Kasvihuone ilman ovea

Viime viikonloppu mennä hurahti nuorison pelmahtaessa paikalle. Nuorisolla nyt tässä yhteydessä tarkoitan perheen nuorisoedustajaa ja kahta hänen kaveriaan. Tulivat viikonlopuksi vähän talkoilemaan ja juhlimaan paikallisille karnevaaleille.

Piharakennuksen tien puoleinen pääty siistiytyi päivässä, rakennuksesta puretut kattolaudat ja palkit lajiteltiin kunnon ja koon mukaan pinoihin. Samalla niistä poistettiin törröttävät naulat. Kyllä nyt kelpaa kun kaikki se törky on siisteissä pinoissa, eikä näytä kaatiskamalta enää ollenkaan.

Meillä on ukkokullan kanssa väännetty kättä noista purkulaudoista ja kattohuovan paloista pitkään ja hartaasti. Mies tyypilliseen keskieurooppalaiseen tapaan olisi halunnut kuljetuttaa kaiken kaatopaikalle. Itse olen ollut sitä mieltä, että miksi hyvää puutavaraa pitäisi kaatikselle viedä - vanhaa puutahan se on, mutta varsin käyttökelpoista - ainakin kasvilaatikoiden rakenteluun ja jos ei muuhun, niin saunapuiksi. Kattohuopaakin mielestäni voi uusiokäyttää puupinojen sadesuojana. Ja kaiken huipuksi tuota tavaraa on tuolla niin paljon, että sen kaatikselle raijaamisesta joutuisi pulittaamaan melkoisen pitkän pennin.

Voi että oli ilo kuulla kun yksi nuorison edustajista ensimmäiseksi sanoi, että hei, eihän tätä hyvää huopaa roskiin kannata laittaa. Hymyilin sisäänpäin koko loppupäivän =). Nyt on rikkinäiset ja huonot palat yhdessä kasassa odottamassa kaatopaikalle pääsyä. Hyvät on sijoitettu siististi lautapinojen päälle suojaamana sateelta.

Sunnuntaina pojat sitten hyökkäsivät kasvihuoneen kimppuun. Kasvihuoneen kattohan tuli alas keväällä, muovinriekaleet vain lepattivat ilosesti tuulessa. Väliaikaisratkaisuna katoksi sitten laitettiin pressu. Suurin osa seinäpalkeista oli lahoja, ja osa melkein poikki. Joten jo oli aikakin sitä vähän korjata. Korjaamista olen suunnitellut jo useamman vuoden, mutta eipä tuo ole onnistunut ennen kuin nyt.

 
Kovin kauan vei nuorisolta sunnuntaisen aamukooman selvittely. Herättelin nuoret miehet puoli kymmenen aikaan. Aamukoomasta selvisivät parissa tunnissa ja sitten kasvihuoneen uudelleen rakentaminen alkoi. Ehti siinä päivän mittaan yli pyyhkäistä yksi ukkoskuurokin kastellen rakentajat ja kaiken muunkin ihan litimäräksi. Lopputulema oli se, että lopettivat iltakymmenen aikoihin, jolloin kasvihuoneesta vielä puuttui ovi. Oli nuorten miesten lähdettävä ajelemaan takaisin pääkaupunkiseudulle - kuulemma olivat perillä vasta kolmen aikaan aamuyöllä. Vähän turhan pitkäksi venyi päivä pojilla, minua ihan harmitti, kun koko päivän ja illan joutuivat ahertamaan, kun eivät isommin halunneet hommaa kesken jättää.

Vanha Kasvihuone oli ainakin kymmenen vuotta vanha ja sen kyllä huomasi.

Tukipuut pullistelivat vähän minne sattuu ja ihmetyttää, millä ilveellä se edes enää pysyi pystyssä. Kohtuullisen nopeasti se saatiin purettua, mutta uuden tekeminen sitten kesti vähän pitempään.

Uudesta en kuvaa vielä ole saanut - sadetta kun on täällä piisannut ja juuri silloin, kun ei sada, ei ole sattunut kameraa mukaan tuonne pihalle.

Hurjan urakan tekivät, en olisi yksin tuosta selvinnyt vaikka koko kesän siellä olisin huhkinut. Lopputulos on kerrassaan loistava, uusi kasvihuone on siisti ja nätti ja varmaan muutaman vuoden taas kestää.