Mikäs on ollessa - korjatussa kasvihuoneessa

Kasvihuoneremontin jälkeen olen nyt pikkuhiljaa laittanut sen sisätiloja kuntoon. Istutellut kasvulaatikoihin ne kasvit, jotka tähän asti ovat asustaneet ruukussa odottamassa. Ja olen tuossa päivän mittaan muutenkin siistinyt ja raivannut paikkoja.

Kirsikkatomaatit alkavat olla jo poimintakunnossa, kuva on otettu toissapäivänä ja kahden päivän aikana ovat nuo loputkin tuosta tertusta punertuneet siihen malliin, että voisi jo tuoda tuolta syötäväksi.

Kasvihuoneessa yrtit ovat päässeet vanhalle paikalleen, eli seinustalla roikkuu kolme parvekelaatikkoa, joissa on timjamia, kirveliä, sitruunabasilikaa, kanelibasilikaa ja jotain kolmatta basilikalajia - mitä lie - oli nimilappu haalistunut niin, etten saanut siitä enää selvää. Ovat reppanat asustaneet tähän asti liian pienissä ruukuissa missä sattuu. Kylvin kaiken mahdollisen helposti siirreltäviin pieniin ruukkuihin tänä vuonna, kun oli tiedossa, että kasvihuone mahdollisesti saadaan viimeinkin korjattua. Eli mitään pysyvämpiä  asumisjärjestelyjä en kasveille sinne tehnyt, ennen kuin nyt.

Munakoisoja kasvihuoneella on kasvamassa viisi kappaletta, yksi nistä kukkii jo vallan mukavasti. Hieman ovat myöhässä, mutta toivottavasti ehtivät ennen syyskylmiä edes jotain tehdä. Muutama taimilaatikkokin siellä vielä on, myöhään kasvimaalle istutettavia taimia täynnä, pitäisi vaan ehtiä siirtää ne sinne.

Olen kasvattanut kasvihuonekurkut tänä vuonna ruukuissa piharakennuksen seinustalla, todella aurinkoisessa ja paahteisessa paikassa. Kaksi yksilöä siellä niitä on kasvanut ja yksi kurkku on jo popsittu parempiin suihin. Jokin ongelma noilla kurkuilla näyttäisi olevan, kellastavat vähän lehtiään ja ovat muutenkin hieman aneemisen näköisiä. Laitoin tuossa nokkosvettä tulemaan, luultavasti tokenevat nokkosvesikuurilla, ainakin niin toivon.

Kun tuo uusi kasvihuone valmistui, siirsin kurkut kasvihuoneen edustalle. Ostin muutaman rakennuspaljun alennusmyynnistä jo viime vuonna. Nuo ovat sellaisia mustia tylsän näköisiä muovirumiluksia, mutta vallan käyttökelpoisia kasvilaatikkoja, kunhan vain muistaa tehdä muutaman reiän pohjaan liikavettä varten.

Laitoin tuollaiset penkinreunukset noiden laatikoiden ympärille - kummasti muuttui paljujen ulkonäkö miellyttävämmäksi, ainakin minusta. Noita reunuksia sain todella edullisesti Heikkisen kukkatarhalta Kuopion läheltä. Harmi vaan, että 2.50 euron hintaisina olivat kelvanneet muillekin kävijöille. Nappasin siitä lavalta viimeiset. Tuohon hintaa olisin niitä ostanut vaikka parikymmentä, normaalistihan nuo ovat melkein kympin.  Ne pitäisi vielä jossain vaiheessa sutaista tervamaalilla, niin kestävät kauemmin.  Muuten tuon kasvihuoneen välipuita voisi vähän myös siistiä, vaikka valkoisella maalilla. No, kattoo nyt mitä ehtii ja mitä ei.

Pellolla vihertää ja keittiössä tulvii

Nyt alkaa jo näyttää mukavalta tuolla kasvimaalla. Vihannekset sun muut kasvavat sen kun kerkiävät. Kyssäkaalia olen laittanut tänä vuonna myös porrastetusti kasvamaan.

Ensimmäiset alkavat jo olla siinä vaiheessa, että kohta voi alkaa korjaamaan satoa.  Ei ihan vielä, mutta kohta.

Maissit ovat venyneet ihan kiitettävästi pituutta.

Kyllä niitä tähkiä vielä jokusen viikon joutuu odottamaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää nuo ehtivät kyllä tähkiä tekemään.

Kasvilaatikot pullistelevat liitoksissaan, niin hurjaa on sinne istutettujen kasvien kasvu ollut.

On se vaan jännä juttu, että istuttaessaan sitä ei koskaan muista, että tilaa pitää olla jokaisella lajilla ja rutkasti. Vaan vielä nuo tuolla tulevat toimeen sulassa sovussa keskenään, sitten kun alkavat kärsiä liiasta lähentelystä teen niille pesäeron. Osan kun voi siirtoistuttaa tuonne kasvimaan puolelle.

Tänä kesänä kaikki kasvaa ihan kivasti, päinvastoin kuin parina viime vuonna. Kahtena kesänä tuolla pellolla on ollut varsinainen vedenpaisumus, sateiset kelit aiheuttivat sen, että siellä suorastaan tulvi. Vesi seisoi isoissa lammikoissa ja kasvit kuolivat liikaan märkyyteen. Tämä vuosi on ollut huomattavasti poutaisempi ja kuivempi, onneksi.

Mutta jos ulkona ei tulvi, niin sitten tulvii sisällä - näköjään. Viime viikolla perjantaina myöhään iltapäivällä, huomasin, että keittiön tulovesiputki oli sanonut työsopimuksensa irti ja päästellyt vedet pihalle. Ei nyt mitenkään ryöppyämällä - vaan sillälailla vaivihkaa ja salaa, että oli ehtinyt kastua paikat melkoisesti ennen kuin vettä alkoi tulla tiskipöydän kaapin alta esiin.  Harmittava juttu. Ei siinä muu auttanut kuin kuivata ja kuivata ja ihmetellä, mistä ihmeestä se vesi oikein tulee. Soitin seuraavana aamuna heti kun kello löi seitsemän paikalliseen putkiliikkeeseen. Kymmenessä minuutissa olivat paikalla. Ja siinä samantien korjasivat molemmat tulovesiputket .

Ajattelin jo horisontissa siintävää henk. kohtaista konkurssia, putkihommat kun ei niitä halvimpia ole, ja tässä nyt on vettä päässyt rakenteisiin asti aikalaille.  En edes tullut ajatelleeksi vakuutuksia - tässä kun on äitini aikaan ollut pelkkä palovakuutus. Jotenkin vaan ei tullut mieleenkään mikään korvauspuoli.  Mutta putkiliikeen omistaja, joka tänne yhdessä sen putkimiehen kanssa tuli, kysäisi siinä ohimennen vakuutuksia… Enpä ollut muistanut, että vakuutin paikan heti ensitöikseni vähän paremmin. Olipa hyvä, että huomasivat ihmetellä asiaa. Lukaisin siinä pikaisesti vakuutusehdot, ja siellä oli kuin olikin listattuna myös LVI-vahingot!

Seuraavaksi tietysti olin vakuutusyhtiöön yhteydessä. Yllättävän hyvän palvelun sain, lupasivat myös tuon ensimmäisen puhelun aikana kuitata 250 euron omavastuuni sillä, että itse olen hoitanut siivosutyön ja raivauksen vahingon jäljiltä.  Jos näin tosiaan käy, en kyllä kadu yhtään tuon vakuutuksen ottamista.

Nyt tunnin kuluttua vakuutusyhtiön sopimusliikkeestä  (tuolta isommasta kaupungista 50 kilometrin päästä - paikallisen putkiliikkeen palvelut kun vakuutusyhtiölle ei kelvanneet) pitäisi tulla vahinkotarkastaja tässä aamutuimaan toteamaan onko vahinkoa ja mitä tehdään jos on. Saas nähdä kuinka käy - meneekö koko keittiön lattia uusiksi. Tiskipöydän alakaappi ainakin on pilalla, samoin osa lattiaa kaapin alta ja vierestä. Ihan on mielenkiintoista nähdä miten tämä nyt toimii - vai toimiiko ollenkaan. Toistaiseksi siis ainakin puhelimessa ovat olleet vallan avuliaita ja korvausta on luvattu - mutta nähtäväksi jää…

Satokausi korkattu

Hain eilen ensimmäiset kesäkurpitsat kasvimaalta. Nämä kolme yksilöä pääsivät perunoiden ja jauhelihan kanssa kesäkurpitsavuokaan.  Tein valtavan annoksen ja melkein kaikki meni. Oli se vaan niin hyvää. Yrtit sapuskaan keräsin myös omalta maalta. Tällä kertaa lisäsin perunoiden päälle myös pinaatinlehtiä, antoivat mukavasti makua perunalle.  Kesäkurpitsa on niin vetistä, että uuniruokana se tulvii pannun yli, jollei sinne pohjalle laita jotain imemään nestettä, olen käyttänyt perunaa tai pastaa tuohon tarkoitukseen.

Hurjasti niitä on tulossa. Tämä Diamand F1 lajike tekee tasalaatuista ja suoraa tumman vihreää hedelmää. Tämä on yksi niistä harvoista hybridilajikkeista, joita täällä viljelen. En aio tuosta siemeniä kerätä, joten ei haittaa, vaikka se hybridi onkin.

Tänä vuonna porrastin hieman kurpitsansukuisten kasvatusta. Ensin menivät multiin vihreät kesäkurpitsat ja sitten keltaiset. Muutaman päivän eron kasvuun lähdössä huomaa selvästi nyt.

Keltaiset vasta alottelevat, kun vihreä pukkaa satoa jo täyttä päätä.

Tämä vuosi on papuvuosi. Papuja laitoin vallan mahdottoman määrän kasvamaan. Tai ehkä se nyt ei ole mahdoton määrä, mutta vähän vajaa sata kappaletta niitä tuolla pellolla oleskelee.

Ensimmäistä kertaa kasvatan salkopapua. En hätäpäissäni keksinyt mitään mihin se voisi kiipeillä, joten improvisoin jonkinlaisen tuen noista tukikepeistä.

Nyt näyttää vähän siltä, että nuo 180 sentin kepit jäävät vähän lyhyeksi. Mitenköhän korkeaksi tuollainen salkopapu oikein kasvaa…

Kaikki pavut kituivat jostain syystä kesäkuun. Onneksi ovat nyt ottaneet kasvuvajeen kiinni heinäkuun puolella ja näyttäisivät voivan vallan mainiosti.

Kukkia ainakin piisaa, ja sehän tarkoittaa suotuisissa oloissa sitä, että papujakin tulee. Toivottavasti kelilt pysyvät hyvinä, niin saisi pakastimen täytettä kerrankin riittävästi.

No nyt on ovi

Viikko sitten oma poika ja pari pojan kaveria käväisi viettämässä viikonlopullisen aikaa täällä, vähän remuten karnevaaleilla ja talkoohommissa. Kasvihuoneen rakennus jäi nuorilta vähän vaiheeseen, siitä jäi puuttumaan se ovi. Itse en tässä ajassa ja paikassa ole siinä kunnossa, että edes kuvittelisin jotain tuollaista itse laittavani, vaan eipä hätää mitään, nyt viikonloppuna se ovi siihen sitten saatiin. Jes!

Kävi nimittäin niin, että kaksi entistä oppilastani tulla tupsahti vanhaa opea tapaamaan. Toki kysyivät jo muutama viikko sitten, että saako tulla.  Silloin mietin, että mikä ihme juttu tämä nyt on, mutta eihän sitä kieltääkään voinut.  Vallankin, kun kysymys kuului: ”onks sulla jotain maalaishommia siellä?”  Nämä kaverit siis ovat ajalta ennen kuin muutin tänne nelosvyöhykkeelle ja olin pääkaupunkiseudulla eräässä toisen asteen oppilaitoksessa töissä. On niitä muutama jäänyt niiltä ajoilta - satakunta - jotka edelleenkin pitävät yhteyttä, pääasiassa somen kautta, mikä sinänsä on ihan kiva.

Muutaman aamyön puhelun olen vuosien varrella saanut: ”oot sä kyllä hyvä jätkä” -tyyliin.  Mutta tämä ”saako tulla käymään” oli nyt lajissaan ensimmäinen - matkaa tänne kertyy melkoisesti sieltä pääkaupunkiseudulta - eli ensin kuvittelin että kyseessä nyt on joku ”juju”.

Vaan kuinkas ollakaan, perjantaina nuoret miehet saapuivat hyvässä järjestyksessä, majoittuivat tuonne piharakennukseen ja lauantaina sitten alkoivat paiskia töitä. Kasvihuone sai ovensa ja meikäläinen kiittää =).

Mies sai rauhassa keskittyä raivaamaan ja lajittelemaan loppuja rakennusjätteitä tuolta piharakennuksen takaa, kun pojat hääräsivät kasvihuoneen kimpussa.

Tänään puolen päivän maissa sitten poistuivat ja miehenikin huokaili, että olipa kohteliaita ja hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä.  Ihan kiva kun kävivät ja en varmaan panisi pahakseni, vaikka tulisivat joskus toistekin. =)

Kasvihuone ilman ovea

Viime viikonloppu mennä hurahti nuorison pelmahtaessa paikalle. Nuorisolla nyt tässä yhteydessä tarkoitan perheen nuorisoedustajaa ja kahta hänen kaveriaan. Tulivat viikonlopuksi vähän talkoilemaan ja juhlimaan paikallisille karnevaaleille.

Piharakennuksen tien puoleinen pääty siistiytyi päivässä, rakennuksesta puretut kattolaudat ja palkit lajiteltiin kunnon ja koon mukaan pinoihin. Samalla niistä poistettiin törröttävät naulat. Kyllä nyt kelpaa kun kaikki se törky on siisteissä pinoissa, eikä näytä kaatiskamalta enää ollenkaan.

Meillä on ukkokullan kanssa väännetty kättä noista purkulaudoista ja kattohuovan paloista pitkään ja hartaasti. Mies tyypilliseen keskieurooppalaiseen tapaan olisi halunnut kuljetuttaa kaiken kaatopaikalle. Itse olen ollut sitä mieltä, että miksi hyvää puutavaraa pitäisi kaatikselle viedä - vanhaa puutahan se on, mutta varsin käyttökelpoista - ainakin kasvilaatikoiden rakenteluun ja jos ei muuhun, niin saunapuiksi. Kattohuopaakin mielestäni voi uusiokäyttää puupinojen sadesuojana. Ja kaiken huipuksi tuota tavaraa on tuolla niin paljon, että sen kaatikselle raijaamisesta joutuisi pulittaamaan melkoisen pitkän pennin.

Voi että oli ilo kuulla kun yksi nuorison edustajista ensimmäiseksi sanoi, että hei, eihän tätä hyvää huopaa roskiin kannata laittaa. Hymyilin sisäänpäin koko loppupäivän =). Nyt on rikkinäiset ja huonot palat yhdessä kasassa odottamassa kaatopaikalle pääsyä. Hyvät on sijoitettu siististi lautapinojen päälle suojaamana sateelta.

Sunnuntaina pojat sitten hyökkäsivät kasvihuoneen kimppuun. Kasvihuoneen kattohan tuli alas keväällä, muovinriekaleet vain lepattivat ilosesti tuulessa. Väliaikaisratkaisuna katoksi sitten laitettiin pressu. Suurin osa seinäpalkeista oli lahoja, ja osa melkein poikki. Joten jo oli aikakin sitä vähän korjata. Korjaamista olen suunnitellut jo useamman vuoden, mutta eipä tuo ole onnistunut ennen kuin nyt.

 
Kovin kauan vei nuorisolta sunnuntaisen aamukooman selvittely. Herättelin nuoret miehet puoli kymmenen aikaan. Aamukoomasta selvisivät parissa tunnissa ja sitten kasvihuoneen uudelleen rakentaminen alkoi. Ehti siinä päivän mittaan yli pyyhkäistä yksi ukkoskuurokin kastellen rakentajat ja kaiken muunkin ihan litimäräksi. Lopputulema oli se, että lopettivat iltakymmenen aikoihin, jolloin kasvihuoneesta vielä puuttui ovi. Oli nuorten miesten lähdettävä ajelemaan takaisin pääkaupunkiseudulle - kuulemma olivat perillä vasta kolmen aikaan aamuyöllä. Vähän turhan pitkäksi venyi päivä pojilla, minua ihan harmitti, kun koko päivän ja illan joutuivat ahertamaan, kun eivät isommin halunneet hommaa kesken jättää.

Vanha Kasvihuone oli ainakin kymmenen vuotta vanha ja sen kyllä huomasi.

Tukipuut pullistelivat vähän minne sattuu ja ihmetyttää, millä ilveellä se edes enää pysyi pystyssä. Kohtuullisen nopeasti se saatiin purettua, mutta uuden tekeminen sitten kesti vähän pitempään.

Uudesta en kuvaa vielä ole saanut - sadetta kun on täällä piisannut ja juuri silloin, kun ei sada, ei ole sattunut kameraa mukaan tuonne pihalle.

Hurjan urakan tekivät, en olisi yksin tuosta selvinnyt vaikka koko kesän siellä olisin huhkinut. Lopputulos on kerrassaan loistava, uusi kasvihuone on siisti ja nätti ja varmaan muutaman vuoden taas kestää.

Satotoiveita

Kasvihuoneessa asuva paprika voi paksusti. Näyttää jo vähän siltä, että kohta alkaa vaihtaa väriä.
Kohta… kohta sieltä voi jo paprikaa napsia.

Kesäkurpitsat kukkkivat jo ihan mukavasti.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pari viikkoa vielä ja saadaan ensimmäiset omat kesäkurpitsat.

Vanha iso kasvilaatikko alkaa täyttyä vähän liiaksikin.

Porkkanat, meirami ja mangoldit ainakin antavat satoa tänä vuonna.

Kultajuurikkaat, pillisipulit ja valkosipuli näyttävät voivan hyvin myös.

Valkosipulia en ole aiemmin täällä kasvattanut, joten mielenkiinnolla odotan miten siitä saa satoa.
Olen kokeeksi nyt istuttanut sitä kolmeen eri paikkaan, eli pitäisi olla suuremmat mahdollisuudet onnistua.

Melko hyvältä siis näyttää kasvimaalla ja laatikoissa - ainakin tässä vaiheessa.

Uusherännäisiä karkulaisia

Tänä kesänä täälllä on löytynyt vaikka vallan mitä mielenkiintoista kasvia ja kukkaa pitkin peltoa ja pihan laitoja. Jostain kumman syystä tuolla kukkii sellaisia kasveja, joita en ole vuosikymmeniin täällä nähnyt. Siis sellaisisa kukkia, joita mummoni joskus muinoin täällä kasvatti. Uskomattoman kauan ovat nuo siemenet tuolla säilyneet.

Ulkorakennuksen oven pielessä kasvaa nyt tällaisia. Miten lie siemenet päätyneet tähän, näitä kasvoi tuolla ihan toisessa suunnassa joskus kauan kauan sitten.

Siinä on näitä ihan vain muutama, mutta sen verran kuitenkin, että mukavan vaaleanpunaisen väriläiskän siihen tuovat.

Vähän matkan päässä kasvaa pari -kolme tällaista.

Jännän näköinen kukkkarypäs ja värikin on ihan kiva.

Sitten tuolla kuusien alla, pihapiirin ulkopuolella, on myös yksi punainen väriläiskä.

Näitäkään en täällä ole nähnyt varmaan 30 vuoteen. Eilen illalla myöhään katselin ikkunasta tuota punaista länttiä kuusen alla, mietin pitkään, mikä ihme se on. Tänä aamuna sitten piti mennä tarkistamaan ja kukkiahan siellä kasvoi.

Vielä oudompi uusherännäinen on tuolla rannassa, noin kolmen- neljänkymmenen metrin päässä talosta.

Siellä pajujen joukossa kasvaa nyt tällainen pensas.

Tätä pensasta oli mummollani pihan ympärillä tuulensuojana. Kasvavat melko korkeiksi, parin kolmen metrin mittaisiksi ja tekevät kohtuullisen tiheän lehvästön. Aikanaan, kun talo siirtyi äidilleni, nuo pensaat revittiin tuosta pihasta ja hävitettiin kokonaan. Tilalle istutettiin siperianhernepensasta. Minua on jo jonkin aikaa harmittanut se siperianhernepensas, ja olen miettinyt hankkivani samanlaisia pensaita, siis niitä mitä siinä alun perin olikin.

Helpommin mietitty kuin tehty, olen nyt jo pari kesää katsellut taimistoilla, josko tuota pensasta löytäisin. Eipä ole löytynyt, samantyyppisiä ja näköisiä löytyy kyllä, mutta huomattavasti pienempiä sekä kukinnoltaan, että lehdiltään. En tuon nimeä tiedä, se nimittäin kuuluu sarjaan kasveja noin 70 -vuden takaa.

No nyt niitä tuolla on, eipä tarvitse ostaa, kun ovat näköjään sittenkin jääneet tontille asustamaan. Täytyy varmaan jossain vaiheessa yrittää siirtää niitä lähemmäksi taloa.

Apuva - se on kahden aarin kasvimaa =)

Tänä aamuna tein järkyttävän havainnon. Kavismaani on paisunut yli kahden aarin kokoiseksi. No ei ihmekään, ettei mitään muuta ehdi enää tekemään. Kasvismaa syö kaiken ylimääräisen ajan. Eilisen rankkasateen jättämiä jälkiä tiiraillessani, aloin pohtia, kuinka iso tuo pläntti tuolla itse asiassa on. Mietiskelin, että aitaa on siinä käytetty kolmella sivulla 50 metriä, eli yhden sivun pituus on noin 16 metriä. Pikainen laskutoimitus tuo tulokseksi yli 250 neliötä - eli reilut kaksi aaria. Niin, ja sitten tietysti päälle vielä nuo kasvilaatikot - eli kaiken kaikkiaan kasvisviljelypinta-alaa olisi noin kolmen aarin verran. Ainiin, ja sitten vielä yhdeksän neliön kasvihuone… Huh-huh.

Sateen jälkeen näyttää taas ihan älyttömän vihreältä. On taas turhan paljon rikkaruhoja kitkettäväksi. No, eipähän ole ongelmaa siinä mitä tekisi, kun pellolla saa vietetyksi tunnin jos toisenkin rikkaruohorumban merkeissä.

Tein pari kaarevaa kohopenkkiä aidan nurkkaan, niissä asustaa kurpitsansukuisia kasveja. Ideana tuossa oli se, että kunhan alkava kasvaa kunnolla, ohjailen ne tuohon aitaan riippumaan. Tai ainakin yritän - kurpitsansukuiset kun osaavat olla kasvusuunnassaan varsin itsepäisiä - eli yleensä aina mennään sinne minne ei pitäisi.

Säästyy tilaa muille kasveille jos tuo suunnitelma onnistuu. Ovat melkoisen kitukasvuisia vielä tässä vaiheessa. Odottelen täällä innokkaasti jonkinlaista kasvuspurttia. Nuohan ovat aika vikkelliä kasvamaan, sitten kun alottavat.

Aidan viereen aiemmin istuttamani tomaatit alkavat nyt puskea raakileita ihan urakalla. Jotkut niistä ovat tarvinneet vähän lisätukea aidan lisäksi, mutta suurin osa pärjäilee todella hyvin aitaan nojaillen.

Ei vaan, tarttis varmaan taas lähteä peltohommiin, ei ne rikkaruhot sieltä yksinään postu, kyllä niitä pitää avittaa ja paljon. =).

Pikkuriiviöitä pihamaalla

Onpa saanut takapihan nurmikko kyytiä viime päivinä. Siellä nimittäin vieläkin on talven jäljeltä siivoamatta aikamoinen määrä lintulaudalta tippuneita auringonkukansiemeniä. Pikkuoravien kannalta katsottuna tuo on varsin optimaalinen tilanne. Niitä oli kokonaista neljä kappaletta siellä kaivamassa. Tuo on rouva oravan toinen poikue jo. Vajaa kuukausi sitten oli selvästi havaittavissa, että rouva imetti. Se kävi tuossa lintulaudalla säännöllisesti tankkaamassa ja ajamassa edellisen poikueensa penskoja pois, niitäkin oli neljä. Nyt sitten on tämä kakkospoikuekin lähtenyt pesästä.

On ne vaan ylisööttejä nuo pienet oravanpoikaset. Mutta pian ne tuosta kasvavat.

Ei mene montaakaan viikkoa kun lähtevät tästä pihapiiristä etsimään omaa reviiriä.

Pikkuvarpusenkin kaikki poikaset ovat jo lähteneet pesästä
Kovin ne piinaavat vanhempiaan, ruokaa pitäisi saada ihan suuhun asti, vaikka osaavat sitä jo itsekin hankkia.

.Hurjaa piipitystä ja sirkutusta ja vallan mahdotonta menoa tuossa on ollut.
Sadekuuron sattuessa tosin hiljentyvät melko nopsaan. Ja vaikka muuten toisiaan ajavatkin takaa, sateella pitää hakeutua suojaan

Niistä tulee kumman seurallisia, kun sade yllättää ja ilma viilenee äkisti. Nämä kaksi hakeutuivat toistensa viereen heti kun alkoi sataa kovempaa.
 

Ja mikäs sen mukavampaa…

 

 

.

… kun kyyhöttää siskolikan tai velipojan vieressä lämmittelemässä, varsinkin kun sataa kaatamalla

Vetistelyä

Toissayönä oli sataa ropistellut huimat 15 milliä vettä. Sen, että on satanut huomasi heti. Kasvismaalla oli yön aikana tapahtunut hulppeaa kasvua - rikkaruohojen siis. Pahuksen juolavehnät olivat puskeneet muutaman sentin versot ja ai että oli jo vihreetä joka paikassa. Harmi vaan, että vain rikkaruohot äityivät kasvamaan. Kaiken huipuksi vielä illalla myöhään kastelin kaikki kasvit, kun kuvittelin, että hienot kelit jatkuvat. Aamu valkeni jossain vaiheessa aivan uskomattoman harmaana ja varsin viileänä. Puutarhamotivaatio nollassa, tuonnekko siis pitäisi mennä juolavehnäntappohommin jossain vaiheessa. Ei isommin innosta moinen, sateella ainakaan. Vettä sittemmin tiristeli vielä toiset 15 milliä, joten kohtuullisen vetisissä lukemissa oltiin, Onneksi veden tulo oli sen verran verkkaista kuitenkin, että kaikki imeytyi hyvässä järjestykessä maahan, eikä lammikoita jäänyt peltoon yhtään.

Jokunen päivä sitten kiertelin ”tiluksilla” kameran kanssa, ja muutama kuvakin tuli otettua, vaikka jotenkin tuntui siltä, ettei kuvattavaa juurikaan ollut.

Roikkuorvokeissa (amppelissa) pörisi vallan mahdottomasti kaikenlaisia öttiäisiä.

Pitihän siitä suurimasta ötökästä kuva ottaa, tuo kaiketi on jonkinlainen kukkakärpänen.

Vanha koristeparsa on lähtenyt valloittamaan maailmaa.

Tänä aikana kun olen täällä tiiviimmin asustellut, se on tuplannut aluevaltauksensa. Kohta sen aluevaltauksia varmaan pitää vähän rajoittaa, ennen kuin on koko etupiha parsan vallassa. Kun nyt sais tuon kasvimaan valmiimmaksi, voisi aloittaa kukkapenkkien perkauksen. Vai jättäiskö sen tekemättä tänäkin vuonna…

Bloggerissa jokin mättää tosi pahasti. En saa kirjoituksia julkaistua ilman ekstrakikkailuja, se vain ilmoittaa, että tyhjää url-osoitetta ei saa olla. Onpa outo julkaisujärjestelmä kaikkine bugeineen. Pitäisi aina katsoa, että juttu tosiaan tulee julkaistuksi, vaan eipä tuota aina muista. Osasyynä ongelmiin voi kyllä olla käyttämäni selainkin. No, näitä juttuja, jotka luonnosasteelle tuonne jäävät, joutuu aina vähän fiksailemaan, siinä vaiheessa kun huomaa, että pahus - ei se tuotakaan ole julkaissut.

Kasvismaa

Kasvimaa on nyt uudelleen aidattu jotenkuten, tai sanotaanko, että aidattu riittävästi.
Aidan tarkoitushan täällä on vain pitää nuo kaksi touhottajaa koiraa poissa penkeistä. Hyvin toimii, vaikka tuo kasvilaatikko tuossa edessä onkin koko pituudeltaan aidan osana.

Helppohan tuollaisen laatikon yli olisi koiruuden hypätä, tai vaikka kävellä siitä läpi. Vaan täällä on ihan muut otukset, jotka tuossa laatikossa ramppaa. Kyllä sen vaan niin on ollut, että kerrasta oppivat molemmat koirat, ettei laatikkoon ole asiaa.

Porttina tuossa aidassa on tuollainen köynnöstuki. Ihan kätevä tuokin, en tuollaiseen väliaikaiseen aitaan mitään sen kummempaa tarvitse.

Aita, vaikka rikki ihan joka puolelta onkin, toimii loistavasti myös tukena tomaateille, joita nyt olen istutellut aidan viereen muutaman.

Nämä kuvassa ovat Glacier -lajiketta, eivät kasva kovin korkeiksi, mutta sen verran kuitenkin, että tukea vähän kaipaavat.

Muuten tuolla kasvismaalla on sitten muutama kesäkurpitsa, pirusti papuja ja maissia ja kamalasti juolavehnän juuria.

Kaikkea kivaa siis löytyy, viimeksi mainittuja taidan lähteäkin kuopsuttelemaan pois, nyt kun on sellainen kelikin, että ulkona jaksaa vielä tähän aikaan päivästä paistumatta olla.

Istuskelua ja istuttelua

Viime viikko mennä hujahti paikkoja kuntoon laitellessa. Perjantaina poika tulla pelmahti pikaisesti käymään. Oli yhden yön ja jatkoi matkaansa. Mutta kylläpä alkoi tontilla tapahtua kun paikalla oli yksi miespuolinen henkilö lisää. Poika aloitti kuusiaidan leikkaamisen, se kun on miehelle ollut tekemätön paikka tähän asti. Kesken se homma kyllä jäi, mutta ukko sitten jatkoi työn loppuun asti sunnuntaina, joten nyt on siistimpää tontin tuollakin sivustalla.

Itse keskityin lähinnä kasvimaan perustamiseen. Miehet kun laittoivat aidankin takaisin paikoilleen, joten hyvä oli penkkejä tehdä ja perata aluetta juolavehnän juurakoista.  Juuri kun pääsi sillälailla hyvään vauhtiin ja vireeseen alkoi sataa.  Olen ollut tämän alkukesän ihan onnesta pinkeenä, kun on ollut kuivaa.  On pysynyt tuo rikkaruohopopulaatio kurissa ja sen takia on ollut helppo istutella taimia kasvimaalle.  Sateen sattuessa motivaatio katoaa saman tien ja sitten sitä vaan istuskellaan.
Kasvilaatikot alkavat olla puolivalmiita ja jo on aikakin, ollaan kuitenkin jo melkein kesäkuun puolessa välissä. Kahteen kasvilaatikkoon olen nyt laittanut sipulia ja valkosipulia. Niiden seuraksi olisi sitten kohtapuoleen istutettava ainakin kyssäkaaleja. Vielä en ole päättänyt mitä muuta laitan laatikkokasvatukseen tänä vuonna.

Yhdessä laatikossa oli talvehtinut tasan yksi kappale hopeasipuleita, miten liekin jäänyt huomaamatta sadonkorjuuaikaan. Vaan ihan hyvä, että jäi, se sai jäädä sinne siementämään. Jos sitä muistaisi sitten ottaa ne siemenet talteen, kun se aika on.  Hopeasipulia en ole pikkusipuleina paikallisista kaupoista löytänyt kuin kerran ja se on sellainen kasvi, mitä ehdottomasti haluan kasvattaa. Kai tarttee vaan yrittää siemenistä asti itse.

Aikas hyvään kasvuun tuo sipuli on päässyt jo, nyt vaan odotellaan, että kukkisi.

Vanhin laatikko on täyttynyt mukavasti, siellä on se muutaman vuoden ikäinen pillisipuli edelleenkin hengissä. Lisäksi sieltä löytyy kasapäin yrttejä ja selleriä. Toisessa päädyssä kasvaa porkkanaa, kevätsipulia ja kultajuurikkaita. Himpun verran olisi tilaa sielläkin, ehkä laitan sinne muutaman mangoldin, varjostamaan niitä yrttejä, jotka eivät paahteesta pidä. 

 
Aikaisemmin taisin jo kertoa, että joku tohelo otus oli siellä yön pimeinä tunteina pomppinut pitkin laatikkoa.

En sitten niitä jälkiä sieltä tasoittanut, kas kun olin vasta siihen kohtaan porkkanoita ja kevätsipuleita kylvänyt. Nyt ovat porkkanat itäneeet, eivätkä näytä olleen noista kuopista moksiskaan. Onneksi en sitä multaa sitten sotkenut tasaisemmaksi, nyt saadaan kuoppaporkkanaa = ).

Samaisessa laatikossa kultajuurikkaat ovat itäneet ja aloittaneet kasvunsa kohtuullisen kivasti.

Noita pitäisi jonnekin muuallekin laittaa, mutten ole vielä päättänyt minne.

Tässä oli muutaman päivän motivaatio puutarhanhoitoon hukassa. Istuskelin ja ihmettelin. Telkkariakin tuli katsottua pitkästä aikaa useampi tunti putkeen. Blogikirjoitus oli otsikkoa vaille valmis julkaistavaksi, vaan sekin sitten jäi. No, laitetaan eilisen päiväykselle, tälle päivälle kun on jo uudet kujeet. :D

Kasvua havaittavissa

Nyt on se aika vuodesta, kun linnut tuovat poikasiaan näytille tuohon pihapiiriin. Aamulla on kiva katsella kenen poikaset ovat jo lentokykyisiksi kasvaneet. Viimeisin vierailija oli pikkuvarpunen yhden poikasen kanssa, tutkailivat talven mittaan lilntulaudan alle tippuneita siemeniä yhdessä emon kanssa. Poikaselle näytti olevan epäselvää, mikä kaikki maassa on syötävää. Muutaman kerran sitä siinä sitten syötettiin ja fiksuna tyyppinä pieni oppi, että auringonkukansiemeniin kannattaa panostaa.

Eivät ne siinä kauan olleet, lähtivät pakoon kun käpytikka pelmahti paikalle. Mutta sen verran viipyivät kuitenkin, että yhden kuvan ehdin ottaa.

Kasvihuoneella on iloisia ylläreitä ihan joka aamu kun sinne menee. Siellä näyttäisi tapahtuvan eniten aina yön aikaan. Kasvit ottavat iloisisa kasvuspurtteja ja sehän on minulle mieluista. Kasvatan taas lähes kaiken taimiksi kasvihuoneella. On meinaan sen verran paljon noita variksen sukuisia lintuja tässä pyörimässä, että parempi katsoa kuin katua. Variksilla ja harakoilla kun on paha tapa käydä aina kaikki kylvökset sotkemassa.

Tänä vuonna istuttamani sipulit saivat taas kyytiä, mutta onneksi olivat rikkoneet vain kaksi. Edellisvuosista viisastuneena en istuttanut kaikkia sipuleita kerrallaan, eli oli mistä laittaa tilalle. Onneksi nuo variksen poikaset vielä toistaiseksi ovat pysytelleet tuolla aidan takana metsän puolella, ne nimittäin ovat niin uteliaita otuksia, että saa varoa, mitä tuonne pihapiiriin jättää. Kaikki tutkitaan ja pahimmassa tapauksessa tuhotaan. Tästä aktiivisuudesta tuolla on muutama reikäinen säkki hevosenlantaa piharakennuksen nurkalla, otusten kun ollut pakko tutkia mitä ne sisältävät.

Kelit ovat olleet upeita. Aurinko on paahtaa porottanut ihan joka päivä. Tosin saatiin tässä viikolla sellainen pieni sateenpoikanenkin, ihan muutama tippa tulla lotisteli alas ja ukkonenkin jyrähti pari kertaa. Vaan siihen se sitten jäi ja keli palautui varsin aurinkoiseksi. Jotenkin minusta on paljon parempi näin, siis että olisi kuivaa. On sen verran tuoreessa muistissa vielä parin viime vuoden vetistelyt ja tulvivat pellot. Tosin nyt eilen illan mittaan otti ja sataa ropisteli pitkään ja hartaasti ja sehän tietää sitä, että rikkaruohot intoutuvat kasvamaan taas. Onneksi ei mitään tulvavaaraa sentään vielä ole, mutta ihan reippaasti sitä vettä tuli. Ei kiva.

Kasvilaatikon kuulumisia

Vanha kasvilaatikko on pikkuhiljaa täyttymässä. Vihersipulit ja porkkanat ovat itäneet melko hyvin. Muutama yrttikin siellä nyt oleskelee niiden seurana.

Alkuviikolla piipahdin tuolla isolla puutarhalla ja sieltä tuli ostettua muutama ruukullinen mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.

Otin kokeiluun sitruunatimjamin. Tämä on minulle ennestään tuntematon yrtti, mutta ihastuin sen tuoksuun, kun kasvihuoneella sen kanssa lähempää tuttavuutta tein. Katsotaan nyt sitten miten tuota tulee käytettyä.

Laatikossa asustaa myös basilikaa, punaista ja sitä tavallista. Kasvihuoneella on kanelilbasilikaa tulossa, kunhan ne kasvavat vähän isommiksi pääsevät laatikkon myös.
Laatikkoon istuttamani basilikapuska näyttäisi viihtyvän muuten, mutta taitaa olla vähän liian paahteinen paikka sille tuossa. Tarttis varmaan joko varjostaa tai siirtää johonkin vähän varjoisampaan paikkaan.

Joku onneton tohelo otus käy öisin kävelemässä kasvilaatikon poikki. Siellä on nyt sitten jälkiä sikin sokin. Harmittavaa, se on sotkenut kylvökseni, mutta eipään tuolle mitään oikeastaan voi.

Kukkarintamalla ei oikeastaan ole mitään uutta. Täällähän ei isommin kukkivia kasveja ole, on enemmänkin suuntauduttu noihin hyötykasveihin. Pelastin muutamia perennoja ja sensellaisia remontin alta viime kesänä tuonne pellon laitaan lavakauluslaatikkoon. Vein ne siis sinne evakkoon siksi aikaa, kun tuossa kukkapenkeillä oli liikaa työmiestrafiikkia. Osa niistä kasvoi tuossa talon päädyssä, nyt siinä ei sitten kasva yhtikäs mitään, kun laitettiin talon ympäri se sorakierros.

Irikset ovat alkaneet kukkia. Noita oli tuossa päädyssä tasan kolme kappaletta kaksi vuotta sitten. Tänään laskin, että tuolla laatikossa niitä on ainakin tusina. Mukavaa, että lisääntyvät ja leviävät, ainakin nuo tuollaiset.

Aika on kortilla..

Sitä on aloitettava aikaisin, jos meinaa keretä. Meinaan tehdä puutarhahommat ennen kuin tulee liian kuuma. Tänään sitä aloiteltiin pirtsakkana jo noin seitsemän aikaan. Tietysti ensin pikalenkki koirien kanssa, sitten se tällähetkellä hössömpi otus narun jatkeeksi ja itse kasvihuoneeseen tutkailemaan ketkä ovat siinä kunnossa, että voisi jo kasvimaalle siirtää.

Rocky ei vielä ole oikein tottunut narun jatkeena olemaan, Ronja sen sijaan on iän myötä rauhottunut, eli sitä ei tarvitse enää kahlita. Se yleensä jääkin johonkin viiden kuuden metrin päähän meikäläisestä makoilemaan ja pitämään ympäristöä silmällä.  Rocky taas on aivan mahdoton. Liekö herralla liikaa testosteronia vai mitä, kun hössöttää niin älyttömästi. Sillä on ollut tapana lähteä nuolena tuonne parin - kolmensadan metrin päähän naapurin uroskoiralle rähjäämään, jos irti pääsee. En ole sitä voinut enää aikoihin pihalla irti pitää, ja se tietysti hankaloittaa elämää turhan paljon.  Aina kun pitää olla varuillaan, ettei koira pääse karkaamaan.

Nurmikkokin on saatu vähän parempaan kuosiin. Ja siitäkös räkättirastaat tykkäävät.

Parhaimmillaan niitä pyörii tuolla aamutuimaan vähintään tusina. Ei tuo räksä mikään erityisen kiinnostava tai kaunis lintu ole, mutta ihan mielelläni annan niiden putsata nuo nurmialueet ötököistä. Marja-aikaan sitten kyllä jo hätistelen niitä tontilta pois. Onhan niitäkin ihan kiva seurailla, vallankin aamutuimaan.

Eli kohtuullisen aikaisin aamulla hommat aloitin. Mies tosin veteli sikeitä sen kun kerkesi, ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Olin jo suurimman osan päivälle suunnitelluista puutarhätöistä tehnyt, kun suvaitsi ulkosalle saapua. On isäntä meinaan niin kippeenä, ettei ole tosikaan. Siis sen sormessa olevan puolentoista sentin haavansa kanssa nyt potee.  Ja tietysti, kun minä lopettelin hommia liian kuuman ilman takia, isäntä lähti sitten pihamaalle ruohonleikkuuseen. Joopa-joo, sitä on nyt nurmikkoa ajeltu neljä päivää putkeen.

Aika paljon sain aikaiseksi tuolla pellolla, ennen kuin aurinko alkoi liian kuumasti paahtamaan. Muutama kohopenkki tuli väsättyä. Maahan on nyt sitten vihdoin ja viimein laitettu kasveja kasvamaankin. Pari penkkiä on ihan tavalllisia puna- ja keltasipuleita. Neljä penkillistä löytyy pensaspapuja ja yksi penkillinen salkopapua.  Nämä eivät mitään hurjan pitkiä penkkejä ole, sellaisia parimetrisiä vaan.

Ovat ihan terhakan näköisiä pavunalkuja. Toivotaan, että satoakin jossain vaiheessa tulee.

Samalla kun tuolla pellolla huhhailin, tein vähän isommankin ja korkeamman penkin ja istutin sinne kolme Diamant F1 -kesäkurpitsaa. Ne kun olivat tuolla kasvihuoneella ja jo sen kokoisia, että oli jo aikakin päästä ulkoilmaan.  Tuo Diamant on ainoa F1 lajike, jota täällä kasvatan. Muuten pyrin hankkimaan aina noita perinnelajikkeita.

Laitoin tuossa vielä parikymmentä punasipulia yhteen kasvilaatikkoonkin, ihan siltä varalta, jos vaikka edelliskesien vesikatastrofit toistuisivat tänä kesänä. Vaikka toisaalta, nyt on ollut niin kuivaa, että on melko epätodennäköistä, että ainakaan ihan heti tuo pelto alkaisi tulvia, niin kuin aikaisempina vuosina.  Vielä pitäisi niitä valkosipuleita laittaa lisää kasvamaan. Mutta näin se vaan on, kesällä ei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Ei vaan pysty, ei kykene, ei taivu.  Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee, jos tulee.

Sipulia ja selleriä

Kasvilaatikon valkosipulit voivat todella paksusti. Olen joka vuosi etsinyt valkosipuleita istutettavaksi, onnistumatta. No tänä keväänä onnisti, tuplasti. Sain työkaverilta kuusi kappaletta, kivasti jo kasvuun lähteneitä valkosipuleita. Ne päätyivät sitten tuonne kasvilaatikkoon.

Kuinka ollakaan, kun alkaa saamaan… niin… :D viikon kuluttua sain sitten toiselta työkaverilta pussillisen sipuleita, niitä oli siinä ainakin kilo. No nyt on valkosipulia =).

Jokin aika sitten laitoin lehtisellerinjämät juurtumaan vesikannuun. Se lähti upeasti kasvuun ja tuplasi kokonsa muutamassa viikossa. Sen jälkeen laitoin vielä kaksi muutakin sellerinloppua juurtumaan. Ne kaikki ovat nyt päässeet myös kasvilaatikkoon asustamaan.

Täytyy sanoa, että hyvältä näyttää. Tänä vuonna selleriäkin sitten saadaan, ainakin jonkin verran, kun ovat kesäkuun alussa jo tuon kokoisia. Sellerihän kasvaa ihan älyttömän hitaasti. Olen joka vuosi niitä yrittänyt kasvattaa, mutta aina ne ovat olleet sellaisisa kääpiökokoisia kasvukauden loppuessa. No tämä konsti nyt ainakin näyttäisi toimivan.

Käväisin tuolla paikallisella puutarhallakin tässä muutama päivä sitten. Sieltä mukaan tarttui piparminttu, ihan ulkonäön takia ja tuoksuuhan tuo melko pirtsakalta.

 

Samalla reissulla ostin myös yhden stevian. Viimevuotiset kun kuolla kupsahtivat kuivuuteen. Ne rakennusmiehet paketoivat kasvihuoneenkin tuota piharakennuksen kattoa laittaessaan, enkä päässyt sinne kasvejani kastelemaan. Sinne kuolla kupsahteli niiden viikkojen aikana paljon muutakin, mutta mitäs menneistä, uusi kavukausi ja uudet kujeet sano. Kyllä se tästä.. varmaan =)

Tänään on ohjelmassa isolle puutarhalle meno. Sovittiin työkaverin kanssa, että mennään ihmettelemään mitä siellä kukkatarhalla näin kesän alussa on tarjolla, näillä lähistön puutarhoilla kun tuo valikoima on varsin suppea. Saas nähdä mitä sieltä sitten mukaan tarttuu, tarkoitus on kyllä olla ostamatta mitään ihmeempiä, mutta se nyt sitten jää nähtäväksi kuinka käy.

Yhden yön ihmeet

Kun on kunnon kelit ja aurinko paistaa, kaikki näyttää hyvältä.
Laitoin kurpitsansukuisia kasvamaan tuossa noin viikko sitten. Eilen kun niitä kastelin, mietin siinä samalla miten kauan nyt näillä keleillä mahtaa vielä kestää, ennen kuin alkavat auringonvaloa kohti kurotella. Ruukuissa ei näkynyt yhtään elämää, ei edes pienenpientä alkua missään.

Vaan tänä aamuna meinasin sitten pyrstölleni lentää. Yön aikana oli tapahtunut ja paljon. Ihan joka potissa oli jonkinasteista yritystä havaittavissa. Ja nopeimmat olivat jo julmetun kokoisia. Isoin oli aamukahdeksalta lähes 15 senttiä pitkä. Piti ihan mitata, oli tuo sen verran nopeaa kasvua, että piti tarkistaa sen koko.

Tällä vauhdilla nuo ovat avomaalle istutuskunnossa parissa päivässä. On se vaan kumma juttu, aina noita tekee mieli istutella aikaisin, mutta kyllä ne ehtivät, vaikka aloittaa vähän myöhemminkin. Tänä vuonna on tämä toukokuu ollut vallan mahtava, kelien puolesta olisi kurpitsansukuisten esikasvatuksen voinut jo aloittaa alkukuusta. Mutta mistäpä sitä koskaan näistä ilmoista tietää, jos sitten onkin liian kylmää, ei niitä esikasvatettuja pellolle sitten saakaan. Siinähän sitä sitten taistelisi sisätiloissa taimien kanssa ja sehän ei olisi kivaa se.

Lähes kaikki pavut, jotka laitoin purkkeihin, ovat myös itäneet. En nyt sitten laskenut, kuinka moni niistä päätti jättää tämän kasvukauden väliin.

Kyllä niistä 192:sta, jotka kasvamaan laitoin. suurin osa on jo siinä vaiheessa, että pellolle ne pitäisi viedä.

Viime vuoden pavunkasvatukset menivät ihan **siilleen, joten nyt sitten yritän saada ihan kunnon sadon. Toivottavasti tämä kesä on papukesä. =)

Tikkejä ja taivastelua

Se pamahti sitten kesän puolelle ihan kertaheitolla. Hellettä piisaa ja puutarhahommia myös, koska kaikki kasvit ovat ottaneet sellaisen kasvuspurtin, ettei ole tosikaan.

Ruohikko täällä on kasvanut jo puoleen sääreen, kun ei ole missään välissä sitä ehtinyt leikkaamaan. Mies tuli viikonlopuksi ja toi Rocky-pojan mukanaan. Oli siinä koiruudella ihmettelemistä, kun takaisin maalle pääsi.

Pikkuserkku kävi lauantaiaamuna traktorin kanssa tuossa pellolla vähän pyörähtelemässä. Kyllä se vaan näyttää ihan toiselta nyt, kun on karhin kanssa ajettu muutaman kerran.

Kyllä tuonne nyt kelpaa muutama kohopenkki laittaa. Kunhan nyt ensin isommat juolavehnän juurakot tuolta haravoi pois.

Mies sitten päätti aloittaa ruohonleikkuuhommilla sunnuntain kunniaksi. Tuolla pellon vieressä oleva kaistale ruohikkoa oli päässyt jo sellaiseen kuntoon, että sille piti ihan viikatetta näyttää.

Vajaan puolet alasta sai niitettyä ja sitten otti ja päätti, että viikate pitää teroittaa.

Itse olin tuossa pihamaalla ja katselin kauhuissani, kun tuo sitä teroitushommaa aloitti. En sitten ehtinyt kiljua, että EI noin. Ehti pahalainen vetäistä sormeensa niin, että veri vaan lensi. Siinä sadattelin hitauttani, olisi pitänyt yrittää estää. Vaan näin jälkikäteen ajateltuna, ei tuo varmaan olisi minua uskonut kuitenkaan. Siinä sitten yritettiin sitä verenvuotoa tyrehdyttää ja saatiinkin se aisoihin, laitoin kunnon siteen, niin että haavalle tuli tarpeeksi painetta, eikähän tuo vuotanut enää.

Eipä mitään, lähdin käymään kaupassa. Vaan sittenpä tuo jo soitti perään, että se vuotaa se haava taas. Niinpä, oli pitänyt ottaa se side pois, kun oli kuulemma liian kireällä. No joo, terveyskeskus reissuhan siitä tuli. Tikkejä tuli ja kahdeksan päivää sairaslomaa. Eli täällähän tuo nyt sitten taivastelee sen kahdeksan päivää, ei liene järkevää lähteä takaisin pääkaupunkiseudulle sairaslomaa viettämään.  Että semmosta sunnuntaita täällä vietettiin.