Ja lunta piisaa …

Parin kuukauden mittaisen Pääkaupunkiseutukeikan jälkeen sitä ollaan sitten maalla taas. Köröteltiin kahden auton letkassa viikko sitten sunnuntaina tänne nelosvyöhykkeelle. Matkaa tehtiin pitkään ja hartaasti, keli kun oli mitä oli. Molemmat autot oli pakattu tupaten täyteen tavaraa. Tällä kertaa rahdattiin enimmäkseen kaikenmaailman ompelutarvikkeita ja kankaita sun muita tänne maaseudulle, koska täällä on enemmän tilaa tehdä varastossa olleista kankaista jo vihdoin ja viimein jotain käyttökelpoista - aloittelin koiravaatetus linjalla jo... Tuossa ulkorakennuksessa on joskus 80-luvulla remontoitu entisestä navetasta talviasuttava huone, johon nyt lähitulevaisuudessa aion tehdä itselleni työhuoneen. Kunhan kevät tulee ja kelit antavat myöten tehdään pikkusen pintaremonttia ja sen jälkeen siitä tuleekin mitä mahtavin työtila/vierashuone.

Ihan kivan näköisiä mantteleita ja loimia sitä saakin aikaiseksi, vaikka on toistakymmentä vuotta siitä kun olen viimeksi ompelukoneeseen koskenut.



Kyllä sitä koiruuden kelpaa - lämpöisessä loimessa, ja vedenpitäväkin tuo on - eli ei ihan heti haise märkä koira sisällä =) .

Täällä perillä odottikin sitten reilut lumikinokset. Maisema on ihan nätti, tänä vuonna auraaja on vihdoinkin tajunnut, että tuota nurmikkoaluetta ei tarvitse aurata. Aikaisempina vuosina tuo on tupannut aurailemaan tuosta pihasta hiekat ja sorat tuonne nurmikentälle. Seurauksena siitä onkin sitten ollut useamman hiekkakuution haravointi pois nurmikolta joka hemmetin vuosi. Onneksi on nyt vihdoin mennyt perille, tuo aurausalue

Lunta siis piisaa - lumikasat olivat mahtavan kokoiset pihapiirissä jo reilu viikko sitten.

Voi sitä riemua kun tuotiin kissat sisälle. Heti kuljetushäkistä päästyään molemmat alkoivat merkata reviiriään ja puskivat kaiken mahdollisen minkä ohi kulkivat. Siinä sitten puskettiin ovenpielet, hellat, tuolit - ihan kaikki. Oli se kivaa katseltavaa, kun molemmat mennä viipottivat häntä pystyssä onnellisen näköisinä ympäriinsä. Avasin sitten hetken päästä yläkerran oven, sinne ne mennä viipottivat molemmat ja vauhdilla. Sitten tuotiin jo koirakin sisään ja ihan samanlainen reaktio kuin kissoilla. Mennä viipotti ympäriinsä häntä heiluen ja nuuski kaikki mahdolliset paikat. Kaivoi jostain kätköistään puruluunsa ja asettui omalle petilleen syvään huokaisten sitä järsimään. Vähän siihen malliin nuo elukat reagoivat, kuin olisivat kotiinsa tulleet. Kissojen osalta sikäli mielenkiintoista, että molemmat ovat asustaneet suurimman osan elämästään siellä pääkaupunkiseudulla. Mitä nyt viime kesänä ja syksynä sen puoli vuotta täällä yhtä mittaa. Koira tosin tuli tänne suoraan syntymäkodistaan, joten sen reaktion kyllä ymmärtää paremmin, tätähän se varsinaisena kotinaan pitää. Täällä sitä nyt sitten ollaan siihen asti, kun täytyy taas pääkaupunkiseudulle palata sairaalassa käväisemään.

Viimeisen puolentoista viikon kuluessa tänne on satanut aika paljon lunta. Eli päivät on pääsääntöisesti kulutettu lumitöissä. Kun tuon alueen, joka traktorilta auraamatta jää pitää puhtaana - ei sitä enää sen päivän aikana muuta jaksa tehdäkään, ei ainakaan tällä kunnolla. Tuon lumen kanssa tulee vielä ongelmia, mikäli sitä vielä sataa lisää - ei mahdu uutta lumikasaa oikein enää mihinkään, ainakaan tähän pihapiiriin. Että sitten pitikin olla juuri tänä vuonna se ennätyslumivuosi. Lähes metri täällä - löysin tuossa uutisen, että tässä lähistöllä on mitattu tämän talven lumiennätys - 92 senttiä - ja voin vain todeta - on se paljon.

Siellä se on kasvimaa jossain lumikinosten alla. Tuon virallisen mittauksen jälkeen tänne on satanut varmaan viitisen senttiä lisää. Kohtapuoleen kai joutuu kapuamaan katolle tiputtamaan liiat lumet pois. Auts! Se tulee olemaan varsinainen pellehyppykoulu, jos itse sinne joudun menemään. Tässä kunnossa, hyvä kun suoraa tietä pääsee vinkumatta kävelemään.

Ohjelmassa lähipäivinä olisi siemenvarastojen inventointi. Ei sitä enää muista mitä kaikkea viime vuodesta jäi. On niitä kyllä tullut hankittua lisääkin jo, muutama satsi ulkomailta taas ja pääkaupunkiseudun Plantagenissakin tuli pistäydyttyä. Täytynee inventoida nekin, on tuo pää kuin tahkojuusto - en muista mitä kaikkea ostin.