Syksyä pukkaa taas ja remppa etenee

Blogger teki sen taas, laitoin jutun ajastuksella julkaistavaksi - vaan eipä tuo sitä koskaan julkaissut. No, kun on kerran kirjoitettu, julkaisen sen nyt manuaalisesti muutaman päivän myöhässä. Kirjoitin tämän alla olevan jutun siis jo päiviä sitten, jossain on pakko olla jotain vikaa - en nimittäin Internet Explorerilla pääse kirjoittamaan juttuja ollenkaan, pakko oli ottaa toinen selain käyttöön.

Työkiireet ja remontti ovat kyllä pitäneet huolen siitä, että täällä minulla ylimääräistä aikaa ei ole ollut. Tuntuu ihan hurjalta olla näin kiireinen sapattivuoden jälkeen, tähän on ollut vaikea tottua. Blogiakaan ei ole ehtinyt paljon päivittelemään. Ehkä tämä ajanpuute vähän helpottaa sitten, kun tuo remppa joskus valmistuu.

 Kelitkään eivät ole olleet kovin suotuisia pihahommiin. Olen tuolla kuitenkin ehtinyt lähes joka ilta hetkisen pihalla vähän rapsuttelemaankin. Lehtiä alkaa olla melkoisen paljon nurmikolla, eli pakkohan sitä on ympäristöä yrittää edes vähän siistiä. Toisaalta tuolla on mahtavat kasat purkujätettä ynnä muuta sekalaista tämän remontin tiimoilta eli eipä tuo pihapiiri muutenkaan niin kovin siisti tällä hetkellä ole.

 

On tässä taas vähän marisemisen aihettakin. Ovat nimittäin työmiehet viikko sitten perjantaina paketoineet tuon ulkorakennuksen niin, ettei sinne liitereihin ole menemistä. Siinä on nakuteltu 10 x 8 metrin pressua niin hyvin talon ympäri, että vasaraa tai jotain muuta työkalua siihen olisi tarvinnut, jos piharakennukseen sisälle olisi halunnut. Siis ihan oikeasti - ovat panneet ovetkin peittoon. Olisivat kyllä samalla saaneet sulkea autotallin oven lähtiessään, talo siististi paketissa, mutta autotallin ovet apposen auki kun perjantai-iltapäivällä kotio tulin. Ei ihan kiva - siellä kun on ruohonleikkurit ja puutarhajyrsin + muut koneet autotallissa… Olishan se kiva, jos ne olisivat lukkojen takana silloin, kun täällä ei ketään kotona ole. Ai niin, miksikö pitäisi päästä liiteriin…? No puita hakemaan tietysti, kun tarttis taloa lämmittää ja saunaakin, täällä nimittäin alkaa olla melkoisen vilpoista.

On vielä muutama asia, joka suoraan sanottuna kiukuttaa, eli yleinen piittaamattomuus toisten omaisuuden suhteen.  Tässä nyt näitä työmiehiä nyt on pyörinyt jos jonkinlaisia ja täytyy sanoa, että kaikin osin en ole toimintaan tyytyväinen kenenkään osalta. Viimeisin tempaus työmieheltä numero 2, oli sellainen, että jouduin pulittamaan ihan selvää rahaa korjatakseni tilanteen. Heppu nimittäin irrotti nurkkalaudat ulkorakennuksesta, jotta pääsi paremmin sokkelia korjaamaan. Eihän siinä mitään, että irrotti, mutta… Olisi tuo nyt saamari soikoon voinut ne laudat suojaan laittaa, eikä jättää märkään mutaiseen maahan lojumaan. Siinä sitten lautojen päälle oli vielä purkujätettä heitellyt. Tarkoitus oli, että ne laudat, joissa ei mitään vaurioita ollut, olisi laitettu takaisin.  Nykyisin kun ei edes niin leveää lautaa tahdo mistään saada, olisi ollut järkevää laittaa vanhat kunnostettuina takaisin. Nyt niistä ei sitten enää mihinkään ole, ovat nimittäin niin mutaisia, limaisia ja märkiä jo, ettei niitä enää takaisin seinään voi laittaa.

Tässä kärvistelen nyt tämän viikon saikulla. Maanantaina piti käydä ihan lääkärissä, kun alkoivat nivelkivut olla sen verran pahoja, ettei oikein mitään pystynyt tekemään.  Siitä käynnistä sen enempää - ettei taas mene ihan pelkästään valituksen puolelle.

Positiivista on se, että ulkorakennuksen katosta on melkein neljännes jo valmiina ja joka päivä huopaa kiinnittyy kattoon melkoista haipakkaa, tai siis ainakin toivon niin.