudellakin, jotain salaatteja ja yrttejä. Ihan hyvin lähtivät itämään ja satokin oli ihan kohtuullinen, joten lisää piti saada. Vielä tällä paikkakunnalla on pari kauppaa, joiden valikoimiin varmaan kannattaa mennä tutustumaan. Mutta se saa kyllä nyt odottaa jonkin aikaa, eihän tässä vielä ole kiire mihinkään. Kunhan nyt vielä jostain niitä kultajuurikkaan siemeniä löytäisi. Sitten alkaisikin jo olla kaikki tarpeellinen hankittuna

Kotimaasta hankittua - shopaholic vauhdissa =)

Muutama viikko sitten käväisin pääkaupunkiseudulla Plantagenissa. Siellä oli jo siistissä rivissä siementelineitä odottamassa ostoryntäystä, joka mitä ilmeisimmin tapahtuu joskus helmi-maalis-huhtikuussa. Tutkailin tarjontaa jonkin aikaa ja tulin siihen tulokseen, että jotain pientä voisi hankkia. Parit kurpitsansiemenpussit ja papuja - siellä kun oli tarjouskin ota 5 maksa 4. Jotain kevätsipulilajikkeita, talvikurpitsaa ja jäävuorisalaattia päätyi ostoskoriin myös. Plantagenin hintataso on aika hurja siementen osalta. Nelisen euroa siemenpussista, on liikaa. Samaa tavaraa kun saa postikuluineen vähintäänkin puolet halvemmalla, jos tilaa ulkomailta. Mutta on siinä oma viehätyksensä kun niitä telineitä penkoo ja tutkii ihan paikanpäällä, eli joskus siis tulee sitäkin harrastettua, ihan huvin vuoksi.

Seuraavaksi ostosreissulla eksyin Jumbon Citymarkettiin. Ihan ruokaostoksille. Ja mitä ihmettä sieltä sitten löytyikään. Siemenpussiteline, jossa hintana oli 10 senttiä/pussi. Mitä ihm….? No, edellisvuoden siemeniä tietysti, mutta voi sitä riemua kun pusseja tutkittuani tulin siihen tulokseen, että suurimmassa osassa viimeinen käyttövuosi on joko 2012 tai 2013. Jippii! Arvata saattaa, että pusseja lähti kaupasta mukaan - monta!  Lähinnä porkkanaa, lanttua, punajuuria ja mahtava määrä yrttejä: Salviaa, meiramia, oreganoa, timjamia… Valikoimaa ei paljon ollut, mutta ihan riittävästi saamaan aikaan mahtavan  shoppailufiiliksen: ”pari pussia tuota.. ja pari-kolme noita ja… ja.. ja…”. Se oli kivaa =) .

Yrttejä tuli mukaan sitten muutama pussillinen. Nämähän sitten menevät asustelemaan uuteen kasvilaatikkoon kasvimaan reunalle, heti kun laatikko saadaan kasatuksi.

Samoin mukaan lähti muutama pussi erilaisia lajikkeita porkkanaa, lanttua ja punajuurta.

Parin päivän kuluttua ostamiani pusseja ihmetellessäni, tulin siihen tulokseen, että jos siemenillä käyttöaikaa on vuoteen 2013, voisin ihan muutaman pussin vielä ostaa varastoon. 10 senttiä kun ei ole hinta eikä mikään. Olisihan se pitänyt arvata, ei siellä kaupassa mitään siementelinettä enää ollut. Pahuksen pahus. Mitä tästä opin? Opin sen, että vaikka isäntä nalkuttaisi kuinka, pitää ostaa kuitenkin, jos itsestä siltä tuntuu…

Inventoin vielä tuolla yläkerrassa laatikollisen viime vuodelta ylijääneitä siemeniä. On siellä vielä kaikkea kivaa, jota voi kokeilla. Ehkä kuitenkin jotain yrttejä joudun vielä ostamaan, yrttipusseja kun ei ollut laatikossa yhtään. On minulla hämärä muistikuva siitä, että yrttipusseja sisältävä laatikko saattoi jäädä kasvihuoneeseen syksyllä. Sen näkee sitten, kun lumet sulavat ja kasvihuoneeseen pääsee sisälle. On nimittäin metrinen kinos tuossa kasvarin oven edessä, on ihan turha kuvitellakaan, että sinne jollain opilla sisään pääsisi.

Eli taas on siemenpusseja vaikka muille jakaa. Mutta eipä tuo haittaa - on tuossa tuota maatakin sen verran, että ihan takuulla koko kasvimaalle ei vieläkään riitä kasvatettavaa. Saas nähdä sitten keväämmällä kuin käy :) .

Siemenet kannattaa ostaa - ulkomailta… ?

Tilasin viime vuoden lopussa siemeniä sekä Virosta että Brittein saarilta. Ensimmäinen yritykseni tilata sitruunakurkun siemeniä Heirloom Tomatoes -nimisestä kaupasta päättyi kummallisesti, pulju palautti rahani ja sain meilin, että postimaksun puuttuessa eivät toimita tilausta. Noh, ensinnäkään ei se niiden verkkokauppa edes antanut mahdollisuutta postimaksun maksamiseen, eli eipä ollut meikäläisen vika. Ja satavarmasti puljun sivuilla luki kissankokoisin kirjaimin, ”toimitamme koko EU:n alueelle”. Koko rumba otti päähän, mutta löysin kuitenkin toisen kaupan, Chiltern Seeds, jossa oli samoja siemeniä ja vieläpä paljon halvemmalla hinnalla. Tilasin sitten niitä muutaman pussin.

Mitä näille tilauksille sitten jatkossa tapahtui… aika vekkuli juttu - molemmat kaupat sitten toimittivat tilatut tavarat ja vieläpä kohtuullisessa ajassa. Eipä kysellyt Heirloom Tomatoes Ltd sen postimaksunkaan perään enää. Että semmoista.

Heirloom Tomaotes Ltd, siis toimitti ne siemenpussit. Aika jännän näköisiä pussukoita. Kotitekoisen näköisiä.

Kallishan tuo kauppa myös oli, mutta silloin tilatessani en ollut löytänyt noita sitruunakurkun siemeniä muualta. Mutta tuo sotku kyllä aiheutti sen, etten tuolta Heirloom Tomatoes - kaupasta enää osta. Tuli sitten sitruunakurkun siemeniä ensi kasvukaudelle vähän liikaakin, vaan eipä tuo haittaa ainahan niitä voi käyttää vielä seuraavanakin vuonna.
 
Chiltern Seeds Ltd sen sijaan toimitti melko kohtuullisella toimitusajalla tilatut siemenet ja vieläpä kohtuuhintaan, verrattuna tuohon toiseen firmaan.
 

Edellisen tilauksen saatuani, kuvittelin, ettei tuon enempää kotitekoisen näköisiä siemenpusseja olekaan, vaan kuinka ollakaan - Chiltern Seeds vei voiton todella pelkistetyillä pussukoillaan.

Niin tilasinhan vielä vanhasta ja hyväksi havaitusta Thompson & Morgan -nettikaupasta joitain siemeniä myös. Sielläkin oli tarjouksia, eli en voinut vastustaa kiusausta. Tuli hankittua erittäin kylmäkestävää tomaattilajikettakin: Subartic, aikainen lajike, joka kasvaa hieman huonommissakin olosuhteissa. Nähtäväksi jää, miten käy täällä. Thompson & Morgan on toimiva kauppa. Ehkä vähän turhan hinnakas meikäläisen makuun, mutta heillä ainakin takuuvarmat toimitukset, joten ainakin tätä kauppaa voin omakohtaisten kokemusten perusteella suositella. Tuolta kun olen useammankin kerran jo tavaraa tilannut. Nyt varmaan vuodenvaihde vaikutti toimitusaikaan, kesti hieman pitempään kuin normaalisti, vaan eipä tuo minua haittaa, kasvukauden alkuunhan on aikaa vielä vaikka kuinka.

Tuli sieltä tilattua kaikkea mukavaa - osa pusseista kun oli 99p tarjouksessa.

Samoihin aikoihin tilaisin mukavan määrän kaikkea kivaa myös virolaisesta Seemnemaailm verkkokaupasta. Seemnemaailm on mielenkiintoinen tuttavuus. Hinnat kaupassa ovat mielestäni erittäin edulliset, tietysti pitää ottaa huomioon se, että heidän siemenpusseissaan on melko vähän siemeniä. Eli jos haluaa olla varma lopputuloksesta, kannattaa ostaa pari pussia heti saman tien. Vaikka siementen määrä ei päätä huimaa, tulee silti edullisemmaksi, kun tilaa tuolta Vironmaalta - siinäkin tapauksessa, jos ostaa pari pussia samaa lajiketta kerrallaan. Toimitusaika oli ihan kohtuullinen, mikä oli aika iloinen yllätys.

Aion jatkossakin tilata siemeniä suoraan verkkokaupoista, ei sen kummempia huonoja kokemuksia, tavarat ovat tulleet perille jopa sellaiset, joiden ei pitänyt tulla.

Ja lunta piisaa …

Parin kuukauden mittaisen Pääkaupunkiseutukeikan jälkeen sitä ollaan sitten maalla taas. Köröteltiin kahden auton letkassa viikko sitten sunnuntaina tänne nelosvyöhykkeelle. Matkaa tehtiin pitkään ja hartaasti, keli kun oli mitä oli. Molemmat autot oli pakattu tupaten täyteen tavaraa. Tällä kertaa rahdattiin enimmäkseen kaikenmaailman ompelutarvikkeita ja kankaita sun muita tänne maaseudulle, koska täällä on enemmän tilaa tehdä varastossa olleista kankaista jo vihdoin ja viimein jotain käyttökelpoista - aloittelin koiravaatetus linjalla jo... Tuossa ulkorakennuksessa on joskus 80-luvulla remontoitu entisestä navetasta talviasuttava huone, johon nyt lähitulevaisuudessa aion tehdä itselleni työhuoneen. Kunhan kevät tulee ja kelit antavat myöten tehdään pikkusen pintaremonttia ja sen jälkeen siitä tuleekin mitä mahtavin työtila/vierashuone.

Ihan kivan näköisiä mantteleita ja loimia sitä saakin aikaiseksi, vaikka on toistakymmentä vuotta siitä kun olen viimeksi ompelukoneeseen koskenut.



Kyllä sitä koiruuden kelpaa - lämpöisessä loimessa, ja vedenpitäväkin tuo on - eli ei ihan heti haise märkä koira sisällä =) .

Täällä perillä odottikin sitten reilut lumikinokset. Maisema on ihan nätti, tänä vuonna auraaja on vihdoinkin tajunnut, että tuota nurmikkoaluetta ei tarvitse aurata. Aikaisempina vuosina tuo on tupannut aurailemaan tuosta pihasta hiekat ja sorat tuonne nurmikentälle. Seurauksena siitä onkin sitten ollut useamman hiekkakuution haravointi pois nurmikolta joka hemmetin vuosi. Onneksi on nyt vihdoin mennyt perille, tuo aurausalue

Lunta siis piisaa - lumikasat olivat mahtavan kokoiset pihapiirissä jo reilu viikko sitten.

Voi sitä riemua kun tuotiin kissat sisälle. Heti kuljetushäkistä päästyään molemmat alkoivat merkata reviiriään ja puskivat kaiken mahdollisen minkä ohi kulkivat. Siinä sitten puskettiin ovenpielet, hellat, tuolit - ihan kaikki. Oli se kivaa katseltavaa, kun molemmat mennä viipottivat häntä pystyssä onnellisen näköisinä ympäriinsä. Avasin sitten hetken päästä yläkerran oven, sinne ne mennä viipottivat molemmat ja vauhdilla. Sitten tuotiin jo koirakin sisään ja ihan samanlainen reaktio kuin kissoilla. Mennä viipotti ympäriinsä häntä heiluen ja nuuski kaikki mahdolliset paikat. Kaivoi jostain kätköistään puruluunsa ja asettui omalle petilleen syvään huokaisten sitä järsimään. Vähän siihen malliin nuo elukat reagoivat, kuin olisivat kotiinsa tulleet. Kissojen osalta sikäli mielenkiintoista, että molemmat ovat asustaneet suurimman osan elämästään siellä pääkaupunkiseudulla. Mitä nyt viime kesänä ja syksynä sen puoli vuotta täällä yhtä mittaa. Koira tosin tuli tänne suoraan syntymäkodistaan, joten sen reaktion kyllä ymmärtää paremmin, tätähän se varsinaisena kotinaan pitää. Täällä sitä nyt sitten ollaan siihen asti, kun täytyy taas pääkaupunkiseudulle palata sairaalassa käväisemään.

Viimeisen puolentoista viikon kuluessa tänne on satanut aika paljon lunta. Eli päivät on pääsääntöisesti kulutettu lumitöissä. Kun tuon alueen, joka traktorilta auraamatta jää pitää puhtaana - ei sitä enää sen päivän aikana muuta jaksa tehdäkään, ei ainakaan tällä kunnolla. Tuon lumen kanssa tulee vielä ongelmia, mikäli sitä vielä sataa lisää - ei mahdu uutta lumikasaa oikein enää mihinkään, ainakaan tähän pihapiiriin. Että sitten pitikin olla juuri tänä vuonna se ennätyslumivuosi. Lähes metri täällä - löysin tuossa uutisen, että tässä lähistöllä on mitattu tämän talven lumiennätys - 92 senttiä - ja voin vain todeta - on se paljon.

Siellä se on kasvimaa jossain lumikinosten alla. Tuon virallisen mittauksen jälkeen tänne on satanut varmaan viitisen senttiä lisää. Kohtapuoleen kai joutuu kapuamaan katolle tiputtamaan liiat lumet pois. Auts! Se tulee olemaan varsinainen pellehyppykoulu, jos itse sinne joudun menemään. Tässä kunnossa, hyvä kun suoraa tietä pääsee vinkumatta kävelemään.

Ohjelmassa lähipäivinä olisi siemenvarastojen inventointi. Ei sitä enää muista mitä kaikkea viime vuodesta jäi. On niitä kyllä tullut hankittua lisääkin jo, muutama satsi ulkomailta taas ja pääkaupunkiseudun Plantagenissakin tuli pistäydyttyä. Täytynee inventoida nekin, on tuo pää kuin tahkojuusto - en muista mitä kaikkea ostin.

Uutta kasvukautta odotellessa - SIEMENIÄ! nettikaupasta - tilattu!

Tässä ei vielä olla edes joulussa, mutta meikäläinen suunnittelee puutarhaa jo vallan vimmatusti.

Ensi kasvukaudella erilaiset kesäkurpitsalajikkeet ovat ehdottomasti mukana kuvioissa. Viime kesän kesäkurpitsasato oli niin mahtava, että ensi vuonna niitä tulee kasvamaan ainakin tuplamäärä viime kesään verrattuna. Virolaisen Seemnemaailman nettisivuja selatessani löysin monta kivan näköistä lajiketta ja tuli niitä muutama tilattuakin. Kesäkurpitsalajikkeista mielenkiintoisilta näyttivät raidallinen Tigrenok (0,51 euroa. 1 g siemeniä) ja pyöreä Mjachik (0,45 euroa, 1 g siemeniä). Spagettikurpitsa siemenpussikin tuli tilattua – ihan pelkästään hinnan vuoksi, 0,45 euroa pussi. Siemeniä paketissa on 12 kpl – joten hinnanero vastaaviin, täällä kotimaassa myytäviin on melkoinen.

Tuli siinä sitten vielä lisättyä ostoskoriin ihan perus-vaaleanvihreä lajikekin – Astronom (0,31 euroa, 1 g siemeniä). Talvikurpitsa Russian size XXL näytti siemenpussin kuvassa vinkeältä – yllättäen sillä oli hieman korkeampi hinta kuin noilla muilla (0,96 euroa , 5 siementä), mutta alle euron kuitenkin, joten ei muuta kuin klik - ja ostoskoriin.
 
Tosiaan viime kasvukauden sadon perusteella tulin siihen tulokseen että ensi kasvukaudella kasvatellaan kurpitsoita, kurpitsoita ja enemmän kurpitsoita: Eli viime kesän kokemuksista viisaampana, kurpitsat kun loppuivat kesken. Löysin niin mahtavia reseptejä erilaisiin leivonnaisiin ja ruokiin, että päätin tilailla reippaanlaisesti siemeniä nyt. Lähinnä tarkoituksena oli hankkia sellaisia, jotka olisivat vähän erikoisemman oloisia, kuin ne lajikkeet, mitä täällä kotimaisissa liikkeissä on ollut tarjolla. Päädyin tilaamaan Gribovskaja Zimnjaja, -lajikkeen (0,65 euroa, 2 g) siemeniä, tämä valkoinen kurpitsalajike näytti ainakin siemenpussin kuvassa melko mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Tilasin myös pari erilaista ”tuhkimo”-kurpitsaa: lajikkeet Rouge Vif D Etampes (0,58 euroa) ja Pariisi punane (0, 60 euroa). Näiden siemeniä olen katsellut muissakin nettikaupoissa melkeinpä kuolaten, mutta hinnat ovat hirvittäneet – kolme-neljä euroa siemenpussista on mielestäni hieman liikaa.

Vihreä Zoja (0,64 euroa, 3,5 g siemeniä), joka esittelytekstin mukaan erinomainen valinta silloin kun haluaa kasvattaa kurpitsan siemeniä paahdettavaksi. Halusin myös kokeilla jonkin myöhäisen lajikkeen siemeniä, joten tilasin myös pussillisen Zimnjaja Sladkaja (Winter Sweet) (0,64 euroa, 2 g) siemeniä.
 
Samalla vaivalla tuli paiskottua ostoskoriin muutama munakoisopussikin.

Yksi vihreä, yksi punainen ja yksi raidallinen lajike.

Munakoisoja aion kyllä tilailla vähän myöhemmin jenkkilästä, jos mahdollista. Seemnemaailm -kaupassa tuo valikoima ei kovin kummoinen ollut.
 
Niin - ja pitihän sitä vielä yksi kevätsipulipussikin tilailla. Ihastuin viime kesänä punaiseen Lilia spring onion lajikkeeseen, ja päätin nyt kokeilla sitten tällaista "Red Giant" lajiketta.

Tämä oli Seemnemaailm -kaupan ainoa punainen vaihtoehto.

Koko tilausprosessi sujui kohtalaisen helposti - joitain kummallisia käännöksiä kaupan sivuilla oli, niitä piti ihan miettiä pitkään ja hartaasti, mutta kaiken kaikkiaan tilaaminen meni ihan kivasti ja nopeahkosti. Tilaukselleni tuli hintaa reilut 10 euroa kaiken kaikkiaan, ja nyt täällä sitten odotellaan kuinka kauan aikaa kuluu maksusta siihen, kun siemenet ovat perillä. Olen aika optimisti, luulisin, että tämä on kohtuullisen luotettava kauppa.

Tilasin samana päivänä toisenkin satsin liikkeestä nimeltä Heirloom Tomatoes Ltd. Tämä pulju sijaitsee Brittein saarilla ja täytyy sanoa, että on vallan perienglantilaiseen tapaan tylsä yritys. Tilasin lajiketta Red Hmong Cucumber, eli punaisen kurkun siemeniä hintaan £3.00 sekä 2 pussia Crystal Lemon Cucumber -kurkun siemeniä, joiden hinta £5.00, innostuin myös tilaamaan Thessalonika Tomato -lajikkeen siemeniä hintaan £3.00. Niinpä niin. Tyyppien verkkokauppa ei toiminut kunnolla, joten koskapa verkkokauppa ei osannut minulta postimaksua veloittaa, nämä hyypiöt kylmän viileesti palauttivat maksamani 11 puntaa - kysymättä edes - haluaisinko mahdollisesti vaikkapa maksaa sen puuttuvan postimaksun jollain opilla. En varmasti uutta tilausta tee.. pitäkööt siemenensä s-tna ;).

No, eipä siinä mitään, ajattelin antaa brittien verkkokaupoille vielä yhden mahdollisuuden, jotenkin olin niin päättänyt, että niitä sitruunakurkun siemeniä on pakko saada, joten... Rynnistin sitten Chiltern Seeds ltd -verkkokauppaan ja tilasin niitä. Samalla tuli tilattua paria muutakin perinnelajiketta. Eli tulossa on, ellei mitään ihmeitä satu seuraavat siemenpussit: Cucumber 'Crystal Lemon', Melon 'Boule d'Or' or 'Golden Perfection', Aubergine 'Turkish Orange' ja Aubergine 'Applegreen'. Samalla vaivalla tuli sitten vielä napsautettua lisää koriin -nappia Pak Choi 'Canton Dwarf' -lajikkeen kohdalla. Koko satsi maksoi 11 puntaa ja rapiat. Saas nähdä tulevatko perille vai tapahtuuko jotain muuta kummallista. Niinpä - saisi se kevät tulla jo =).

Talven alkua

Pelto näyttää aika lohduttomalta lumivaipan alla. Lunta ei ole muutamaa senttiä enempää, mutta sekin on jo ihan riittävästi.

Vaikka kasvimaalla siis ei enää aikoihin ole mitään puuhailtukaan, pihamaalla ja tässä ympäristössä sattuu ja tapahtuu joka päivä ja varsinkin ilta-aikaan.

Uusia vakivieraita lintulaudalla, tai tarkemmin sanottuna lintulaudan alla on närhipariskunta. Närhet käyvät ihan joka päivä tuossa ikkunan alla tankkaamassa. On se nätti lintu, ei siitä pääse mihinkään.

Kuva nyt taas on mitä on - mutta tätä tämä on - parempaa kameraa odotellessa.

Iltaisin tuossa käykin sitten vallan eri väkeä - lintulaudan alla siis. Päivän mittaan linnut tiputtelevat siemeniä laudan alle - lähinnä heittelevät ryökäleet kauranjyvät alas - ne kun ei noille ronteille näytä vielä tässä vaiheessa talvea kelpaavan. Heikonlaisesti ne kelpaavat sydäntalvellakin, mutta laitan nyt aina kuitenkin siemensekoitusta tuohon tarjolle, kyllä niillä kauroillakin sitten syöjiä riittää. Niin tähän aikaan vuodesta kaurat kelpaavat supikoirille. Ne ovat valmistautumassa horrostamaan, ja syövät kuin viimeistä päivää ja ihan kaiken syötäväksi kelpaavan. Myöhemmin talvella yleensä sitten on ollut vierailevia keltasirkkuparvia, jotka popsivat ne laudalta tiputellut kaurat parempiin suihin.

Supikoiria tuossa on yleensä kolme kappaletta. Saattaa niitä supeja enemmänkin tässä liikkua, mutta varmuudella voin sanoa, että kolme niitä ainakin on, kolme kun tuossa olen kerralla nähnyt kauroja popsimassa. Siinä sitten aina iltakaffella istuskelen keittiön ikkunan ääressä ja vahtaan supikoiria. Lintulautahan siis on ihan ikkunan vieressä, joten näkyvyys on hieno. Pimeän aikaan ne alkavat liikkua. Sen verran tuosta ikkunasta kajastaa valoa tuohon lintulaudan ympäristöön, että laudan alla liikkuvat vierailevat tähtöset ovat kunnolla näkyvissä. Kunnon kuvia tosin en niistä ole saanut, mutta ehkä sitten jonain päivänä, kunhan saan sen paremman kameran.

Liikkuu täällä pihapiirissä muitakin otuksia. Jäljistä päätellen lajikirjo on melkoinen. Nämä alla olevassa kuvassa olevat jäljet vähän hätkähdyttivät.

Siis tuo tassunpainallus tuossa kuvassa vasemmalla ihmetyttää. Nuo huomattavasti pienemmät oikealla ovat saksanpaimenkoiran pennun, ikää neljä kuukautta.

Kokoero ei tuossa kuvassa oikein kunnolla tule esiin, jotain selvää siitä kuitenkin saa - vaikka onkin pilkkopimeällä otettu kuva. Luonnossa nuo tassunpainallukset olivat tuplasti sen kokoiset, kuin mitä tuo Ronja kävellessään saa aikaiseksi. Ronjalla jo tuo tassun koko on melko lailla samaa luokkaa kuin täysikasvuisella sakemannilla, ei siis ihan pienimmästä päästä nuo oudot jäljet. Vähän tässä mietityttää, mikä otus tuossa pihapiirissä pyörii, varsinkin kun miettii millaisen reaktion nuo jäljet tuossa koiruudessa saivat aikaan. Heti ulos mentäessä oli selvää, että ilmassa oli jokin hajujälki, ja se ei ollut koiruuden käytöksestä päätellen mikään mukava Juttu. Ei se nyt suorastaan pelännyt, mutta käyttäytyi niin varovasti, että pisti vähän meikäläistäkin miettimään. Mielenkiintoista.

Mutta se on talvi nyt - aika alkaa horrostamaan itse kunkin - kevättä odotellessa :)

Syksyä ilmassa

Tänä aamuna oli jo melkoisen mukavasti mittari miinuksen puolella. Lähes kymmenen asteen pakkaseen oli aamusta jalkauduttava - pikkukoira kun täytyy ulkoiluttaa säässä kuin säässä.

Ensimmäinen ulkoilu tapahtui jo niin aikaisin, että ei vielä paljoa eteensä nähnyt. Taivaanrannassa oli kyllä aavistus aamunkajosta, mutta ovat nämä päivät jo tähän aikaan vuodesta sen verran lyhyitä, että ei tuossa kuuden pintaan aamusella vielä valoa riitä.

Seuraava ulkoilu tapahtui sitten siinä vaiheessa, kun aurinko jo pilkisti hitusen puiden takaa. Rantaan oli majoittunut taas parvi joutsenia. Yllättävän hyvin nämä sietivät sekä koiruuden että minun läsnäoloni. Pääsin melko lähelle nappaamaan muutaman kuvan.

Pienemmät vesilinnut - mitä lie tavallisia heinäsorsia ja telkkiä sen sijaan ptkivät pakosalle pika pikaa. Näkyvät tuossa kuvassa noin about keskellä järveä.

Ronja ei isommin vesilinnuista piittaa. Joskus se kuitenkin jää tuijottelemaan niitä, vallankin silloin kun nuo joutsenet innostuvat huutelemaan. Välillä ne pitävätkin sellaista mekkalaa, että ihan hirvittää.

Muutenhan tuo pikkuneiti on sellainen väkkärä, että siitä ei juuri still-kuvia enää tahdo saada.

Joskus hyvin harvoin se kuitenkin pysähtyy hetkeksi.

Jos ei muuten, niin vähintäänkin siinä vaiheessa, kun eteen tulee jotain ennennäkemätöntä, ja sitten pitää ihmetellä pitkään ja hartaasti.

Tomaattisosetta on tullut keiteltyä litrakaupalla. Viimeiset vihreät tomaatit, jotka keräilin sisätiloihin ennen pakkasia alkavat kaikki olla jo kypsiä. Kyllä ne vallan mainiosti tomaattisosetarpeiksi kelpaavat. Ja on sitä tosiaan tehtykin.

Puutarhassa ei paljon ole pystynyt tekemään. Aamusta pitkälle iltapäivään oli kuuraa maassa, eli lehdet, joita muuten olisi voinut ehkä haravoida, olivat jäässä eli haravointi jäi haaveeksi. Perennatukia olen poistanut kukkapenkeistä, mutta siihen ne hommat sitten ovatkin jääneet. Pitäisi nyt varmaan edes nuo isommat perennat leikata. Ehkä tässä vielä tulee sellainenkin päivä ennen kuin lumi tulee, että pystyy nuo loput hommat hoitelemaan. Sitten kun tällä on hommat pulkassa onkin varmaan aika suunnistaa takaisin pääkaupunkiseudulle ainakin joksikin aikaa. Mutta se nyt jää nähtäväksi, milloin tuo tulee tapahtumaan.

Ensilumi!

Sitä sitten paukutti lunta taivahan täydeltä tuossa viime viikolla, loppuviikosta. Säätiedotus lupasi oikein kunnon lumimyräkkää, mutta taisi se sittenkin taas se paha ilma tämän maan kolkan kiertää, koska lunta tuprutteli melkolailla hissukseen täällä. Jotain viitisen senttiä sitä sitten tuli ja eilen se jo sitten suli pois. Oli sen verran paljon tuo lämpötila plussan puolella, että nopsasti se lumi sitten hävisi.

Ihan se on nätin näköistä se ensimmäinen lumi aina.

Pikkuneiti Ronja sitten näki elämänsä ensimmäiset lumikelit.

Ja kylläpä tuo pentu sitten tykkäsi. Pääsääntöisesti kai koirat tykkäävät lumesta - paitsi ne, joilla ei ole riittävää karvaverhoilua pitämään kylmää loitolla. Näin ainakin luulisin.

Vetäisi se sitten tuon järvenkin osittain jäähän. Siinä sitä oli joutsenilla ihmettelemistä. Tuossa on majaillut nyt parikymmentä joutsenta jälkikasvuineen jo muutaman viikon. Harjoittelevat ahkerasti muodostelmalentoa ja lentoon lähtöä ja laskeutumista. Vielä ei nuorisolta näytä tuo kuivalle maalle laskeutuminen onnistuvan, jänistävät ihan selvästi. Kärsivällisesti nuo vanhemmat niitä kyllä näyttävät koulivan. Varmaan kohta hommat alkavat luonnistua ja ne poistuvat takavasemmalle ja etelään.

Niitä näyttäisi kerääntyvän tuohon järvelle päivä päivältä enemmän. Enimmäkseen ne asutelevat tuolla toisella puolella järveä, siellä kun on kaislikkoakin. Toisinaan ne kyllä tulevat tuohon meidänkin rantaan. Jäähän järvestä suli samoihin aikoihin sitten samantien pois niinkuin ne lumetkin.

Lintulaudallekin on laitettu jo evästä ja kyllä siinäkin mahdoton kuhina käy. Kamala määrä tiaisia: tali-, sini-, hömö- ja kuusitiaisia on pilvin pimein. Viherpeippoja ja peippoja, yksi mustarastasnaaras ja pari pikkuvarpusparveakin siinä käy jo. Puhumattakaan sitten kolmesta supikoirasta. Joo-o supikoiria lintulautavieraina ;) tai no, ne käyvät siitä llintulaudan alta syömässä kaikki tippuneet siement yms. ja ihan joka ilta samaan aikaan. Mielenkiintoista tässä on se, että niitä on kolme tuossa kerrallaan. En vielä aikaisemmin ole kolmea supia samaan aikaan nähnytkään. Aika vesseleitä nekin ovat - eivät vähästä hätkähdä. Lintulautahan meillä sijaitsee tuossa keittiön ikkunan alla - vähän reilun metrin päässä ikkunasta. Harmi vaan, että kuvia ei niistä pysty ottamaan, on yleensä jo pilkkopimeää siihen aikaan kun ne tuohon tulevat, mitä nyt keittiön ikkunasta vähän valoa ulos heijastuu, juuri sen verran, että nämä vierailevat tähtöset ovat selvästi näkyvissä.

Puutarhahommiinkin on ehditty vähän. Kaikki sekalaiset tavarat kasvimaalta ja kasvihuoneen ympäristöstä on nyt sitten viimeinkin korjattu pois talven alta sisätiloihin. Ruukut ja ämpärit tyhjennetty mullasta ja perustettu uusi komposti metsänreunaan. Sinne raijattiin pihalta haravoidut lehdet, ylijäämätomaatit ja kiinankaalien uloimmat lehdet sekä loppu mangoldisato, joka pääsi vähän rupsahtamaan viimeisessä pakkasessa. Laittelin kamat kerroksittain ja aina väliin ämpärillisen tomaatttien jo kertaalleen käyttämää multaa. Nämä multaämpärilliset sisälsivät muutaman madonkin, ihan jokaisessa niitä näytti olevan, joten luulisi kompostin pääsevän kunnon vauhtiin heti keväällä kunhan kelit antavat myöten. Muuten täällä ei näitä syyshommia sitten ole tehtykään ja syynä siihen on pari viikkoa kestänyt pahuksen sitkeä flunssa, joka pakotti hiljentämään tahtia entisestään.

Sen verran heikohkossa kunnossa oltiin, että tilattiin ihan eläinlääkäri kotio - rokottamaan koko eläinpopulaatio kerralla. Koira kun piti ensimmäisen kerran rokottaa - suositusten mukaanhan ne rokotetaan kahdentoista viikon iässä. Ja helpompaa se on yhden ihmisen tulla tänne - kun minun raijata kaikki elukat vastaanotolle. Tämän paikkakunnan kunnaneläinlääkäritätiä vaan oli todella vaikea tavoittaa. Aina kun yritin soittoaikaan soittaa, vastajassa oli viesti: ”olen pääsääntöisesti tavoitettavissa aamulla kello 8-10”. Paskanmarjat, neljä päivää yritin soittaa puolen tunnin välein kahdeksan ja kymmenen välillä. Ja aina sama vastaajaviesti. Kännykkänumeroonsa tämä tyyppi ei koskaan vastannut. Epätoivoisen soittorumban jälkeen viimein sitten tavoitin ko. tyypin. Jostain syystä tämä sitten ei tykännyt ajatuksesta tulla kotikäynnille, sen pystyi lukemaan todella selvästi rivien välistä, vaikka ei tuo sitä ihan suoraan sanonutkaan. No, sain sitten kuitenkin sovittua ajan, jolloin tulee. Niinpä niin. Peruuttihan se sen käyntinsä. Reilu puoli tuntia ennen kuin oli määrä tulla. Kehtasi vielä sanoa, että ei ole aikaa koko viikolla ja kehotti soittamaan seuraavalla viikolla, kun olisi toinen eläinlääkäri paikalla. Että semmonen kunnaneläinlääkäri täällä.

Ronja on jo iso tyttö, ikää siis 13 viikkoa, painoa 11 kg ja säkäkorkeus 39.5 cm. ISO.

Eilen sitten soitin sille toiselle. Voi jumankauta että on eroa eläinlääkärillä ja eläinlääkärillä. Tämä mieshenkilö sanoikin heti, kun kerroin mistä on kyse, että sopisiko vaikka jos tulisi heti tänään. Tähän minä tietysti onnesta kippurassa henkäisin, että minullehan sopii ihan mikä aika vaan teille käy. Kysyi tämä lääkäri sitten vielä, että haittaisiko tuo jos menee tuonne iltapuolelle se käynti. No ei todellakaan minua haittaa, vastasin tietysti. Sanoi soittavana hyvissä ajoin ennen kuin tulee. Lopputulema oli sitten se, että käväisi rokottamassa koko eläipopulaation tuossa alkuiltapäivästä. Tykkäsin. Tuossa kun rokotuksia setvittiin, kyselinkin sitten, että mikä se on tämä systeemi paikkakunnalla näiden eläinlääkärihommien kanssa - viittasin tähän naisihmiseen, jonka kanssa aikaisemmasta toteutumattomasta käynnistä sovin. On kuulemma tämä kunnaneläinlääkäri osittaisella hoitovapaalla. On töissä kolme päivää viikossa ja tämä mies sitten loput kaksi. Tämän viikon tämä naisihminen sitten olikin kokonaan lomalla, ja siitä syystä siis halusi minun tilaavan tämän sijaisensa. Eli heitetään itselle epämiellyttävät toimet sijaisen niskaan. En tykkää. Kysyin sitten vielä milloin tämä sijainen sitten on jatkossa paikalla - Ronja kun tarvitsee tehosterokotteen noin kuukauden päästä - ja todella paljon mieluummin asioisin tämän sijaisen kanssa. Että niin pahasti meni sukset ristiin kunnaneläinlääkärin kanssa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että palveluammatti se on eläinlääkärikin, ja tuo täti-ihminen oli kyllä aikamoisen epämiellyttävä tapaus - ainakin puhelimessa. Jep - semmosta napinaa tällä kertaa =)

Ai niin tänä aamuna sitten pihalla jo näyttikin tältä:

Sinne se sitten hävisi se ensilumi. Toivottavasti ei ihan heti tule takaisin.

Se loppu nyt - nimittäin puutarhan vuosi

Alkuperäinen suunnitelma tällä blogilla oli se, että kaverini ykkösvyöhykkeellä ottaisi osaa blogin kirjoittamiseen ja ihmettelisimme muun muassa vyöhykkeiden eroja ja kasvattelisimme kaikkea kummallista. Kaveri sitten kirjoitti tasan kaksi postausta, eli ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tästä syystä blogi sitten tuossa noin about kesäkuussa muutti vähän muotoaan minun kaltaisekseni, eli aloin kirjoitella muustakin kuin pelkästä puutarhanhoidosta. Mukaan tulivat lemmikkien kohellukset ja kaikenlaista muutakin löpinää. Oletan, että kaverilla ei sitten enää ole aikomustakan ottaa osaa - olishan tuo sen jo tehnyt, jos olisi. Eli tästä eteenpäin ominkin tämän blogin sitten ihan omaan käyttööni. Odotettavissa siis muitakin kuin puutarha juttuja, enemmänkin, jos nyt sitten tätä kirjoittelua jatkan.

Yhteenvetona tästä kasvukaudesta voisi vielä sanoa, että älyttömän hyvin meni - paaaaljon paremmin kuin osasin koskaan kuvitellakaan. Yllätyksiä ja kaikenlaisia kivoja mutkia oli matkassa, mutta näistä on opittu jotain (toivottavasti) ja ensi vuonna sitten tietää mitä tekee - ehkä. Tarkoituksenanihan oli kasvattaa vähän kaikkea ja katsoa mitä kannattaa sitten jatkossa viljellä. Sadosta viis, tuskin sitä kuitenkaan tulee - oli ajatus tuossa toukokuussa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Satoahan tuli ja vallan mahdottomasti. Ihan hyvä niin.

Nyt kun täällä nelosvyöhykkeellä on puutarhamaa kynnetty ja jäädään odottamaan lumentuloa, ulkohommina on lähinnä vain siivoilua ja lehtien haravointia ainakin nyt toistaiseksi. Marjapensaita varmaan leikataan vähän ja mahdollisesti tehdään jotain perustustöitä ensi kevättä ajatellen.

Tuli muuten mahdottoman upeaa jälkeä tuosta kynnöksestä. Kyllä sitä kelpaa sitten keväällä aloittaa hommat taas, kunhan maa on sulanut. Jännityksellä tässä jää nyt sitten odottamaan, millainen talvi tulee, ja miten talveltivat esimerkiksi hankkimani viiniköynnökset. Nehän ovat kasvaneet ihan mukavasti ja molemmat siis ovat kesän jälkeen edelleenkin hengissä - eli en onnistunut niitäkään sitten kuitenkaan tappamaan. Kylläpä on wannabe hortonomin hyvä olla, sato tallessa, suurin osa puutarhaan liittyvistä töistä tehty ja peltokin kynnetty.

Syyskyntöjä odotellessa

Harvinaisen mahtavan kesän jälkeen tässä on todellakin ollut harvinaisen mahtava syksykin. Sääennusteiden mukaan maan tälle kolkalle on vielä odotettavissa parisen viikkoa poutasäitä. Mikä on oikeastaan suorastaan ihmeellistä. En todellakaan asiasta valita, saan näillä keleillä tehtyä noita ulkohommia ihan kivasti. Ainoa haittapuoli on se, että kunto ei anna myöten tehdä niin paljon kuin haluaisi. Mutta en kyllä siitäkään ala stressaamaan. Teen sen minkä jaksan. Tässä ei nimittäin olisi varaa yhteenkään sairaalakeikkaan enää. Siis varaa siinä mielessä, että jäisi nuo lemmikit vähän heitteille, jos meikäläinen taas joutuisi lasareettiin. Olen tässä suunnitellut suunnistavani pääkaupunkiseudule lemmikkeineni joskus ensi kuun puolivälin jälkeen, viimeistään. Olisin ehkä jo mennyt aikaisemminkin, mutta paikallinen sähköyhtiö muisti kirjeellä, jossa ykskantaan ilmoittivat vaihtavansa sähkömittarin etäluettavaan, ihan kertoivat jopa päivänkin milloin täällä pitää passissa olla. Saisihan tuon ajan vaihdettua soittamalla, mutta kun joka tapauksessa joudun pääkaupunkiseudulla käväisemään marraskuun lopussa, niin jätän nyt sitten tästä välistä yhden käynnin pois.

Aamut ovat edelleenkin hurjan usvaisia. Näkyvyys on melkoisen heikko, ja kunnon kuvia ei pysty välttämättä ottamaan. Tai tietysti pystyisi, jos olisi kunnon kamera. Pikkuneiti Ronjan kanssa vietetään aamuisin aikaa ulkona edelleenkin melkoisen paljon ja silloin tulee aina näpsittyä kaikenmaailman kummallisia kuvia. Oikeastaan pitkäkestoinen ulkoilu joka aamu on ihan pakollinen siksi, että koiravauva saa purettua liiat virrat kaikenlaiseen puuhasteluun, ilman sitä vaaraa, että tulisi vahingossa tuhottua vaikka jotain tärkeääkin.

Kyllä sen huomaa pihamaalla, että neiti puuhastelee - kaikenlaisia risuja, keppejä ja laudankappaleita lojuu ihan joka puolella. Neiti kun käy näitä kaikkia hakemasta milloin mistäkin kasasta.

Olen mielenkiinnolla seurannut, miten erilaiselta tuo järvi näyttää päivittäin. Riippuen tietysti valaistusolosuhteista. Näin syksyllä se on ihan jännän näköinen joka aamu.

Jotenkin tuo aamu-usva tekee sen sellaisen kummallisen ja salaperäisen näköiseksi.

Järveä on tullut seurattua siksi, että pikkuneiti Ronja käy ihan joka aamu laiturilla katsastamassa, josko näkyisi jotain uutta.

Ja tapansa mukaan se neiti aina odottelee minuakin liittymään seuraansa, jos ei muuten niin ainakin tuohon rannalle.

Pahantekoonkin se ryökäle aina välillä ehtii.

Tuon laiturin kanssa on ollut vuosikausia ongelmana se, että se lähtee itsekseen seilaamaan. Pakko on ollut sitoa se rannan puihin kiinni. Niinpä niin, jos pikkuneiti saisi puuhastella rauhassa, ei meillä rannassa kohta laituria olisi ollenkaan. Seuraava pikkuhomma täällä varmaan olisikin selvittää, millä ilveellä tuon laiturin saisi ankkuroitua pohjaan niin, ettei se pääsisi liikkumaan. On muuten ollut ainakin tähän asti melkomoisen mahdoton urakka, on se sen verran kova hiekkasavipohja - ei siihen oikein tahdo mikään paalu upota, ei ainakaan käsivoimin.

Eilinen päivä meni kauppareissulla tämän maakunnan suurimmassa kaupungissa. Tai itseasiassa suurimman kaupungin liepeillä. Ovat onneksi kaikki suurimmat marketit ja kaupat keskittyneet suunnilleen samaan ryppääseen juuri kaupungin ulkopuolelle ja kivasti vielä ennen keskustaa kun täältäpäin sinne ajelee. Missään ei oikein ollut enää mitään puutarhaan liittyvää kivaa myynnissä, mutta tuli sentään ostettua muutama värjätty Calluna tuohon rapunpieleen. Siinä kun on tuo kukkalaatikko ollut iät ja ajat ikkunan alla, ei sitä viitsi ihan ilman mitään kasvikunnan edustajaa jättää. Talveksi tietysti voisi, mutta on se vaan kivemman näköistä, kun siinä on edes jotakin. Mukaan tarttui kuitenkin jotain talvivaateusta ja kaikkea pientä tarpeellista ja tarpeetonta. Pikkuneiti Ronjakin oli mukana, toisella pitemmällä automatkallaan. Ensimmäisen pitkän matkanhan neiti teki kun meille muutti. On se mahtava pentu, vinkuu ja vikisee ensimmäiset puoli kilometriä ja sitten rauhottuu nukkumaan autossa. Aina välillä ilmoittaa olemassaolostaan muutamalla epätoivoiselta kuullostavalla vinkaisulla ja sitten taas on ihan hiljaa. Harvinaisen helppo pentu, ei meidän aikaisemmat koirat noin helppoja autoilijoita olleet, huusivat kuin syötävät ainakin ensimmäiset sata ajokertaa. Jotain positiivista siis tässä pennussa. Tai oikeastaan onhan siinä paljonkin positiivista - ainoa isompi huono puoli tuossa otuksessa on se, että se ei sitten millään tunnu tajuavan sitä, että purra ei saa. No, ehkä siihenkin vielä konstit löytyy ja onhan tuo pentu vielä ihan vauvakin, 11 viikkoa vasta. Ei tässä siis vielä ole aihetta huoleen, vasta sitten, jos se vielä puolivuotiaana tuota käytöstä jatkaa. Sitten onkin jo vitsit vähissä - on nimittäin tulossa melkoisen iso koiruus tuosta. Painaa jo sellaiset hulppeat 9 kiloa - eikä varmasti ole lihava.

Pihahommiakin riittäisi, kukkaistutukset pitäisi varmaan siivota ja osa leikatakin jo. Mutta onhan tässä syksyä vielä, eli ihan hirmuinen kiire näiden kanssa ei vielä ole. Keväällä ostin muutaman lasitetun ison ruukun prismasta. Yhdessä niistä on kasvanut kuukausimansikkaa. Kasvaa rehottanut se on siellä ihan koko kesän kukkimatta ja tekemättä ainuttakaan mansikkaa. Nyt kun menin ruukkua siivoamaan, kappas vaan.

Myöhäisherännäinen lajike tämäkin.

Kasvimaa on kohta raivattu kyntökuntoon, ja vielä sieltäkin löytyi yllätyksiä.

Tuntuu pitävän enemmän kasvispainotteisesta ruokavaliosta tämä pentu. Kurpitsapenkissä oli vielä ensimmäisen hallan jälkeen kasvun aloittanut kesäkurpitsa. Pikkuisen oli pakkasen purema jo nyt, mutta hyvin kelpasi koiruudelle.

Ihan pari kasvia olisi vielä tuolta kasvimaalta korjattava pois.

Eipä siellä enää ole kuin muutama hassu lehtikaali ja pari kiinankaalia, joten poishakemisessa ei kauaa mene. Sitten se olisikin sen kyntämisen vuoro.