Odottelen täällä, että alkuviikosta kylvämäni siement itäisivät. Harmittaa niin perusteelliseti, kun vaan ajattelenkin miten pieleen menee tänä vuonna taimikasvatukset. Viime vuonnahan tähän aikaan taimet olivat jo mahtavalla alulla. Tänä vuonna pitää suunnitella tarkkaan mitä alkaa kasvattamaan ja missä. Tuo tulossa oleva sairaalakeikka pääkaupukiseudulla kun sotkee tämän kevään kuviot täysin. Reilu viikko sitten ennen lähtöäni tänne nelosvyöhykkeelle, kylvin joitain lajikkeita, jotka jätin sinne perheen hoidettavaksi.
Tänne nelosvyöhykkeelle tultuani kylvin myös muutamia lajikkeita, ja piru vie, nehän joudun sitten ottamaan mukaani kun matkustan sinne sairaalaan. Tulee olemaan aikas mielenkiintoista näillä tämän vuoden taimilla. Tulevat olemaan varsinaisia matkantekijöitä, kun edes takaisin joutuvat reissaamaan. Tännehän en niitä voi jättää, kuolisivat vaan vedenpuutteeseen. Toki on ihan mahdollista, että ne matkalla saavat kylmää ja menehtyvät kaikki, mutta täytyy vaan toivoa, että se jollain opilla onnistuu. Tulee vaan olemaan älyttömän ahdasta autossa, kaksi kissahäkkiä, koira ja taimet. Plus tietysti epämääräinen kasa tavaraa, jota ilman ei voi matkustella. Noh, onneksi tuohon on vielä muutama viikko aikaa, joten ei tässä vielä pitäisi minkäänmaailman paniikkia olla.
Aloitin tänään sitten kuitenkin istutuspuuhat. Tuntui tuollainen kevyempi puuhastelu ajankohtaiselta pihan lumitöiden jälkeen. Luntahan tuolla oli vaikka muille jakaa, eikä tuo pihakaan ole pienimmästä päästä. Eli sisälle kun tultiin koiran kanssa kaivoin esiin laatikollisen viime vuotisia siemeniä ja aloitin niiden lajittelun. Tarkoituksenani oli etsiä esiin viime vuodelta jääneet munakoison ja paprikan siemenet ja laittaa ne itämään nyt hyvissä ajoin. Tosin homma hyytyi ihan alkuunsa. Ai miksikö hyytyi?
Tuo kuva kertonee syyn paremmin kuin turhat löpinät. Että tällaista täällä nelosvyöhykkeellä tänään. Mitäköhän huomenna…?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti