Päivän pituus 9 h 43 min

Jestas, että on taas pimeää. Aamulla kun raahautuu koirien kanssa ulkoilemaan, on näkyvyys lähestulkoon nollaluokkaa. Remontin aikana tuossa oli aamusella aina sen verran tohinaa ja liikettä, että uusi ihana led-ulkovaloni liiketunnistimella tuossa ulkorakennuksen pihanpuoleisella seinällä, paloi ihan jatkuvasti. Eli ulkosalla näytti harhaanjohtavasti valoisammalta kuin olikaan. Nyt sen sitten konkreettisesti vasta tajuaa, miten pimeitä nämä aamut jo ovat.

Vielä nyt onneksi työmatka taittuu valoisassa, mutta ei mene kauankaan, kun matkalla jo joutuu pitkiä ajovaloja käyttämään. Hirvittää vähän nuo tulevat työmatkat, on nimittäin sen verran kiemurainen ja huonokuntoinen tie tuossa ensin ajettavana. Reilu kolmekymmentä kilometriä huristellaan serpentiiniä ja sitten pääsee ihan kunnon tielle, jota sitten jatketaan vielä parisenkymmentä kilometriä. Näin syksyllä tuota pikkutietä on ollut kiva ajaa, mutta luulenpa, että viimeistään ensimmäiset liukkaat kelit muuttavat mielen.

Muutama viikko sitten innostuin ottamaan serpentiinin korkeimmalta kohdalta ihan kuvan. Kännykkäkuva ei tee oikeutta tuolle korkeuserolle.

Olen pysähtynyt syksyn mittaan melkein joka aamu ison järven kohdalla hetkeksi. Haistelemaan, kuulostelemaan ja katselemaan mitä järvellä tapahtuu.

Melkein aina siellä jonkin harvinaisuuden on bongannut. Olen seuraillut härkälinnun poikasten kohellusta, kuikkaparven sukelteluja sekä kaikenlaisten pikkulintusten puuhailuja tuossa aamuisin. Enää en ole järvellä pysähtynyt. On ollut aivan liian kylmää, märkää ja hämärää. Nyt sitten varmaan jo pitäisi aloittaa ensi kasvukauden odotus, ettei pääse kaamosmasennukset sun muut yllättämään.

Viime viikolla sain sentään jotain aikaan kasvimaallakin - vihdoinkin: nostin puolet porkkanoista. Se viimeistään on täällä meillä ollut sen merkki, että kasvukausi tosiaan on ohi. Nostin niistä vain puolet, en ehdi nyt kovin isoja eriä jatkojalostamaan. Säätiedotus lupasi että keli paukahtaa pakkasen puolelle pian, eli ajattelin nostaa osan jo nyt, etteivät kaikki palellu. Porkkanat on niin helppo nostaa naateista kiskomalla, paleltuneet joutuukin sitten ihan kaivamaan käsin ylös. Kolmisen kiloa niitä porkkanoita sitten sain raahattua sisätiloihin tänään. Siinä oli kolmea eri lajia, keltaisia, oransseja ja tietysti niitä ihania violetteja.

Kuvia en kasvimaalta ole aikoihin saanut. Tässä sitä nyt sitten vaan ollaan ja odotellaan talvipäivänseisausta - kaksi syytä odotella sitä olisi: se kun sattuu sille päivälle kun joululoma alkaa… =)