keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Aurinkoista pakkaspäivää…

Tänään aamusta laitoin tomaatinsiemeniä kasvamaan. Kaivoin esiin kaikki viimevuotiset siemenpussit ja sain kuin sainkin lähes jokaista viime vuonna kasvattamaani lajia multaan. Joissain pusseissa ei ollut enää kuin pari kolme siementä, mutta ainahan voi toivoa, että edes yksi yksilö itää. Nyt niitä tomaattilajikkeita on vieläkin enemmän kuin viime vuonna. Eli paljon.

Seuraavat lajikkeet ovat nyt sitten kokeilemassa itämistä: Marmande, Moneymaker, Tigerella, Yellow Pear, Yellow Stuffer, Glacier, SuperSweet 100, Chocolate Cherry, Goldenen Königen, San Marzano, Roma, Tumbling Tom, Orange Pendulina, Black Russian, Roma ja englannista tilaamani Thessaloniki. Pääkaupunkiseudulla on sitten lisää, kylvin sinne muutamaa lajiketta ennen tänne lähtöäni kolmisen viikkoa sitten.

Incas tomaatin -siemeniä en sitten tänä vuonna ostanut. Se oli satoisa, ja ihan hyvän makuinenkin, mutta mielestäni siemenet maksavat ihan liikaa. Viime vuoden pussissa oli kokonaista 4 siementä, joista kaksi iti. Ne molemmat kasvit tosin kasvoivat sitten ihan kiitettävästi, mutta tuli yhdelle itäneelle siemenelle hintaa melkein kaksi euroa, joka on kyllä Ihan liikaa. Ei se niin ihmeellinen sitten kuitenkaan ollut, jos hinta-laatusuhdetta katsoo.

Laitoin tuossa myös lisää purjon siemeniä multaan. Toivottavasti tänä vuonna saan ihan itse kasvatettua purjon taimet, ettei tarvitse ostotaimiin turvautua. Edellinen purjosatsi on jo itänyt, hentoisia ruohon näköisiä suikeroita pilkistää mullasta jo muutama. Viime vuonna onnistuin tappamaan purjon taimet melko heti itämisen jälkeen. Katsotaan onko vahingosta viisastuttu ja josko tänä vuonna sitten onnistaisi.

Lintuja on myös tullut seurailtua, tosin niitä ei nyt pariin päivään kovin paljoa tuossa ole näkynyt. Varmaan syynä tuohon on varpushaukka, joka nyt on päättänyt ottaa tuon ruokintapaikan myös omaksi ruokailualueekseen. Eilen seurasin, kuinka varikset hätistivät sitä pois. Ei se variksille mitään mahda näköjään, vallankin jos on monta varista yhtä aikaa kimpussa. Nätti haukka, täytyy myöntää, mutta mieluummin minä niitä pikkulintuja tuossa pihapiirissä katselisin.

Tuossa hetki sitten kameran linssin läpi tiiraillessani hömötiaisia, säikähdin pahanpäiväisesti. Olen jo muutaman kerran yrittänyt noista tinteistä kuvia ottaa, mutta ovat niin vikkeliä liikkeissään, etten ole ikinä kunnon kuvaa niistä vielä saanut. No, en saanut nytkään.

Siinä linssin läpi tuijottaessani huomasin silmäkulmastani, kun kuvaan tuli iso silmä. Hätkähdin aika rajusti. Iso ruskea silmä, karvaisessa naamassa tunki kuvaan. Mitä ihmettä?!?!

Eipä ole tällaista ennen tapahtunut ja varmaan menee pitkä aika ennen jotain samanlaista tapahtuu. Selvisi siinä sitten samalla sekin ryökäle, joka ne kauralyhteet on hajottanut. Ihan siinä säikähdyksissäni painoin laukaisinta…



Ja ikuistin tuon hiippailijan ihan melkein kuin vahingossa. Se tosiaan hiipi lintujen ruokintapaikalle melko huomaamatta, ja alkoi sitten vaan kaikessa rauhassa syömään.


Ensin se tutkiskeli mitä hyvää on lintulaudan alla.


Siirtyi sitten metrin verran..
 

Kuunteli hetken korvat heiluen  kuin väkkärät..
 
 
… ja tutki hajotettujen kauralyhteiden alustan.
 
 
Kaivoi se vähän aikaa kauroja lumen alta myös.
 
 
Siirtyi sitten strategisesti parempaan paikkaan.


Mussutteli taas melko pitkän aikaa….




Sitten yhtäkkiä se valpastui, ikään kuin olisi ihmetellyt: että mikä se mahtaa olla tuo kummallinen napsuttava ääni….?


Ja sitten pikakäännös ja pikapoistuminen takaoikealle...

Ei ilmeisesti kameran sulkimen ääni sitten pitemmän päälle rusakkoherraa miellyttänyt. Tuonne se loikki järven rantaan, ei sillä kiirettä ollut, verkkaisesti siinä pompittiin ja välillä pysähdyttiin kuuntelemaan. Toinen korva sojotti eteen ja toinen taakse. Siitä sitten jäälle päästyään se ottikin sitten vähän vauhtia ja pinkaisi toiselle puolelle järveä. On muuten nopea otus.

2 kommenttia:

  1. Jaaha, vai on pupukin löytänyt tiensä syöttöpaikalle! Minulla kävi tänään punainen lintu, jota epäilen peipoksi, kuten sinulla on jossain kuvassa. Harmi, kun lajitunnistamiseni rajoittuu tiaisiin ja varpusiin. Se lintu oli niin punainen, että erotin värin ilman silmälasejakin ja se kiinnitti huomioni. Ei ollut punatulkku. Eli nyt voitaneen sanoa, että puoli kuuta peipposesta, koska aikaisemmin talvella en ole sitä nähnyt, joten oletan paluumuuttajaksi.

    VastaaPoista
  2. Ihan ensimmäiset paluumuuttaja peipot tulevat maaliskuussa, kiva että se on siellä laudallasi pysähtynyt. Joo, kyllä minä noita pupuja mieluummin tuossa syöttöpaikalla katselen kuin supikoiria. Supit onneksi vielä eivät paljon liiku. Mulla kun tuossa oli parhaimmillaa 7 supia laudan alla syksysllä - se oli varsinaista ärinää se.

    VastaaPoista