Tulee tuohon ruokintapaikalle notkumaan on muutaman sekunnin siinä ja lentää pois. Ihan kuin ilkkuisi meikäläiselle. Sain jo muutama päivä sitten kuvia siitä viimeinkin, mutta kuvien laatu ei ollut paras mahdollinen. Ovela otus tuo närhi, leikkii piilosta ja härnää. Varislintuna se ei aivan aivoton otus varmaankaan ole ja sen kyllä huomaa sen touhuja seuratessa. Mutta aika ovela olen minäkin, tällä erää tämä kisa on 6-0 närhen tappioksi.
Kukas se sieltä kurkistaa…?
Tässä on jo kuvan laatu melkein kohdallaan, erottuu ihan sulkien rakennekin. Pääsin kuin pääsinkin taas vahingossa kuvaamaan närhipoikaa. Kun kerran hollille pääsi, annoin kameran taas laulaa - kyllä niistä sarjassa otetuista kuvista ainakin yksi on julkaisukelpoinen, ajattelin.
Vaan kuinkas kävi, tuli niitä ihan hyviä sitten useampikin.
Jotenkin näissä uusissa kuvissa on värit enemmän luonnonmukaisia.
On mulla vielä oppimista tuon kameran säädöissä, vaikka samanmerkkinen mekaaninen järkkäri täältä löytyi jo parikymmentä vuotta sitten, on tää digiaika vähän näitä muuttanut… mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti