Mullapa onkin seeprakatto… :(

Tässä on tosiaan tapahtunut taas paljon, suurimmaksi osaksi kaikenlaista ***tusta aiheuttavaa pientä ”kivaa”. Olen ollut tämän viikon kotosalla, heitellyt kipulääkkeitä kitusiin ja yrittänyt könkkäillä tuolla ulkosallakin työmiehiä ”vahtimassa”. Pariin otteeseen jouduin kattohuopaa sun muuta pientä tilpehööriä rautakaupasta hakemaan, autolla ajo kun on sujunut - onneksi. *Huokaus*. Oli ihan onni, että olin saikulla ja täällä paikan päällä. Hommat nimittäin alkoivat mennä persiilleen jo maanantaina.

Maanantai valkeni varsin harmaana ja jäin siis kotiin, kun en tahtonut liikkumaan päästä. Soittelin itselleni lääkäriajan, jonka sain vasta iltapäivälle. Rakennusliikkeeltä tuli vain yksi mies töihin, toinen oli joutunut menemään toiselle työmaalle. Liikkeen pomo ajoi tuohon pihaan jo seitsemältä, ja oli hyvin huolissaan, kun kuuli minun jo irtisanoneen tuon rakennusmies numero kakkosen. Heppu tuli sitten työtodistustaan hakemaan, joten sovittiin, että tekee vielä muutaman päivän, kun raksaliikkeellä ei miehiä hommiin tänne riittänyt.

Siinähän sitä sitten alkoivat hommiin keskenään ja ihan hyvinhän se näytti sujuvan. Ainakin aluksi. Tuo raksaliikkeen työntekijä on nuori mies, parikymppinen. Todella asiallinen ja osaava kaveri onkin.
Siinä aamusella seurailin kaffea juodessani ikkunasta miesten hommia. Rakennusmies numero kakkosen piti siis toimia vänkärinä ja leikata huopaa sekä toimittaa tavaraa raksaliikkeen hepulle katolla. Vaan kuinka ollakaan, rakennusliikkeen mies istuskeli katonharjalla ja odotti.. ja odotti ja odotti… Enemmän näytti olevan odottelua, kuin varsinaista työtä. Siinä vaiheessa kun rakennusmies numero kakkonen ihan selvästi esti toisen työntekoa, aloitti näköjään selittämään jotain, alkoi meikäläisellä jo ***tuskäyrä vähän kohota. Kahdenkymmenenviiden minuutin jälkeen jo paiskasin takin niskaani ja saappaat jalkaan, paukkasin pihalle ja totesin melko ykskantaan, että mitä ihmeen turpakäräjiä täällä pidetään. Aika inhottava muija olen - myönnän. Meinaan, vaikka ovatkin miehiä - pitäisi sen jutustelun onnistua työn lomassakin, vaikka miehiltä yleensä monen asian yhtäaikainen tekeminen sujukaan ;)

Jouduin sitten huopaostoksille, kun loppui tavara kesken. Ainoa ongelma tuossa oli se, että antoivat väärän väristä huopaa. Kun tuohon kattoon on käytetty ihan tavallista mustaa, ei siihen oikein grafitinmusta viereen sovi. Pakko oli palauttaa ja vaihtaa. Vaan eipä tuokaan niin helposti käynyt. Nimittäin rakennusmies numero kakkonen kun ehti sitten, vaikka ****tin hidas yleensä olikin, leikkaamaan yhden rullan palasiksi. Että ei sitten edes sen vertaa katsonut, onko oikean väristä huopaa leikkaamassa. Siinä sitten meni yksi rulla tärviölle, tappiosaldo siis +1 huoparulla.
 

Huopien väriero on todellakin varsin huomattava. Tuossa edessä sitä huopaa, mitä kattoon laitettiin eli mustaa ja takana grafitinmustaa, joka on huomattavasti tummempaa ja kiiltävää. Myös kolmiorimakaistat olivat sitten sitä väärää väriä, ja ne päätyivät katolle. Tuli sitten seeprakatto, perkele.

Kyllä sen tuosta huomaa, katonreunan kaista on väärää väriä. Ja noita siis on sitten tuolla useampikin. Vähänkös harmittaa.