Olen ollut vähän vetämättömässä kunnossa tässä viime päivät, väsyttää, päätä särkee kympillä ja on muutenkin aika hervoton olo. Mikä lie, joku virus varmaan. Heikohkosta kunnosta johtuen puutarhan keväthommat ovat nyt tauolla, joten puutarhajuttujakaan ei kirjoitettavaksi ole. Jatketaan puutarhahommia sitten, kun jaksetaan. Muutama valmiiksi kirjoitettu blogijuttu on tässä sairastellessa jäänyt julkaisematta. Pistin ne nyt kaikki tuohon kerralla, kun kunto nyt antaa myöten istuskella koneellakin hetken, näkee jopa lukea nyt kun päätä ei vaihteeksi särje.
Sisätiloissa on siis tullut vietettyä aikaa melko lailla, tai sitten on vaan tullut istuskeltua pihalla koirien touhuja seuraten. Välillä kun nuo intoutuvat liian innokkaiksi, pitää ne pistää sisätiloihin rauhoittumaan ja sitten yleensä parkkeeraan itseni kasvihuoneelle. Kun koirat eivät ole pihalla, alkaa melko pian villien vipeltäjien invaasio.
Kasvihuoneella olisi julmetusti tehtävää, siivoamista ja sen sellaista, jotain sentään sain aikaiseksi, lajittelin istutusruukut. Siinä sitä sitten hissukseen kun on ja vain istuu ja ihmettelee, näkee kaikkea kivaa. Villit otukset tulevat moikkaamaan, jos eivät pihalla olijaa heti huomaa.
Rouva rusakko piipahti taas pihapiirissä piristämässä päivääni. Viimeksi kun rouvan näin, se oli kohtuullisen pulskassa kunnossa. Massullinen pikkuisia, veikkasin. Alla oleva kuva on muutaman viikon takaa, kun rouva viimeksi tässä pihalla piipahti.
Eilen sitten rouva pyöri pihapiirissä taas. Huomattavasti hoikemmassa kunnossa oli hän. :D
Massu on kadonnut ja rouva on muutenkin tosi timmissä kuosissa taas.
Ai mistäkö tiedän, että kyseessä on sama rusakko?
On niissä tuntomerkkejä nähtävissä rusakoissakin, ei kaikissa tietenkään, mutta suurella osalla on jokin pieni yksityiskohta, mistä ne erottaa. Yhdellä vesselillä oli reikäiset korvat, rouva rusakon tunnistan korvista myös.
Tämän sankarin tunnistaa selän täplistä.
Sekä juostessa…
… että istuessa.
Tosin näiden kanssa pitää yleensä turvautua siihen, että vertailee valokuvia, on ne niin samannäköisiä kuitenkin.
Kunhan tuo kevät tässä etenee, pitää varmaan alkaa hätistellä näitä otuksia hienovaraisesti pihapiiristä ja kasvimaan alueelta pois. Viime vuonnahan ryökäleet pistivät poskeensa maissit, tänä vuonna tosin olisi tarkoitus aidata tuo kasvimaa, saas nähdä miten onnistuu tuokin, aita kyllä on tuolla jo odottamassa. Tarttis varmaan aitatalkoot pistää pystyyn.
Tuhdissa kunnossa on äitijänö. Tuokohan se lapsensakin ruokailemaan puutarhaasi?
VastaaPoistaNuo jäniseläimet ei ilmeisesti isommin poikastensa kanssa oleile -käyvät vain ruokkimassa kerran päivässä, kunnes pikkupuput pärjää yksin. Pahoin pelkään, että jos rouva on poikasensa tuohon lähimetsään pyöräyttänyt, täällähän ne sitten on koko porukka ennenpitkää.. Aitaa pitäisi vaan saada tehtyä, etteivät ihan kaikkea syö..
VastaaPoista