Talven alkua

Pelto näyttää aika lohduttomalta lumivaipan alla. Lunta ei ole muutamaa senttiä enempää, mutta sekin on jo ihan riittävästi.

Vaikka kasvimaalla siis ei enää aikoihin ole mitään puuhailtukaan, pihamaalla ja tässä ympäristössä sattuu ja tapahtuu joka päivä ja varsinkin ilta-aikaan.

Uusia vakivieraita lintulaudalla, tai tarkemmin sanottuna lintulaudan alla on närhipariskunta. Närhet käyvät ihan joka päivä tuossa ikkunan alla tankkaamassa. On se nätti lintu, ei siitä pääse mihinkään.

Kuva nyt taas on mitä on - mutta tätä tämä on - parempaa kameraa odotellessa.

Iltaisin tuossa käykin sitten vallan eri väkeä - lintulaudan alla siis. Päivän mittaan linnut tiputtelevat siemeniä laudan alle - lähinnä heittelevät ryökäleet kauranjyvät alas - ne kun ei noille ronteille näytä vielä tässä vaiheessa talvea kelpaavan. Heikonlaisesti ne kelpaavat sydäntalvellakin, mutta laitan nyt aina kuitenkin siemensekoitusta tuohon tarjolle, kyllä niillä kauroillakin sitten syöjiä riittää. Niin tähän aikaan vuodesta kaurat kelpaavat supikoirille. Ne ovat valmistautumassa horrostamaan, ja syövät kuin viimeistä päivää ja ihan kaiken syötäväksi kelpaavan. Myöhemmin talvella yleensä sitten on ollut vierailevia keltasirkkuparvia, jotka popsivat ne laudalta tiputellut kaurat parempiin suihin.

Supikoiria tuossa on yleensä kolme kappaletta. Saattaa niitä supeja enemmänkin tässä liikkua, mutta varmuudella voin sanoa, että kolme niitä ainakin on, kolme kun tuossa olen kerralla nähnyt kauroja popsimassa. Siinä sitten aina iltakaffella istuskelen keittiön ikkunan ääressä ja vahtaan supikoiria. Lintulautahan siis on ihan ikkunan vieressä, joten näkyvyys on hieno. Pimeän aikaan ne alkavat liikkua. Sen verran tuosta ikkunasta kajastaa valoa tuohon lintulaudan ympäristöön, että laudan alla liikkuvat vierailevat tähtöset ovat kunnolla näkyvissä. Kunnon kuvia tosin en niistä ole saanut, mutta ehkä sitten jonain päivänä, kunhan saan sen paremman kameran.

Liikkuu täällä pihapiirissä muitakin otuksia. Jäljistä päätellen lajikirjo on melkoinen. Nämä alla olevassa kuvassa olevat jäljet vähän hätkähdyttivät.

Siis tuo tassunpainallus tuossa kuvassa vasemmalla ihmetyttää. Nuo huomattavasti pienemmät oikealla ovat saksanpaimenkoiran pennun, ikää neljä kuukautta.

Kokoero ei tuossa kuvassa oikein kunnolla tule esiin, jotain selvää siitä kuitenkin saa - vaikka onkin pilkkopimeällä otettu kuva. Luonnossa nuo tassunpainallukset olivat tuplasti sen kokoiset, kuin mitä tuo Ronja kävellessään saa aikaiseksi. Ronjalla jo tuo tassun koko on melko lailla samaa luokkaa kuin täysikasvuisella sakemannilla, ei siis ihan pienimmästä päästä nuo oudot jäljet. Vähän tässä mietityttää, mikä otus tuossa pihapiirissä pyörii, varsinkin kun miettii millaisen reaktion nuo jäljet tuossa koiruudessa saivat aikaan. Heti ulos mentäessä oli selvää, että ilmassa oli jokin hajujälki, ja se ei ollut koiruuden käytöksestä päätellen mikään mukava Juttu. Ei se nyt suorastaan pelännyt, mutta käyttäytyi niin varovasti, että pisti vähän meikäläistäkin miettimään. Mielenkiintoista.

Mutta se on talvi nyt - aika alkaa horrostamaan itse kunkin - kevättä odotellessa :)