Harvinaisen ilkeä otus tuntuisi tuo naaras olevan, kuvailin kaikessa rauhassa koirasta, enkä kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen mitä laiturilla muuten tapahtui. Kuului vain rantasipin epätoivoiselta kuulostavia varoitushuutoja. Ja kas kummaa, rouva Isokoskelohan se siellä hätisti pienempää lintua pois.
On se ilkeän näköinen kun sille päälle sattuu, tuossa on rantasipin siipi näkyvissä koivun takaa, toinen kun joutui ottamaan varsinaisen spurtin päästäkseen pakoon.
Ei se siihen pelkkään uhkailuun jäänyt. Lähti vielä ryökäle ajamaan sitä pienempää takaa. Mitä lie hävyttömyyksiä tuo rantasipi toiselle sitten huudellut, kun rouva noinkin pahasti närkästyi.
Kuvat eivät valitettavasti ole ihan tarkkoja, en siinä tohinassa ehtinyt kameraa säätelemään. Rantasipi siitä sitten otti ja lähti suosiolla kauemmas ja pois laiturilta.
Aika raakaa peliä, poistetaan pienemmät häiritsemästä ja vallataan koko iso laituri omalle porukalle.
Siinä sitä sitten on tilaa touhuta ja höyhenpukua kunnostaa, ennen kuin asettuu päivänokosille.
Vaan mitäpä teki rantasipi - haki puolisonsa apuun. Siinä ne sitten yksissä tuumin hätistelivät varmaan kymmenen kertaa isompia koskeloita
Tuossa järvellä on edelleenkin muutamia vesilintuja, joiden oletan jatkavan muuttomatkaansa.
Mustakurkku-uikut paikkauskollisina lintuina pysähtyivät tänäkin vuonna tuohon rantamatalikkoon.
On sitä ihan onnesta mykkyrässä kun noita näkee, on se sen verran harvinainen laji. Viimeisimmän arvion (v. 2010) mukaan niitä olisi suomessa 1200 - 1700 paria. Eli kohtuullisen harvinainen ilmestys tuokin on. Ja meillä niitä on täällä ihan tuossa takapihalla.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti