Ahistaa…

Perhanan vesivahinko.
Viime tiistaina tuli vakuutusyhtiön valtuuttaman saneerausliikkeen vahinkotarkastaja tänne tutkimaan tuhoja. Poika viipyi täällä tunnin jos toisenkin. Aamukahdeksalta tuo tuli ja kolmisen tuntia sitten meni paikkoja syynätessä ja mittausreikiä poratessa.

Ihmettelin vähän työ- ja toimitatapoja, seurasin kaveria ihan joka paikkaan, missä mittasi. Kyselin sitten vähän ja kävi ilmi, että on aikas vihreä tapaus - aloittanut työt ko. yrityksessä noin kaksi kuukautta sitten. Ei ihmekään siis, jos koko ajan soitteli ja kyseli neuvoja muilta.

Kosteusarvot tuli mitattua useammastakin kohdasta, siis niistä, joihin annoin luvan porata reikiä.  Viime syksynä laitettuun eteisen lattiaan en antanut porata. En, vaikka kuinka monta kertaa kysyi. Ei vaan mennyt perille - että lattia on uusi, mutta uskoihan tuo, kun painokkaasti kielsin. Olisi tuo porannut olohuoneeseenkin, vaan samaa perustelua käytin, kun eteisenkin osalta. Totesin, että ne eteisen kosteusarvot voi mitata sitten, kun keittiön lattia puretaan. Sieltä välipohjan kautta voi sitten mittailla myös olohuoneen tilanteen. 

Tilannehan olisi ollut ihan toinen, jos eteisessä olisi vanha lattia, mutta jotenkin ei vaan tuntunut oikealta porailla reikiä uuteen lautaan. Entäs sitten, jos siellä ei vaurioita olisikaan - kyllä olisi tullut porattua porausreiät ihan turhaan. No, kartoittakoot loput sitten purkutyön yhteydessä. Siinä työskennellessään tuo piirsi pohjapiirroksen, vähän nauratti, kun ovetkin vähän lipsahtivat kummallisiin kohtiin, mutta saa tuosta vahingon laajuuden kuitenkin selville. Alla kuva tarkastajan raportista, eli noin puolet keittiöstä siinä sitten meni. Ja on se todennäköistä, että vesi on päässyt sinne eteisen puolellekin ja kellariin. Perhana.

Aika paha tuo tilanne on. Tuolta on lattiaa kastunut useamman neliön alalta. Samoin seinä tiskipöydän takana on mennyttä. Se joudutaan purkamaan, ainakin osittain. Ei kiva. Tämä on hirsirunkoinen rintamamiestalo ja senhän arvaa että homma on melkoisen hankala, kun joudutaan kengittämään vanhaa rakennusta. Ja entäs sitten miten kauan menee kuivattaessa… Perhana.

Sain torstaina raportin tuosta tarkastajan käynnistä. Oli se kokonaisuudessaan aika karmaisevaa luettavaa. Siitäpä sitten heti soittelin vakuutusyhtiöön, ihan sen takia, että kuulisin miten homman kanssa edetään.  Ihan asiallinen ja mukava mieshenkilö sieltä vastasi. Nyt tiedän miten homma hoituu. Samantien soittelin sitten sinne saneerausyritykseen, josta luvattiin olla maanantaina yhteydessä. Vähän venyy tämä korjauksen aloittaminen näin loma-aikaan. Perhana.

Tuon keittiön lattian piti olla meillä remonttilistalla seuraavana. Puutavara koolauksiin ja muutakin tarviketta on jo valmiiksi hankittuna. En halunnut kahta peräkkäistä kesää viettää remppatyömaalla, siksi hommia ei vielä tänä vuonna aloitettu. Tarkoitus oli, että ensi keväänä sitten… Vaan nyt sitten kävi näin.

Jaa-a meilläpä nyt sitten nähtävästi tehdäänkin niin, että korjataan koko keittiö kaappeja myöten kertalinttuulla kuntoon. Vakuutus maksaa viulut vuodon pilaaman lattian, seinän ja pilalle menneiden keittiökalusteiden osalta, itse maksellaan sitten loput. Eihän tässä muukaan auta, kun en enempää eriparikalusteita keittiöön enää halua. Noita vanhan mallisia, mitä siellä on, ei saa enää mistään.  Perhana.

Olisin kyllä tullut ihan hyvin toimeen ilman tätäkin riesaa. Tässä vaiheessa alkaa ahistaa, sama homma kuin viime vuonna. Työt alkavat itsellä ensi kuun puolivälissä, käy taas niin, että joutuu jättämään miehen vahtimaan remppamiehiä. Noiden koirien kanssa ei uskalla vieraita taloon päästää ilman, että on isäntäväkeä paikalla. Koiruudet osaavat avata väliovet ja kaiken lisäksi osa väliovista puuttuu. Varsin kimuranttia.  Perhana.