Ei oo - ei tuu eikä tilata

Viime viikolla käväisin paikallisessa Agrimarketissa, tarkoitus oli hakea kompostimultaa. Siellä kun oli melkoisen ohittamaton tarjous ko. tavarasta. On toki totta, että tuossa pihassani on vielä käyttämättä sellaiset hulppeat kuusi kuutiota sekamultaa, jota tuohon tilasin aikaisemmin. Mutta hitto vie, toimittivat niin **skaa tavaraa, että siinä ei paljon mitään kasvatella, ellei siihen sekoita joko hevonpeetä tai kompostimultaa. Sellaisenaan tuo lähinnä kelpaa täytemaaksi ja ehkä lannoitettuna nurmikon alustaksi.

Eli kipaisin ohimennen kauppaan multaostoksille. Tietysti paikallisen tavan mukaan sitä tarjousmultaa ei ollut saatavilla, sehän nyt on selvä. Samaan hintaan sitten lupasivat lähinnä vastaavaa tuotetta, jota sitten ajattelin ottaa, paremman puutteessa. No, maksoin satsin ja lähdin auton kanssa niitä säkkejä pihan puolelta noutamaan. Vaan eipä siellä sitten ollut sitäkään, lähinnä vastaavan tuotteen tilalle sitten tarjotaan seuraavaksi lähinnä vastaavaa - näytti olevan trendi. Turvemultaa tarjosi kaveri, joka niitä säkkejä tuli autooni nostamaan. No eihän sitä nyt turvetta oteta, jos hakusessa alun perin oli kunnon kompostimulta. Ei sitten tullut tarkistettua olisiko niillä sitä turvemultaakaan riittävästi ollut.. olisi ehkä pitänyt ;) mitäköhän olisivat seuraavaksi lähinnä vastaavaksi tuotteeksi tarjonneet….?

No, kun en taaskaan saanut sitä mitä olin hakemassa, nappasin sitten sieltä kaupan kasvihyllyltä mukaani kaksi Steviaa.

Pitihän niitä nyt hankkia, kun kerran saatavilla oli ja hintakin oli ihan kohtuullinen. Niin ja noita kun nyt on ihan kaikilla - Mulle kans! Jännähän noita on kokeilla. Toistaiseksi näyttävät viihtyvän ihan hyvin kasvihuoneessa hyllyllä ja kasvavatkin ryökäleet melkoista tahtia.

Kesäkukkiakaan ei ole tullut isommin hankittua vielä. Mitä nyt tuosta paikallisesta halpiskaupasta tarttui mukaan muutama neilikka. Sitä mitä ostamaan menin, ei kaupassa ollut - samettiruusuja olin tällä kertaa vailla.

Tänä vuonna en tilanpuutteen vuoksi kasvattanut samettiruusuja itse. Niitähän täällä käytän ötökäntorjuntakasveina tuolla kasvilaatikoissa. Olisin niitä sitten ostanut, mutta kun niitä ei ole saatavilla. Eivät nuo neilikat ötökänkarkoitukseen sovi, mutta nättejähän ne nyt ainakin ovat.

Tarttee varmaan taas lähteä tuonne ison kaupungin liepeille isolle puutarhalle, josko sieltä edes löytäisi mitä tarvitsee.

Ehtii ne vähän myöhemminkin tai sitten ei

Viime päivinä täällä on työn alla ollut kasvihuoneen kunnostus, lähinnä raivaus ja siivous. Sinne kun tuli viime syksynä heitettyä sikin sokin kaikki puutarhan hoitoon ja kasvien kasvatukseen liittyvät tavarat. Oli meinaan ihan loppu innostus ja motivaatio nollissa syyskylmien aikaan. Olisihan ne voinut sinne nätistikin sijoittaa ne tavarat, mutta sinnepä vain paiskoin ja unohdin autuaasti koko talveksi. Vaan tässä nyt sitten on ollut urakkaa kerrakseen, kauhea siivo siellä oli.  Aiemmin jo raivasin sitä sen verran, että sain sijoitettua Ikeasta hankkimani metallihyllyköt, taimikasvatusta varten. Nyt sitten on ruopattu koko kasvihuone pohjia myöten puhtaaksi rojusta sun muusta.

Jotenkin tässä on ollut sellainen fiilis, että hirmu myöhässä ollaan kaikkien kasvatuksien kanssa. Tuolla on vielä suurin osa kasveista siemeninä pussissa. Ihan piti istua alas ja lukea taas blogimerkinnät parin viime vuoden ajalta touko- ja kesäkuulta. Oli nimittäin vahvasti sellainen olo, että tähän aikaan vuodesta on aiemmin jo kaikki ollut kasvamassa ja muutenkin hommat tehty, eli piti tarkistaa.


Kyllä se vaan niin oli, että ensimmäisenä vuonna, kun kasvimaan pidon täällä aloitin, ei tähän aikaan ollut taimista vielä tietoakaan. Tomaatteja ja paprikoita kyllä oli, mutta siihen se sitten lopahtikin. Olen pari vuotta sitten aloittanut kasvimaan kunnostuksen reippaasti kesäkuun puolella. Kasvilaatikonkin sain valmiiksi ja asukit sinne vasta kesäkuun lopulla. Se sato mikä kasvimaalta sitten syksyllä kerättiin, oli aivan mahtava. Eli päättelin tässä nyt sitten olla hötkyilemättä, hissukseen kun tehdään niin eiköhän se siitä suttaannu. Se taitaa olla niin, että jos myöhään aloittaa, kasvit kirivät sen hukatun ajan kiinni hyvinkin nopeasti.


Mutta tänä vuonna munakoiso sentään kukkii ja todella ajoissa.

Täällä on päässyt ihan hyvään kasvun alkuun muutama lajike hyötykasveja. Taimissakin löytyy: kukkakaali, kaksi eri lajia kyssäkaalia ja suippokaali. Kylvin myös ruusukaalin siemeniä tuossa jonkin aikaa sitten, taisi olla huono satsi, kun yksi ainoa on itänyt. Aiemmin olen kyllä sadatellut, etten ikinä kasvata ristikukkaisia tai kaalikasveja yleensä, täällä kun öttiäiset tuppaavat pistelemään ne poskeensa alta aikayksikön. Öttiäisten pitäminen ruodussa on melko hankalaa, jos aikoo ilman myrkkyjä selvitä. Mutta kokeilen noita kasveja vielä kuitenkin. Olen löytänyt mielenkiintoiselta kuulostavia myrkyttömiä torjunta-aine ohjeita, joita nyt sitten aion kokeilla.

Maissit ovat jo aika isoja ja pavutkin itävät kovaa vauhtia, joten kyllä täällä tuollaista pientä toimintaa on havaittavissa.

Niin, ja helluntaina sitten oli tontilla vähän isompaakin toimintaa.

Tuo alue tuossa edessä on ihan oikeasti se kasvimaa, vaikka nurmikolta jo tuossa vaiheessa näyttikin.

 
Kyntämisen jälkeen sitten näyttikin jo tältä.

Nyt saa sitten tuo kynnös muutaman päivän kuivahtaa ja sitten muokataan lisää. Eli parhaimmassa tapauksessa pari kolme päiväa enää ja pääsee sipulipenkkejä tekemään. =)

Toinen kasvilaatikko istutusta vaille valmis

Nyt se on sitten tehty, mullat on kärrätty laatikkoon ja se on sitten sitä myöten valmis.

Nyt pitäisi seuraavaksi laatikkoon asukkaat saada. Nämä meidän laatikot ovat aika korkeita, eipähän tarvitse huonoselkäisen isommin kyykkiä. Meni muuten ihan mieletön määrä multaa tuohon. Onneksi niitä ei tarvitse ihan joka vuosi kokonaan vaihtaa.

Tehtiin koiruuksien kanssa kierros tänään tuolla pellolla ja tutkailtiin vähän tarkemmin paikkoja. Löytyi kaikkea mielenkiintoista, koiratkin olivat kierroksen jälkeen lapoja myöten mullassa. Siellä kun piti kaikkea mahdollista kaivaa.

Persiljakin näköjään on talvehtinut yhdessä laatikossa.

Siellä kasvaa muutamia tuppaita sulassa sovussa rikkaruohojen kanssa. Alkavat olla nuokin jo sen kokoisia, että ne voisi käyttää. Tarttis varmaan nuo rikkaruohot tosin kitkeä pois jossain välissä.

Meilläkin nyt sitten alkoivat vuorenkilvet viimeikin kukkia, eli kyllä se tästä kesäksi muuttuu.

Ilma on ollut tosi lämmin ja aurinkoinen koko päivän. Tuolla olisi ulkosalla koirien kanssa vaikka kuinka pitkään.

Vaan siinäkin on omat ongelmansa tällä hetkellä - kuva varmaan kertoo miten täällä koiruudet joutuvat nyt oleilemaan. Toinen on aitauksessa, toinen vapaana, muuten ei mistään tulisi yhtään mitään. Ronjalla on juoksut ja tuo poika ei sitä jätä yhtään rauhaan. Se on ollut koirien elo viimeiset päivän kauheaa tappelua ja rähinää, Ronja kun ei pojua lähelleen päästä. Hermot meinaa mennä meikäläiselläkin, mutta onneksi on tuo aitaus, se helpottaa edes vähän.

Kahvinporot hyönteiskarkotteena

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia…? Näin se vissiin on, varsinkin, jos sen konstin tehosta on vieläpä jonkinlaista tieteellistä näyttöäkin. Esimerkiksi Kanadassa on eri laitosten ja yliopistojen yhteistyönä toteutettu tutkimus, joka koski kahvinporojen vaikutusta bakteereihin ja koloradokuoriaisiin.

Artikkelissa, Insecticidal and bactericidal characteristics of the bio-oil from the fast pyrolysis of coffee grounds (Department of Biochemistry, The University of Western Ontario, London, Ontario, Canada, d Agriculture and Agri-Food Canada,) kerrotaan kuivatislattujen kahvinporojen vaikutusta hyönteisiin ja bakteereihin.. Tutkimuksessa on löydetty viitteitä siitä, että kuivatislatuista kahvinporoista saatu öljy karkottaa tiettyjä bakteereja ja mm. coloradonkuoriaisia. Toki näitä tutkimuksia aiheesta löytyy Googlen Scholar -haulla muitakin, mutta en niitä kaikkia sitten jaksanut lähteä lukemaan. Aina välillä tulee tarkistettua näiden kotikonstien osalta, onko niistä olemassa mitään tieteellistä faktaa - joskus on ihan kiva löytää näitä juttuja.

Noiden edellä mainittujen lisäksi kahvinporot tehoavat muihinkin öttiäisiin, muurahaisiin ja etanoihin ainakin. Kahvinporot ovat myös erinomainen lannoite, eli niitä käytettäessä saa tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tilanteesta riippuen, niitä voi käyttää muutamalla eri tavalla.

Tuolla lavakauluslaatikossani on muurahaispesä, ne siis ovat jo asettuneet taloksi ja pesän häätäminen ei välttämättä ole ihan yksioikoinen juttu. Mutta kahvin avulla se todennäköisesti onnistuu melko hyvin. Aina kahvia keiteltyäni, laitoin suodatinpussit sisältöineen talteen. Laitoin niistä 4 pussillista kattilaan ja reilun litran vettä perään ja keitin hiljalleen varttitunnin. Kiehuvan nesteen kaadoin pieneen kastelukannuun ja lisäsin vettä niin, että kannu oli melkein täysi (n. 5 litraa yhteensä). Kastelin sitten reippaanlaisesti kasvilaatikon sen osan, missä muurahaisia oli eniten eli enemmän sinne missä öttiäisiä oli ja vähemmän sinne missä niitä ei ollut. Shokkihoidon saivat.

Loput talteenottamani kahvinporot heittelin laatikkoon noin puolen sentin kerrokseksi. Pitäisi toimia, annan tuon nyt muhia tuolla muutaman päivän. Jossain vaiheessa sitten muokkaan ne porot siihen pintamultaan. Taloksi asettuneiden muurahaisten häätäminen onnistuu nesteen avulla nopeammin, tässä tapauksessa en halunnut liikaa kastella, koska tuolla on älyttömän vetistä muutenkin, siksi keittelin muurahaisille omat kahvit =).

Toki muurahaiset häipyvät aikaa myöten myös, jos käyttää vain niitä kahvinporoja, mutta tässä nyt haluan tuloksia nopeasti, hirmu hinku kun on jo päästä tuohonkin laatikkoon kasveja laittamaan. Varmaan istutan siihen taimia - laatikon multa kun nyt sitten on melkoisen hapanta tuon kahvittelun jälkeen. Tai sitten laitan laatikkoon joko sipuleita , selleriä, persiljaa tai endiivejä, nuo kaikki menestyvät ihan hyvin vähän happamassa maassa.

Kahvinporot toimivat myös hyönteiskarkotteena loistavasti, jos haluaa ennalta ehkäistä etanoiden tms. invaasion kasveilleen, voi pintamullan peittää kahvinporoilla. Toinen tapa on, että ympäröi poroilla ne kasvit, joita haluaa suojella. Etanoiden varalta kasvilaatikkoon niitä poroja voisi laittaa vaikka koko laatikon reunojen ympäri.

Sitten lopuksi vielä pitää todeta, että kahvinporot todellakin muuttavat mullan melko happamaksi. Kannattaa seurata kasvien viihtymistä ja tarvittaessa sitten neutraloida multaa välillä. Täällä meillä siihen tullaan käyttämään Dolomiittikalkkia.

Ainiin ja sitten kikka kakkonen - pannunpohjat voi vaikka heitellä pensasmustikoille (tai rhododendroneille). Aina joskushan sitä kahvia jää juomatta, mikäs sen parempaa kuin ottaa sekin hyötykäyttöön.

Laatikkoleikkiä

Tässä tullaan leikkimään laatikkoleikkiä muutama viikko, ainakin siltä näyttää. Siirsin toisen uusista kasvilaatikoista kasvimaalle eilen. Tuolla ne uudet, tervamaalilla käsitellyt laatikot ovat autotallin nurkalla odottaneet siirtoa jo muutaman viikon. Ja nyt viimeinkin raahasin toisen niistä loppusijoituspaikkaansa eilen. On muuten harvinaisen hankalaa tehdä tuollainen homma yksin. Laatikko painoi kuin - sanonko mä mikä.. ja isokin se on, eli aikaa tuohon hommaan vierähti melkoisen paljon. Aiemmin jo aamukahdeksalta ruopsuttelin laatikolle paikan tuonne kasvimaan reunalle. Siinä sitten vierähti melkoinen tovi kun sitä laatikkoa siellä paikalleen sovittelin ja mallasin.

Laitoin sinne alimmaiseksi kerrokseksi parin sentin verran sanomalehtiä, jotka kastelin huolella. Sanomalehtien päälle sitten aloin kärräämään multaa. Laatikon täyttöhommia ja mullan siirtämistä sinne täällä nyt sitten riittää useammaksikin päiväksi. Tämä on yksi niitä hommia, jotka tehdään pikkuhiljaa.

Sadattelin mullan laatua kun sitä sinne laatikkoon vein. Taisi olla virhe tilata multa tuolta paikalliselta toimittajalta - sen pitäisi olla Kekkilän multa-asema, mutta tuo tavara mitä tänne toimittivat, on kyllä täysin kelvotonta. Täynnä muoviroskaa, isoja kiviä, puiden juuria ja savea, niin ja tiilenkappaleita sun muuta kummallista. Olen nyt kasannut nuo mielestäni multaan kuulumattomat ihan omaksi kasakseen, saa nähdä miten iso kasa siitä tulee.

Vanhaan kasvilaatikkoon sain ensimmäiset kylvöt tehtyä myös eilen. Laatikossa talvehtineiden pillisipuleiden seuraksi pläjäytin muutaman rivin salaattisipulia ja porkkanaa, sinne tuli nyt kahta eri lajia sipulia ja kolmea eri lajia porkkanaa: tavallista oranssia, keltaista ja violettia. Näitä kaikkia lajeja minulla on tuolla kasvanut aikaisemminkin, eli soveltuvat hyvin kasvatettaviksi tuossa. Tällä kertaa kokeilin Nantes -lajikkeella hajakylvöä - kun siellä laatikossa tilaa kerran on, ajattelin maksimoida sadon. Tai siis yrittää, hajakylvöllä ne saa sijoitettua siten, että niitä ei välttämättä tarvitse harventaa.

Laatikossa on tilaa vielä vaikka kuinka, seuraavaksi varmaan täytyy kylvää kultajuurikkaita tai jotain.

Pillisipulit kasvavat vauhdilla, nuo alkavat olla jo sen kokoisia, että niitä voisi syödä.
Lavakauluslaatikotkin pitäisi saada kuntoon, mutta niissä nyt on ilmennyt vähän ongelmia. Ne aion kuitenkin ottaa viimeistään huomenna käsittelyyn, jos ei mitään ihmeitä satu.

Tämän päivän ohjelmassa on ollut mullan kärräämistä ja samaa laatikkoleikkiä kuin eilenkin. Aika iso urakka tuo kyllä on, mutta onneksi sitä ei ihan joka vuosi tarvitse tehdä.

Muurahaisia penkissä - milläs niistä keväällä myrkyittä eroon pääsee…?

Muurahaiset ovat taas vallanneet joitakin osia kasvimaastani. Eivät niiden pesät onneksi isoja ole, mutta yhdessä lavakauluslaatikossa niitä vilisee niin paljon, että sinne on ihan turha yrittääkään mitään kylvää tai istuttaa. Tähän aikaan vuodesta luonnonmukaiset häätämiseen soveltuvat ainekset ovat lievästi sanottuna vähissä. Nokkoset eivät vielä ole kasvaneet riittävän isoiksi, että voisi nokkosvettä tehdä. Raparperikin sinnittelee melkoisen pienenä vielä, raparperivesihän olisi melkeinpä paras mahdollinen aine noiden öttiäisten häätämiseen. Niinpä, keväällä on vitsit vähissä, jos aikoo myrkyittä puutarhaansa hoitaa.

Yksi konsti tietysti olisi käyttää ronskinlaisesti vettä, muurahaiset eivät kosteassa viihdy. No, nyt kun on ollut niin märkää, tuntuisi tosi typerältä lähteä vielä lisää kastelemaan.

Vaan eipä hätiä mitiä, onhan niitä konsteja olemassa muitakin. Himokahvinjuojana keittelen pari - kolme kannullista kaffetta päivässä. Siitä tuloksena on muutama suodatinpussillinen kahvinporoja. Parin päivän pussit poroja riittää ihan hyvin yhteen lavakauluslaatikkoon ja varmasti muuten lähtee muurahaiset! Ne eivät nimittäin tykkää yhtään kahvinporoista. Sama juttu muuten etanoiden kanssa, eivät tykkää.

Nyt sitten muurahaisia häätäessä, tulee myös samalla lannoitettua tuo laatikko, kahvinporot nimittäin ovat aivan älyttömän hyvä lannoite, ihan sellaisenaan. Tosin ihan kaikille kasveille ne eivät sovi, muuttavat maan hieman happamaksi, kahvinporojen ph kun on yleensä 3 ja 5:n välillä. Toisin sanoen, esimerkiksi rhododendronit suorastaan rakastavat niitä. Maan voi sitten neutraloida kalkilla, jos näyttää että kasvit kärsivät. Eli tänään kerätään kahvinporot talteen - eikä viedä kompostiin vaan suoraan tuonne lavakauluslaatikkoon.

Huomenna sitten selviää miten nopsaan muurahaiset ottavat hatkat kun saavat kahvinporot niskaansa =)

11 kysymystä -haaste

Sain 11 kysymyksen haasteen Rikkaruohoelämää -blogista, kiitti ;)
Haasteen mukana tuli 11 kysymystä, joihin pitää vastata ja sitten pitäisi keksiä 11 uutta kysymystä ja lähettää ne eteenpäin 11 blogille.

Tässä nyt pikaisesti naputtelen vastauksia, ennen kuin unohtuu. Kiirusta pitää, tänään kun pitäisi auton varaosakauppaan, puutarhalle, rautakauppaan ym. ym. ym. lähteä, ja sehän tietää noin 50 kilometrin ajelua, ennen kuin täältä tuonne isompaan kaupunkiin pääsee.

1. Oletko ekologinen puutarhuri vai käytätkö myrkkyjä puutarhassasi?

Myrkyittä mennään: Mäntysuopavesi, nokkosvesi, raparperivesi - noita kuluu kasvukauden mittaan melkoiset määrät.

2. Mitä musiikkia kuuntelet riippukeinussa?

Eipä ole riippuvaa keinua, mutta jos olisi, pihamaalla raikaisi QUEEN! =)

3. Mikä on puutarhasi paras hyötykasvi? Miksi?

Kaikki hyötykasvit ovat ihan parhaita, mutta jos asiaa lähestyy siltä kannalta, että mikä olisi työmäärään suhteutettuna helpoin ja tuottavin, niin vaaka kyllä kallistuu vahvasti kurpitsansukuisten kasvien puolelle, kesäkurpitsat ja muut kurpitsat ovat vaan niin ihania.

4. Viihtyvätkö perhoset puutarhassasi? Millä houkuttelet niitä?

Perhosia löytyy pilvin pimein. Tuossa on vajaa hehtaari kesannolla olevaa peltoa, jossa kasvaa luonnonkukkia eli pikkuötököitä piisaa.

5. Oletko yksinäinen puurtaja vai mylläätkö puutarhassa jonkun toisen kanssa?

Ihan issesseen tuolla tulee häärättyä pääsääntöisesti, mies tosin täällä käydessään sitten aina tekee ne raskaimmat työt. Toki kotieläimet aina välillä ilahduttavat läsnäolollaan puutarhahommissakin, yleensä kyllä vähän vähemmän ilahduttavat, niillä kun hommat yleensä keskittyy kuoppien kaivamiseen ja sadonkorjuuseen, vaikka ei sadonkorjuuaika olisikaan (miten ihmeessä koirat voivatkin tykätä vihanneksista niin paljon?)

6. Mikä puutarhassasi ilahduttaa sinua eniten?

Multamaan laatu. On metrin verran todella hyvää ruokamultaa, tuolla ei tarvitse maanparannuksesta huolehtia. Tosin hyvässä mullassa sitten ne rikkaruohotkin viihtyvät :/, mikä ei ole ollenkaan ilahduttavaa.

7. Mikä on seuraava toteutettava projekti puutarhassasi/pihallasi?

Syksyllä tekemättä jäänyt pellon kyntäminen /muokkaus olisi saatava tehdyksi mahdollisimman pian. Jos en traktoria saa avuksi, se tehdään sitten puutarhajyrsimellä ja siihen sitten tarvitsenkin perheen miesväen työpanosta.

8. Mukava luontokohde Suomessa?

Taitaa olla ihan koko tämä maa sellaista mukavaa luontokohdetta. En tuota ollut ajatellut noin ennen kuin Keski-Euroopasta kotoisin oleva mieheni huokaili onnesta tänne muutettuaan, että kun täällä on niiiiin paljon tilaa ja luontoa. Sama toistuu sitten aina kun tuolta etelästä tulee vieraita. Niin se vaan on, että sitä ei tuollaisia asioita pane merkille, niihin kun on tottunut. Sitten sen tajuaa, kun sellaiset henkilöt, jotka asuvat ahtaammissa maissa ovat ihan onnesta mykkyrässä tänne päästessään

9. Kuka käyttää vasaraa pihassasi? Onnistuuko sinulta puutyöt?

Vasara kyllä pysyy kädessä, eli hätätilassa voin muutaman naulan paukuttaa. Muuten puutyöt onneksi hoitaa mahdottoman kätevä, pätevä ja moniosaava pikkuserkkuni.

10. Mistä saat kasteluveden? Hyödynnätkö sadevettä, miten?

Kasteluvesi tulee pääsääntöisesti tuosta pihakaivosta, pumpulla. Jos kaivon vesi ei riitä, vieressä on järvi, jossa sitten vesi ei ihan heti kesken lopu. Kasvihuoneen lähistöllä tulee pidettyä muutamaa sadevesiastiaakin, sellaisena hätävaravetenä.

11. Alkukesän valkeus vai loppukesän hämärä?

Molempi parempi =)

Lisään tähän sitten omat kysymykset, paremmalla ajalla kun ehdin niitä miettimään. Nyt pikapikaa kamppeet niskaan, toinen koira autoon (ei voi koiria kotio keskenään jättää nyt, kun Ronja-neidillä on juoksut - muuten olisi muutaman kuukauden päästä tontti pentuja pullollaan.) ja eikun menoks =).

Saamattoman sadepäivä

Taas mennä hurahti yksi kokonainen päivä tekemättä mitään. Ulkona tuli vain piipahdettua, koska lähes koko päivän satoi vettä. Sitä vettä sitten tuli ja reippaanlaisesti. Välillä jopa niin vaakatasossa, että ikkunat paukkuivat pisaroiden osuessa niihin voimalla. Sitten viimein, kun ilma kirkastui, oli jo niin myöhä, ettei ulkohommiin kannattanut enää lähteä. Ja märässä puutarhassa ei mitään juuri pystyisi tekemäänkään.

Kun se sade sitten vähäksi aikaa taukosi, otin kameran mukaan, kun koirien kassa lenkille lähdin. Jonkinlaisia kuvia pystyi napsimaan, vaikka aurinko olikin jo laskemassa.

Heti pihamaalla piti pysähtyä, nappasin kuvan kasvihuoneviritelmästä, ulkopuolelta. Nuo Ikean Hyllis-hyllyt olivat kyllä tosi oivallinen löytö. Sopivat kuin nakutettu tuonne vanhaan kasvariin, kaikki kolme.

Tuonne nyt vaan pitäisi siirtää ne viimeisetkin taimet täältä sisältä ja vähän kylvää jo seuraavaa satsiakin, jossain välissä.

Multakasan ohi kävellessäni, nappasin kuvan siitäkin. On siinä pieni kolo, tuosta on viety multaa marjapensaiden juurille. Tuolla kasan toisella puolella on samanlainen lovi. Tuossa kyllä riittää vielä hommaa pitemmäksikin ajaksi.

Multakasan vieressä maassa oikealla on koirien viimeisin saavutus. Pirun syvä ja petollinen kuoppa, johon olen jo kerran epähuomiossa tippunut.

Vanha kasvilaatikko on istutuskunnossa jo, onneksi sentään jotain on saatu aikaan. En täytä sitä tänäkään vuonna kokonaan mullalla, jätän tuohon melko korkeat reunat suojaamaan kasvavia kasveja, on nimittäin osoittautunut aika hyväksi ratkaisuksi.

Multaa tuohon on lisätty kymmenkunta kottikärryllistä, aika iso määrä siis. Vielä pitäisi nuo taka-alalla olevat lavakaulus laatikot laittaa kuntoon, tulee tuokin varmaan tehtyä sitten joskus, kun ehtii..

Pellon reunaan päästyäni seisoskelin siinä hetken ja huokailin ja sadattelin ihan ääneen. Ei taida tulla tämän kevään peltohommista yhtikäs mitään.

Uskoisiko, että tuossa oli viime vuonna kasvimaa? Tuota ryteikköä on ihan turha lähteä käsipelillä ruopsuttelemaan. Kevätsateiden myötä rikkaruohot ovat vallanneet loputkin pellosta. Saas nähdä, saakohan tuota tänä vuonna kuntoon ollenkaan, no jos joskus edes elokuulla….

Kylvöpuuhissa

Palattuani tänne nelosvyöhykkelle aloitin hetimmiten paikkojen raivauksen, siivouksen ja mullan kärräämisen. Tänään on ollut vuorossa kylvö ja koulimispuuhat. Maissit tosin lähtivät jo eilen kasvukierrokselle. Siellä ne nyt saavat itää kaikessa rauhassa kasvihuoneessa, siirtyvät sitten tuonne pellolle taimina, kunhan saadaan pelto ensin kynnettyä. Koko tämä päivä on mennyt kasvihuoneen kuntoon laittamisessa, taimien koulimisessa ja uusissa kylvöissä. Kasvattelen nyt suurimman osan taimiksi asti kasvihuoneella.

Kivaa on ollut, ainakin koirilla, jotka heti kun silmä välttää painuvat kaivamaan kuoppia mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Tuon viimeisimmän kuopan taidan hyödyntää päärynäpuun istutuksessa, on meinaan sen verran iso ja syvä.

Olen päättänyt, että tänä vuonna hankinnat tulevat olemaan varsin vähäisiä, tosin ostin tuossa jokin aika sitten Ikeasta kolme Hyllis -metallihyllykköä. Nuo Hyllis -hyllyt ovat todella hyvän kokoiset ja kevyet ja maksoivatkin alle kympin kappale. Asettelin ne nyt sievästi kasvihuoneeseen taimikasvatusta varten. Niihin mahtuu aika monta taimilaatikkoa ja mikä parasta taimet tulevat kasvamaan jyrsijöiden ulottumattomissa. Tuollahan on aikaisempina vuosina ollut ongelmana jokin pikkueläin, joka surutta on pistellyt poskeensa suurimman osan taimistani.

Nyt on sitten koulittu uskomaton määrä tomaatin ja paprikan taimia. Kylvetty kahta eri lajia kyssäkaalia, suippokaalia ja jäävuorisalaattia paljon yrttejä ja sen sellaista. Vielä pitäisi jossain välissä koulia kaikki munakoison taimet, joita niitäkin on varmaan parikymmentä tuolla pikkupurkeissa vielä. Onneksi tässä ei isompaa kiirettä ole, ehtiihän nuo.

Ulkolämpötila on vuodenaikaan nähden ollut todella mukava. Aamulla seitsemän aikaan mittari näytti +14 astetta, joka on tosi paljon. Päivän mittaan lämpötila kohosi 26:een asteeseen. Helleraja siis pamahti rikki täälläpäin maata jo näin aikaisin keväällä. Vähänkös siistiä. Koivutkin alkavat vihertää, kyllä se kesä sieltä vaan tulee.

Kolmen päivän aikana

Mitä kaikkea ehtiikään keväällä tapahtua kolmessa päivässä…? Valtavan paljon näköjään. Pyörähdin taas pääkaupunkiseudulla pikimmiten. Taas oli pakko käydä, kun piti leikkauksen jälkitarkastukseen mennä. Lauantaina lähdin ja tiistaina tulin, eli melko tarkkaan kolme päivää tuli oltua kustannuspaikalta pois. Kyllä siellä etelässä oli jo melkein kesä, kun vertaa siihen harmaanruskeaan maisemaan, minkä tänne lähtiessäni jätin. Etelässä odottivat hiirenkorvalla olevat puut, osassa oli jo lehdet, ruoho oli vihreää ja niin edelleen.

Hitsi miten hienoa oli tänään tänne tulleessa huomata, että kevät on taas ottanut täälläkin aimo harppauksen eteenpäin. Noita muutoksia ei varmaan edes niin helposti huomaisi, ellei olisi muutamaa päivää muualla.

Nyt täälläkin kukkii jo valkovuokot!

Tosin niitä ei tässä tontilla ole kovinkaan monta. Muutama vain sinnittelee tuolla kuusten juurella.

Narsissit, ne harvat, mitä tuolla on jäljellä, ovat aloittaneet kukinnan myös.

Mustaherukkapensaissa on jo pieniä lehtiä!

Ja viimevuotinen talvehtinut viinisuolaheinä lavakauluslaatikossa kasvaa kohisten.

Tuo alkaa jo olla sen kokoinen, että sitä voisi jo pikkuhiljaa aloitella satoa korjaamaan =).

Baari on vielä auki ja pörrääjiä piisaa

Talviruokintakausi on jo tosiaankin ohi, tuolla lintulaudoilla on vielä kuitenkin jotain jämiä jäljellä. En ole niitä vielä pois putsannut, riittää noita kävijöitä vielä sen verran, että uskoisin noiden ruokinta-automaattien tyhjenevän muutamassa päivässä. Puutarhatöitä tässä aloitellaan hissukseen, mutta vielä riittää tosiaan juttua noista villeistä vipeltäjistä, joita tässä tontilla pörrää.

Uskomaton kuhina tuossa vielä käy. Toukokuulla ei esimerkiksi enää kuvittelisi näkevänsä punatulkkuja. Vaan meillä tuossa käy yksi pariskunta ainakin ihan päivittäin. Talvella en montaa punatulkkua nähnyt, joten nämä ovat varmaan sitten uudisasukkaita. =)

Vihervarpusiakin tuossa käy vaikka millä mitalla.

Kuvioihin mukaan ovat tulleet myös viherpeipot, niitäkään ei tuossa talvella isommin näkynyt.

Peippojahan täällä on nyt ollut pilvin pimein. Järripeipot jämähtivät tuohon lähimetsikköön muuttomatkallaan. Niitä on siellä satoja ja tuossa ruokinnalla saattaa olla sellainen neljän viidenkymmenen yksilön parvi kerrallaan. Tavallisia peippoja liikkuu pihapiirissä kymmenkunta. Ja sitten nyt nuo viherpeipot, eli peippoja piisaa. Tosin nuo järripeipot varmaankin melko pian jatkavat muuttomatkaansa, ne eivät yleensä kesäksi tänne jää.

Ruokinta-automaateista on tippunut melkoisesti siemeniä maahan. Lounasbaarin ympäristö siis vaikuttaa melkoisen epäsiistiltä, mutta se taitaa houkutella paikalle jotain öttiäisiä. Siinä käy säännöllisesti muutama hyönteissyöjäkin pyörimässä ja ötököitä napsimassa. Tänään viimeksi ihan tavallinen västäräkki piipahti tutustumassa baarin tarjoiluun.

Ehkä kaikkein mielenkiintoisimmat lounasvieraat tähän aikaan vuodesta ovat oravat. Viime kesänähän rouva orava sai pari pentuetta, joista suurin osa jäi tähän tontille pyörimään. Tuossa ruokinnalla kun on tarpeeksi ravintoa useammallekin oravalle.

Aika haipakkaa siinä mennään välillä, vallankin silloin kun paikalla on lajitovereita neljä tai enemmän. Tyhjentäisivät nyt pian tuon seisovan pöydän, niin pääsisi putsaamaan paikat ja ottamaan pienet automaatit kesäksi pois. Tänään tosin on aika ajoin tullut vettä kuin kaatamalla, joten eipä tässä ole muuta oikein voinut tehdä kun oleilla sisätiloissa ja tarkkailla sateen hellittäessä noita pihan vierailijoita.

Vähän väritön maisema ja uskomaton urakka

Sain eilen tuohon pihaan ison kasan multaa, joka olisi tarkoitus käyttää kasvilaatikoiden täytteeksi. Kun kasvilaatikot on täytetty, lopun mullan kärrään sitten sellaisiin paikkoihin tuossa pihamaalla, missä sitä eniten tarvitaan. Ensimmäiseksi uutta multaa tulevat saamaan ikivanhat marjapensaat, niiden juuristo kun pilkahtelee jo esiin, mikä tietenkään ei kasvavan pensaan kannalta ole mitenkään edullista.

Aloittelin jo eilen tuota kärräysurakkaa. Huhhuh. Ei ole ihan kunto kohdallaan, täytyy myöntää. Neljä kottikärryllistä sain siirrettyä isoon vanhaan kasvilavalaatikkoon. Multakasa tuosta toiminnasta ei pienentynyt yhtään, ei ainakaan näkyvästi.

Kyllä siihen muutama kuorma  tarvitaan, että laatikko on täysi, onneksi ei tuo kärräysmatka kovin pitkä ole. Kuva vähän valehtelee (otettu pitkällä objektiivilla) on tuossa muutama metri sitä kärräysmatkaakin, eli ihan heittämällä ei pysty multia tuonne siirtämään. Tässä vaiheessa sitä toivoisi muutamaa käsiparia avuksi, on muuten uskomaton urakka edessä.

On täällä tosin kaksi otusta, jotka erittäin mielellään avustavat noissa multahommissa. Olin saada itkupotkuraivarin eilen, kun molemmat koirat olivat lapojaan myöten multakasassa. Siellä ne pahalaiset - SÖIVÄT -multaa aivan onnessaan, kummallinen virne naamallaan.

Ei taida olla koiruuksilla kaikki muumit laaksossa nyt. Tässä on varmaan tarkistettava noiden otusten ruokavalio, joku puutos niillä varmaankin on, vaikka luulisi nyt laadukkaan koiranruoan sisältävän kaiken tarpeellisen. Jotenkin ymmärtäisin tuon toiminnan, jos olisin kompostimultaa tilannut, sehän olisi sisältänyt hevon jaskaa ja sitähän koiraotukset tiettävästi suorastaan rakastavat. En sitä kompostimultaa ihan tuosta syystä tilannut, arvelin noiden hömelöiden käyvän kierimässä multakasassa, jos se sisältäisi tuota niin mainiota lannoitetta. Ainakin näin edellinen sakemanninarttuni teki. Tuollainen toimintahan tietysti sitten tarkoittaa vallan ihastuttavasti tuoskahtelevaa koiraotusta, joka sitten on pikimmiten pestävä, ainakin jos sen aikoo sisätiloihin päästää. Siis ajattelin pelata varman päälle, ettei olisi sitten kahta koiruutta putsattavana. En sitten tiedä, onko tuo nyt sen parempi juttu, tuo mullan syöminen. Pitää tässä nyt vaan tarkkailla noita otuksia, etteivät vaan mitään vatsavaivoja saa.

Tänään yritän aloittaa tuon mullan kärräyksen jo heti aamusta, kottikärryllinen multaa mukaan aina kun tuolla suunnalla pihaa liikkuu. Luulisi, että tuollakin tavalla muutama kuutio paikkaa vaihtaa. Katsotaan kuin käy.

Raparperipiirakka-aineksista piti ottaa uusi kuva. On sen verran vähän väriä tuolla ulkona, että näitä tulee käytyä ihailemassa ihan joka päivä.

Tuossa muutama viikko sitten harkitsin ihan vakavissani raparperin ”pakottamista”, tulin sitten toisiin aatoksiin, kasvaa tuo muutenkin tosi hyvin ja nopeasti, ihan ilman vippaskonstejakin. En muuten tiedä mitä tuo ”rhubarb forcing” on suomeksi, tai siis onko sille ihan oikeasti jokin suomalainen termi olemassa. Ehkä joku muu tietää…?

Muuttomatkailijat sotajalalla

Isokoskelopariskunta tuntuu viihtyvän tuossa laiturilla. Sinne ne saapuvat aina aamutuimaan ottamaan parin tunnin tirsat.

Harvinaisen ilkeä otus tuntuisi tuo naaras olevan, kuvailin kaikessa rauhassa koirasta, enkä kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen mitä laiturilla muuten tapahtui. Kuului vain rantasipin epätoivoiselta kuulostavia varoitushuutoja. Ja kas kummaa, rouva Isokoskelohan se siellä hätisti pienempää lintua pois.

On se ilkeän näköinen kun sille päälle sattuu, tuossa on rantasipin siipi näkyvissä koivun takaa, toinen kun joutui ottamaan varsinaisen spurtin päästäkseen pakoon.

Ei se siihen pelkkään uhkailuun jäänyt. Lähti vielä ryökäle ajamaan sitä pienempää takaa. Mitä lie hävyttömyyksiä tuo rantasipi toiselle sitten huudellut, kun rouva noinkin pahasti närkästyi.

Kuvat eivät valitettavasti ole ihan tarkkoja, en siinä tohinassa ehtinyt kameraa säätelemään. Rantasipi siitä sitten otti ja lähti suosiolla kauemmas ja pois laiturilta.

Aika raakaa peliä, poistetaan pienemmät häiritsemästä ja vallataan koko iso laituri omalle porukalle.

Siinä sitä sitten on tilaa touhuta ja höyhenpukua kunnostaa, ennen kuin asettuu päivänokosille.


Vaan mitäpä teki rantasipi - haki puolisonsa apuun. Siinä ne sitten yksissä tuumin hätistelivät varmaan kymmenen kertaa isompia koskeloita

 Oli muuten sellaista hässäkkää ja menoa, ettei teräviä kuvia saanut. Isommat linnut eivät moisesta touhusta sitten loppujen lopuksi olleet moksiskaan.

Tuossa järvellä on edelleenkin muutamia vesilintuja, joiden oletan jatkavan muuttomatkaansa.

Mustakurkku-uikut paikkauskollisina lintuina pysähtyivät tänäkin vuonna tuohon rantamatalikkoon.

On sitä ihan onnesta mykkyrässä kun noita näkee, on se sen verran harvinainen laji. Viimeisimmän arvion (v. 2010) mukaan niitä olisi suomessa 1200 - 1700 paria. Eli kohtuullisen harvinainen ilmestys tuokin on. Ja meillä niitä on täällä ihan tuossa takapihalla.

.

Kuljetusliike pelasi auton upotuspeliä pihatiellä

Eilen otin ja tilasin puoli kuormaa puutarhamultaa. Puoli kuormaa on noin 7-8 kuutioita. Ajattelin pelata varman päälle, ja tilata vain puolikkaan kuorma-autollisen. Viidentoista kuution kuorma olisi ollut vähän liian painava pihatielle näin kelirikkoaikaan. Vaan kuinkas sitten kävikään…

Maansiirtoliikkeen kuorma-auton kuljettaja otti ja päätti peruuttaa tänne tontilleni. Että mitäkö helkuttia peruuttaen tänne…? Tuo pihatie on melkoisen haasteellinen etuperinkin ajettavaksi, saati sitten peruuttaen. Tie tekee tuolla rautatien toisella puolella tosi jyrkän mutkan mäessä. Rautatieylikäytävältä on melkoinen pudotus ojaan - jotain vähän vajaat neljä metriä, joten kieli keskellä suuta siinä saa ajaa etuperinkin. Niin, tämä kuljettaja siis päätti peruuttaa tuon parinsadan metrin matkan, koska oli sitä mieltä, että tie ei kestä auton painoa. On kuulemma helpompi hinata auto pois etuperin, jos uppoaa. Mutta mutta… Siinähän sitten kävi niin, että eipä peruuttaessa osannutkaan ajaa tietä pitkin, vaan lähti seikkailemaan pientareen puolelle. Luonnollisesti seurauksena tuosta - autonsa upposi akseleita myöten hiekkaan.

Olin tuolla perennapenkkiä perkaamassa, kun aloin ihmetellä rautatien suunnasta kuuluvaa auton ääntä. Puiden lomasta pilkotti kuorma-auto ja ajattelin, että ei mene kuin pari minuuttia, kun tuossa on multakuorma pihassa. Parinkymmenen minuutin jälkeen lähdin jo katsomaan, mikä siinä hommassa mättää.

Siellähän se oli jumissa se auto ja kuljettaja huusi ***tua sun muuta kirosanaa, kun sinne päin kävelin. Onneksi en pienistä pelästy, enkä vallankaan kiroilevia mieshenkilöitä kavahda. Totesin vaan tyypille, että ootpa harvinaisen rohkea kaveri, kun tänne peruuttamalla olet yrittänyt (mielessäni käytin myös sanaa tyhmä(nrohkea)- mutten sitten äänen sentään sanonut. Loppuipa ne kiroilut siihen. Käytiin siinä sitten kävellen tarkastamassa tie pihaan asti. Tyypillä siinä oli aikaa käydä tietä tutkimassa, kaivinkonetta odotellessa. Oli jo soittanut kaivinkoneen nykäisemään sen kuorma-auton irti.

Aikaahan siinä sitten meni, kaivinkone tuli noin tunnin kuluttua, ja sitten alkoikin tapahtua. Auto oli irti kolmessa minuutissa ja multakuorma pihaan ajettuna  (etuperin siis) viidessä.
 
Eikä uponnut auto, ei sitten niin tippaakaan kun tietä pitkin ajoi.

Vain tuohon nurmikkoalueen reunaan jäi renkaan jäljet, mutta sehän nyt onkin sellaista aluetta, jota ei kantavaksi ole rakennettukaan. Olisi siinä nyt sitten multaa levitettäväksi ja laatikoihin laitettavaksi. Taidanpa lähteä hommiin.

Heikosti menee, mutta rusakkoja piisaa.. =)

Olen ollut vähän vetämättömässä kunnossa tässä viime päivät, väsyttää, päätä särkee kympillä ja on muutenkin aika hervoton olo. Mikä lie, joku virus varmaan. Heikohkosta kunnosta johtuen puutarhan keväthommat ovat nyt tauolla, joten puutarhajuttujakaan ei kirjoitettavaksi ole. Jatketaan puutarhahommia sitten, kun jaksetaan. Muutama valmiiksi kirjoitettu blogijuttu on tässä sairastellessa jäänyt julkaisematta. Pistin ne nyt kaikki tuohon kerralla, kun kunto nyt antaa myöten istuskella koneellakin hetken, näkee jopa lukea nyt kun päätä ei vaihteeksi särje.

Sisätiloissa on siis tullut vietettyä aikaa melko lailla, tai sitten on vaan tullut istuskeltua pihalla koirien touhuja seuraten. Välillä kun nuo intoutuvat liian innokkaiksi, pitää ne pistää sisätiloihin rauhoittumaan ja sitten yleensä parkkeeraan itseni kasvihuoneelle. Kun koirat eivät ole pihalla, alkaa melko pian villien vipeltäjien invaasio.

Kasvihuoneella olisi julmetusti tehtävää, siivoamista ja sen sellaista, jotain sentään sain aikaiseksi, lajittelin istutusruukut. Siinä sitä sitten hissukseen kun on ja vain istuu ja ihmettelee, näkee kaikkea kivaa. Villit otukset tulevat moikkaamaan, jos eivät pihalla olijaa heti huomaa.

Rouva rusakko piipahti taas pihapiirissä piristämässä päivääni. Viimeksi kun rouvan näin, se oli kohtuullisen pulskassa kunnossa. Massullinen pikkuisia, veikkasin. Alla oleva kuva on muutaman viikon takaa, kun rouva viimeksi tässä pihalla piipahti.

Eilen sitten rouva pyöri pihapiirissä taas. Huomattavasti hoikemmassa kunnossa oli hän. :D

Massu on kadonnut ja rouva on muutenkin tosi timmissä kuosissa taas.
Ai mistäkö tiedän, että kyseessä on sama rusakko?

On niissä tuntomerkkejä nähtävissä rusakoissakin, ei kaikissa tietenkään, mutta suurella osalla on jokin pieni yksityiskohta, mistä ne erottaa. Yhdellä vesselillä oli reikäiset korvat, rouva rusakon tunnistan korvista myös.

Tämän sankarin tunnistaa selän täplistä.

Sekä juostessa…

… että istuessa.

Tosin näiden kanssa pitää yleensä turvautua siihen, että vertailee valokuvia, on ne niin samannäköisiä kuitenkin.

Kunhan tuo kevät tässä etenee, pitää varmaan alkaa hätistellä näitä otuksia hienovaraisesti pihapiiristä  ja kasvimaan alueelta pois. Viime vuonnahan ryökäleet pistivät poskeensa maissit, tänä vuonna tosin olisi tarkoitus aidata tuo kasvimaa, saas nähdä miten onnistuu tuokin, aita kyllä on tuolla jo odottamassa. Tarttis varmaan aitatalkoot pistää pystyyn.

6-0 närhi!

No nyt se sitten vallan otti asiakseen käydä ihan joka päivä tuossa pihapiirissä härnäämässä. Se närhi nimittäin.

Tulee tuohon ruokintapaikalle notkumaan on muutaman sekunnin siinä ja lentää pois. Ihan kuin ilkkuisi meikäläiselle. Sain jo muutama päivä sitten kuvia siitä viimeinkin, mutta kuvien laatu ei ollut paras mahdollinen. Ovela otus tuo närhi, leikkii piilosta ja härnää. Varislintuna se ei aivan aivoton otus varmaankaan ole ja sen kyllä huomaa sen touhuja seuratessa. Mutta aika ovela olen minäkin, tällä erää tämä kisa on 6-0 närhen tappioksi.

Kukas se sieltä kurkistaa…?

Tässä on jo kuvan laatu melkein kohdallaan, erottuu ihan sulkien rakennekin. Pääsin kuin pääsinkin taas vahingossa kuvaamaan närhipoikaa. Kun kerran hollille pääsi, annoin kameran taas laulaa - kyllä niistä sarjassa otetuista kuvista ainakin yksi on julkaisukelpoinen, ajattelin.

 Vaan kuinkas kävi, tuli niitä ihan hyviä sitten useampikin.

Jotenkin näissä uusissa kuvissa on värit enemmän luonnonmukaisia.

On mulla vielä oppimista tuon kameran säädöissä, vaikka samanmerkkinen mekaaninen järkkäri täältä löytyi jo parikymmentä vuotta sitten, on tää digiaika vähän näitä muuttanut… mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.

Laiturikin karkasi - puoliksi

Täällä oli varsinainen tuulimyräkkä tuossa jokunen päivä sitten. Sen verran kova pohjoistuuli oli, että laiturikin sitten otti ja tuhosi puut, joilla se oli ankkuroitu paikoilleen. Kovasti oli hinku sillä siirtyä etelään tuulen mukana, mutta onneksi se on joskus aikanaan kiinnitetty köysillä noihin rannan puihin, varmuuden vuoksi.

Nyt tuolla on varsin kummallisen näköinen laituriviritys, siellä se olla möllöttää lähes rannan suuntaisena. Sopivan tuulen sattuessa liikkuu edestakaisin, mutta pääsääntöisesti pysyttelee tiiviisti rantaviivalla.

No, linnut ainakin tuosta tuntuvat tykkäävän. Laiturin päälle on tuulen mukana ilmestynyt kasa lehtiä ja oksia. Isokoskelonaaras tuossa niitä ihmetteli.

Pitkään se siinä katseli ja tutkaili tilannetta.
Näytti olevan ihan hyvä paikka, koskapa otti ja kävi päiväunille, risujen ja lehtien päälle.

Aina välillä muisti kuitenkin tarkistaa, onko lähistöllä liikkujia. Koiras tyytyi makoilemaan viiden kuuden metrin päässä naaraasta. Siellä ne sitten molemmat ottivat parin tunnin tirsat, kaikessa rauhassa.

Ähäkutti - Sainpas!

Olen alkutalvesta lähtien kytännyt tuossa pihamaalla aika ajoin piipahtavaa närheä. Kytännyt siksi, että se pahalainen on niin arka, ettei siitä ikinä kuvaa ole saanut. Joitain pieleen menneitä otoksia on tullut otettua. Sellaisia, missä se on joko osittain puun takana tai sitten muuten vaan puolittain peitossa. Se ryökäle on kyllä meikäläistä juoksuttanut ja naruttanut useampaankin kertaan, on niin tarkka kaveri, ettei päästä yllättämään.

Kannatti odottaa, tänä aamuna sen bongasin tuosta ruokintapaikalta. Olen noista epäonnistuneista kuvausyrityksistäni jotain oppinut: tämän tyypin kanssa pitää olla extra varovainen.
Sainpas kuvia! Ei noissakaan laatu päätä huimaa, mutta sainpas kuvia silti. Ähäkutti! :D
Otin ihan sarjassa saman tien niin monta kuvaa kun ehdin, ennen kuin tyyppi otti hatkat.
Kyllä se jotain varmaan aavistaa, on tuo sen näköinen asento tuossa..

”Ihankun joku tuolta takavasemmalta uhkaisi…”

”Ai mitä sä oikein meinaat…?”

”Ihanko oikeesti otat kuvia?”

”…no etkä ota!”

Ei montaa sekuntia kulunut siihen kun närhipoika otti hatkat. Vaan sainpas ne kuvat, monen kuukauden odotuksen jälkeen.  :D

Punaherukan parturointia

Tuossa viikonlopun aikana vihdoin ja viimein saatiin vähän leikattua punaisia viinimarjapensaita. Nuo pensaat ovat tuossa pihamaalla olleet jo kuusikymmentä vuotta, samassa paikassa. Viimeiset vuodet nuo ovat saaneet olla melko hoitamatta. Yllättävää on se, että vaikka noille pensaille ei hoitotoimenpiteitä ole tehtykään, ne tuottavat julmetusti marjoja, ihan joka vuosi. Marjoja on aina tullut enemmän kuin on pystytty käyttämään.

Kyseisen pensaan lajikkeesta minulla ei ole tietoa, mutta tosiaankin kyseessä on siis perinnelajike. Kauniita ja tosi isoja marjaryppäitä se tekee, kuva viime heinäkuulta. Marjapensaissa näyttäisivät nämä perinnelajikkeet olevan erittäin kestäviä, niitä ei pienet vastoinkäymiset tapa ja kestävät kasvitautejakin tosi hyvin. Näille oikeastaan ainoa hoitotoimenpide vuosien varrella on ollut lannoitus - tuhkalla, tämäkin on yksi perinnelajikkeen etu, ne ovat vähään tyytyväisiä. Nuo herukat suorastaan rakastavat tuhkaa ja jos tuhkan heittää pensaan päälle, saavat tuhohyönteisetkin kyytiä. Yleensä tosin tuhka on sinne juurille paiskattu.

Ajankohtaiseksi leikkaamisen teki nyt se, että tuolla muutama oksa oli murtunut, eli sieltä sitten leikattiin vanhempia oksia pois, sellaisia tosi paksuja, varmaan kymmeniä vuosia vanhoja. Ukkokulta tuon leikkaamisen suoritti, toivottavasti teki sen sitten oikein. On meinaan erilaiset käsitykset täällä näistä puutarhahommista. Tuo kun on tottunut Hollannissa vähän erilaisiin kasvatustapoihin ja puutarhakulttuuriin, enää en edes viitsi noista jutuista kiistellä, jos pilaa jotain, hankkikoon uuden.

Apuakin oli tarjolla.

Tietäähän sen: oksat ja koirat, ei sitä leikki-ikäinen koiruus voi oksia vastustaa. Sitä pitää leikkiä oksasilppuria ja murentaa kaikki mahdollinen. Ihan hyvä, silpun sitten voi laittaa takaisin pensaan juurelle maata peittämään.