Kevättä ilmassa

Tänä aamuna vähän ennen seitsemää pikku koiruus murahteli ja haukahti pari kertaa sen oloisena, että nyt on pihapiirissä tunkeilijoita. Vilkaisin siinä sitten olohuoneen ikkunasta pihalle - ei mitään näkyvää. Sitten siirryin keittiöön hakemaan täydennystä kahvimukiini ja vilkaisin keittiön ikkunastakin tuohon etupihalle - ei mitään mainittavaa sielläkään. Sitten istahdin pöydän äären kahvimukini kanssa ja katos perhanaa - siellä se oli tonkimassa, se samainen rusakko kuin eilenkin. Kaivoi lintulaudan alla niin että lumi pöllysi ja auringonkukan siemenet vaan lentelivät ympäriinsä.

Tuo rusakkoherra on varsin helppo tunnistaa. Se on jossain vaiheessa elämäänsä ilmeisesti ottanut yhteen jonkin toisen eläimen kanssa. Sen oikea korva on pikkuisen repaleinen ja korvassa on kaksi viiltoa. Sellaista hampaanjäljen näköistä, ja niistä näkee sen korvan läpi. Eli korvamerkitty kaveri. Varmaan siitä muitakin tuntomerkkejä löytäisi, jos tarkkaan katsoisi, mutta nuo ovat niin silmiinpistäviä, että ne näkee pitkänkin matkan päästä. Siinä sitten vesselin touhuja seuratessani, panin merkille, että on se jäniseläinkin jo kesäkarvaa vaihtamassa. Hieman on takkuisen näköinen ja irtokarvoja täynnä. Kevään merkki, luulisin.

Aamu on ollut varsin kolea - tuossa kuuden jälkeen oli 21 astetta pakkasen puolella. Tosin noiden parinkymmenen asteen yöpakkasten jälkeen jo parina päivänä ilma on muuttunut päiväksi plussan puolelle ja lumi sulaa silmissä.

Ulos kun nenänsä pistää, kuulee ensimmäiseksi mielettömän sirkutuksen pihapiirin puista, keltasirkkujen siritystä ja peipposen laulua ja kaikenlaista muutakin tuhinaa ja toitotusta. On täällä yksi vanhanaikainen talitiainenkin. Olin kuin puulla päähän lyöty eilen iltapäivästä, kun istuskelin paitasillani rappusilla auringossa ja kuulin vanhan kunnon ti-ti-tyy -laulun. Tuota ihmettä en olekaan vuosiin kuullut. Ei se ihan vastannut sitä vanhanaikaista laulutyyliä, mutta selkeästi sieltä lopusta erottui se ”tyy” kuitenkin. Toivottavasti tämä uusvanhaa laulukieltä käyttävä tyyppi löytää kämppiksen itselleen, jotta mahdollisesti tulisi lisää näitä tämän laulutyylin taitajia taas.

Kevät siis on tulollaan ihan selvästi. Linnut tutkivat pihapiirin yksiöitä ihan urakalla.

Ensin yksin.
 

 
Ja sitten vielä uudelleen sen mahdollisen tulevan kämppiksen kanssa.
 
Aikaisinpa ne alkavat asuntoa katsella. Muistaakseni ne aloittavat munimisen vasta toukokuussa. Tosin pesänrakennus ja sisustaminen muutenkin, voi olla melkoisen aikaa vievää puuhaa.