Lämmitysrumbaan ja auton purkamiseen kului tunti jos toinenkin, joten mitään muuta ihmeellistä ei sitten eilen ehditty tehdä. Tänä aamuna aloittelin ihmettelemällä lintulaudan tilannetta.
Täällä on yleensä talvisaikaan ollut aivan mahdottomasti lintuja lintulaudalla. Eri lajeja on käynyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti pitkälti toistakymmentä lajia. Yksilömäärä on pyörinyt siinä viidenkymmenen hujakoilla kerrallaan, eli vipinää on riittänyt. Tämä tietysti on tarkoittanut sitä, että linnunruokaa on kulunut uskomattoman paljon joka talvi.
Tänä talvena auringonkukansiemeniä on mennyt vasta kaksi säkillistä, viime talvena niitä meni kaiken kaikkiaan viisi. Eli jotain on pielessä, kävijöitä vaan yksinkertaisesti ei ole. Tuossa aamusella bongasin yhden keltasirkun. Mitä ihmettä, yksi ainoa keltasirkku? Muutama viikko sitten niitä kävi tuossa neljäntoista yksilön parvi ihan joka päivä. Pari muutakin aamuvirkkua oli liikkeellä, sinitiainen ja talitiainen. Aloin jo huolestua, missä ihmeessä ne linnut oikein ovat…
Kävin sitten kurkkaamassa tarvitseeko lauta täydennystä ja niinpä niin, onhan sille kävijäkadolle ihan selkeä syy.
Lintulaudan ympäristössä oli ainakin viisi paikkaa, jossa saattoi nähdä todisteita vierailijasta, joka ilmeisesti aiheuttaa pikkulintukadon.
En tuota siipien väliä mittaamaan käynyt, mutta kohtalaisen isosta otuksesta on kyse. Petolinnusta siis, lumella oli selkeitä kohtia, joissa saalis on napattu. Ronja pahalainen vaan oli yhtä kiinnostunut menneistä tapahtumista kuin minäkin, ja totta kai mennä paukutti suoraan jälkien päälle nuuskimaan ja tutkimaan. Ehdin sentään yhden kuvan ottaa ennen kuin se otti ja sotki kaikki jäljet.
On täällä kävijöitä jäljistä päätellen ollut muitakin. Tuolta järven jäältä on tallustellut kettu tuohon pihaan. Niin, nekin jäljet tuo koiruus sotki heti kun vainun niistä sai. Onneksi sentään totteli kieltoa, oli jo menossa puolivälissä takapihaa järvelle päin, nenä maassa jälkeä seuraamassa, kun älysin huomauttaa neidille, että eipä mennä jäälle. Tuo jää kun ei tuolla pitemmällä enää kanna - virtapaikkoja sen verran runsaasti.
Lintulaudan lähistöllä on käynyt myös lumikkoja. Lumikon jäljet opin tunnistamaan jo aikamoisen pienenä. Takavuosina niitä vilisi täällä ihan mahdottomasti ja niitä näki melko usein pomppimassa pitkin peltoa. Enää niitä en ole nähnyt, jälkiä kyllä. Ihan kiva nähdä, että niitä vielä on täällä edes yksi.
Ilveskin on taas käynyt tuossa pihapiirissä kääntymässä. Jokin aika sitten oli tuolla muutaman kilometrin päässä ammuttu yksi, mutta ilmeisesti tämä tyyppi joka meillä käy voi hyvin ja saalistaa alueella edelleen.
Tässä tätä kirjoittaessa on mukava seurata ikkunasta, tuossa kymmenisen metrin päässä touhuaa käpytikka. Ja äsken kävi sinitiaispariskunta katsastamassa tuon männyssä olevan linnunpöntön. Nyt siinä pöntön suulla pörrää yksinäinen talitiainen, joten kyllä täällä niitä lintuja sittenkin on vielä, ainakin muutama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti